Miksi haluat olla/elää parisuhteessa?

Tykkään viettää aikaa mieheni kanssa ja vaihtaa kuulumisia päivittäin. Fyysinen läheisyys tuntuu myös mukavalta. 

Koska elämäni mieheni kanssa on mukavaa ja kun on yhteisiä lapsia, niin onhan se helpompaa jakaa lastenhoito tasaisesti, kun asutaan saman katon alla.

Asumisen laatu on myös korkeampi, kun on kaksi maksajana.

Elämäni olisi huomattavasti tyhjempää ja tylsempää, jos emme asuisi yhdessä puolisoni kanssa.

Rakastan vaimoani

m41

Tulen kyllä toimeen ja selviän omillani ja viihdyn yksin. Kuitenkin pääsääntöisesti asiat on vaan mukavampi jaettuna ja yhdessä tehden, sitä kaipaan saman katon alla asumisessa eniten. Tapailen tällä hetkellä erästä miestä, joten seksiä ja läheisyyttä on onneksi tarjolla. Toivon, että suhde syvenee ja jossain vaiheessa muuttaisimme saman katon alle. 

Toisekseen tosi asia on, että yksin asuessa ja eläessä  eläminen on ihan järjettömän kallista, kun kaiken joutuu maksamaan yksin. Itse tienaan ihan hyvin, joten sinänsä taloudellisia huolia ei ole. Työskentelen kuitenkin suhdanneherkällä alalla ja kyllä takaraivossa on jatkuvasti pelko töiden loppumisesta. Tai entä jos sairastun. Silloinkaan ei ole puolisoa turvana. 

Koska rakastuin. 

On vaikea kuvitella, että haluaisin parisuhteeseen enää jos ero tulisi, vaikka teoriassa tietenkin on mahdollista aina rakastua uudelleenkin. 

En ole kuitenkaan koskaan etsimällä etsinyt parisuhdetta.

Se on vallan mukavaa ja antoisaa. 

Kaksin voi asua omakotitalossa sillä yksin en asuisi. Ikääntyessä on kaksin turvallisempaa. Kaikkia arkiaskareita kivempi tehdä yhdessä kuin aina yksin jos olisi yksineläjä.

Yksineläjä ikääntynyt vanhempani on jatkuvasti riippuvainen ulkopuolisesta avusta kuten kustataan kaupassa jos tarvitsee painavia ja isompia eriä kerralla.

Saa säännöllisesti pillua ja asumisen kulut puoliutuu.

Vierailija kirjoitti:

Saa säännöllisesti pillua ja asumisen kulut puoliutuu.

Ihanan romanttista.

On jostain syystä mukavaa jakaa arkeaan ja elämäänsä rakkaan ihmisen kanssa. Arjesta tulee merkityksellisempää sitä kautta. Pidän puolisoni seurasta paljon ja meillä on todella hauskaa yhdessä. Aina on juttuseuraa. Lisäksi kaipaan puolisoni lähelle fyysisesti, joten saan helposti fyysistä läheisyyttä. Jos asuisimme erillään, niin olisi jatkuvasti ikävä ja olisi tylsempää yksin. 

Ennen tätä parisuhdetta kaipasin jotain hyvin läheistä ihmistä, läheisempää kuin ystävä. Lisäksi halusin perustaa perheen, joten sekin oli hyvä syy löytää hyvä parisuhde ja puoliso.

En minä seksin takia mutta kaikki se tekeminen toisen kanssa elämässä on mukavaa. Haluan niinku jakaa tän elämän toisen kanssa ja kokea kaikkea yhdessä kumppanin kanssa. Seksikin siihen kuuluu mutta ei se nyt tärkein asia ole seurustelussa.

Olen introvertti ja rakastan & kaipaan yksinoloa, joten en ole koskaan kaivannut parisuhdetta seuran vuoksi. Olinkin sinkku 26v:ksi asti eikä ollut mitään painetta "saada" mitään suhdetta. Sitten kuitenkin tapasin harrastuksessa niin ihanan miehen, että yhtäkkiä ajan viettäminen yhdessä alkoikin kiinnostaa ja jopa välillä vetää vertoja yksinololle. Ihastuin ja rakastuin, mies on hauska, leppoisa ja hyvää seuraa. Hänen myötään ekaa kertaa koin, että parisuhde voisi tuoda elämääni enemmän kuin viedä. 

En ole koskaan ollut kovin seksuaalinen ihminen (en juurikaan kaipaa seksiä toisen ihmisen kanssa, enkä myöskään juuri koskaan m*sturboi), ja tästä syystä myös parisuhdeajatus aiemmin ahdisti. Tässäkin asiassa osumme mieheni kanssa täysin yksiin, myös hänellä on aika alhainen seksidraivi. Suhteessamme on seksiä noin pari kertaa kuussa ja olemme tähän molemmat tyytyväisiä. Nautimme muusta yhdessäolosta ja enemmän sanallisesti kontaktista, hyvistä keskusteluista, kuin fyysisestä. 

Arjen jakaminen on mukavaa. Henkinen tuki. Olemme toistemme tärkeimmät ihmiset. Tuemme ja kannustamme toisiamme kaikissa asioissa. Voimme kääntyä toistemme puoleen kaikessa. Lisäksi myös ihan arjen askareiden jakaminen tekee elämästä mukavampaa, ihana esim herätä aamulla kun toinen on keittänyt kahvit valmiiksi, tai siivonnut, tehnyt lumityöt jne. 

Asumme pääosin yhdessä, mutta minun yksinolon kaipuuni takia meillä on kaksi asuntoa (varsinainen asunto ja ympäri vuoden asuttava kesämökki). Välillä vietetään aikaa eri asunnoissa, tai esim. Jos mies haluaa kutsua vieraitaan, lähden yöksi mökille, koska en perusta vieraista. Järjestely toimii. 

Eli vastauksena otsikon kysymykseen: koska satuin löytämään miehen, jonka kanssa tarpeet ja toiveet osuvat yksiin, niin että parisuhde antaa enemmän kuin ottaa. Vaikka näyttääkin meillä hiukan erilaiselta kuin monella muulla parilla. 

En haluaisi olla parisuhteessa vain parisuhteen vuoksi, vaan kumppanin on oltava kunnollinen ja samalla aaltopituudella. Rakastan miestäni ja hän on hyvä luotettava kumppani, elämä on kaikin puolin parempaa yhdessä. Minusta sanonta "Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolikas suru" tiivistää syyn miksi haluan olla parisuhteessa mieheni kanssa. 

Joitakin vuosia takaperin mieheni oli vakavan onnettomuuden takia kaksi viikkoa koomassa (toipui onneksi sittemmin). Tuona aikana oikein ymmärsin, miten suuri rooli hänellä on elämässäni ja miten paljon menettäisin, jos häntä ei olisi. Joka päivä tuli varmaan 50 hetkeä, jolloin ajattelin, että "täytyy kertoa Matille tästä", "täytyy kysyä Matilta", ja kauhea tyhjyyden tunne kun tajusin etten voi. Tuon jälkeen olen osannut arvostaa vielä enemmän parisihdettamme. 

Läheisyys, kosketus ja seksi on ne syyt.

Olen parisuhdeihminen ja rakastan häntä kenen kanssa olen. Saan läheisyyttä, seksiä, romantiikkaa, kommunikointia kaikissa muodoissa eli saan mielen ja sielun "ravintoa" ja olen kokonainen ihminen hänen kanssaan. Vielä emme asu yhdessä, mutta toivon, että joku päivä se koittaa. 

M44

Elämässä on pysyvyyttä ja turvaa. Päivittäiset keskustelut ja seksi. Ei tarvitse käydä töissä.