Laitamme ensimmäistä omaa joulua ja ihmettelen mikä tässä on muka niin vaikeaa ja stressaavaa

Tarpeeksi kun on varottavia esimerkkejä katsonut, niin ollaan tehty itsellemme stressitön joulu. Huusholli on perussiisti, niin ei tarvi tehdä kuin tavallinen viikkosiivous. Koristeet aika minimaaliset. Joulupöydässä vain niitä ruokia, joita syödään (kinkku, peruna- lanttu- ja punajuurilaatikko, graavi- ja kylmäsavulohi, silliä, rosollia ja sienisalaattia) ja suurin osa on kaupasta valmiina. Jälkkäriksi on nopea leipoa valmiista taikinasta torttuja, piparit valmiina samoin juustot ja konvehdit. Varsinaisesti lahjoja ei osteta. Naapurimuistamiset olen ostanut valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Tiedän kyllä, että osa viettää painajaismaisia sukujouluja tai kiukuttelee lahjoista, juostaan siellä ja täällä elävät ja kuolleet morjenstamassa. Kuitenkaan elämässä ei ole pakko kuin kuolla, joten miksi ei viettäisi joulua kuten haluaa.

Samoin ihmettelen joulukeräyksiä, joissa vingutaan koristeita ja ruokaa. Jouluruoka ei ole järin kallista, kun ei laita pöytään kaikkea mahdollista mitä keksii vaan ne peruselementit, joista oikeasti tykkää. Kinkkua on jo myyty 5 euroa/kilo eli todella halpaa lihaa. 

Sukulaiset ja niiden odotuksethan ne varmaan eniten stressaa. Onneksi tällaisena erakkona ei hirveästi ole painetta jouluna. Vanhemmat vähän surkuttelevat, jos en viitsi vääntäytyä mökille jouluksi. Mitäs menevät sinne, ihan oma valinta.

Lainaukset täällä toimii huonosti. Vastaan kysymykseen, mikä tekee kinkunpaistosta suuritöisen. Ja korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni.

Ensin se pitää muistaa sulattaa. Sitten pestä. Uunin vahtiminenkin on rajoittavaa; jonkun on oltava kotona. Inhottavin kohta on kinkun kamaran (vai mikä se on) poisto. Ällöttävää ja helposti palaa kädet. Kinkkua pitää myös jäähdyttää pitkään ja kaipaa se myös kuorrutusta.

Yleensä teen ruokaa siis niin, että pasta/riisi/perunat kiehumaan ja joku nopea kastike sille. Ei montaa työvaihetta eikä painavia nosteluja.

Vierailija kirjoitti:

Kunnon perheenäiti leipoo jouluna kaiken mahdollisen itse: pullat, leivät, tortut, pikkuleipiä seitsemää sorttia, kakut, juustokakut, karjalanpiirakat, pasteijat. Myös laatikot tehdään itse. Näihin menee paljon aikaa ja lisäksi on siivoukset, ruoan laitot ja läheisten kyläilyt, lahjojen hankkimiset. Monta stressin aihetta. Paino sanalla mahdollisen. Minä tein sen mikä mahtui pakastimeen ja stevialla tein ne leivonnaiset, jotka pystyi. Pipareita ei pyty ja torttuihin valmistaikina, johon soseen keitin itse ilman sokerin lisäämistä. 

Osallistuuko teillä lapset joulun laittoon? Muistelen että me laitettiin kuusi alusta asti keskenämme lapsena. Meillä oli siis muovikuusi, joka haettiin varastosta ja koristeltiin ja aikuiset ei osallistuneet mitenkään. Piparien ja torttujen teko oli myös lasten hommaa, aika pienikin ne osaa jo tehdä itse kun aikuinen laittaa uuniin.

Juu, osallistuu! Meillä tosiaan viisi lasta. Mulle kuusi on tärkeä, ja se käydään ostamassa yhdessä. Se pitää viritellä jalkaan, se on meillä aikuisen homma. Lapset saa sitten koristella kuusen, valot laitan kyllä itse.

Piparit on just lasten juttu. Toki siinä pitää autella, kun pienet leipoo. Joskus koristellaan myös valmiita pipareita, jos ei olla vielä ehditty leipoa. Tortut teen joko itse tai sitten yhdessä lasten kanssa. Torttuja tehdään kyllä moneen otteeseen. 



Eniten aikaa vie kyllä lahjojen osto ja paketointi viidelle lapselle. Mutta siitä kyllä just tykkään.

Joulun alla kiirettä tuo myös lasten harrastusten jouluesitykset: muskarin joulukonsertti, telinevoikan joulupolku, futiksen pikkujoulut, päiväkodin ja koulun joulujuhlat. Ja kun lapsia on viisi, näitä kyllä riittää!

Ja siis kivoja juttuja nämä kaikki, mutta sen vuoksi joulukuu on aina varsin täysi.

Vierailija kirjoitti:

Kun tekee omannäköisen joulun niin ei tarvitse stressata! Meillä ei leivota, laiteta jouluverhoja tai -kuusta, koristella tai kokata laatikoita. Aattona syödään mitä huvittaa ja se ei ole koskaan perinteistä suomalaista jouluruokaa. Lahjoja hankitaan vaan kummilapsille.

Tunnelma tulee kiireettömyydestä, kauniista kattauksesta, led kynttilöistä joita muutenkin pidetään esillä talvikuukaudet sekä takkatulen ritinästä apple tv:n välityksellä. Lautapelit kruunaa aattoillan vieton.

 

Toi kuulostaa meidän tavalliselta viikonlopun illalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla lapsia? Kuinka monta? On aivan eri asia järjestää joulua esim. kahdelle aikuiselle, kuin lapsiperheelle, jossa on eri-ikäisiä lapsia monta, vaikka viisi ikähaarukalla 2 - 18 v. 

Meillä joulun järjestämisessä haasteellista on se, että  koska on iso perhe, joululahjoja joutuu ostamaan paljon. Ja joka ikäryhmälle omanlaisiaan lahjoja, eli ei voi vaan ostaa 3-vuotiaille kaksosille toiselle salama MCQueen tyynyä ja toiselle Frrozen tyynyä = enemmän miettimistä lahjoissa. Samalla pitää miettiä lasten lahjojen summia, ei voi toiselle ostaa kympillä ja toiselle satasella.

Kotimme on iso ja lapsia kun on paljon niin on paljon sotkua. On eri asia siivota pientä kaksiota joulukuntoon kuin 400 m2 ok-taloa. Lisäksi kun tulee vieraita, niin vieraathan odottavat, että huusholli olisi aika siisti. = stressi

Ja koska porukkaa jouluna on poljon = ruokaa menee paljon = p

Kerrohan itsestäsi lisää. Monelleko henkilölle järjestät tänä vuonna joulun eli ostat lahjat, siivoat, hommaat ruoat, kokkaat ja lopuksi siivoat sotkut? Vai jätätkö joulun kokonaan väliin?

No tässä pitää kuule vielä ehtiä siivota, pestä sauna ja kylppäri, kasata ja koristella kuusi, tehdä loppuviikosta laatikot ja rosolli (valmiit maksaa liikaa), paistaa piparit ja tortut, muistaa ottaa kinkku sulamaan torstaina ja paistaa lauantaina, pestä koira, paketoida lahjat, ostaa vielä pari lahjaa, tehdä lumi tai jäälyhdyt pihaan säästä riippuen, ostaa viinit ja joululimppu (muut ruuat ja juomat jo ostettuna), lisätä loput joulukoristeet ja miettiä mitä kukin pukee päälle. Isotöisin noista asioista on tuo siivous ja saunan + kylppärin pesu. Tämä kaikki pitää hoitaa normiarjen ja töiden jälkeen mitkä itsessään ovat jo stressiä aiheuttavia. Mutta joo valintojahan noi on.

Stressi lähtee yleensä siitä, että mietitään liikaa mitä muut ajattelee. Mitä joku sukulainen ajattelee ruuasta, mitä anoppi ajattelee sisustuksesta, mitä miniä vaatteista, mitä sisar lahjasta jne.

 

Oikeasti ihmiset ajattelee hyvin vähän ja lähinnä itseään. Ja näillä ajatuksilla ei ole juuri väliäkään. Jos joku ei tykkää sun lipeäkalasta niin voi voi. Tarjotkoon paremman seuraavana vuonna. Ja ei sen koristelun tarvitse olla vimpan päälle.

Eikä sun tarvitse esittää instassa kellekään täydellistä ihmistä. Pidä vaikka sometaukoa pari viikkoa ja vietä rauhallinen joulu. Mihinkään ei tarvitse myöskään mennä tai ottaa vastaan, jos ei halua. 

En minäkään koe tätä stressaavana, vaikka perhe on keskivertoa isompi ja yrittäjänä tahti tuntuu vain kiristyvän vielä pari päivää :) Joulun laitteleminen ja joulunaikaan virittyminen on meillä aloitettu jo marraskuun lopulla.

Mä olen haaveillut laatikoiden tekemisestä itse, mutta koska aika ei anna myöten eikä puoliso innostu, syömme niitä muiden äitien tekemiä. Ovat ihan ok. Kinkku on valmiina, riisipuuron ja sekahedelmäkiisselin keittelen varhain aattoaamuna. Hieman leivotaan; se kuuluu meidän jouluun - ollaan koko perhe vähän sellaisia joulufiilistelijöitä ja tykätään valmistella asioita. Pipareita, torttuja, joku jouluinen kakkukin kai.

Suurin osa lahjoista on paketoitu, muutama vielä pitäisi laittaa pakettiin. Tilasin lähes kaiken verkkokaupoista, säästi kummasti aikaa. Silti ollaan ehditty nauttia myös kauppojen joulutunnelmasta.

Kaappeja tykkään siivoilla muutenkin aina välillä. Tiesin loppuvuoden aikataulut jo etukäteen, joten siivoilin niitä jo hieman ennalta; nyt ne kelpaavat. Ei me olla kaapissa jouluna. Saunan pesen, koska puhtaaseen saunaan on ihana mennä.

Joka päivä täytyy imuroida hieman, koska jostain niitä murusia aina tulee. (Pikkuväki). Lattiaa pestään tarpeen mukaan, aatonaattona vielä tarkoitus keittiöstä, eteisestä ja olohuoneesta pestä.

Osa verhoista on vaihdettu, osa ei. Ehkä yhdet vielä vaihtuu iltasella :) Tosin ne verhot menevät talvella muutenkin, eli ei edestakaisin vaihdella.

Aattona saa nukkua, katsella tv:tä, ulkoilla, lueskella, syödä hyvin... ja nauttia lahjoista. Sauna lämmitetään myös. Aattohartaus ei kuulu meidän ohjelmistoon, mutta jouluaamun kirkkoon ollaan tykätty lähteä :) 

Stressitön joulu täälläkin, jokainen kai sitten stressaantuu eri asioista.

Vierailija kirjoitti:

No tässä pitää kuule vielä ehtiä siivota, pestä sauna ja kylppäri, kasata ja koristella kuusi, tehdä loppuviikosta laatikot ja rosolli (valmiit maksaa liikaa), paistaa piparit ja tortut, muistaa ottaa kinkku sulamaan torstaina ja paistaa lauantaina, pestä koira, paketoida lahjat, ostaa vielä pari lahjaa, tehdä lumi tai jäälyhdyt pihaan säästä riippuen, ostaa viinit ja joululimppu (muut ruuat ja juomat jo ostettuna), lisätä loput joulukoristeet ja miettiä mitä kukin pukee päälle. Isotöisin noista asioista on tuo siivous ja saunan + kylppärin pesu. Tämä kaikki pitää hoitaa normiarjen ja töiden jälkeen mitkä itsessään ovat jo stressiä aiheuttavia. Mutta joo valintojahan noi on.

Miksi pitää kaikki jättää viimeiselle viikolle?

Vierailija kirjoitti:

No tässä pitää kuule vielä ehtiä siivota, pestä sauna ja kylppäri, kasata ja koristella kuusi, tehdä loppuviikosta laatikot ja rosolli (valmiit maksaa liikaa), paistaa piparit ja tortut, muistaa ottaa kinkku sulamaan torstaina ja paistaa lauantaina, pestä koira, paketoida lahjat, ostaa vielä pari lahjaa, tehdä lumi tai jäälyhdyt pihaan säästä riippuen, ostaa viinit ja joululimppu (muut ruuat ja juomat jo ostettuna), lisätä loput joulukoristeet ja miettiä mitä kukin pukee päälle. Isotöisin noista asioista on tuo siivous ja saunan + kylppärin pesu. Tämä kaikki pitää hoitaa normiarjen ja töiden jälkeen mitkä itsessään ovat jo stressiä aiheuttavia. Mutta joo valintojahan noi on.

Miksi ihmeessä tämä kaikki pitää tehdä? Miksi pestään kylppäri ja sauna ja koira? Miksei kukin pue mitä tahtoo? Eikö lapset ja mies tee puolet? Miksi jäälyhdyt on tärkeitä? 

Vierailija kirjoitti:

No tässä pitää kuule vielä ehtiä siivota, pestä sauna ja kylppäri, kasata ja koristella kuusi, tehdä loppuviikosta laatikot ja rosolli (valmiit maksaa liikaa), paistaa piparit ja tortut, muistaa ottaa kinkku sulamaan torstaina ja paistaa lauantaina, pestä koira, paketoida lahjat, ostaa vielä pari lahjaa, tehdä lumi tai jäälyhdyt pihaan säästä riippuen, ostaa viinit ja joululimppu (muut ruuat ja juomat jo ostettuna), lisätä loput joulukoristeet ja miettiä mitä kukin pukee päälle. Isotöisin noista asioista on tuo siivous ja saunan + kylppärin pesu. Tämä kaikki pitää hoitaa normiarjen ja töiden jälkeen mitkä itsessään ovat jo stressiä aiheuttavia. Mutta joo valintojahan noi on.

Lisää tuohon vielä 10 henkilöä, joille nuo jutut järjestät, samoin muutama sata neliötä lisää siivottavaa, niin pääset hollille siitä, mitä minä joulun eteen puuhastelen, myöskin töiden jälkeen niinä iltoina kuin lasten harrastushommien joulunäytöksistä, pikkujouluista, joulujuhlista ja arviointikeskusteluista kotiin ehdin. Hommaa on paljon, enkä martyroi.  Olisi turhaa järjestää pylly ruvella joulua, jos sitten pilaa itse joulun martyroimalla. Jätän niin paljon tekemättä kuin voi ilman että perinteinen joulunvietto pahasti kärsii. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla lapsia? Kuinka monta? On aivan eri asia järjestää joulua esim. kahdelle aikuiselle, kuin lapsiperheelle, jossa on eri-ikäisiä lapsia monta, vaikka viisi ikähaarukalla 2 - 18 v. 

Meillä joulun järjestämisessä haasteellista on se, että  koska on iso perhe, joululahjoja joutuu ostamaan paljon. Ja joka ikäryhmälle omanlaisiaan lahjoja, eli ei voi vaan ostaa 3-vuotiaille kaksosille toiselle salama MCQueen tyynyä ja toiselle Frrozen tyynyä = enemmän miettimistä lahjoissa. Samalla pitää miettiä lasten lahjojen summia, ei voi toiselle ostaa kympillä ja toiselle satasella.

Kotimme on iso ja lapsia kun on paljon niin on paljon sotkua. On eri asia siivota pientä kaksiota joulukuntoon kuin 400 m2 ok-taloa. Lisäksi kun tulee vieraita, niin vieraathan odottavat, että huusholli olisi aika siisti. = stressi

Ja koska porukkaa jouluna on poljon = ruokaa menee paljon = pitää kokata ja ostaa ruokaa paljon. On eri asia ka

Jospa arvon rouva käyttäisi muun ajan vuodesta opettamalla lapset siivoamaan jälkensä itse.

Olen myös ison perheen äiti. Olen alun pitäen opettanut lapsille jälkien siivouksen aloittamalla leikin pois keräämisen ennen uuden aloitusta. Yksikään lapsistani ei ole menettänyt lapsuuttaan kaitsemalla sisaruksia. Ovat itse halutessaan ottaneet pienempiä mukaan ja ohjanneet miten me vanhemmat olemme opettaneet. 

 

Joulu on rakkauden aikaa. Minulta ei odoteta yhtään enempää kuin mihin kykenen. 

Luettuani koko ketjun päättelen, että se joukustressi tulee joillekin siitä, että itse joutuu tekemään kaiken ja mies vetää lonkkaa sohvalla. Siinä varmaan suututtaa se epäreiluuden tunne kuten aina, jos toinen luistaa kotitöistä. Joulun alla kotitöitä voi juuri olla paljon ja ristiriita sohvalla rentoutumiseen ja joulurauhaan on suuri.

Tai sitten se joulustressi siitä, ettei ole täysin itsenäistynyt suvusta ja syyllistyy muiden odotuksista. Siihen auttaa, että vetää rajat ja uskaltaa tehdä kuten itse pitää hyvänä, eikä suostu olemaan muiden käskyläinen ja alainen edes henkisesti.

N50

En tajua talouksia, joissa äiti on joku taloudenhoitaja ja kyökkipiika.

 

Jokainen siivoaa omat jälkensä ja viikkosiivoukseen osallistuu kaikki. Kaikki osaa myös tehdä ruokaa, pienimmätkin auttaa. Jokainen osaa koristella. Jokainen paketoida. 

 

Vai onko nämä naiset jotain täydellisyyden tavoittelijoita, että perheen panos ei kelpaa? Ja somessa tietysti jaetaan sitä täydellistä elämää, joka oikeasti on takakireää ja pakonomaista suorittamista. 

Vierailija kirjoitti:

No tässä pitää kuule vielä ehtiä siivota, pestä sauna ja kylppäri, kasata ja koristella kuusi, tehdä loppuviikosta laatikot ja rosolli (valmiit maksaa liikaa), paistaa piparit ja tortut, muistaa ottaa kinkku sulamaan torstaina ja paistaa lauantaina, pestä koira, paketoida lahjat, ostaa vielä pari lahjaa, tehdä lumi tai jäälyhdyt pihaan säästä riippuen, ostaa viinit ja joululimppu (muut ruuat ja juomat jo ostettuna), lisätä loput joulukoristeet ja miettiä mitä kukin pukee päälle. Isotöisin noista asioista on tuo siivous ja saunan + kylppärin pesu. Tämä kaikki pitää hoitaa normiarjen ja töiden jälkeen mitkä itsessään ovat jo stressiä aiheuttavia. Mutta joo valintojahan noi on.

Oletko yksinhuoltaja vai miksi miehesi ei tee puolta noista? Miksi pitää pestä kylppäri jouluksi??? Mitä tapahtuisi, jos ulkona ei olisi lumilyhtyä? Miksi sinä murehdit siitä, mitä kukin pukee päälle? Miksi koira pitää pestä juuri jouluksi?

Olet oikein keksimällä keksinyt itsellesi nuo vaatimukset.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset täällä toimii huonosti. Vastaan kysymykseen, mikä tekee kinkunpaistosta suuritöisen. Ja korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni.

Ensin se pitää muistaa sulattaa. Sitten pestä. Uunin vahtiminenkin on rajoittavaa; jonkun on oltava kotona. Inhottavin kohta on kinkun kamaran (vai mikä se on) poisto. Ällöttävää ja helposti palaa kädet. Kinkkua pitää myös jäähdyttää pitkään ja kaipaa se myös kuorrutusta.

Yleensä teen ruokaa siis niin, että pasta/riisi/perunat kiehumaan ja joku nopea kastike sille. Ei montaa työvaihetta eikä painavia nosteluja.

Miten poistat sen läskin? En ole ikinä edes meinannut polttaa käsiäni. Varaan ajan kinkun paistolle niin, etten poistu kotoa. 

Kuorrutuksen olen tehnyt kerran, ei ole meidän juttu. 

Nytkin aamulla otin jääkaappiin sulamaan. Olen varannut lauantain kinkun paistolle joten uuni lämpiää sitä ennen viimeisille leipomuksille. Yleensä paistan kinkun aattona, mutta tuli muutoksia, joten näillä mennään.

Meillä on myös lapsia, eri ikä jakaumalla. Jaksavat jo kuitenkin maltilla joulua odottaa. 

Jonkun pitää kertoa jouluhössöttäjille, ettei onni tai joulu tule suorittamalla, se tulee pysähtymällä.

Meillä on hyvin vähätöinen joulu. Emme tee mitään mitä emme halua. Emme tapaa ketään jouluna tai mene minnekään, emme tee aattona jouluruokia vaan haemme ravintolasta puolivalmiin setin ja teemme aiemmin tai myöhemmin joululomalla muutamaa perinnesuosikkia itse (nekin helpolla), lahjoja hankimme vain toisillemme ja jo loka- tai marraskuussa ja niitäkin vuosi vuodelta vähemmän. Koristeita ja kuusi on koska pidämme niistä. Tulevaisuudessa saatamme matkustaa lomalle jouluksi ja tehdä vieläkin vähemmän.

Toisenlaisiakin jouluja on ollut satojen kilometrien ramppaamisineen ja useiden ihmisten vaatimuksineen sekä pettymyksineen (koska jostain ilmeisesti käsittämättömästä syystä emme voi viettää aattoa kahdessa paikassa eri puolilla Suomea yhtä aikaa tai ehdi viipyä montaa päivää koska lomaa ei juuri ole). En kaipaa niitä lainkaan.