Puolison joululahja minulle tänäkin vuonna: ei mitään

Me ostamme toisillemme aina synttäri- ja joululahjat. Usein saan mieheltäni oikein kalliin lahjan.

Me ostetaan toisillemme pitkin vuotta pieniä lahjoja kirppareilta yms. Viimeksi sain yllärinä Temulta tilatun lisälinssin puhelimeen ja sydämenmuotoisen avaimenperän sekä pingviinikorvikset.  Joulalahjaksi laitetaan autoon yksi lisävaruste, yhteinen lahja se.  Varsinaisia joululahjoja ei laiteta paitsi aikuiselle lapselle muutama paketti

Vierailija kirjoitti:

Minä en haluaisi lahjoja, koska kukaan ei osaa ostaa minulle mitään. Vaikka annan vinkkejä, että tykkään kosmetiikkasarjasta tämä ja tämä (lahjapakkauksia löytyy kaupasta), olen fantasiaromaanien ystävä, en osaa kutoa mutta käytän paljon villasukkia ja ääneen sanon, että mistähän sellaiset saisi jne.

Olen ehdottanut myös, että ei osteta lahjoja. Miehelle tämä ei käy. Niinpä saan taas jonkun konvehtirasian (en ole makean ystävä) tai neulesormikkaat liian isoa kokoa. Yritän ajatella, että ajatus on tärkein, mutta siitä tulee vaan mieleen, että hän ei ajattele minua. Itse ostan hänelle toivelahjojaan.

Ei ajattelekaan. Olethan sanonut hänelle jo, että haluat sitä ja tätä ja pidät tuosta, mutta mies ei suostu kuuntelemaan, vaan ostaa nyt mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Ei sinun vuoksesi vaan oman itsensä takia, kun on helpompi. Ja ei, ihan turha selittää asiaa parhainpäin, että mies ei vaan osaa tai ei muista. Aikuinen mies osaa ja muistaa, jos viitsii ja pitää asiaa muistamisen arvoisena. Sinä et sitä miehelle ole. Ei kodinkoneillekaan tarvitse mitään toiveita toteuttaa, riittää, että ostaa uuden suuttimen imuriin.

Älä osta hänelle enää toivelahjoja. Tyrkkää sinäkin hänelle vain konvehtirasia. Ei pidä antaa helmiä sioille.

Jos mies siitä suuttuu, niin on ihan saakelin pölvästi mies ja saat ainakin vahvistuksen, että sinun olemassaolo tuossa parisuhteessa miehelle on itsestäänselvä kodinkone-seksibotti. Ei muuta. Ei nainen, ei kumppani, ei ihminen. Koirasta seuraava.

Sitten voit miettiä, mitä teet tällä tiedolla.

Vaimoni ei myöskään ole mikään lahjojen ostelija. Ei kuulemma keksi mitään. Muistaa merkkipäivät kuitenkin ja onnittelee, lahja on sitten tyyliin "valitse joku ravintola niin vien sinut syömään" tms. Kyllä se välillä tuntuu siltä että häntä ei vain kiinnosta eikä jaksa edes yrittää. Voi olla ettei hän ymmärrä että ajatuksella lahjan valitsemisen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa, harvemmin se lahja ihan taivaasta tipahtaa.Tai sitten ei vain jaksa nähdä sitä vaivaa.

Kaikille muille oon joulupaketit antanut ilman mitään vastalahjatarvetta (eli kummipoika ja työkaverin pieni lapsi) mut kyllä tuntisin itteni idiootiks alottajan tilanteessa.

Mun vaimo sai kauan sitten silloin 10.000 markan timanttikorvakorut lahjaksi - toinen putosi ja katosi. Mitä tästä (ehkä) opimme?

Minulle ei niinkään merkitse se lahja itsessään, vaan se että muistetaan edes jotenkin. Vaikka olisi sitten se kukkakimppu tai suklaarasia. Jos kumppani ei ikinä muistaisi, vaikka tietäisi että sinä ilahdut lahjasta, ei se silloin arvosta sinua. Ei ole iso vaiva sieltä kaupasta ostaa vaikka sitä toisen lempisuklaata. Ex oli aina niin nihkeä ostamaan mitään, mutta jotain sentään sain. Olen saanut tarpeeksi näistä itsekkäistä miehistä ja nykyään en seurustele. On minulla rakastaja ja hän muisti hiljattain syntymäpäiväni, kun täytin pyöreitä vuosia. Toi kortin ja suklaarasian. Vaikka en sinänsä odottanut mitään, tosin ollaan me useampi vuosi jo tunnettu. Ottaa kyllä muutenkin huomioon, mutta ei olekaan suomalainen mies. 

Vierailija kirjoitti:

No se onkin kiva saada joku pakon edessä arvottu lahja. Jos ei ole shoppailuviettiä niin sitten sitä ei ole.

Ei siinä mistään shoppailuvietistä ole kyse vaan normaalista tavasta huomioida itselle tärkeä ihminen. Miehet shoppailee kyllä itselleen ja kavereilleen. Vaimo ei vaan ole huomioimisen arvoinen..itselleen miehet itsestään selvästi odottavat lahjaa.

Hahaa. Minulla sama tilanne, ja aion kostaa tänä jouluna. Olen ostanut miehelleni kymmenen mietittyä hyvää lahjaa tavanomaisen yhden sijaan. Kostoni saan siitä, että hän takuulla vihdoin älyää hävetä sitä ettei antanut minulle ainuttakaan. 

Oletpa hienon puolison matkaan itsesi vongannut. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä ostaisin lahjoja mutta ei kukaan tykkää kiltistä ja kunnollisesta miehestä eli minusta. Itselle joudun taas ostaa lahjoja.

Ostin uuden kattilan 4.5 litraa, pussilakana setin finlayson, pleikkari 5 ostin jo aikaisemmin, ostin uuden kännykän myös. Hoh oon ollut tosi kiltti lahjoja tulee koko ajan.

Säälittävää itsesi markkinointia .

" kukaan ei tykkää.kiltti kunnollinen mies.." 

"Ostin pleikkarin ja kaikkee koska kiltti poika".

Onko Nahjus sinusta siis synonyymi kiltille ja kunnolliselle??  Olet myös " kotona viihtyvä" koska istut tietokoneella,pelaamassa pleikkaria, tai röpellät kännykkää. 

Ihme ettei naiset ole oventakana jonossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ostaisin lahjoja mutta ei kukaan tykkää kiltistä ja kunnollisesta miehestä eli minusta. Itselle joudun taas ostaa lahjoja.

Ostin uuden kattilan 4.5 litraa, pussilakana setin finlayson, pleikkari 5 ostin jo aikaisemmin, ostin uuden kännykän myös. Hoh oon ollut tosi kiltti lahjoja tulee koko ajan.

Säälittävää itsesi markkinointia .

" kukaan ei tykkää.kiltti kunnollinen mies.." 

"Ostin pleikkarin ja kaikkee koska kiltti poika".

Onko Nahjus sinusta siis synonyymi kiltille ja kunnolliselle??  Olet myös " kotona viihtyvä" koska istut tietokoneella,pelaamassa pleikkaria, tai röpellät kännykkää. 

Ihme ettei naiset ole oventakana jonossa. 

Älä viitsi moni nainen haluaa nöyrän elätin itselleen lastensa isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos lahjojen antamisen näkee jonkinlaisena vuorovaikutustapahtumana, jossa lahja annetaan, koska toinenkin lahjan antaa, niin minusta on aika kaukana koko ideasta.

Sinä päätät, annatko lahjan ja jos odotat vastalahjaa, ei kyseessä ole lahjan antaminen lainkaan.

Aika naiivi näkemys. Käytäntö ei todellakaan ole tätä, vaan lahjojen antaminen kuuluu aikalailla kaikkiin kulttuureihin oleellisena osana ihmisten sosiaalista kanssakäymistä. Tähän kulttuuriin kuuluu usein myös lahjojen mukamas pyyteettömyys toki oleellisena osana, mutta ehkä täällä anonyymillä palstalla voidaan puhua niinkuin asiat on.

Jos parisuhteessa ei anna joulu- tai synttärilahjaa, vaikka toinen ei ole sellaista ehdottomasti kieltänyt ja myös tarkoittanut 150 %, on aikamoinen kusipää.

Vierailija kirjoitti:

Mun vaimo sai kauan sitten silloin 10.000 markan timanttikorvakorut lahjaksi - toinen putosi ja katosi. Mitä tästä (ehkä) opimme?

Elämässä sattuu ja tapahtuu? Ikävä vahinko

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni ei myöskään ole mikään lahjojen ostelija. Ei kuulemma keksi mitään. Muistaa merkkipäivät kuitenkin ja onnittelee, lahja on sitten tyyliin "valitse joku ravintola niin vien sinut syömään" tms. Kyllä se välillä tuntuu siltä että häntä ei vain kiinnosta eikä jaksa edes yrittää. Voi olla ettei hän ymmärrä että ajatuksella lahjan valitsemisen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa, harvemmin se lahja ihan taivaasta tipahtaa.Tai sitten ei vain jaksa nähdä sitä vaivaa.

Minkälaista lahjaa sitten toivot? Miehille on erittäin hankala ostaa mitään. Jos harrastaa jotain niin voisi ostaa siihen liittyvän, mutta mistä niitäkään osaa ostaa jos itse ei harrasta samaa. Naiset yleensä vihjailee pitkin vuotta mitä haluaisivat, tai heillä on selkeästi asioita joista tykkäävät. Mun mies ei koskaan osta itselleen mitään, eikä halua mitään lahjoja, joten...? Kirjat on ainoa juttu mitä voisi ostaa, mutta niistäkin on vähän vaikea tietää tykkääkö tai onko jo lukenut.

Hyi kamala, mikä puoliso. Meillä olisi tullut vakava kriisi jo ensimmäisenä jouluna ja toisena tuollaisena varmasti ero.

Oon Qusettanut muijaa taas sillä, että on sovittu ettei osteta toisillemme lahjoja. Olen tähän mennessä ostanut 160e lahjakortin kampaamoon,kultaisen kaukakorun,uuden puhelimen,konvehtirasioita,airfryerin ja jotain pientä sälää yhteensä vajaan 700e edestä. Odotan innolla jouluaattoa kun hän ojentaa minulle paketin ja sanoo mä tiedän että sovittiin ettei osteta, mutta.. ja sitten sen jälkeen raahaan hänen pakettinsa esille. Hämmennys, ilo,nolostuminen vai mikä ilme sieltä mahtaakaan tulla 😂

Täytyy myöntää että harvemmin ostan, joskus jonkun elämyslahjan. Ei sillä, puolisoni on tainnut ostaa kerran minulle lahjan nyt seitsemän vuoden aikana. Olen siis mies ja puolisoni on nainen. 

Lahjoja annetaan antamisen ilosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei keksi koskaan mitään mitä ostaa. Ostaa kyllä jos sanon suoran toiveen, mutta eihän se mikään ylläri ole. En tosin hirveästi mitään tarvitsekaan, ostan itse itselleni mitä haluan. 

Meillä mies haluaa ostaa, mutta on huono keksimään mitään. Niinpä annan muutaman vaihtoehdon toivomistani asioista ja hän sitten päättää, minkä ostaa.

Niin tulee sitä yllätystäkin sitten.