Laitamme ensimmäistä omaa joulua ja ihmettelen mikä tässä on muka niin vaikeaa ja stressaavaa
- Suurimman osan ruoista saa halutessaan valmiina kaupan hyllyltä ja itse voi tehdä juuri sen verran kuin kokee mukavaksi tekemiseksi
- Perusjouluruokia ei paljon tarvi suunnitella, kun perinteinen lista on aikalailla se sama
- Torttujen ja piparien leipominen ei ole pakollista, mutta jos niitä haluaa tehdä niin taikinan saa valmiina ja voi tehdä tästä mukavan yhteisen tekemisen
- Koristelu on mukavaa ja ei vie paljon aikaa, jos ei halua vetää övereitä. Jouluvalot ikkunaan ja kuusen koristelu, se on siinä.
- Missään ei ole pakko kyläillä, jos ei halua
- Joulusauna menee päälle nappia painamalla
- Lahjojen hankkiminen vaatii eniten aivotyötä. Aikuisten kesken voi sopia että annetaan vain jotain pientä
Mitä te teette toisin kuin me?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee :(
Eihän teidän tarvitse mennä tuota lahjojen jakoa katsomaan.
Vietetään joulua samassa paikassa niin sitten pitäisi jättää koko vierailu välistä ja siellä siis muitakin sukulaisia ja kiva meininki jos ei olisi tätä lahjashowta..
Jouluverhot. No eihän jouluverhoja voi laittaa, jos ei samalla laita uusia tapetteja tai maalaa seinää. Vieläkö ehtii ostaa uudet joulumatot joka huoneeseen, ettei anoppi suutu. Onko tilattu jo kaupungilta yksityinen lumenkolaus pihaan, ettei sukulaiset luule, että tässä talossa ollaan täysin holtittomia, kun lunta pihassa.
Jatkakaa toki noita juttujanne, toivotaan, että joskus pääsette eroon tuosta käsittämättömästä alemmuuden tunteesta ja miellyttämisen pakosta.
Minua stressaa se, kun lapsen isän mielestä kukaan ei saa olla joulua kipeänä. Olemme siis eronneet ja monen monta joulua hän on peruuttanut, koska jopa pelkkä nuha on hänen mielestään este.
Pandemia-aikana minäkin olin tarkka siitä, ettei vietetä aikaa isovanhempien luona, jos on yhtään mitään oiretta. Muutoin meillä saa vaikka maata pyjamassa niistämässä ja muut viettää joulua normaalisti. Ei ole lapsikaan muistellut huonolla.
Nyt sitten stressaa, kun lapsen kaverit on kipeinä vuorotellen. Isossa koulussa sairastuu vaikka mitä itse tekisi. Lapselle on iso petttmys, jos isä taas kerran peruu joulun.
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee :(
Teillä on täysi oikeus kieltäytyä siitä, että joudutte toimimaan yleisönä tuollaisessa lahjashow:ssa.
Ihan vastenmielinen kuvio.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee :(
Teillä on täysi oikeus kieltäytyä siitä, että joudutte toimimaan yleisönä tuollaisessa lahjashow:ssa.
Ihan vastenmielinen kuvio.
-ohis
Lapset silti usein tykkää viettää joulua serkkujen kanssa. Vielä jos siihen jouluun haluaa joulupukki-numeron, niin sekin on mielestäni kivempaa isolla porukalla kuin että olisi yksi tai kaksi lasta.
-eri
Se että vanhuksille kaikki on rasittavaa ja stressaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stressiä alkaa tulla silloin, kun suvun vanhukset tulevat siihen ikään, että "tämä on varmasti minun viimeinen joulu". Siinä menee helposti parikymmentä vuotta, kun toteutetaan vanhuksen viimeistä toivetta yhteisestä joulusta.
No, mutta ap:lla on ohje tuohon. "Älä stressaa." Ja nyt onkin ihan helppoa tuottaa vanhukselle pettymys.
Voi vielä kertoa itkevälle vanhukselle, että hän on vastuussa omista tunteistaan, jos ei muuten näytä menevän perille.
Ja sitten harmitellaan myöhemmin, kun ei tullut vietettyä sitä omaa joulua omassa kodissa omien lapsien kanssa, kun viimeiset 20 vuotta vietettiin sitä viimeistä joulua. Onneksi moni vanhus ymmärtää että elämä menee eteenpäin. Omat lapset elävät omaa elämäänsä, eikä vanhempiensa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee
Laita miehesi ilmoittamaan sisarukselleen, että lahjat availlaan kukin oman perheensä kanssa eikä yhteisesti koko suvun kesken. Syyksi ilmoitatte, että koska lahjanantotavat ovat niin erilaiset teidän perheiden välillä, niin ettei jollekin lapselle tule paha mieli. Toinen vaihtoehto: avaatte lahjat yhdessä ja joka lapselle tuohon tilanteeseen varataan 5 lahjaa (joiden yhteisarvo on suurinpiirtein vaikka 100e). Loput mahdollisest lahjat avataan oman perheen kesken muuna ajankohtana. Jos nämä vaihtoehdot ei käy, niin sitten viettäkää joulu erillänne.
Minua ainakin vähän stressaa joulun vietossa se, ehtiikö kaikki valmiiksi. Olen kuitenkin töissä perjantaina vielä iltaan saakka, joulun viettäjiä meillä on toistakymmentä ja ruokaa pitäisi ehtiä ostaa ja laittaa. Apuvoimia ei oikein ole, sillä olen ainoa joulumme viettäjistä, jolla on lauantaina vapaata, osa on töissä vielä jouluaattonakin.
Ehkä tässä ennen joulua on stressannut myös se, että työpäivät ovat pitkiä, rahaa ei niin hirveästi ole ja pitäisi riittää lahjoihin ja ruokiin, lahjoja on pitänyt etsiä isolle joukolle. Jos olisi riittävästi rahaa ja aikaa, niin ei varmaan joulussa stressaisi mikään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee :(
Kyllä stressaisi minuakin. Aikoinaan kun lapset oli pieniä, stressasi jo se, että jollekin oli sattunut kaksi tai kolme sellaista kummia, joilta tuli kaikilta joululahjat ja sitten taas osalla oli kummit, joilta ei koskaan tullut mitään.
Kyllähän tuossa teidän tilanteessa olisi pakko sopia, että jokainen lapsi saa jonkun tietyn määrän lahjoja. Ja loput lahjat nämä superlahjahankkijat antavat etukäteen kotona tai jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee :(
Mikä ihmeen pakko sinne on mennä? Itse sanoisin, että meidän jouluviettotavat on niin erilaiset, että parempi olla erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee
Laita miehesi ilmoittamaan sisarukselleen, että lahjat availlaan kukin oman perheensä kanssa eikä yhteisesti koko suvun kesken. Syyksi ilmoitatte, että koska lahjanantotavat ovat niin erilaiset teidän perheiden välillä, niin ettei jollekin lapselle tule paha mieli. Toinen vaihtoehto: avaatte lahjat yhdessä ja joka lapselle tuoho
Täysin samaa mieltä.
Meillä lapset ovat aina saaneet jouluisin ainoastaan noin 5 pakettia per lapsi, vaikka taloudellisesti olisi ollut mahdollisuus enempäänkin. En halunnut lapsilleni samanlaista lahjaähkyä, jonka muistan kuuluneen tiivisti omiin lapsuuteni jouluihin. Usein aatot päättyivät minulla ja siskollani kyyneliin, kun olimme niin uupuneita lahjojen avaamiseen kaiken jännityksen jälkeen. Ja joo, todellakin ensimmäisen maailman ongelma, mutta silti en halunnut omille lapsilleni samanlaisia joulumuistoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee
Laita miehesi ilmoittamaan sisarukselleen, että lahjat availlaan kukin oman perheensä kanssa eikä yhteisesti koko suvun kesken. Syyksi ilmoitatte, että koska lahjanantotavat ovat niin erilaiset teidän perheiden välillä, niin ettei jollekin lapselle tule paha mieli. Toinen vaihto
5 lahjaa on aivan kohtuullinen määrä, mutta minusta on ollut jopa vaikeaa ostaa vain niin vähän. Lahjoiksi on usein valikoitunut legoja, palapeli, joku lelu, kirja, figuureja, askartelujuttuja, lautapeli ja Nintendo-peli. Eipä me muutoin pitkin vuotta juuri ostella muuta kuin kirjoja. Synttärit ja joulu on se, milloin saa leluja ja pelejä.
Enää ei stressaa kun kummallakaan meistä ei ole mitään oletuksia joulun suhteen eikä kiinnostusta matkustaa sukulaisten luo. Ostetaan just sitä ruokaa, mitä sillä hetkellä tekee mieli. Viime vuonna tehtiin miekkakalaa aattona ja joulupäivänä lammasta ja kasviksia uunissa. Tapanina mentiin kavereiden luokse ryyppäämään. Tänä vuonna otin töitä aatolle ja tapanille ja joulupäivälle ei ole vielä yhtään minkään näköisiä suunnitelmia. Varmaan vaan taas syödään mitä mieli tekee ja rentoudutaan.
Exän kanssa inhosin joulua kun oli pakko matkustaa anoppilaan viettämään perinteistä joulua. Tylsempiä päiviä saa hakea ja niiden takia järjestellä työasiat ja anoa pomolta lupaa olla vapailla ja sen takia koko uusi vuosi töissä yms. Niinä vuosina kun ei vaan pystynyt matkustamaan, mies halusi kaiken samalla lailla kuin kotona, mutta ei osallistunut kuin joulukuusen hankkimiseen. Oli kunnon suorittamisjoulu. Ei enää ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ainakin vähän stressaa joulun vietossa se, ehtiikö kaikki valmiiksi. Olen kuitenkin töissä perjantaina vielä iltaan saakka, joulun viettäjiä meillä on toistakymmentä ja ruokaa pitäisi ehtiä ostaa ja laittaa. Apuvoimia ei oikein ole, sillä olen ainoa joulumme viettäjistä, jolla on lauantaina vapaata, osa on töissä vielä jouluaattonakin.
Ehkä tässä ennen joulua on stressannut myös se, että työpäivät ovat pitkiä, rahaa ei niin hirveästi ole ja pitäisi riittää lahjoihin ja ruokiin, lahjoja on pitänyt etsiä isolle joukolle. Jos olisi riittävästi rahaa ja aikaa, niin ei varmaan joulussa stressaisi mikään.
Miksi se on sun vastuulla joulu laittaa? Muutkin voi työpäivän jälkeen laittaa laatikkoja, leipoa ja muita ruokia, sinä sitten lämmität aattona. Ja miksi sinun pitää ostaa lahjoja isolle joukolle pienillä rahoillasi? Eikö voi sopia, kuka ostaa kellekin, että jokainen saa joltakin yhden? Maailma hukkuu krääsään muutenkin. Elääkö muut siivellä?
Ekan oman joulun laitossa olikin melkein samanlaista taikaa, kuin lapsena.
Mulla on onneksi tämä viikko vapaata. Kaikki tuttavat ihastelee miten kivaa, kun mulla on hyvin aikaa laittaa joulua. Joo, sitä itsekin kuvittelee, että on ruhtinaallisesti aikaa. No, käytännössä melkein kaikki joulupuuhat onkin jääneet tälle viikolle. Yhdessä päivässä tarttee muistaa monta asiaa.
Leipominen meni niin, että ruuan kotiinkuljetus oli unohtanut juuri yhden kriittisen ainesosan. Piti siis kuitenkin mennä kauppaan. Posti kuljetti lahjat taas eri paikkaan kuin piti. Siis yhdet yhteen ja toiset toiseen. Ei autoa, kun se on työssäkäyvällä puolisolla. Jne. Että ei tää ihan niin leppoisasti suju, kuin oli ajatellut. Mutta tulee se joulu kumminkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tässä pitää kuule vielä ehtiä siivota, pestä sauna ja kylppäri, kasata ja koristella kuusi, tehdä loppuviikosta laatikot ja rosolli (valmiit maksaa liikaa), paistaa piparit ja tortut, muistaa ottaa kinkku sulamaan torstaina ja paistaa lauantaina, pestä koira, paketoida lahjat, ostaa vielä pari lahjaa, tehdä lumi tai jäälyhdyt pihaan säästä riippuen, ostaa viinit ja joululimppu (muut ruuat ja juomat jo ostettuna), lisätä loput joulukoristeet ja miettiä mitä kukin pukee päälle. Isotöisin noista asioista on tuo siivous ja saunan + kylppärin pesu. Tämä kaikki pitää hoitaa normiarjen ja töiden jälkeen mitkä itsessään ovat jo stressiä aiheuttavia. Mutta joo valintojahan noi on.
Miksi ihmeessä tämä kaikki pitää tehdä? Miksi pestään kylppäri ja sauna ja koira? Miksei kukin pue mitä tahtoo? Eikö lapset ja mies tee puolet? Miksi jäälyhdyt on tärkeitä?
Noi on varmaan just niitä omia valintoja ja traditioita, jotka itselle tekee joulun. Osa taas täytyy tehdä joka tapauksessa. Vaikka siivosin jo viime viikolla, on nyt siivottava uudestaan. Kinkkua ei kannata sulattaa, paistaa ja pakstaa uudestaan. Laatikot kyllä, jos on tilaa pakastimessa. Meillä ei ole. Siksi ostetaan yleensä valmista. Saunakin on joskus pestävä. Totta, sen voi tehdä muulloinkin, mutta on helppo muistaa pesseensä sen jouluna.
Jouluvalmisteluihin jää niin helposti sitä ylimääräistä aikaa kun ei käy töissä...miltäs ne teidän jouluvalmistelut näyttää (typerät kiireiset ja stressaantuneet työläiset)
Meillä stressin aiheuttaa sukulaiset. Miehen yksi sisarus haluaa ostaa omille lapsilleen 100 lahjaa per naama ja on tosi tarkka että lahjat pitää jakaa yhteisesti eli ei halua että kaikki lapset sais aattoaamuna kotona lahjat (on ehdotettu). Minulle tulee tästä stressiä ja surua kun meidän lapsille ei haluta eikä edes taloudellisesti pystytä ostamaan yhtä paljon lahjoja mitä serkut saa ja sitten pukki jakaa lahjoja viis kertaa enemmän muille lapsille kuin meidän. Onneks on vielä niin pieniä etteivät oikein tajua, mut kun kasvavat niin hankalaksi menee :(