Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät
Minkä ihmeen takia tällaisia numeroita jaetaan taideaineissa. Muuten koulussa kiitettävästi pärjäävä lapsi saa kuvaamataidosta todistukseen 6 - siitäkin huolimatta, että on tehnyt kaikki tehtävät.
Kommentit (209)
Kato kriteerit OPS:sta! Ei niitä mutu- tuntumalla heitellä. Ope ei sitä päätä, annetaanko numero vai ei, ja millä kriteereillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä matikassakin säädä kutosen vaikka kuinka ois tehny jokaisen tehtävän.
Aika vaikeaa on saada kutonen, jos on tehnyt tehtävät ohjeiden mukaan ja oikein ja kokeet myöskin. Kuviksessa ei kai edes ole kokeita.
Ei se ole ollenkaan vaikeaa, jos enemmistö tehtävistä on päin per..eh...takalistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuviksesta, käsitöistä, musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon.
P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena?
Olen samaa mieltä, vaikka olinkin kässässä ja kuviksessa kympin oppilas.
Minä sain ruotsissa huonoja arvosanoja, enkä siitä sitten ikinä aikuisenakaan ole innostunut. Pitäisikö ruotsistakin poistaa arvostelu?
Ei, mutta sen pakollisuus pitäisi poistaa. Lahjaruotsi on paras esimerkki Suomen ainutlaatuisesta korruptiosta, joka on niin läpitunkevaa, että sen olemassaolo kielletään - siitä huolimatta, että stiftelset ovat antaneet rahaa Joka Ikiselle Kansanedustajalle. Eikä muuten hyvää hyvyyttään.
Vierailija kirjoitti:
Kuviskoulun opettajan mukaan alakoulun kuvisopetus on monesti todella huonoa, ja siitä puuttuu taiteellinen vapaus. Alakoulussa opettajilla ei yleensä ole riittävää koulutusta kuvataiteessa.
Eli arvosanakin voi heittää.
Alakoulun kuvataiteen opetuksen tavoitteena on opettaa perustekniikat ja antaa jonkinlaisia valmiuksia tarkastella maailmaa kuvataiteen näkökulmasta. Myös omaan kulttuurihistoriaan tutustutaan alakoulun kuvataiteen opetuksessa. Koulu ei valitettavasti voi kaikkeen panostaa täysillä. Taiteellistakin vapautta kyllä annetaan ja kannustetaan luovuuteen, mutta perustekniikat pitää osata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysyä opettajalta perusteita rakentavassa sävyssä. 6 tuntuu oudolta, jos lapsi on tehnyt kaikki tehtävät parhaansa mukaan. Seiskan vielä ymmärtäisi tällaisessa tapauksessa, jos lapsen taidot eivät vain riitä parempaan, mutta 6 tarkoittaa taideaineissa jo yleensä sitä, että ei edes yritä kunnolla.
Jos kysymyksessä on alakoululainen, niin silloin voi kyllä todeta, että kaikkien luokanopettajien pätevyys ei vain riitä kaikkien taideaineiden arvosteluun.
Kun arvosteluasteikko on välillä 4-10 niin kutonen tarkoittaa sitä, ettei ole osannut toteuttaa tehtävänantoa tai taidoissa on isoja puutteita. Ei se ole aina yrityksestä kiinni jos ei osaa. Nelonen tarkoittaa sitä, ettei edes yritä ja vitonen sitä, ettei yritä kunnolla. Lisäksi yleinen käytös ja osallistuminen tunnilla voi vaikuttaa.
Näin ehkä nykyään kun numeroinflaatio pakottaa antamaan kaikille hyviä arvosanoja taidoista välittämättä.
Arvosanat 5-6 olivat ainakin minun lapsuudessani luokkaa "välttävä". Välttävä tarkoittaa samaa kuin kelvollinen, eli ei hyvä, mutta riittävä. Minä väitän, että yksikään Suomessa vitosen saava ei osaa yhtään mitään aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuviksesta, käsitöistä, musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon.
P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena?
Sain liikunnasta seiskan. Innostuin urheiluista aikuisena. Vieläkin ihmetyttää mikä siinä luistelussa ja uinnissa oli aikanaan niin vaikeaa. Kypsyin myöhään? En yhtään osaa arvata oletko käsityöihminen.
Meidän lapsella jaloissa synnynnäinen fyysinen vamma joka hidastaa kävelyä, juoksemista ja luistelua. Hän saa aina seiskan liikunnasta koska ei yllä suorituksissa muiden tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi oikeasti surullinen, jos todistuksessa on huono arvosana? En muista omilta kouluvuosilta että ne huonoja arvosanoja saaneet lapset olisivat olleet surullisia siitä, vaikka osalla oli arvosanat huonoja melkein joka aineessa.
Jos numero vastaa todellisuutta, niin se on helpompi hyväksyä. Mutta jos tuntee olevansa ihan hyvä ja sitten lytätään huonolla numerolla, niin se masentaa ketä tahansa.
Oma lapseni sai ylemmillä luokilla kutosen äidinkielestä ja oli todella pettynyt. Otimme yhteyttä opettajaan ja selvisi, että opettaja oli kirjannut numeron väärin.
Joskus on myös oppilaita, joilla on todella vääristynyt kuva osaamisestaan. Äitini oli lukion matikanmaikka, ja hän kertoi joskus oppilaastaan, joka ei kertakaikkiaan osannut yhtään mitään, mutta innokkaasti laski tehtäviä. Ylioppilaskiroituksissa hän oli tehnyt kaikki 10 tehtävää ja saanut jokaisesta tuloksen. Kun hän kokeen jälkeen oli käynyt kysymässä, mikä arvosana oli odotettavissa, oli hän itse ajatellut M:ää tai jopa E:tä. Lopputulos: kokeen yhteispistemäärä oli 1 ja arvosanana hylätty. Oppilas oli äärimmäisen pettynyt, vaikka arvosana vastasi todellisuutta.
Dunning Kruger -efekti.
Eli lyhyesti: kun ihminen on niin pihalla asioista ettei tajua edes sitä ettei tajua asiasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
" Mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on, kun ei onnistu."
"Onko niin ettei niittää voi sieltä, mihin koskaan ei kylvetty?"
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapsella jaloissa synnynnäinen fyysinen vamma joka hidastaa kävelyä, juoksemista ja luistelua. Hän saa aina seiskan liikunnasta koska ei yllä suorituksissa muiden tasolle.
Hänellehän 7 on sitten hyvä numero.
Omalla tyttärellä pitäisi kaiken järjen mukaan olla 8-9.
T. Se liikunnasta 7 todistukseen saaneen äiti (eihän niitä todistuksia vielä ole annettu)
"moni on lopettanut laulamisen, koska on saanut laulukokeesta 6 tai 7, eikä siis osaa laulaa. Sehän oli vain yhden ihmisen arvio asiasta, ja yksi laulu!"
Ei osaa, mutta lopettaa sen :D
Laulaa sitten muualla. Itsellä oli laulukoekauhu, mutta lauloin aivan muualla pellenä. Opettaja kuuli useamman kappaleen ja sanoi seuraavalla viikolla että laulukoe on peruttu. Sanoi että kuuli että rytmi ja sävel on kohdallaan, ja muut asiat on vain "esiintymiseen" liittyvää tyyliä eikä tyyliä arvioida. Pääsin sillä läpi, ja hyvällä arviolla. Ihmiset luulee että koulussa täytyy olla joku Soul Sister laulaja.
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin opettajalta. Ilmeisesti luokan opettaja kyseessä, koska itsekin taideihmisenä en voi kuvitella, että joku taiteen koulutuksen läpikäynyt antaisi jollekin kuutosen.
Miksei antaisi? Jos ylemmän arvosanan kriteerit ei täyty niin ei voi antaa parempaa arvosanaa. Pätevä opettaja tietää tämän.
Tuo laulukoe on täysin typerä muutenkin. Itse sain aina 9,5 tai 10- eri opettajilta, mutta totuus on se, että en osaa laulaa.
T. Se liikunnasta 7 todistukseen saaneen äiti
Niin? Lapsen on hyvä oppia näkemään myös omat heikkoutensa ja sinun lapsellasi yksi niistä heikkouksista on kuvaamataito. Kutonen kertoo kohtalaisesta osaamisesta, eli mitä valitat? Eikö lapsikultaasi saisi todenmukaisesti arvostella? Pitäisikö koulussa vain antaa hyviä numeroita vaikka ei osaisi?
Onko taideaineiden arvioinnin muuttamisesta koskaan ollut kansalaisaloitetta?
Olisiko nyt aika sille?
Vierailija kirjoitti:
No miten se lapsi piirtää ap??
Ihan rehellisesti?
Jos lapsen on pitänyt piirtää esim mallista maljakko, niin onko se tehnyt melkein Kansallismuseoon sopivan teoksen?
Vai uskomattoman (suoraan sanottuna) ruman kuvan, jota ei maljakoksi tunnista?
Itse en osannut lapsena yhtään piirtää, en silti ihmetellyt miksi sain hissasta kymppejä enkä kuviksesta....
Minäkään en osannut lapsena piirtää, enkä osaa vieläkään, mutta sain silti kuviksesta ysin. Osasin ottaa oppia vastaan, esim harjoittelimme perspektiiviä, maalauksessa värien perusperiaatteita, sitä miten erilaiset otteet siveltimestä vaikuttavat lopputulokseen jne. Kuvataiteet eivät todellakaan ole sitä, osaako piirtää kohteen mukaisen esineen yksyhteen.
Ja itse asiassa piirtämistäkin voi harjoitella ja siinä kehittyä, kun oppii tekniikat ja oppii katsomaan asioita monipuolisesti. Vanhaan aikaan taiteilijat opiskelivat kopioimalla mestareiden teoksia, siinä harjoiteltiin käden ja silmän yhteistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo laulukoe on täysin typerä muutenkin. Itse sain aina 9,5 tai 10- eri opettajilta, mutta totuus on se, että en osaa laulaa.
T. Se liikunnasta 7 todistukseen saaneen äiti
Niin no nykyään ei ole mikään pakko pitää laulukokeita eikä niihin luokanopettajan koulutuksessa kannusteta ellei halua pitää laulukoetta jotain spesifiä syytä varten. Arviointiin sen ei pitäisi vaikuttaa.
Luokanopettajaopiskelija
Muistan, että meillä sai kutosen sillä, että tosiaankin teki kaikki tehtävät ja ne oli jotenkin sinne päin. Itse sain aina 7 kuviksesta. Tein kaikki tehtävät enkä oikein aina osannut, mutta tein niin hyvin kun pystyin opettajan vaatimilla tekniikoilla. Sain sen arvosanan minkä ansaitsin. Olisin varmaan saanut 8, jos olisin panostanut enemmän ja harjoitellut edes vähän, mutta en tehnyt sitä.
Ainoa mitä tulee mieleen on, että jos lapsi on tehnyt kaikki tehtävät kahdessa minuutissa ja istunut lopputunnin kännykkä kädessä. Muuten en tuota ymmärtäisi.