Laitamme ensimmäistä omaa joulua ja ihmettelen mikä tässä on muka niin vaikeaa ja stressaavaa

Ihan ensimmäistä kertaa teet jotain, kouralliselle ihmisiä, ja olet valmis neuvomaan kaikkia muita. Hienoa.

Onnea tälle itsevarmuudelle elämän edetessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään joulusta. Mulle siinä on tärkeintä joulukuusi, lahjat ja yhdessäolo.

Ollaan järkätty joulu meillä nyt 20 vuotta. Vaikka ostetaan mahdollisimman paljon ruokia valmiina, on joulun valmistelussa ylimääräistä hommaa: lahjojen osto lapsille, kuusen hankinta ja koristelu ja ruokien osto ja valmistus. Kun arki on muutenkin kiireistä, kaikki tuo ylimääräinen, vaikkakin mukava tekeminen, on vaikea mahduttaa kalenteriin. Töissä 23.12 on usein ihan tavallinen työpäivä ja sitten 24.12 pitäisi kaiken olla valmiina. Odotan aina joulupäivää, kun saa vain olla kotona, syödä herkkuja ja lukea kirjoja. Ja toki viettää aikaa lasten kanssa.

Osallistuuko teillä lapset joulun laittoon? Muistelen että me laitettiin kuusi alusta asti keskenämme lapsena. Meillä oli siis muovikuusi, joka haettiin varastosta ja koristeltiin ja aikuiset ei osallistuneet mitenkään. Piparien ja t

Jos on kovin pienet lapset niin eihän ne nyt keskenään voi kuusta laittaa, kyllä siinä pitää olla aikuinen mukana ja huomattavasti nopeammin tekisi asian ilman lapsia. Mutta jossain kohtaa lapsista tosiaan alkaa sit olla jo apuakin.

Mun miehelle joulun tunnelman tuo juhlava joulupöytä, johon on katettu sen seitsemää sorttia herkkuja. Ja kyllähän sen laittamiseen menee aikaa, vaikka yrittäisi ostaa paljon valmiina (toisaalta valmisruuatkaan ei oikein miehelle kelpaa). Mies kyllä tykkää kokataan ja laittaa ne ruuat pääosin itse, mutta pakkohan siinä on apuna olla että saadaan kaikki tehdyksi. No, joulupäivänä ehtii sitten rentoilla ja oleskella, kun on paljon ruokaa valmiina. 

En ota stressiä, mutta kyllä sitä helpostikin tulisi, jos asennoituisin toisin. Lapsi on niin täpinöissään aamusta asti ja vaikka se on hauskaa seurattavaa, niin onhan se myös uuvuttavaa. Yhden lahjan saa avata aamulla, niin se helpottaa vähän.

Kinkkua haluaa syödä kaikki muut paitsi minä, mutta käytännön syistä joudun kinkunpaistoon osallistumaan ja onhan se suuritöinen tällaiselle pikaisten pastaruokien ystävälle. Onneksi kinkun voi tehdä ennen joulua, joten aattona ei ole paljoa hommaa.

Sitten on aina se puntarointi, että miten miehen äiti joulunsa viettää. Sitä veivausta en jaksaisi ja se kestää joka vuosi viikkoja.

Odotan aikaa kun saan möllöttää vaan ja katsoa piirrettyjä glögimuki kädessä. Lapsi ei meillä malta katsoa ohjelmia. 

Vaikka ostaisi kaiken valmiina, niin on siinä ainakin sitten pitkä ostoslista. Joulun alla kaupassakäyminen on minusta karmeaa, kun hyllyvälit on täynnä konvehtirasiavuoria ja ihmisillä on kärryt aina viikonloppuostoksien veroisesti täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ostaisi kaiken valmiina, niin on siinä ainakin sitten pitkä ostoslista. Joulun alla kaupassakäyminen on minusta karmeaa, kun hyllyvälit on täynnä konvehtirasiavuoria ja ihmisillä on kärryt aina viikonloppuostoksien veroisesti täynnä.

Prisman keräilypalvelu on kyllä aivan pelastus. Itsellä kans alkaa nousta hiki pintaan ja stressi iskeä just siellä ruuhkaisessa ruokakaupassa tolkuttoman pitkän ostoslistan kanssa. Nyt naputtelen ostoslistan suoraan ruokakaupan sovellukseen ja käyn vaan hakemassa valmiiksi pakatut ostokset noutopisteestä, helpottaa todella paljon. 

Vierailija kirjoitti:

En ota stressiä, mutta kyllä sitä helpostikin tulisi, jos asennoituisin toisin. Lapsi on niin täpinöissään aamusta asti ja vaikka se on hauskaa seurattavaa, niin onhan se myös uuvuttavaa. Yhden lahjan saa avata aamulla, niin se helpottaa vähän.

Kinkkua haluaa syödä kaikki muut paitsi minä, mutta käytännön syistä joudun kinkunpaistoon osallistumaan ja onhan se suuritöinen tällaiselle pikaisten pastaruokien ystävälle. Onneksi kinkun voi tehdä ennen joulua, joten aattona ei ole paljoa hommaa.

Sitten on aina se puntarointi, että miten miehen äiti joulunsa viettää. Sitä veivausta en jaksaisi ja se kestää joka vuosi viikkoja.

Odotan aikaa kun saan möllöttää vaan ja katsoa piirrettyjä glögimuki kädessä. Lapsi ei meillä malta katsoa ohjelmia. 

Minäkin mieluusti möllöttäisin glögimuki kädessä, tai voisin myös kokkailla kaikessa rauhassa, mutta se ruuanlaitto kun samaan aikaan lapset pyörii levottomina ympäriinsä on jokseenkin rasittavaa. Jos saisin itse päättää niin todellakin mentäisiin ruokien kanssa siitä missä aita on matalin niin kauan kun lapset on pieniä, mutta se ei sovi puolisolle. No, onneksi lapset kasvaa ja oppii koko ajan, eli sikäli asiat helpottuu vuosi vuodelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka ostaisi kaiken valmiina, niin on siinä ainakin sitten pitkä ostoslista. Joulun alla kaupassakäyminen on minusta karmeaa, kun hyllyvälit on täynnä konvehtirasiavuoria ja ihmisillä on kärryt aina viikonloppuostoksien veroisesti täynnä.

Onnea on mies, jonka mielestä ruokaostoksilla käynti on mukavaa ja joka ei hermostu tungoksessakaan. Minä voin keskittyä joulunlaittoon kotona.

En erityisesti stressaa joulusta, mutta viime vuosina stressi on lisääntynyt. Syitä:

Pimeä vuodenaika väsyttää ehkä enemmän kuin ennen.

Töissä vastuu kasvaneet (joulukuun tilanne vaihtelee vuosittain, mutta kyllä se tuntuu jos töissäkin satelee kaikenlaista kiireellistä)

Lasten kasvaessa heidänkin odotukset kasvaneet (kun parina vuonna on ollut kuusi ja leivottu pipareita, niin on tehty aina)

Isommilla lapsilla myös kaikenlaiset harrastusmenot ja joulujuhlat jne. Eli kaikki joulun periaattessa pienet jutut tulevat normaalin arjen päälle. Ja se pimeys.

Olen vuosikymmenet leiponut kaiken itse, ei ressaa vieläkään. Laatikoita menee niin vähän, ettei kannata itse tehdä. Lahjat hankitaan kiireettömästi, joulua laitetaan 1. adventtina, kuusi aattona. 

Kun tekee omannäköisen joulun niin ei tarvitse stressata! Meillä ei leivota, laiteta jouluverhoja tai -kuusta, koristella tai kokata laatikoita. Aattona syödään mitä huvittaa ja se ei ole koskaan perinteistä suomalaista jouluruokaa. Lahjoja hankitaan vaan kummilapsille.

Tunnelma tulee kiireettömyydestä, kauniista kattauksesta, led kynttilöistä joita muutenkin pidetään esillä talvikuukaudet sekä takkatulen ritinästä apple tv:n välityksellä. Lautapelit kruunaa aattoillan vieton.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan lapset ovat suurin stressin aiheuttaja. Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja meille joulut ovat aina rentoa yhdessä olemista ja vela-ystävien tapaamista. Erityisesti ihmettelen miten joku jaksaa käyttää aikaa laatikoiden valmistamiseen. Samalla vaivalla tekisi jotain oikeasti hyviä ruokia.

Niin se lapsettomilta tuntuu. Ei meillä lapset tee joulusta stressaavaa. Emme toki stressaa muutenkaan. Leppoisaa on joulun laitto ja vietto. Itse teen kaiken, leipomuksia myöten. Käyn töissä, omia lapsia neljä, yksi vilkas lapsenlapsi. Niin ja jottei jää kehumatta, aattona käydään vielä vanhempieni luona. Emme ole akateemisesti koulutettuja. Saimme eväät reppuun omilta vanhemmilta. Olemme jo yli 5 kymppisiä. 

Itse olen sitä mieltä, kuusen on oltava iso ja aito tai sitten ei kuusta ollenkaan. Se joulun tuoksu on ihan parasta. Joulukuusi ja hyasintti.

Laatikot kelpaa valmiina, kaupan on minusta parempia kuin mitä osaan tehdä. Pitää tehdä jääkellarin lohta ja lasimestarin silliä. Rosollikin on paaaljon parempaa itse tehtynä, saat siihen juuri ne ainekset mitä haluat, valmiissa käytetään usein mm. etikkapunajuuria.

Pitää leipoa taatelikakku ja saaristolaisleipää. Kyllä tosiasia on, että jos torttutaikinan ja luumuhillon teet itse, on lopputulos ihan toisen makuinen. Kuten myös piparit.

Itse tykkään, että vähempi riittää mutta kunnolla tehtyä ja hyvän makuista pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

En ota stressiä, mutta kyllä sitä helpostikin tulisi, jos asennoituisin toisin. Lapsi on niin täpinöissään aamusta asti ja vaikka se on hauskaa seurattavaa, niin onhan se myös uuvuttavaa. Yhden lahjan saa avata aamulla, niin se helpottaa vähän.

Kinkkua haluaa syödä kaikki muut paitsi minä, mutta käytännön syistä joudun kinkunpaistoon osallistumaan ja onhan se suuritöinen tällaiselle pikaisten pastaruokien ystävälle. Onneksi kinkun voi tehdä ennen joulua, joten aattona ei ole paljoa hommaa.

Sitten on aina se puntarointi, että miten miehen äiti joulunsa viettää. Sitä veivausta en jaksaisi ja se kestää joka vuosi viikkoja.

Odotan aikaa kun saan möllöttää vaan ja katsoa piirrettyjä glögimuki kädessä. Lapsi ei meillä malta katsoa ohjelmia. 

En kyllä ymmärrä miten kinkku on suuritöinen? Ehkä leivinuunissa tai takassa? Vai ymmärsinkö väärin. Sähköuunissahan se tulee kyllä ihan itsekseen ja uuni sen paistaa, ei sen paistoon tarvitse osallistua kuin kääntämällä nupit itään.

Mikäkö stressaa? Lahjat on onneksi hankittu jo lokakuussa, mutta palaan työreissulta Suomeen 23. pvä. 

Siitä on hyvä alkaa "laittelemaan" joulua ja etsimään viime hetken ruuhkassa jotain sapuskaa aatoksi pöytään. Ja ei, en todellakaan ole kokkailemassa mitään itse.

Ei sillä, en nyt tiedä jaksanko omalta osaltani stressata sen enempää, koska en voi tähän oikein vaikuttaakaan. Mutta se ympäröivä jouluhössötys kaikkialla ahdistaa.

-Kuinka stressaava työ teillä on, paljonko ylitöitä ja vastuuta?

-Montako lasta on, entä heidän harrastuksensa ja näytökset, konsertit ja viimeiset pelit?

-Paljonko ikää, joko kansantaudit ja iskias vaivaa?

Veikkaan että olette aika nuoria, silloin kaikki on uutta, jaksaa ja se on ihanaa niin :) Älkää silti olko ymmärtämättömiä erilaisia kokemuksia kohtaan. Kyllä, turhaa stressiäkin on paljon, mutta osin johtuu myös stressaavammista elämäntilanteista ja olosuhteista.

vanha rouva joka ei stressaa joulua, mutta onkin jo joululomalla

Ap, onko sinulla lapsia? Kuinka monta? On aivan eri asia järjestää joulua esim. kahdelle aikuiselle, kuin lapsiperheelle, jossa on eri-ikäisiä lapsia monta, vaikka viisi ikähaarukalla 2 - 18 v. 

Meillä joulun järjestämisessä haasteellista on se, että  koska on iso perhe, joululahjoja joutuu ostamaan paljon. Ja joka ikäryhmälle omanlaisiaan lahjoja, eli ei voi vaan ostaa 3-vuotiaille kaksosille toiselle salama MCQueen tyynyä ja toiselle Frrozen tyynyä = enemmän miettimistä lahjoissa. Samalla pitää miettiä lasten lahjojen summia, ei voi toiselle ostaa kympillä ja toiselle satasella.

Kotimme on iso ja lapsia kun on paljon niin on paljon sotkua. On eri asia siivota pientä kaksiota joulukuntoon kuin 400 m2 ok-taloa. Lisäksi kun tulee vieraita, niin vieraathan odottavat, että huusholli olisi aika siisti. = stressi

Ja koska porukkaa jouluna on poljon = ruokaa menee paljon = pitää kokata ja ostaa ruokaa paljon. On eri asia kantaa ruokaa kotiin 2 kassillista kuin 8 kassillista. 

Juuri poikani 20 v sanoi, että äiti sä saat järjestää näitä jouluja 90 v saakka :D Olin ihan että kivaa, että mulle löytyy käyttöä, mut samalla mietin, että apua, aika monta härdelliä edessä vielä :D Toki osaan pyytää apua ja delegoida.'

On hassua, että silloin kun on itse vielä nauttivalla puolella eli joku toinen esim. oma äiti järjestää joulun ja minä menen sinne mummolaan viettämään joulua lasteni kanssa, niin sitä ei osaa ihan täysillä arvostaa, siis sitä ettei itse tarvitse tehdä joulua. Niitä äidin järjestämiä jouluja miettii tosi lämmöllä sen jälkeen, kun äiti ei enää järjestä, vaan itse joutuu järjestämään. Vasta silloin huomaa mikä homma siinä on.

Tuokin on enemmän asennoitumiskysymys. Vähän tuntuu että joulusta vähän niinkuin kuuluisi ottaa stressiä ja valittaa siitä vaikka mitään syytä ei olisi.

- Suurimman osan ruoista saa halutessaan valmiina kaupan hyllyltä ja itse voi tehdä juuri sen verran kuin kokee mukavaksi tekemiseksi

+Minä koen mukavaksi tehdä ruuat itse, lähinnä maun, mutta myös hinnan & raaka-aineiden vuoksi.

- Perusjouluruokia ei paljon tarvi suunnitella, kun perinteinen lista on aikalailla se sama

+Muuten sama, mutta meillä on aina jotain uuttakin joulupöydässä.

- Torttujen ja piparien leipominen ei ole pakollista, mutta jos niitä haluaa tehdä niin taikinan saa valmiina ja voi tehdä tästä mukavan yhteisen tekemisen

+Torttutaikina on vaivaansa nähden hyvää valmiinakin ostettuna, mutta piparitaikina ei todellakaan ole.

- Koristelu on mukavaa ja ei vie paljon aikaa, jos ei halua vetää övereitä. Jouluvalot ikkunaan ja kuusen koristelu, se on siinä.

+Haluan vetää tuon mainitun överin, vaikka minulle se ei sitä ole.

- Missään ei ole pakko kyläillä, jos ei halua

+Me haluamme.

- Joulusauna menee päälle nappia painamalla

+Meillä ei mene.

Kyllä minä joudun stressaamaan joulun alla, mutta hyvällä tavalla. Joulunpyhinä sitten voikin nauttia ja levätä.

Ihanaa joulua kaikille! Vietetään sellainen joulu minkä itse kukin haluamme!

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko sinulla lapsia? Kuinka monta? On aivan eri asia järjestää joulua esim. kahdelle aikuiselle, kuin lapsiperheelle, jossa on eri-ikäisiä lapsia monta, vaikka viisi ikähaarukalla 2 - 18 v. 

Meillä joulun järjestämisessä haasteellista on se, että  koska on iso perhe, joululahjoja joutuu ostamaan paljon. Ja joka ikäryhmälle omanlaisiaan lahjoja, eli ei voi vaan ostaa 3-vuotiaille kaksosille toiselle salama MCQueen tyynyä ja toiselle Frrozen tyynyä = enemmän miettimistä lahjoissa. Samalla pitää miettiä lasten lahjojen summia, ei voi toiselle ostaa kympillä ja toiselle satasella.

Kotimme on iso ja lapsia kun on paljon niin on paljon sotkua. On eri asia siivota pientä kaksiota joulukuntoon kuin 400 m2 ok-taloa. Lisäksi kun tulee vieraita, niin vieraathan odottavat, että huusholli olisi aika siisti. = stressi

Ja koska porukkaa jouluna on poljon = ruokaa menee paljon = pitää kokata ja ostaa ruokaa paljon. On eri asia ka

Just sinun kaltaiset marttyyrit saa muut ihmiset raivon partaalle. Jokainen askel ja ruokassi lasketaan, ollaan näennäisen positiivisia vaikka sisimmässä veetuttaa ja paljon. Tiedätkö, sinä et ole korvaamaton vaikka niin luulet. Todennäköisesti olet juuri se passiivis- aggressiivinen tyyppi, jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä. Jätä se joulu tekemättä, niin huomaat, että muut saavat aikaiseksi stressitömän joulun ilman, että joka asiasta tehdään numero.