Voisiko joku selittää, miksi lapsille annetaan kuvaamataidosta numeroksi 6, vaikka laosi on tehnyt kaikki tehtävät

Pärstäkerroin. Minulla oli kuvis kymppi melkein koko ajan ala-asteelta lukion loppuun, se laski kerran pari numeroa kun opettaja ei pitänyt minusta.

Toinen lapsi väittää niitä töitä omikseen ja opettaja uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen tuota. Jos tekee tunnilla mitä pyydetään, vaikkei osaisikaan niin 8 olisi se numero. Laittaisin koululle selvityspyynnön, voihan tuolla olla taustalla jotain muuta vaikka huono käytös tms.

On kyllä mennyt arvostelut lepsuksi nykyään jos noilla kriteereillä odottaa 8. Näyttäisi että koko skaalaa ei enää edes tosiasiallisesti käytetä. 5 tulisi olla tuo että "on tehnyt mitä pyydetään, vaikkei osaakaan kunnolla". 8 tulisi olla jo "hyvä numero". ja 10 poikkeuksellisen hyvä numero.

Juuri kuviksen arviointiperusteita ja kuvataiteen pedagogiikkaa opiskelleena voin sanoa, että kuvataiteessa ei arvioida pelkkää lopputulosta vaan prosessia. Miten käyttää välineitä ja eri tekniikoita, miten havainnoi ympäristöään kuvataiteen näkökulmasta jne. Jos esim. eri välineiden ja tekniikoiden käyttö on hyvin niukkaa niin ei yksinkertaisesti voi antaa hyvää numeroa silloin. Jos ei osoita mitään kiinnostusta kuvataiteeseen vaan sutasee jotakin niin ei voi antaa hyvää numeroa.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä matikassakin säädä kutosen vaikka kuinka ois tehny jokaisen tehtävän.

Tai liikunnasta, vaikka parhaansa yrittää. Nimimerkillä kokemusta on.

On se niinkin, että kyllä yrittämisen lisäksi myös lopputuloksen pitää vaikuttaa arvosanaan, niin se on kaikissa aineissa. Jos matikassa ei vain osaa vaikka yrittäisi pää punaisena, niin arvosana ei pidäkään olla kovin hyvä. Muuten oppilaalle tulee väärä mielikuva osaamisestaan. Pakko se on tiedostaa ja hyväksyä, että joissain jutuissa ei vain ole lahjakas. En minäkään sitä liikuntanumeroani pahoitellut - tiesin etten pysty parempaan. Ja hei: viimeisellä luokalla uusi opettaja arvosti yrittämistä vähän enemmän, ja numero nousi seiskaan!  Siitä olin jo vähän ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi on surullinen, että saa liikunnasta 7 todistukseen. Muuten on 9-10 arvosanat. Hoikka lapsi, on osallistunut tunneille ja saanut paljon plussaa wilmassa. Ei mitään kielteisiä merkintöjä. Mutta 7! 

Nämä taitoaineet pitäisi arvioida vain 'suoritettu'.

Vaarallista, että liikunnan (tai musiikin/kuviksen/käsityön) riemu tapetaan näin. Ei, et ole taitava siinä.

Itsekin olen saanut seiskan liikunnasta ja tiedän Suomen mestarin eräästä olympialajista, jolla oli myös 6-7 liikunta. Liikunnan tarkoitus pitäisi olla liikunnan ilon ylläpitäminen, eikä kyykytys. Arka lapsi saa herkästi huonon arvosanan, vaikka olisi hoikka ja liikunnallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekoilee tunnilla, ei noudata tehtävänantoa vaikka tehtävät on tehty, tehtävät on tehty huolimattomasti. Onhan näitä.

No ei varmasti sekoile.

Listasinkin tuossa vain esimerkkejä, en tarkoittanut että kaikki automaattisesti koskisivat tyttöä. Hohhoijaa.

Kosketaanko koulussa tyttöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuviksesta, käsitöistä,  musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon. 

 

P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena? 

 

Samaa mieltä! Ja ei se sitä tarkoita, etteikö opetettaisi ja annettaisi palautetta, kriittistäkin. 

 

Moniko aikuinen menisi keväällä vaikka jumppaan tai maslautuneille, jos nyt syksyn jälkeen todettaisiin, että " olet seiska". No niinpä. 

Mitä on maslautuneet?

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi oikeasti surullinen, jos todistuksessa on huono arvosana? En muista omilta kouluvuosilta että ne huonoja arvosanoja saaneet lapset olisivat olleet surullisia siitä, vaikka osalla oli arvosanat huonoja melkein joka aineessa.

Eihän sitä koulussa sopinut näyttää. Osa vaan naureskeli saatuaan huonoja arvosanoja, koska piti esittää kovapintaista.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä matikassakin säädä kutosen vaikka kuinka ois tehny jokaisen tehtävän.

Nauroin niin että kahvi roiskahti sieraimista

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä matikassakin säädä kutosen vaikka kuinka ois tehny jokaisen tehtävän.

Eikö kouluissa enää ole kokeita, jotka arvostellaan numeroilla?

Kyllä taideaineitakin voi arvostella (ja joku sanoisi, että pitääkin). Monella meillä vanhemmalla on varmaan muistissa vain se oma koulutaival, jolloin taideaineissa ja liikunnassa opetusta oli sanoa, että piirräs hevonen, soita rumpuja tai tee puolivoltti. Ilman opetusta arvostelu totta vie on epäreilua.

Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, nykyään koulussa opetetaan ensin ja arvostellaan vasta sitten. Silloin taiteen osaaminen tai liikunta ovat ihan reilusti arvosteltavissa ja niistä voi saada kutosen, jos se kuvaa osaamista. Se kertoo, ettei osaaminen ole ollut kovin hyvää eikä asioita ole opetuksesta huolimatta opittu.

Minä sain liikunnasta 7, vaikka olin supertunnollinen ja en koskaan lintsannut. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuviksesta, käsitöistä,  musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon. 

 

P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena? 

Olen samaa mieltä, vaikka olinkin kässässä ja kuviksessa kympin oppilas.

Hutilointia, hutaisten tehtyä, pitkään tehtyä muttei mitään ajatusta, sotkee värejä, käden piirtämä kaari huono, aina sama idea, ideoissa ei tolkkua, ei opettele opetetettavia asioita, ei omaksu, ei kehity taidoiltaan jne.

Kutosen voi saada vaik joka tehtävä tosiaan olis tehty. Pyydä ops kansliasta ja kysele kriteerit eri numeroille, ota yhteys ko.opettajaan, esitä asiasi rakentavasti, kuuntele.

Hitlerinkin olisi pitänyt päästä sinne kuvataidekouluun mihin hän haki mutta ei päässyt, maailma olisi voinut säästyä yhdeltä hullulta. Mutta hänelläkin taisi kuviksen numero olla 6.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuviksesta, käsitöistä,  musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon. 

 

P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena? 

Sitten ei pitäisi mistään muustakaan aineesta antaa. Itselleni kuvis oli tärkein aine, ja sain siitä hyviä numeroita. Se oli kannustavaa, ja sai uskomaan omiin kykyihin ja hakeutumaan lopulta taidealalle. 

Jokainen ihminen kohtaa jatkuvasti taiteellisesti lahjakkaiden ihmisten työn tuloksia, esim tuotepakettien, kirjojen jne kannet, julisteet, vaatteet, valokuvat, musiikki. Miksi näiden tekijöiden osaamista pitäisi jo koulussa väheksyä? Sitä numeroiden poistaminen olisi. Sanottaisiin, että se aine, jossa olet hyvä, niin se ei ole ns kunnon aine. Vakavasti otettava. 

Sitäpaitsi normaali lapsi ei pahastu siitä, että jossain aineessa on parempi ja jossain toisessa taas huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kuviksesta, käsitöistä,  musiikista ja liikunnasta ei pitäisi antaa numeroita ollenkaan! Tappaa kaiken oppimisen ilon. 

 

P. S. Itse sain joskus käsitöistä kuutosen. Olin 8- vuotias. Arvaa, olenko "käsityöihminen" aikuisena? 

Olen samaa mieltä, vaikka olinkin kässässä ja kuviksessa kympin oppilas.

 

Minä sain ruotsissa huonoja arvosanoja, enkä siitä sitten ikinä aikuisenakaan ole innostunut. Pitäisikö ruotsistakin poistaa arvostelu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työnsä/toimintansa ei ole ilmeisesti vastannut parempaan arvosanaan oikeuttavia arviointiperusteita. Ellei virhe kyseessä.

Taidetta ei voi tuolla tavalla arvioida, vaikka olisi miten peruskoulun kuvisope

Totta kai voi, toki riippuu vähän millä luokalla ollaan. Nuoremmilta ei voi vaatia sitä, mitä yläasteella voidaan. Työssä voi arvostella esim. teknistä toteutusta, huolellisuutta, varjostusta, värien käyttöä ja mittasuhteita. Lisäksi työtä arvioidaan suhteessa siihen, mitä on ollut tarkoitus tehdä. Jos piirretään kukkakimppu tai hedelmäkori, niin sitten katsotaan miltä ne piirretyt kuvat näyttävät ja täyttävätkö ne asetetut oppimistavoitteet. Totta kai se pitää näkyä numerossa, jos on oikeasti lahjakas tai jos ei ole. Pelkkä töiden tekeminen ei oikeuta kymppiin vaan se oikeuttaa töiden arvosteluun.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi oikeasti surullinen, jos todistuksessa on huono arvosana? En muista omilta kouluvuosilta että ne huonoja arvosanoja saaneet lapset olisivat olleet surullisia siitä, vaikka osalla oli arvosanat huonoja melkein joka aineessa.

Jos numero vastaa todellisuutta, niin se on helpompi hyväksyä. Mutta jos tuntee olevansa ihan hyvä ja sitten lytätään huonolla numerolla, niin se masentaa ketä tahansa.

Oma lapseni sai ylemmillä luokilla kutosen äidinkielestä ja oli todella pettynyt. Otimme yhteyttä opettajaan ja selvisi, että opettaja oli kirjannut numeron väärin.