Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: naimattomat ja lapsettomat naiset ovat onnellisimpia
14.12.2023 |
"We may have suspected it already, but now the science backs it up: unmarried and childless women are the happiest subgroup in the population. And they are more likely to live longer than their married and child-rearing peers, according to a leading expert in happiness."
Näyttää siltä, että miehet ja lapset vahingoittavat naisten onnellisuutta ja terveyttä. Mitä ajatuksia herättää?
https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2019/may/25/women-happier-with…
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millähän perusteella joku naisryhmä voisi olla onnellisempi, kuin vapaat, lapsettomat heteromiehet?
Naistutkija sanoo niin
Kunnon misogyniaa taas palstan miehiltä. Naiset eivät voi olla miehiä onnellisempia, naistutkija ei voi olla uskottava... Huomaatteko itse tuota naisvihaanne?
Olikse naistutkia vai mikä?
Tekijässä on aina j, joten tutkijan tehtävä on tutkia. Tämän takia on tyhmimmillä Pisat housuissaan.
Jokainen itse peruskoulun oppivelvollisuuksineen suorittanut nainen on onnellisempi ilman tolloulia.
Niin äksyilee. Äitiys tuo tullessaan uusia tunteita eikä ne kaikki ole tosiaankaan positiivisia. Kenenkään hermo ei kestä jatkuvaa vaatimista ja omien perustarpeiden sammuttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos näin on että naimattomat ja lapsettomat naiset on onnellisempia niin kertokaa sitten miksi lähes jokainen nainen haluaa mennä parisuhteeseen? Ikisinkkuja naisista on varmasti luokkaa 1-2 prosenttia.
Miksi siis naiset haluaa mennä parisuhteeseen vaikka he ovat onnellisempia sinkkuina?
Nii-in. Esimerkiksi tuon Ullanlinnan murhatapauksen yhteydessä mietin, että oi miksi tämä nainen otti tuollaisen luuserin kotiinsa? Ihan käsittämätöntä.
Kotiinsa, joka oli kaunis ja hyvällä paikalla. Lapset terveitä ja hyvinvoivia ja kohta täysin omillaan. Suhteet exään ilmeisen hyvät. Hyvä työpaikka. Ei taloudellisia ongelmia, eikä vissiin muitakaan ongelmia. Pidetty ja sosiaalinen ihminen.
Mikä olisi ollut elämästä nauttien, tulla ja mennä? Mikä motiivi ukon ottamiseen? Onko se vain säännöllinen, turvallinen seksisuhde? Sosiaalinen paine, että parisuhde pitää olla? Onko sellaista painostusta enää? Vai tarvitsevatko ihmiset sittenkin huolia ja murheita elämäänsä tunteakseen elävänsä? Onnellisuus on tasapaksua? No, tämä nainen ei tunne enää elävänsä, kun ei enää elä, eikä ole kertomassa omia motiivejaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut vasta ensimmäiset 100 viestiä, mutta halusin tuoda yhden vähän erilaisen näkemyksen yksinoloon: lapsettomana sinkkuna myös ns. huonot päivät ovat helpompia.
Olit sitten mahataudissa ja ravaamassa vessaan vartin välein, maailmanlopun krapulassa, noussut aamulla väärällä jalalla ja työpäivän aikana kokenut kaikki mahdolliset pienet vastoinkäymiset lätäkköön tippuneesta puhelimesta pöydänkulmaan lyötyyn varpaaseen, tai muuten vain itkuinen ja elämän päähän potkima - et vielä siihen päälle ole velvollinen kellekään muulle.
Saat olla kotona yksin "surkeana" aivan rauhassa, ilman, että sinun tarvitsee uhrata ajatustakaan toisen ihmisen tarpeille. Ei ole lapsia keitä ruokkia. Ei ole kumppania kenen "romanttisesta lähestymisestä" julkeasti kieltäytyä. Paras tilanne on, jos ei ole edes koiraa jota pitäisi käyttää ulkona.
Yksinolo mahdollistaa vaikka sänkyyn kaatumisen klo 17:00 ja koko huon
Kroonisesti sairaana, jolla on autoimmuunisairauksia useita, allergia, migreeni ja anemia vain muutaman mainitakseni komppaan täysin. Teen töitäkin etänä, että voin tehdä töitä vaikka sängystä käsin niin halutessani.
Ei tosiaankaan tähän mitään lasta, miestä, koiraa tai kissaa hoidettavaksi. Minulla ei ole edes viherkasveja vaatimassa huolenpitoa. Ihan tarpeeksi on siinä, että huolehdin itsestäni.
Onhan tutkittu juttu, että naivat miehetkin ovat onnellisempia kuin naimattomat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla raskaus laukaisi vaikean autoimmuunisairauden. Olen köyhä ja kipeä.
Lapset ei muistaneet minua mitenkään edes äitienpäivänä.
Oletpa ollut huono äiti sitten. Tuskin johtuu autoimmuunisairaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani olen onnellisimmillani yksin, siis ilman parisuhdetta ja lapsia. Olin avoliitossa 14 vuotta miehen kanssa, jolla oli kolme lasta edellisestä liitosta ja asuivat täysin miehen luona, joten kokemusta kyllä on. Omia lapsia en ole koskaan halunnut, en avioliittoa enkä perinteistä perhettä millään muotoa ole pitänyt "päämääränä". Onneksi on vapaus valita ja elää sinkkunakin. Päivät on hektisiä, enkä jaksaisi enää mahdollisia kiukutteluja tai kompromisseja kotona enää vapaa-ajalla. Kaipaan liiaksi omaa tilaa ollakseni yhtä perheen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän tutkimuksen metodit ja johtopäätökset on kyseenalaistettu moneen kertaan, mutta koska sopii narratiiviin niin sitähän on kiva viljellä. eiköstä niin
https://ifstudies.org/blog/number-5-in-2019-are-married-people-still-ha…
https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-philosophers-diaries/202105…
Tämän? Useat tutkimukset kertovat saman asian. Myös Suomessa asiaa on tutkittu paljon
Oleellisimpia ja tyytyväisimpiä ovat sinkkunaiset, seuraavana tulevat parisuhteessa olevat miehet. Onnettomimpia ja tyytymättömimpiä ovat sinkkumiehet.
Eli mies hyötyy parisuhteesta, nainen ei hyödy. Naisilla jopa talous ja terveys huononee parisuhteessa.
Naisille on tyypillisempää reagoida ympärillä olevien tunteisiin. Se sitten vaikuttaa hyvässä ja pahassa. Jos on hyvin tunne-elämältään positiivinen mies, se lisää naisenkin onnellisuutta, mutta harva mies tällainen on. Yleensä miehet purkaa negatiivisia tunteitaan tavoilla, jotka rasittaa naista. Nainen auttaa miestä säätelemään tunteitaan ja elämäänsä, mutta vastaava menee harvoin toisin päin. Hyvässä suhteessa toki molemmin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei oo oikein ja reilua,jos naimattomia boikotoidaan. Ensinnäkin,on jokaisen oma asia,haluaako suhteen vai ei,eikä varsinkaan p*skaa suhdetta. Et voi vaikuttaa kaikkiin asioihin tai aikatauluihin elämässäsi,etkä tunteisiisi.Jotenkin se on aina naisen vika,olitpa sinkku tai suhteessa. Mieheltä ei odoteta mitään.Mutta näkeehän sen pettämis-jutuissakin; ihan ensin syytetään toista naista,raukka mies on houkuteltu mukaan,vaikka ei ois edes halunnu:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret miehet ovat vapaaehtoisesti sinkkuja veloja.
Naisista on vain harmia.
Mies on onnellisin sinkkuna.
Miksi sitten tälläkin palstalla ulisevat päivittäin naisen puutettaan?
Ei oo naisen kaipuu vaan ihan perinteisen pi**un kaipuu. Joku saattaa toki perheenkin haluta.
Noh, ongelma poistuu sadassa vuodessa kun ei synny lapsia enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän tämä on RAUHAn aikana. Ja ihmiskunnan historiassa se on kuitenkin harvinaista aikaa.
Normaalisti miehistä on pulaa, rauhanaikana ei ole.
Ne kuolee sukupuuttoon ja sitten on vain onnellisia naituja kotiäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen tutkimustulos. Oman elämäni ehdottomasti suurin suru ja katumisen aihe on se että en koskaan saanut lapsia.
Ärsyttävää,että joku sukulainen jota et ole nähnyt moniin vuosiin,alkaa tietyssä ikävaiheessa,jos satut vielä olemaan naimaton,kyselemään vaikka muilta,että onko sillä joku,mitäs se meinaa? Helv...eikö saa aikuinen olla ja elää rauhassa? Eihän kaikki halua naimisiin tai lapsia. Ihan kuin se olisi joku normi,että niihin juttuihin ajaudutaan väistämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tutkimustulos. Oman elämäni ehdottomasti suurin suru ja katumisen aihe on se että en koskaan saanut lapsia.
Vanhemmiten siinä käy juuri näin. Naimattomat ja lapsettomat naiset ovat nuorina onnellisimpia, sillä he ovat usein korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat saaneet keskittyä uraansa ilman pikkulapsiarjen kiireitä ja murheita. Neljänkympin jälkeen alkaakin se oman elämän merkityksettömyys kalvaa sisintä.
Ei yllätä. Ikää 49 ja ollut aina sinkku, lapsia ei ole myöskään. Hyvin onnellista on elämä ollut ja on edelleen. En kaipaa miestä kyllä yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun perusteella voi taas sanoa, että ihmiset ymmärtävät tutkimusta ja tilastoja ihan älyttömän huonosti. Tutkimukset osoittavat, että ilman lapsia ja parisuhdetta elävä nainen on onnellisin ja vastaavasti taas miehen onnellisuutta ja hyvinvointia lisää parisuhde.
Tämä fakta ei kuitenkaan tarkoita sitä, että lapston sinkkunainen tai parisuhteessa elävä olisi kategorisesti se onnellisin, kuten tässä ketjussa tunnutaan sinnikkäästi ajattelevan. Nuo kaksi ovat vain ne tilastollisesti eniten onnelliset ja tästä huolimatta moni nainen elää onnellisena perhe-elämää ja toisaalta taas löytyy onnellisia sinkkumiehiä.
Myös tämä ihmeellinen jankutus siitä kuinka ikisinkkunaisia on niin vähän, on täysin järjetöntä. Tuo tutkimushan ei liittynyt millään tavalla ikisinkkuuteen. Tyytyväisenä sinkkuna elävä nainen on monesti sellainen joka on ollut elämässään aiemmin parisuhteessa ja saattaa vielä joskus sellaise
Tutkimukset eivät osoita, että naimisiin meno lisäisi miesten onnellisuutta sen enempää kuin jäätelön syönti hukkumisia. Niiden miesten joukossa, jotka eivät naimisiin asti koskaan kelpaa, ovön enemmän työttömiä, kouluttanattomia, mielenterveysongelmaisia, syrjäytyneitä jne. Nämä ongelmsiset miehet, joiden osuus on siis suurempi niiden miesten keskuudessa, jotka jäävät naimattomiksi, aiheuttaa sen, että kun tarkastellaan kaikkia naimattomia ja kaikkia ukkomiehiä, naimattomat ovat keskimäärin onnettomampia. Nainen ei ole lisännyt miehen onnellisuutta, vaan ne asiat ja ominaisuudet, jotka saivat naisen valitsemaan miehen (varallisuus, status, terveys, ulkonäkö jne.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tutkimustulos. Oman elämäni ehdottomasti suurin suru ja katumisen aihe on se että en koskaan saanut lapsia.
Vanhemmiten siinä käy juuri näin. Naimattomat ja lapsettomat naiset ovat nuorina onnellisimpia, sillä he ovat usein korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat saaneet keskittyä uraansa ilman pikkulapsiarjen kiireitä ja murheita. Neljänkympin jälkeen alkaakin se oman elämän merkityksettömyys kalvaa sisintä.
Höpönlöpön. Nelikymppisenä on kurkkuaan myöten täynnä kaikkia ja saa todellakin hillitä itseään ettei heitä kivenmurikoilla perhettään nähdessään. Antaisi olla jo rauhassa. Eikö tässä ole kaikkia jo tarpeeksi passattu. En siedä edes huonekasvejani, nekin tuntuu vinkuvan koko ajan huoltamista ja vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tutkimustulos. Oman elämäni ehdottomasti suurin suru ja katumisen aihe on se että en koskaan saanut lapsia.
Vanhemmiten siinä käy juuri näin. Naimattomat ja lapsettomat naiset ovat nuorina onnellisimpia, sillä he ovat usein korkeakoulutettuja naisia, jotka ovat saaneet keskittyä uraansa ilman pikkulapsiarjen kiireitä ja murheita. Neljänkympin jälkeen alkaakin se oman elämän merkityksettömyys kalvaa sisintä.
Höpönlöpön. Nelikymppisenä on kurkkuaan myöten täynnä kaikkia ja saa todellakin hillitä itseään ettei heitä kivenmurikoilla perhettään nähdessään. Antaisi olla jo rauhassa. Eikö tässä ole kaikkia jo tarpeeksi passattu. En siedä edes huonekasvejani, nekin tuntuu vinkuvan koko ajan huoltamista ja vettä.
Neljänkympin jälkeen nelikymppisenä. Tuossa vaiheessa on naisella vielä puolet elämästä jäljellä.
Niin sitten nainen voisi elää yhtä hyvää elämää perheessä kuin yksin elävänä lapsettomana. Mieshän on perheessä aikuislapsi joka kerää rusimat pullasta eikä anna puolisolle tai lapsille mitään millään tasolla.
Lisäksi munan mitalla pääsee naisen edelle kaikessa ansaitsematta.