Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.

 

Eikös ne lahjatoiveet ole lapsille? Eli sinulla on lapsesi nimissä joku tonnin puhelintoive vetämässä?

Melko pummia.

 

Ei, ei mulla ole mitään eikä ole koskaan ollutkaan. Mietin vain miten itse toimisin jos jotain alkaisin pyytelemään.

Elämästä olen oppinut sen, että ne saa, jotka on riittävän röyhkeitä pyytämään. Vähään tyytyvät ei saa mitään ja heiltä mielellään vietäisiin se vähäkin pois.

Oletko koskaan kuullut sellaista käsitettä kuin kunniallisuus?

Osalle meistä se on merkittävästi tärkeämpää kuin röyhkeästi hamuta itselleen etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.

 

Eli maailmassa ei ole mitään kohtuuhintaista, mikä ilahduttaisi sinua? Joko tonnin puhelin tai ei mitään?

Minä olen vähävarainen työtön, ja ilahtuisin ihan älyttömästi, jos saisin yhden kirjan jota olen monta kuukautta katsellut mutta ei budjetti anna periksi (35 e), lahjakortin intialaiseen päähierontaan mitä olen aina halunnut kokeilla (40 e) tai yhden vaatteen (50 e) johon ihastuin mutta en ole ostanut koska ostan kaikki vaatteet kirppikseltä. Kaikki nuo ovat minulle ns. turhaa luksusta, joho

Ot. Ne villasukat ja suklaa on todella ihana lahja, moni jää joka joulu ilman lahjan lahjaa... myös lapset.

 

Oi miten hienoa! Ah, tällaista lisää! Toivottavasti olet onnistunut siirtämään tuon ylimielisyydenkin, että varmasti ymmärtävät paremmuutensa suhteessa muihin! Aivan mahtava perhe teillä! 

Oletko ajatellut hakea apua pahaan oloosi?

Suomessa ei ole todellista köyhyyttä. Nämä toiveet sen todistavat. Jos raha ei riitä normaaliin ruokaan, on se silloin tuhlattu kaljaan, tupakkaan tai huumeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.

Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.

Taustalla on köyhän ihmisen materialistinen ajatusmaailma, jossa tavaroiden omistamiseen kytkeytyy luonnottoman suur

Ettekö tosiaan ymmärrä, että sille on ihan luonnollinen, kehityspsykologinen selitys, miksi moni nuori voi haluta samaa kuin muut. 

Se voi olla täysin ohimenevä vaihekin. Monelle onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi kauppareissun varrella tuommoinen puu, niin pikku hiljaa napsisin siitä ne arvokkaimmat lahajtoiveet ja heittäisin roskiin.

Olisi lapsella ikimuistoinen jouluaatto, kun se kadonnut lahjatoivekortti ei sitten takaisikaan sen lahjan saantia:)

Olisi lapselle hyvä opetus elämää varten, kun ei saisikaan ilmaiseksi, työtä tekemättä, sitä toivottua lahjaa.

Miksi haluat lyödä lyötyä? 

Lapsen ja yhteikunnan parhaaksi. Oppi, että työn teolla elanto hankitaan, eikä lottokuponkeja täyttämällä ja unelmoimalla.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

 

Oi miten hienoa! Ah, tällaista lisää! Toivottavasti olet onnistunut siirtämään tuon ylimielisyydenkin, että varmasti ymmärtävät paremmuutensa suhteessa muihin! Aivan mahtava perhe teillä! 

Oletko ajatellut hakea apua pahaan oloosi?

Ei mulla ole paha olo, kiitos kysymästä. Aina vaan tollanen ylitsepursuava ylimielisyys saa pienen ällötysreaktion aikaan, mutta harmitonta ja ohimenevää se on.

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi täällä on vähintään kymmeniä aloituksia missä pöyristytty kerjäläisten lahjatoiveista. Eli sitä aivan samaa kuin nyt lehdessä olevassa jutussa. Sitten kun lisättiin siihen jouluapukeräykset niin sitten vasta mammat aina vauhtiin pääsivätkin. 

Nyt on nähty AV-mamma haastattelussa pöyristymässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin tuon tyrmistymisen nimenomaan siksi, että monella keskituloisella perheellä ei ole varaa ostaa näitä kalliita toiveita edes omille lapsilleen.

Mutta monella on. Tuo, että selitetään aina, miten "ei kenelläkään ole oikeasti varaa siihen-tai-tähän" on vain itselle valehtelemista, kun ilmeisesti tuntuisi liian vaikealta myöntää itselleen, että iso osa kansasta saa palkallaan paljon enemmän mitä itse saa. Se, että kalliita tavaroita on kaupoissa ja myynnissä, tarkoittaa, että niitä ostetaan. Ja paljon ostetaankin. Ja pelkkä eliitti ei todellakaan osta niitä Applen tuotteita, sähköpotkulautoja ja merkkivaatteita, vaan kyllä niitä ostavat ihan tavalliset palkansaajat, keskituloiset ihmiset.

Varmasti ostavat. Säästettyään ensin kuka minkäkin ajan. Kukaan keskituloinen ei vain marssi kauppaan ostamaan sähköpotkulautaa tai iphonea. Ne ovat harkittuja ja säästettyjä hankintoja, joita aiotaan käyttää monta vuotta. Rikkaat sitten erikseen, joskin oikeasti rikkaatkin miettivät mitä niillä rahoillaan tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä nuo toiveet saakin olla vaikka nukkekoti ja sinne tavaraa tai suuri legorasia. (Joku 400 euron lahja on jo liian kalliiksi.)

Niihin pienempiin lahjoihin on köyhälläkin perheellä varaa. Siis kympin tai parin kympin lahjoihin. 

Suositushinta voisi olla 50-100 euroa. 

En ole hyvätuloinen. Ollaan oltu hyvissä töissä, mutta tiputtu kauan sitten jo työmarkkinatuelle. Sossutuelle ei aIaa, kun on säästöjä.

En kuitenkaan "osaa" vaatia kaikkea, mitä saattaisimme saada. Köyhässä perheessä kasvaneet kai oppivat ammattilaisiksi. Mun suvussa ei osata. 

En ole hakenut tuollaisia tuntemattomien lahjoja koskaan. 

Jos on varaa parinkympin joululahjoihin niin sitten ostaa sellaisen. Sillä saa Legoja, Barbien, Puma / Adidas hupparin (Blackfriday ainakin)...Silloin ei ole tarve tuollaisiin keräyksiin mennä. 

Vierailija kirjoitti: Oletko koskaan kuullut sellaista käsitettä kuin kunniallisuus?

Osalle meistä se on merkittävästi tärkeämpää kuin röyhkeästi hamuta itselleen etuja.

Kertoisitko tuon yritysjohtajille, jotka maksavat alipalkkaa, haluavat pudottaa minimipalkkaa, eivät anna täysiä työtunteja, eivät anna teinityöläisten pitää vessataukoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Köyhän lapsihan ei missään nimessä saa toivoa mitään kivaa tai kaunista itselleen! Lahjojen on oltava tyyliin 'alusvaatteita halpahallista', mahdollisimman halpoja ja rumia vielä kaiken lisäksi! Ei leluja, ei kosmetiikkaa, ei kauniita vaatteita, ei suklaata eikä mitään muutakaan 'turhaa'. 

Hyviä leluja saa alle 50 eurolla. Ripsiväri, kasvonaamiopaketti tms maksaa 15€. Kauniita vaatteita saa alle 50 eurolla. Suklaata saa useamman rasian 15 eurolla.

Sen sijaan uusi iphone maksaa vähintään 1000€ ja merkkivaatteet 200€+(kun samaa laatua olevan ei-merkkivaatteen saisi sillä 50 eurolla).

Mielestäni kuitenkin selkeä ero. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ihmettelin myös Hopen joulukuusessa olevia toiveita. Siellä oli tosi kalliita lahjatoiveita esim. useampi toivoi iPhonea. Kellä on tänä päivänä varaa ostaa tuntemattomalle lapselle noin kallista lahjaa, omillakaan ei ole noin kalliita puhelimia. Lopputulos oli siis se etten ostanut mitään.

Missä välissä Hope ry on alkanut nimeämään nämä joulupuiden toiveet😲 Onpa mennyt kummalliseksi tämäkin keräys.

Aiemmin oli vain kerrottu  lasten iät ja sukupuolet, joille lahjoja toivotaan. Lisäksi millaisia yleisesti lahjat voisi olla, liittyen urheiluun, hygieniaan, vaatteisiin, leluihin jne, mutta ei mitään yksilöityä, tai kallista lahjatoivetta. 

Vähiten aina lahjoja oli saaneet teinipojat ja laitoinkin lahjakortit elokuviin ja hampurilaiselle, myös hygieniatuotteita ja suklaata, tai lahjakorttia nuorten vaateliikkeeseen. En myöskään nähnyt, että mitään erityisen kallista olisi muidenkaan joulupuulle tuoduissa paketeissa ollut, paketeissahan oli mainittu sisältö ja lapsen ikä ja sukupuoli. Arvoltaan alle 50 e.

 

Vierailija kirjoitti:

Me katselimme 11v tyttären kanssa yhdestä puusta noita toiveita. Oli ihan kohtuullisiakin, mutta myös mm. Pleikka 5 ja tiettyjä Nintendo Switch-pelejä, UGGit koossa 39 jne. Oma tytär säästi juuri itse ja osti Nintendo Switchin. Totesi siinä, että ei voi olla kovin köyhä, jos on ollut varaa ostaa se konsoli ylipäätään.

Ei sitten otettu mitään toivetta puusta toteutettavaksi, kun meni vähän maku. Valtaosa hyvätuloisten perheidenkään lapsista ei saa mitään kallista maksamatta osaa siitä itse. 

Itse asiassa hyvätuloisten lapset lähes poikkeuksetta saavat hyvinkin leveän elintason maksatta sitä itse. Myös kalliita lahjoja ja kulutustavaroita. Se, jos joskus näön vuoksi joutuu säästämään satasen verran saadakseen tonnin puhelimen (vanhemmat siis maksavat loput) on ihan näennäistä - nopeastihan sen säästää isoista viikkorahoista tai "käy auttamassa" isovanhempia viemällä roskat tai leikkaamalla ruohon että saa 50 eur. Näin siis valtaosan kohdalla - aina löytyy joku poikkeustapaus, joka vaatii lapsilta jokaiseen synttärilahjaan hirveää raatamista ja perustelee tätä "yrittäjyyskasvatuksella", mutta nämä ovat poikkeustapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.

Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.

Taustalla on köyhän ihmisen materialistinen ajatusmaailma, jossa

Ettekö tosiaan ymmärrä, että sille on ihan luonnollinen, kehityspsykologinen selitys, miksi moni nuori voi haluta samaa kuin muut. 

 

Se voi olla täysin ohimenevä vaihekin. Monelle onkin.

Kyllä, jokainen ymmärtää, että ihmisellä on toiveita ja unelmia.

Samaa kuin muut? Etkö itse ymmärrä, että hyvin harvalla 2-vuotiaalla on iPad? Että ei tässä nyt pyydetä ihan "samaa kuin muut".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

 

Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin. 

Saavat olla. Varakkaissa perheissä lapsille tosin kerrotaan, että jotkut toiveet toteutuvat ja toiset eivät. Yleensä lapsille tulee pikkuhiljaa aika hyvin selväksi, mistä raha tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä.

Edelleen: Pelkät jouluperintee

Tuota. Luepa ketju tarkemmin. Todellakin on esitetty mitä varakkaat opettaa joululahjoista ja mikä on "oikea tapa" opettaa rahan arvoa (nimenomaan lahjoihin liittyen) Tämän keskustelun aiheena on joululahjat, ja sen ympärille koko kasvatuksellinen näkökulma pitkälti kiinnittyy aina rahan arvoon ja sen opettamiseen asti. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin osoittaa arviointikyvyn puutetta köyhiltä vanhemmilta antaa lapsen laittaa joululahjatoiveeksi jotain kallista, jota lapsi ei sitten ehkä kuitenkaan saa. Mahtaa olla lapselle kiva pettymys sitten jouluna, kun sitä ökylahjaa ei tullutkaan, että joulupukki katsoi että lapsi ei ole sen arvoinen.Olisi parempi, jos köyhät(kin) vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että pidetään toiveet kohtuullisina.

miten vanhemmat voisivat opettaa lapselle sellaista taitoa, mitä heillä itselläänkään ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.

Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.

Taustalla on köyhän ihmisen materialistinen ajatusmaailma, jossa tavaroiden omistamiseen kytkeytyy luonnottoman suur

Minua myös ihmetyttää ajatus, että yksi överikallis tavara nostaisi köyhän nuoren statusta, kun niille julmemmille nuorille on se tavaran alkuperä aika selvä kuitenkin.

Muistan kun minulla oli yläasteikäisenä jotain hienoa, ja kuulin luokkakaverieni puhuvan selkäni takana, että "sossu maksaa", koska äitini oli työtön. Itse asiassa me ei edes oltu mitään toimeentulotuen asiakkaita (90-luvulla tuossa oli vielä isompi stigma kuin nykyään) vaan saatiin rahaa sukulaisilta ja minun isältäni. Mutta olin vähän hämilläni siitä, että luokkakaverini edes tiesivät äitini olevan työtön. Itse en ollut ollenkaan tietoinen luokkakaverieni perheistä ja vanhempien ammateista, mutta statustietoisemmille nuorille nuo olivat tärkeää tietoa.

Joillakin wannabe-gangstereilla tietysti statusta nostaa sekin, että merkkivaate on ryöstämällä hankittu. Tuskin nekään piirit Joulupuu-keräystä arvostavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin osoittaa arviointikyvyn puutetta köyhiltä vanhemmilta antaa lapsen laittaa joululahjatoiveeksi jotain kallista, jota lapsi ei sitten ehkä kuitenkaan saa. Mahtaa olla lapselle kiva pettymys sitten jouluna, kun sitä ökylahjaa ei tullutkaan, että joulupukki katsoi että lapsi ei ole sen arvoinen.

Olisi parempi, jos köyhät(kin) vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että pidetään toiveet kohtuullisina.

Kannattaa muistaa, että osa näistä lapsista ei edes asu vanhempiensa kanssa, sillä lahjansaajissa on paljon kodin ulkopuolelle (esim. lastenkotiin) sijoitettuja lapsia.

Mielestäni on väärin että lastenkotilapsille kerätään lahjoja. Sijoituspaikan kuuluisi hankkia niitä heille.

          Jos joku on lastenkodissa, niin hän vasta ansaitseekin lahjan. Silloinhan tiedetään, että lapsen

          kotona on ollut vakavia vaikeuksia tai lapsella itsellään on ollut ongelmia. Lahja ilahduttaa ja

          on muistutus siitä, että joku välittää lapsesta, vaikka tämä olisikin vieras ihminen. Mutta näille lapsille

          on eri keräys kuin Hope, josta  lasten vanhemmat pyytävät apua.

       

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset yleensä tiedä mitä joku tavara maksaa. Ellei vanhemmat kerro, että se on liian kallis. Yleensä lapset toivovat sitä mikä jollakin kaverillakin on. Joten sen perusteella mikään toive ei sinänsä ole kohtuuton.

En minäkään lapsena tajunnut, että jotkut kaverini olivat selkeämmästi rikkaammasta perheestä. Saatoin vain ihmetellä ja valittaa, että miksi minä en saa kun kerran kaverillakin on.

Sinulla on ollut huonot vanhemmat, kun eivät ole selittäneet. Normaalit lapset kyllä tajuavat nämä asiat viimeistään kouluiässä.

Minäkin ihmettelin, miksi me emme matkustele kuten kaverin perhe. Isäni selitti, että me asumme isossa, uudessa omakotitalossa, jonka lainaa maksamme pois pikavauhtia, koska velkaisena ei ole hyvä olla (taisi se selittää korkojen laskemisenkin, isäni insinöörinä oletti että kyl

No juuri näin. Lapsille voi kertoa paljonkin asioita ilman että se on mitään ongelmien päälle kaatamista. Lapsi on ihminen ja ymmärtää paljonkin puhuttuna