Laitamme ensimmäistä omaa joulua ja ihmettelen mikä tässä on muka niin vaikeaa ja stressaavaa

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset täällä toimii huonosti. Vastaan kysymykseen, mikä tekee kinkunpaistosta suuritöisen. Ja korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni.

Ensin se pitää muistaa sulattaa. Sitten pestä. Uunin vahtiminenkin on rajoittavaa; jonkun on oltava kotona. Inhottavin kohta on kinkun kamaran (vai mikä se on) poisto. Ällöttävää ja helposti palaa kädet. Kinkkua pitää myös jäähdyttää pitkään ja kaipaa se myös kuorrutusta.

Yleensä teen ruokaa siis niin, että pasta/riisi/perunat kiehumaan ja joku nopea kastike sille. Ei montaa työvaihetta eikä painavia nosteluja.

Miksi te syötte kinkkua? Ällöttävän sianlihan voi korvata ihan millä haluaa.

Ei siinä olekaan mitään vaikeaa ja stressaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin vähän stressaa joulun vietossa se, ehtiikö kaikki valmiiksi. Olen kuitenkin töissä perjantaina vielä iltaan saakka, joulun viettäjiä meillä on toistakymmentä ja ruokaa pitäisi ehtiä ostaa ja laittaa. Apuvoimia ei oikein ole, sillä olen ainoa joulumme viettäjistä, jolla on lauantaina vapaata, osa on töissä vielä jouluaattonakin. 

Ehkä tässä ennen joulua on stressannut myös se, että työpäivät ovat pitkiä, rahaa ei niin hirveästi ole ja pitäisi riittää lahjoihin ja ruokiin, lahjoja on pitänyt etsiä isolle joukolle. Jos olisi riittävästi rahaa ja aikaa, niin ei varmaan joulussa stressaisi mikään. 

Miksi se on sun vastuulla joulu laittaa? Muutkin voi työpäivän jälkeen laittaa laatikkoja, leipoa ja muita ruokia, sinä sitten lämmität aattona. Ja miksi sinun pitää ostaa lahjoja isolle joukolle pienillä rahoillasi? Eikö voi sopia, kuka

Ei tietenkään elä siivellä. Mutta aika usein vanhemmat varmaan kustantavat ruoan opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille aikuisille. Juuri tuossa kerroin, miksi se on minun vastuullani. Kaikki muut ovat viimeiseen saakka töissä ja jos esim. menee opiskelupäivän jälkeen vielä illaksi töihin hankkiakseen vuokrarahojaan, ei vain ole aikaa leipomiseen eikä ehkä mahdollisuuksia kuljettaa jotain ruokia bussissa lapsuudenkotiinsa. Ja tottakai ostan lahjat koko porukalle, saanhan itsekin jokaiselta jotakin. Toki olisi vaihtoehtona se, että kukaan ei osta kenellekään mitään, eikä jouluruokiakaan laiteta, mutta meillä nyt näin. Tässähän vaan kysyttiin, mikä stressaa.

Ei joulun laitossa ole mitään vaikeaa tai stressaavaa niin kauan, kun ymmärrät, että joulu tulee, kunhan sinä sen laitat. Joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta nainen on se, joka kantaa juhlajärjestelyistä vastuun. 

Kyllä sen vielä ihan hymyissä suin järjestää 5-10 vuotta, mutta sitten jossakin kohtaa tajuat, että kaikki vastuu järjestelyistä on sinulla nyt ja seuraavina vuosina. Mies voi toki osallistua tekemiseen (ainakin ensimmäisinä lapsettomina vuosina), mutta ei laita itse mitään vireille.

Nuorena voi vielä olla ihan ok, että naisen sukulaiset saa joulukortit ja mietityt lahjat, mutta jossakin kohtaa alkaa ihmettelyt, miksi et hanki miehen sukulaisille näitä myös. 

Kun tulee lapsia niin kaikki lapsien jouluun liittyvä tulee lisäksi. Yllättäen miehen sukulaiset ei nytkään saa teidän perheeltä joulukortteja, jos sinä et niitä osta, kirjoita ja lähetä ajoissa. Lasten joulujuhlavaatteet ei kävele kotiin ennen kuin sinä olet ne hankkinut. Kun lapset ja mies katsoo aattoaamuna piirrettyjä telkkarista, olet sinä keittiössä hämmentämässä joulupuuroa (hyvät teille, jos keittiönne sijaitsee olohuoneessa, kuten nykyään on tapana).

Älä koskaan kadota jouluhenkeäsi, muuten teiltä katoaa joulu.

Kaikkein eniten täysin turhaa stressiä aiheuttaa markkinamiesten masinoima tyhjänpäiväinen lahjojen vaihto. Monet stressaantuneena miettii puolitutulle kumminkaimalle jotain lahjaa, "koska sekin ostaa mulle". Voisko tätä kyseenalaistaa? Aikuiset ihmiset voivat pitkin vuotta ostaa itselleen haluamansa asiat, miksi tämä show täytyy näytellä jouluna?

Jos stressaa, ala kyseenalaistaa. Miksi pitää olla kaikkea krääsää, 10 sorttia itsetehtyä ruokaa, lahjoja ties kelle, miksi se järjestely on ains sun vastuulla?

Ja kerro muille, että nyt on muiden vuoro tehdä joulu. Mies tehköön ruuat, lapset siivotkoon ja koristelkoon. Sukulaiset ostakoon niitä lahjoja keskenään mitä haluavat. Ulkoista, ulkoista ja ota rennosti.

Olen nyt tässä leiponut esim. kuivakakkuja ja 90 prosenttia niistä on "sekoita ainekset yhteen ja kaada vuokaan". Siis kakun valmistukseen menee max. 10 minuuttia  ja sitten möllötät ja seuraat tunnin kun se paistuu uunissa. En ymmärrä miten tästäkin on vedetty itkupotkuraivareita. Ainoa aikaa vievä homma on ehkä pipareiden leipominen, jos tekee ison taikinan.

joululaatikotkin voi oikaista ostamalla valmiin soseen ja sekin on "sekoita ainekset yhteen ja kaada vuokaan" -tyylinen, niin miksi tästäkin on pitänyt niitä verkkareita repiä monta viikkoa?

Vierailija kirjoitti:

Ei joulun laitossa ole mitään vaikeaa tai stressaavaa niin kauan, kun ymmärrät, että joulu tulee, kunhan sinä sen laitat. Joitakin harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta nainen on se, joka kantaa juhlajärjestelyistä vastuun. 

Kyllä sen vielä ihan hymyissä suin järjestää 5-10 vuotta, mutta sitten jossakin kohtaa tajuat, että kaikki vastuu järjestelyistä on sinulla nyt ja seuraavina vuosina. Mies voi toki osallistua tekemiseen (ainakin ensimmäisinä lapsettomina vuosina), mutta ei laita itse mitään vireille.

Nuorena voi vielä olla ihan ok, että naisen sukulaiset saa joulukortit ja mietityt lahjat, mutta jossakin kohtaa alkaa ihmettelyt, miksi et hanki miehen sukulaisille näitä myös. 

Kun tulee lapsia niin kaikki lapsien jouluun liittyvä tulee lisäksi. Yllättäen miehen sukulaiset ei nytkään saa teidän perheeltä joulukortteja, jos sinä et niitä osta, kirjoita ja lähetä ajoissa. Lasten joulujuhlavaatteet ei kävele kotiin ennen kuin sinä olet ne hankkinut. Kun lapset ja mies katsoo aattoaamuna piirrettyjä telkkarista, olet sinä keittiössä hämmentämässä joulupuuroa (hyvät teille, jos keittiönne sijaitsee olohuoneessa, kuten nykyään on tapana).

Älä koskaan kadota jouluhenkeäsi, muuten teiltä katoaa joulu.

Meillä mies on enemmän jouluihminen kuin minä. Tuollainen kuvio tuntuisi aivan absurdilta, ei yhtään mulle luontaista suostua hämmentämään puuroa ja laittelemaan hiki otsalla joulukortteja, jos kaikki olisi vain mun vastuulla.

Arvostus niille jotka jaksavat, mutta toivottavasti osaatte lopettaa jos teette vain kiltteyttänne ja mitään iloa ei tule itselle.

Mieluummin ihmettelyä ja vaikka paheksuntaa kuin uupumusta ja jouluvitutusta tänne, kiitos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin vähän stressaa joulun vietossa se, ehtiikö kaikki valmiiksi. Olen kuitenkin töissä perjantaina vielä iltaan saakka, joulun viettäjiä meillä on toistakymmentä ja ruokaa pitäisi ehtiä ostaa ja laittaa. Apuvoimia ei oikein ole, sillä olen ainoa joulumme viettäjistä, jolla on lauantaina vapaata, osa on töissä vielä jouluaattonakin. 

Ehkä tässä ennen joulua on stressannut myös se, että työpäivät ovat pitkiä, rahaa ei niin hirveästi ole ja pitäisi riittää lahjoihin ja ruokiin, lahjoja on pitänyt etsiä isolle joukolle. Jos olisi riittävästi rahaa ja aikaa, niin ei varmaan joulussa stressaisi mikään. 

Miksi se on sun vastuulla joulu laittaa? Muutkin voi työpäivän jälkeen laittaa laatikkoja, leipoa ja muita ruokia, sinä sitten lämmität aattona. Ja miksi sinun pitää ostaa lahjoja isolle joukolle pienillä rahoillasi? Eikö voi sopia, kuka

Ei tietenkään elä siivellä. Mutta aika usein vanhemmat varmaan kustantavat ruoan opiskeleville ja omaa elämäänsä aloitteleville nuorille aikuisille. Juuri tuossa kerroin, miksi se on minun vastuullani. Kaikki muut ovat viimeiseen saakka töissä ja jos esim. menee opiskelupäivän jälkeen vielä illaksi töihin hankkiakseen vuokrarahojaan, ei vain ole aikaa leipomiseen eikä ehkä mahdollisuuksia kuljettaa jotain ruokia bussissa lapsuudenkotiinsa. Ja tottakai ostan lahjat koko porukalle, saanhan itsekin jokaiselta jotakin. Toki olisi vaihtoehtona se, että kukaan ei osta kenellekään mitään, eikä jouluruokiakaan laiteta, mutta meillä nyt näin. Tässähän vaan kysyttiin, mikä stressaa.

Minä olen myös työssäkäyvä opiskelija (jolla lapsi). Todellakin voi nakittaa hommia nuorisolle, jos haluaa. Toki sekin on ihana jos haluaa ja jaksaa laittaa koko porukalle joulun ja tarjota tuollaisen ylellisyyden, mutta ei sitä tarvitse niitä opiskelijoita sääliäkseen tehdä. :) Ap

Vierailija kirjoitti:

Enää ei stressaa kun kummallakaan meistä ei ole mitään oletuksia joulun suhteen eikä kiinnostusta matkustaa sukulaisten luo. Ostetaan just sitä ruokaa, mitä sillä hetkellä tekee mieli. Viime vuonna tehtiin miekkakalaa aattona ja joulupäivänä lammasta ja kasviksia uunissa. Tapanina mentiin kavereiden luokse ryyppäämään. Tänä vuonna otin töitä aatolle ja tapanille ja joulupäivälle ei ole vielä yhtään minkään näköisiä suunnitelmia. Varmaan vaan taas syödään mitä mieli tekee ja rentoudutaan.

Exän kanssa inhosin joulua kun oli pakko matkustaa anoppilaan viettämään perinteistä joulua. Tylsempiä päiviä saa hakea ja niiden takia järjestellä työasiat ja anoa pomolta lupaa olla vapailla ja sen takia koko uusi vuosi töissä yms. Niinä vuosina kun ei vaan pystynyt matkustamaan, mies halusi kaiken samalla lailla kuin kotona, mutta ei osallistunut kuin joulukuusen hankkimiseen. Oli kunnon suorittamisjoulu. Ei enää ikinä.

Täällä on ollut kiinnostava lukea erilaisia tapoja viettää joulua! Miekkakalaa, vau!

Noniin. Joulusuunnitelmat oli valmiina. Tarkoitus oli mennä siskolle, mutta hänen lapsi onkin sairastunut. Paikalle oli tulossa myös kehitysvammainen veljeni sekä exäni, joilla on sen laatuisia sairauksia, että mikään flunssa ei ole harmiton. Heille on taksit tilattuina ja nyt sitten arvotaan, että missä ollaan ( käytännössä ainoa realistinen vaihtoehto on meillä) vai ovatko kaikki omissaan, mikä olisi ikävää. Ja jos ollaan meillä, niin sopiiko se taksien aikatauluihin, meille on matkaa. Exä perui asumisyksikkönsä joululounaan ja sitä ei voi enää edellisenä päivänä muuttaa. Iäkäs isäni säätää ja olettaa asioita, eikä muista ilmoitella aatoksistaan. En ole siivonnut kummemmin, enkä muutenkaan valmistautunut, kun ei oletettu tätä. 

Pakko sanoa, että tuli stressi.

No en minäkään aivan ymmärrä, mutta rn olekaan sitä tyyppiä, joka puunaa joka nurkan ja siivoaa kaapitkin, jonne kukaan ei edes katso. Tykkään koristelusta ja leipomisesta, mutta en sitäkään suorita. Teen sen verran, kun huvittaa. Esim piparitaikinan sekoittamisessa menee 15-20 minuuttia ja tulee paljon parempaa, kuin kaupan taikinasta. Kaulimiseen ja leipomiseen menee sama aika. Eikä mulla ole montaa sellaista "tätä on pakko olla jouluna" juttua. Saaristolaisleipä ja piparit nyt on ehkä ollu joka jouluna. Fiiliksen mukaan kuitenkin vaihtelee menut. Viime jouluna en jaksanut kokkailla, niin tilasin kauppahallista etukäteen laatikot, kinkut, salaatit ja herkut. Herkullisia olivat.

Meille tulee lapset perheineen. Toivotan tervetulleiksi kaikki, mutta samalla kerron, että meillä joulu on x, y j z. Piste. Jos ei kelpaa, ei tarvitse tulla ja valittaa. En tee kenenkään takia mitään erityistä joulupöytään (toki allergiat huomioidaan). 

Kaikille on kelvannut joka joulu, eli meillä jopa sukujoulu on rento ja meidän näköinen. Joka päivä on laitettava ruokaa, ei jouluruoka ole sen kummoisempaa vaikka tehdään kaikki itse, etukäteen voi valmistella paljon. Teen ihan normaalin viikkosiivouksen, en muuta. Ruokaa tehdään niin, että riittää aatoksi, muusta ei väliä ja jos loppuu niin sitten kaivellaan jauhelihaa pakastimesta.

Idea on nimenomaan OMA joulu. Ap:n ei tarvitse piitata pätkääkään sukulaisista, kummilapsista, naapureista, av-mammoista eikä pähkäillä sitä, mitä mieltä muut heidän joulustaan ovat.

Sosiaalinen paine mahdollisesti jo lapsuudesta periytyvine toimintamalleineen on se, joka stressaa. Köyhän lapsuuden 1960-luvulla eläneenä säästyy paljolta: ei ole ylenpalttisesti ruokia, ei tolkuttomasti koristeita, lahjoja, matkustamista. Kinkku, kuusi, kynttilät ja joululaulut riittää. Hyvin vähällä saa aikaan joulutunnelman, kun vielä siivoaa ja tuo kotiin jotain joulun tuoksua, vaikka paistamalla pellillisen piparkakkuja tai ostamalla hyasintin.

Vierailija kirjoitti:

Lainaukset täällä toimii huonosti. Vastaan kysymykseen, mikä tekee kinkunpaistosta suuritöisen. Ja korostan, että tämä on vain minun mielipiteeni.

Ensin se pitää muistaa sulattaa. Sitten pestä. Uunin vahtiminenkin on rajoittavaa; jonkun on oltava kotona. Inhottavin kohta on kinkun kamaran (vai mikä se on) poisto. Ällöttävää ja helposti palaa kädet. Kinkkua pitää myös jäähdyttää pitkään ja kaipaa se myös kuorrutusta.

Yleensä teen ruokaa siis niin, että pasta/riisi/perunat kiehumaan ja joku nopea kastike sille. Ei montaa työvaihetta eikä painavia nosteluja.

En ymmärrä kinkun suuritöisyyttä. Kun ostaa kaupasta suolatun kinkun, sitä ei tarvitse sulattaa. Pestä kinkku?! Lainauksen kirjoittaja on ilmeisesti hän, joka pesee jauhelihan.

En ole koskaan poistanut kinkusta kamaraa erikseen, enkä kuorruttanut. Näin on menty kohta puoli vuosisataa ja jatketaan edelleen, jos joku lapsista ei tuohon hommaan ryhdy.

Elämä on täsmälleen niin vaikeaa ja työlästä kuin sen itse tekee. Toiset meistä pääsevät helpommalla.

Jäälyhdyistä sen verran, että ne ovat täällä maalla yksi halvimmista joulukoristeista. Myös helpot, vaikka pientä työtä ja vaivaa tulee jäädyttämisestä ja lyhtyjen roudaamisesta sopiville paikoille. Kannattaa käyttää jäälyhdyissä niitä pitkiä kruunukynttilöitä, jotka palavat kauniisti ja kokonaan niin, että ei jää isoja palamattomia möykkyjä.

Jokainen saa viettää tietty ihan kuten haluaa tai olla kokonaan viettämättä mutta kun ap kysyit, niin vastaan että miksi minua joulu stressaa.

Tykkään askarrella ja asetan itselleni joka joulu paineet että teen kaikille sukulaisille jolukortit itse askartelemalla. Kivaa, muta työlästä. 

Lahjojen hankinta tietyille sukulaisille ja perheelle. 

Joulusiivous, vaikka en mitenkään himosiivoa niin kun kerran aloittaa niin sit aina homma laajenee että jos vielä tuon jutun tekis, ja tuon. 

Lapset toivoo kovasti että leivotaan ja tehdään piparitalo. Kivaa, mutta on siinä hommaa. 

Niiden lahjojen vienti tai postitus sukulaisille on kova homma. 

Paketointi, miljoona pikkupakettia paketoitavana. 

Joulukuusi pitää hankkia, ja koristeet kaivaa esiin ja koristella kotia. Kivaa, mutta taas on hommaa. 

Ja sit vasta päästään ruokiin, en viitsi niistä edes kirjoittaa. 

Eli paljon hommaa vaikka tekis vaan ihan perusjutut. Mukavaa mutta aika loppuu aina kesken. Siksi stressaa. 

Ihmettelen kyllä tätä että joulu ois jotenkin pelkästään äidin homma järjestää. Tai siis, onko sitten niin että äidillä on paljon korkeammat kriteerit mitä joulun pitää sisältää? Jos haluaa puhtaan ja koristellun kodin sekä joulupuuroa, kun taas puoliso haluaisi löhötä sohvalla, niin kannattaisi varmaan ihan keskustella miten ne toiveet saisi yhdistettyä niin, ettei kukaan rasitu liiaksi. Tärkeimmät tehdään ja vähemmän tärkeät jätetään tekemättä. 

Ap, tuo jokaisen miehen unelma!

Tykkään joulusta, hössöttämisestä ja lahjoista ja niin edelleen. Joulu on juhla ja siihen kuuluu tietyt asiat. Raskaaksi joulun tekee muiden odotukset. Sitä tätä ja tuota ruokaa pitää olla, täytyy siivota, ettei nipottaja-äitini pyörittele silmiään ja sitten aikataulutus; kuka tulee ja lähtee milloinkin, mihin aikaan saunaan, kuka vie kynttilät haudoille ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja viime hetken muuttujat vielä; Simo-Kerttuli sairastui, kai me silti voidaan tulla? No, ette oikein, kun Martta- tädillä on ne syöpähoidot ja hän joutuisi olemaan sitten yksin kotona. 

Haluaisin viettää joulua oman perheen kanssa, mutta siitä seuraisi koko vuodeksi marttyrointia ja napinaa. En jaksa sitäkään. Nyt on pieni mahdollisuus, että jouluaatto on sittenkin ihan kiva, kaikesta säätämisestä huolimatta. 

Olen vastaillutkin jo useamman kerran, mutta vielä tuli mieleeni jotain. Alussa voi ollakin ihan mukavaa ja stressitöntä, kun on vain oma puoliso ja omat vielä kotona asuvat lapset joulua viettämässä. Mutta jossain vaiheessa voi käydä niin, että ei voikaan enää jättää isomummua/isovaaria jouluksi yksin. Jossain vaiheessa veli tai sisko eroaa ja sitten tuntuu ikävältä, jos veli/sisko joutuisi olemaan joulun yksin. Sen jälkeen ikääntyy omat vanhemmat eivätkä he jaksa enää joulua laittaa, joten onhan se nyt surullista, jos omilla vanhemmilakaan ei ole joulua. Niin ja puolison vanhemmila.  Suomessa on paljon yksinäisyyttä, mutta jostain syystä juuri jouluna ei saisi antaa läheisensä olla yksin. Ja yksinäisyys nostetaan usein mediassakin esillekin juuri joulun alla. Vähän silleen syyllistävään sävyyn.  Ei yksinäisyys kiinnosta vapun alla tai juhannuksen alla. Joskus olen miettinyt, mahtaako amerikkalaiset naiset koskaan tuntea stressiä siitä, että heidän luokseen tulee sukua eri puolilta mannerta kiitospäiväksi.