Lue keskustelun säännöt.
Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät
19.12.2023 |
Minkä ihmeen takia tällaisia numeroita jaetaan taideaineissa. Muuten koulussa kiitettävästi pärjäävä lapsi saa kuvaamataidosta todistukseen 6 - siitäkin huolimatta, että on tehnyt kaikki tehtävät.
Kommentit (209)
Asiaa voi lähestyä positiivisemminkin. Kuvaamataidon arvosanalla ei ole mitään merkitystä missään. Ja kertoohan se sen, että kannattaa ehkä etsiä tulevaisuuden uraa muilta suunnilta. Taidekouluissakin on pääsykokeet, joten kouluarvosanat eivät ratkaise edes siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kysyä opettajalta perusteita rakentavassa sävyssä. 6 tuntuu oudolta, jos lapsi on tehnyt kaikki tehtävät parhaansa mukaan. Seiskan vielä ymmärtäisi tällaisessa tapauksessa, jos lapsen taidot eivät vain riitä parempaan, mutta 6 tarkoittaa taideaineissa jo yleensä sitä, että ei edes yritä kunnolla.
Jos kysymyksessä on alakoululainen, niin silloin voi kyllä todeta, että kaikkien luokanopettajien pätevyys ei vain riitä kaikkien taideaineiden arvosteluun.
Kun arvosteluasteikko on välillä 4-10 niin kutonen tarkoittaa sitä, ettei ole osannut toteuttaa tehtävänantoa tai taidoissa on isoja puutteita. Ei se ole aina yrityksestä kiinni jos ei osaa. Nelonen tarkoittaa sitä, ettei edes yritä ja vitonen sitä, ettei yritä kunnolla. Lisäksi yleinen käytös ja osallistuminen tunnilla voi vaikuttaa.
Minusta taideaineita ei pitäisi arvioida arvosanoin koska niiden onnistuneisuus/hyvyys ei ole yksinkertaisesti arvioitavissa. Esimerkiksi laulaääni, tanssityyli tai kuvataiteellinen näkemys.
Nämä kaikki ovat iloa tuottavia ja terveyttä ja hyvinvointia tukevia asioita. On ikävää, että moni on lopettanut laulamisen, koska on saanut laulukokeesta 6 tai 7, eikä siis osaa laulaa. Sehän oli vain yhden ihmisen arvio asiasta, ja yksi laulu!
Liikunta on kuitenkin kaikista tärkein näistä: terveyden takia on äärimmäisen tärkeää kannustaa ihmisiä liikkeelle. Kenenkään innostusta liikuntaan ei pidä lannistaa antamalla lannistavia numeroita.
T. Se liikunnasta seiskan saaneen tytön äiti (jolla on 10 kuviksesta)
Minulla oli muuten oikein hyvä todistus, musiikinteoria oli 10 ja kuvis myös, mutta laulusta sain aina 6 vaikk kuinka isoon ääneen lauloin innolla. Ei siitä mitään traumaa tullut, laulan edelleenkin eläkeläisenä nyt kissoilleni isoon ääneen kaikenlaisia lauluja ja kissat tykkää - istuvat rivissä ja korvat häälyvät innokkaasti.
Kuviskoulun opettajan mukaan alakoulun kuvisopetus on monesti todella huonoa, ja siitä puuttuu taiteellinen vapaus. Alakoulussa opettajilla ei yleensä ole riittävää koulutusta kuvataiteessa.
Eli arvosanakin voi heittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin kouluaikoina myös musiikkia ja liikuntaa.
Toiset harrasti bändejä, toiset urheili seuroissa, kilpailivat jne. He saivat aina musiikista ja liikunnasta kympit.
Sellaisten ketkä eivät omalla ajalla harrastaneet, oli turha haaveilla kympistä tai edes ysistä.
Miten se voi olla mahdollista, että kympin saadakseen sun tulee osata asioita joita ei tunnilla edes opeteta? Eikö numeron pitäisi riippua siitä, miten hyvin olet oppinut tunnilla/koulussa opetettavat asiat?
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tuota. Jos tekee tunnilla mitä pyydetään, vaikkei osaisikaan niin 8 olisi se numero. Laittaisin koululle selvityspyynnön, voihan tuolla olla taustalla jotain muuta vaikka huono käytös tms.
Jos minä kovasti yritän parhaani mutta piirrän sysiruman muotokuvan, jossa ei ole kasvonpiirteet lähellekään oikeassa mittasuhteessa, hiukset ovat vain kasa sotkuisia viivoja, varjostukset menee miten sattuu, olen piirtänyt sekaisin vahaliiduilla ja lyijykynällä vaikka piti tehdä puuvärityö ja kasvoista ei ole tunnistettavissa mallia kuin ehkä hyvällä tahdolla ja kaveri piirtää samasta mallista melkein elävännäköisen muotokuvan jonka kehtaisi laittaa esille olohuoneen seinälle, niin ansaitsisin sinusta kasin ja se parempi piirtäjä ilmeisesti kympin? Kahden numeron ero vain sen vuoksi, että yritin ja osoitin etten ymmärrä mitään muotokuvien piirtämisestä, kun toinen taas on sisäistänyt hyvin ihmiskasvojen anatomiaa, varjon ja valon efektit ja osaa käyttää annettuja välineitä sopivalla tavalla? Ne kasia huonommat numerot on arviointiasteikossa ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvataiteellisissa kyvyissä on isoja luontaisia eroja. Oma poikani piirsi vielä eskari-ikäisenä pelkkää suttua ja tikku-ukkoja. Muistan kun eskarin kevätjuhlassa ihailin joidenkin lasten hienoja kuvia, mutta ihmettelin samalla, miksi myös pari opettajien tekemää piirustusta oli seinällä. Järkytys oli melkoinen, kun minulle kerrottiin että myös ne olivat eskarilaisten piirtämiä. Perspektiivit, varjostukset jne. oli aivan täydellisiä!
Nyt oma lapsi on jo aikuinen, eikä vieläkään ole hyvä piirtämään, mutta on pärjännyt elämässään erinomaisesti. Kuviksen numero ei määritä lapsesi tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi oikeasti surullinen, jos todistuksessa on huono arvosana? En muista omilta kouluvuosilta että ne huonoja arvosanoja saaneet lapset olisivat olleet surullisia siitä, vaikka osalla oli arvosanat huonoja melkein joka aineessa.
Minulle kutonen todistuksessa olisi ainakin ollut ihan maailmanloppu, enkä ois varmaan piirtänyt enää ikinä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taideaineita ei pitäisi arvioida arvosanoin koska niiden onnistuneisuus/hyvyys ei ole yksinkertaisesti arvioitavissa. Esimerkiksi laulaääni, tanssityyli tai kuvataiteellinen näkemys.
Nämä kaikki ovat iloa tuottavia ja terveyttä ja hyvinvointia tukevia asioita. On ikävää, että moni on lopettanut laulamisen, koska on saanut laulukokeesta 6 tai 7, eikä siis osaa laulaa. Sehän oli vain yhden ihmisen arvio asiasta, ja yksi laulu!
Liikunta on kuitenkin kaikista tärkein näistä: terveyden takia on äärimmäisen tärkeää kannustaa ihmisiä liikkeelle. Kenenkään innostusta liikuntaan ei pidä lannistaa antamalla lannistavia numeroita.
T. Se liikunnasta seiskan saaneen tytön äiti (jolla on 10 kuviksesta)
Kyllä noita kaikkia mainitsemiasi asioita voi arvioida myös teknisen suorittamisen ja pohjatietojen hallinnan näkökulmasta. Jos esimerkiksi arvioidaan tanssityyliä, voi kiinnittää huomiota rytmiin, kehonhallintaan ja vaikkapa tanssiparin huomioimiseen. Samoin kuvataiteessa voi arvioida monia seikkoja, jotka eivät liity kuvataiteelliseen näkemykseen. Kyllä niillä ammattitanssijoilla, laulajilla ja taiteilijoillakin on perusteet hallussa ja ymmärrys siitä, että taiteen rajojen rikkominen ja soveltaminen kannattaa vasta sitten kun ymmärtää mitä on edes tekemässä. Siellä peruskoulun kuvistunneilla ei ole sellaista Salvador Dalia, joka saa kutosia vain koska on liian hyvä pahaisen kuvataiteen opettajan arvosteltavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kouluaikoina myös musiikkia ja liikuntaa.
Toiset harrasti bändejä, toiset urheili seuroissa, kilpailivat jne. He saivat aina musiikista ja liikunnasta kympit.
Sellaisten ketkä eivät omalla ajalla harrastaneet, oli turha haaveilla kympistä tai edes ysistä.
Miten se voi olla mahdollista, että kympin saadakseen sun tulee osata asioita joita ei tunnilla edes opeteta? Eikö numeron pitäisi riippua siitä, miten hyvin olet oppinut tunnilla/koulussa opetettavat asiat?
Minä harrastin musiikkia ja urheilin, mutta kai väärin, kun en saanut koskaan todistukseen kasia parempaa. Musiikin kokeista sain aina täydet pisteet, ja olin aktiivinen tunneilla ja viittasin, mutta todistuksessa silti kasi. Kai en osannut laulaa tarpeeksi hyvin. Edelleen ahdistaa laulaa kenenkään kuullen. Liikunnan iloa ei liikan kasi päässyt onneksi pilaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntiaktiivisuus+huolellisuus+käytös=pärstäkerroin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi oikeasti surullinen, jos todistuksessa on huono arvosana? En muista omilta kouluvuosilta että ne huonoja arvosanoja saaneet lapset olisivat olleet surullisia siitä, vaikka osalla oli arvosanat huonoja melkein joka aineessa.
Jos numero vastaa todellisuutta, niin se on helpompi hyväksyä. Mutta jos tuntee olevansa ihan hyvä ja sitten lytätään huonolla numerolla, niin se masentaa ketä tahansa.
Oma lapseni sai ylemmillä luokilla kutosen äidinkielestä ja oli todella pettynyt. Otimme yhteyttä opettajaan ja selvisi, että opettaja oli kirjannut numeron väärin.
Joskus on myös oppilaita, joilla on todella vääristynyt kuva osaamisestaan. Äitini oli lukion matikanmaikka, ja hän kertoi joskus oppilaastaan, joka ei kertakaikkiaan osannut yhtään mitään, mutta innokkaasti laski tehtäviä. Ylioppilaskirjoituksissa hän oli tehnyt kaikki 10 tehtävää ja saanut jokaisesta tuloksen. Kun hän kokeen jälkeen oli käynyt kysymässä, mikä arvosana oli odotettavissa, oli hän itse ajatellut M:ää tai jopa E:tä. Lopputulos: kokeen yhteispistemäärä oli 1 ja arvosanana hylätty. Oppilas oli äärimmäisen pettynyt, vaikka arvosana vastasi todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Mikä on, kun ei taidot riitä, mikä on, kun ei onnistu."
Miksi et ihan ensin kysy lapseltasi? Lapsi on taatusti saanut opettajalta palautetta. Anna lapselle aikaa selittää, mitä opettaja on sanonut töistä. Rauhallinen keskustelu, ei tiukkaava, varmasti selvittää asioita.
Opettaja ei mielestäni ole ensisijainen kohde, jolta kysyä asiaa, sillä opettajat oikeasti meillä osaavat asiansa ja ovat aineensa asiantuntijoita. Numerolla on perusteensa.
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä matikassakin säädä kutosen vaikka kuinka ois tehny jokaisen tehtävän.
Aika vaikeaa on saada kutonen, jos on tehnyt tehtävät ohjeiden mukaan ja oikein ja kokeet myöskin. Kuviksessa ei kai edes ole kokeita.
Kysyisin opettajalta. Ilmeisesti luokan opettaja kyseessä, koska itsekin taideihmisenä en voi kuvitella, että joku taiteen koulutuksen läpikäynyt antaisi jollekin kuutosen.
Ei tuollaisia numeroita ennen kuviksesta annettu. Mutta tämä onkin uusi ja uljas Pisa peruskoulu, jossa kaikki on paremmin. Ei kun...
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan ovat lahjakkaita piirtämään. Toiset eivät ehkä ole yhtä lahjakkaita mutta joillakin on piirroksissaan hyvää värinkäyttöä ja "sitä jotakin". Toiset pystyvät vetämään suoran viivan ihan pelkällä kädellä tai heillä on hyvä hahmotuskyky piirtää esim. kuutioita tai vastaavia.
Ilmeisesti tällä kuutosen saaneella ei ole mitään näistä.
Ainakaan 1980-luvulla ei suoran viivan tai kuutioiden piirtämisestä saanut pojon puolikasta. Haukut sai, kun ääriviivat olivat ehdottoman kiellettyjä aina ja kaikissa tilanteissa. Ettei vaan lapsosista tule jotain kelvottomia sarjakuvien piirtelijöitä, kun piti tulla vesiväritaidemaalareita. Stnprkl vieläkin potuttaa.
Kyllä voi, jos ei pysty oma-aloitteisesti esim. toimimaan ryhmässä, hakemaan paikkaansa liikuntatunnilla ( = on opettajan ohjattava ja perässävedettävä joka kerta) tai osallistumaan siihen liikuntaan. Koululiikunnasta iso osa on erilaisia ryhmäaktiviteetteja ja eihän sitä osaamista voi arvioida sellaiselta, joka on liian ujo ja arka osallistumaan ja toimimaan ryhmässä. Tämä on mennyt liian pitkälle, että kaikki lapset pitäisi silkkihansikkain silitellä koulusta läpi eikä mikään heikkous saa näkyä edes numerossa, kun se meidän Mikko-Matilda on kuitenkin niin lahjakas ja hyvä vanhempien silmissä.