Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Maalittaminen ja vihapuhe on nykyisin poliisiasia. 

Ei muuten koske tiettyjä ryhmiä, kuten esim. työttömiä tai perussuomalaisia! Tällä palstalla sen kyllä huomaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

 

Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin. 

Saavat olla. Varakkaissa perheissä lapsille tosin kerrotaan, että jotkut toiveet toteutuvat ja toiset eivät. Yleensä lapsille tulee pikkuhiljaa aika hyvin selväksi, mistä raha tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä.

Tästä on kirjakin, "Rich dad, poor dad"? Jossa kerrotaan, mitä rikkaat opettaa lapsilleen ja köyhät taas ei. Ja tästä syystä vaIronista kyllä, rikkaat ymmärtävät rahan arvon ja sen eteen käytetyn työn (eli oman ajan) arvon paljon paremmin kuin köyhät. Ja opettavat sen lapsilleenkin.

 

Vähävaraisten velvollisuus olisi opettaa lapsensa paremmiksi rahankäyttäjiksi kuin itse ovat olleet. Tämä alkaisi siitä, että ei kerjätä lahjoja ventovierailta. Se kun ei ole pitkän päälle hyvä strategia vaurastumiseen, että odottaa aina jonkun muun hoitavan kaiken. Näillä keräyksillään tehdään vain karhunpalvelus lapsille.

Vanhempien on hyvin vaikeaa opettaa lapsilleen sellaista, mitä eivät itse osaa. Siksi sosiaalinen asema periytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En saa lainattua näköjään mutta vastaan, että ei se haittaa, että jos en saa sitten mitään. Enhän saisi sitä muutenkaan! Enhän mä lottoa ostaessakaan tiedä tärpääkö vai ei. Noi lahjatoiveet kuuluu samaan sarjaan. Eihän siitä lahjasta ole edes sitten mitään iloa jos ei saa ollenkaan sitä mitä toivoi.

 

Luultavasti on mutta eikö tämän homman idea ole se, että annetaan lahjaksi jotain sellaista mitä muuten ei koskaan saisi?

Lapset ja nuorethan usein toivovat jotain sellaista mitä kavereillakin on. Jotta voisivat olla porukassa mukana.  Ja yleensä ne nyt vaan ovat kalliimpia tavaroita.

Vilkasukat ja suklaat pystyn ostamaan itsekin.

Alunperin näiden idea oli ostaa lapselle, jonka vanhemmilla ei ollut varaa ostaa yhtään mitään joululahjaa eikä lapsen sukulaisiltakaan tullut joululahjoja (korkeintaan jotkut mummon kutomat villasukat), joululahja. Että köyhän perheen lapsellakin olisi jouluna lahjapaketteja, joita availla. Tämä on nyt muuttunut ja köyhän lapsi saa kyllä vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan joululahjoja, mutta ei niitä kalliita. Siksi kalliit toivotaan tuntemattomilta. Harva kuitenkaan ostaa tuntemattomalle lapselle kalliimpia lahjoja kuin mitä ostaa omilleenkaan. Yleensä menee muutenkin niin, että omille lapsille ne kalleimmat ja sukulaislapsille sitten vähän edullisemmat. Sen vuoksi lapselta kysytään joululahjatoiveita eri hintaluokista, jotta vanhempi voi sitten ehdottaa niitä sukulaisille sen mukaisesti, miten paljon kukakin haluaa laittaa sukulaislasten lahjoihin rahaa.

Keräys pitäisi kohdentaa niille joilla ei oikeasti se lapsi ole saamassa yhtään lahjaa koska vanhemmille se 30-50e on iso raha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Onneksi minulla ei ole ollut tyttäriä.

Kyllä pojillakin oli jo silloin merkkikuteita, olen pian 40 v. Etkö ole lukenut uutisia? Poikien päältähän ne merkkivaatteet yleensä ryöstetään pääkaupunkiseudullakin.

Ei minun pojiltani. Ymmärsivät pienempinä pyytää legoja, vähän isompina polkupyöriä ja nyt ovat siinä iässä, jossa heillä on mielestään kaikki tavara, mitä tarvitsevat. Joten lahjat tuppaavat olemaan aineetto

Niin ja lisättäköön, että poikia ei ole koskaan höynäytetty millään joulupukilla, vaan ovat aina tienneet, mistä ne lahjat tulevat. He tietävät myös, ettei meillä olla köyhiä, mutta vanhempina olemme omalla käytöksellämme osoittaneet, että ökykulutus on koomisella tavalla halveksittavaa. Tämmöiset asenteet sitten helposti imeytyvät lapsillekin, eikä heillä ole koskaan ollut järjettömiä lahjatoiveita. Päin vastoin, yleensä toiveet ovat olleet niin kohtuullisia, että kun sitten joskus yhden kerran on haluttu jotain isompaa, kuten vaikkapa sadan euron legorakettia, niin on ollut helppo sanoa, että onnistuu. Kun elää suurimman osana ajasta kohtuudessa, voi joskus vähän repäistäkin, ja se on lastenkin hyvä ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Onneksi minulla ei ole ollut tyttäriä.

Kyllä pojillakin oli jo silloin merkkikuteita, olen pian 40 v. Etkö ole lukenut uutisia? Poikien päältähän ne merkkivaatteet yleensä ryöstetään pääkaupunkiseudullakin.

Ei minun pojiltani. Ymmärsivät pienempinä pyytää legoja, vähän isompina polkupyöriä ja nyt ovat siinä iässä, jossa heillä on mielestään kaikki tavara, mitä tarvitsevat. Joten lahjat tuppaavat olemaan aineetto

"Ymmärsivät pyytää" vain oikeita ja sallittuja lahjoja. HIENOA! Selvästi parempi perhe siellä parempine toiveineen 😇

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin osoittaa arviointikyvyn puutetta köyhiltä vanhemmilta antaa lapsen laittaa joululahjatoiveeksi jotain kallista, jota lapsi ei sitten ehkä kuitenkaan saa. Mahtaa olla lapselle kiva pettymys sitten jouluna, kun sitä ökylahjaa ei tullutkaan, että joulupukki katsoi että lapsi ei ole sen arvoinen.

Olisi parempi, jos köyhät(kin) vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että pidetään toiveet kohtuullisina.

Kannattaa muistaa, että osa näistä lapsista ei edes asu vanhempiensa kanssa, sillä lahjansaajissa on paljon kodin ulkopuolelle (esim. lastenkotiin) sijoitettuja lapsia.

Mielestäni on väärin että lastenkotilapsille kerätään lahjoja. Sijoituspaikan kuuluisi hankkia niitä heille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

 

Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin. 

Saavat olla. Varakkaissa perheissä lapsille tosin kerrotaan, että jotkut toiveet toteutuvat ja toiset eivät. Yleensä lapsille tulee pikkuhiljaa aika hyvin selväksi, mistä raha tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä.

 

Kerrotko mulle

Minun lapsuuden joulu oli myös ylenpalttinen, mutta sen rahoitti isä ja äiti suunnittelemalla veronpalautukset isoiksi, nehän maksettiin aiemmin aina joulun kynnyksellä. Muuten arki ei pyörinyt materian ympärillä, eikä tavaran omistamiselle annettu arvoa. Jouluna oli kivaa kun sai sitten mukavia lahjoja paljon, ei nekään ollut ökyä, mutta esim. alkeellinen tietokone 1990-luvun alussa jne. oli mahtava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Mekään emme olleet köyhä perhe sinänsä. Vanhemmat olivat vain nuukia ja pitivät minimalistisesta elämäntavasta. Eikä minusta materialistia noiden kokemusten vuoksi tullut. Nyt on varaa ilahduttaa muita. Neljä lahjaa ostin lapsille. Ehkä voisi vielä tehdä paria teiniäkin onnelliseksi.

Pyydän, älkää tuomitko lasten ja nuorten toiveita. Niissä voi olla jotain syvempääkin taustalla.

Taustalla on köyhän ihmisen materialistinen ajatusmaailma, jossa tavaroiden omistamiseen kytkeytyy luonnottoman suuri arvostus. Ns. statussymbolit, jotka ovat statussym

Kuulostaa todella sairaalta, jos näin on. Varsinkin, että se ihminen saisi rispektiä muilta sen yhden kalliin tavaran takia? Oikeastiko?

Itse olen alemman keskiluokan erittäin nuukasta perheestä (luulin aina lapsena, että olemme köyhiä), ja matalapalkka-alalla (puutarhuri). Eli en todellakaan mikään rikas. Mutta tuntuisi vaan vastenmieliseltä, jos vaikka ranteessani tikuttaisi Rolex, koska se olisi niin kertakaikkisen eri taajuudella näiden Dimexin työvaatteiden kanssa. Tuntuisi ihan fyysisesti pahalta, että asiat ei ole linjassa keskenään. Edullinenkin tavara voi olla hyvää, ja yleisvaikutelma miellyttävä, jos kaikki on siistiä, ehjää, puhdasta ja sopii toisiinsa. Mutta timanttisormus lehmänläjässä ei sitä lehmänläjää kaunista, likaantuu vaan itse.

"Ymmärsivät pyytää" vain oikeita ja sallittuja lahjoja. HIENOA! Selvästi parempi perhe siellä parempine toiveineen

Tekstiä saa lukea ihan niin väärin kuin tahtoo. Ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin tietää ennen osallistumista perheen taustoista. Onko aidosti köyhä perhe, vai yksi kertaisesti tärkeysjärjestys pielessä? Näitä, joka ostelevat huoletta kaikkea osamaksulla, tai palkkapäiväksi on varattu ripsi- ja kynsihuolto, kampaaja jne. Puhumattakaan juopoista. Tai näistä perheistä, joilla on kahdeksan lasta ja kuusi vasikan kokoista koiraa?

 

Moniko näistä iPadeista ja pelikonsoleista myydään välittömästi jotta ne vanhemmat saa helppoa rahaa? 

 

Syyttömiä ne lapset ovat vanhempiensa valintoihin, mutta en halua mahdollistaa sen hyväntekeväisyyden  hyväksikäyttöä.

 

Noihin keräyksiin ei pääse lahjansaajaksi ihan vain ilmoittautumalla köyhäksi. Ainakin jossain keräyksessä taisi olla niin, että lapset ovat lastensuojelun asiakkaita, eli taustalla on jotain ongelmia ja vaikeuksia, ja osa asuu sijoitettuna kodin ulkopuolelle, esimerkiksi asuvat lastenkodissa. Ihan vain sillä lailla, että vanhemmilla menee palkka tekoripsiin ja manikyyriin, ei pääse keräyslistalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapset yleensä tiedä mitä joku tavara maksaa. Ellei vanhemmat kerro, että se on liian kallis. Yleensä lapset toivovat sitä mikä jollakin kaverillakin on. Joten sen perusteella mikään toive ei sinänsä ole kohtuuton.

En minäkään lapsena tajunnut, että jotkut kaverini olivat selkeämmästi rikkaammasta perheestä. Saatoin vain ihmetellä ja valittaa, että miksi minä en saa kun kerran kaverillakin on.

Sinulla on ollut huonot vanhemmat, kun eivät ole selittäneet. Normaalit lapset kyllä tajuavat nämä asiat viimeistään kouluiässä.

Minäkin ihmettelin, miksi me emme matkustele kuten kaverin perhe. Isäni selitti, että me asumme isossa, uudessa omakotitalossa, jonka lainaa maksamme pois pikavauhtia, koska velkaisena ei ole hyvä olla (taisi se selittää korkojen laskemisenkin, isäni insinöörinä oletti että kyllähän puhekykyinen lapsi yksinkertaista prosenttil

Tämä. Kyllä monessa perheessä lapset tietää edes suuntaa antavasti rahan arvon. Usein esim kaikissa varakkaissa perheissä. Sitä opetetaan pienestä asti viikkorahalla ja ikätasoisesti kerrotaan asioista. Se että pitää lapsen talousasioista kärryillä ei ole sama asia kuin taloushuolien kaataminen lapsen niskaan. Se on juuri tuota, että kerrotaan millaisiin asioihin rahaa menee ja esim kauanko pitää tehdä töitä että asia x saadaan hoidettua. Tai monenko viikon viikkorahat pitää säästää, että saa lelun x.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että muistan miten ihanaa nuoruudessa oli jouluna edes saada jotain, mitä varakkaat ostivat lapsilleen arkena. Se merkkihuppari, merkkikengät, jotain vähän kalliimpaa ja luksusta... Se tunne oli sanoinkuvaamaton. Sitä on vaikea selittää, tunsi olevansa samanarvoinen, kuului samaan porukkaan. Edes sen hetken.

Onneksi minulla ei ole ollut tyttäriä.

Kyllä pojillakin oli jo silloin merkkikuteita, olen pian 40 v. Etkö ole lukenut uutisia? Poikien päältähän ne merkkivaatteet yleensä ryöstetään pääkaupunkiseudullakin.

Ei minun pojiltani. Ymmärsivät pienempinä pyytää legoja, vähän isompina polkupyöriä ja nyt ovat siinä iässä, jossa heillä on mielestään kaikki tavara, mitä

Oi miten hienoa! Ah, tällaista lisää! Toivottavasti olet onnistunut siirtämään tuon ylimielisyydenkin, että varmasti ymmärtävät paremmuutensa suhteessa muihin! Aivan mahtava perhe teillä! 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi lapselle sanoa ettei mitään liian kallista toivo. Miksi ei voisi sanoa? Jos lapsi selailee jotain lelu katalogia, niin siinähän se on helppo tehdä hintavertailua. Kyllä lapsillakin sen verran voi älyä olla, että ymmärtää ettei aikuisilla oo varaa kalliiseen vaikka uskoisi pukilta saavan lahjat. Ei mitään ipadia 2 vuotiaalle tosiaankaan. Joku halpa 100e tai alle tarjous padi riittää ja jopa käytettyä voi harkita.

          Otin äskettäin lelukaupasta mukaan uuden luettelon. Siihen ei ole merkitty hintoja ollenkaan!       

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin osoittaa arviointikyvyn puutetta köyhiltä vanhemmilta antaa lapsen laittaa joululahjatoiveeksi jotain kallista, jota lapsi ei sitten ehkä kuitenkaan saa. Mahtaa olla lapselle kiva pettymys sitten jouluna, kun sitä ökylahjaa ei tullutkaan, että joulupukki katsoi että lapsi ei ole sen arvoinen.

Olisi parempi, jos köyhät(kin) vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että pidetään toiveet kohtuullisina.

Kannattaa muistaa, että osa näistä lapsista ei edes asu vanhempiensa kanssa, sillä lahjansaajissa on paljon kodin ulkopuolelle (esim. lastenkotiin) sijoitettuja lapsia.

Mielestäni on väärin että lastenkotilapsille kerätään lahjoja. Sijoituspaikan kuuluisi hankkia niitä heille.

Eli yhteiskunnan vai?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi kauppareissun varrella tuommoinen puu, niin pikku hiljaa napsisin siitä ne arvokkaimmat lahajtoiveet ja heittäisin roskiin.

Olisi lapsella ikimuistoinen jouluaatto, kun se kadonnut lahjatoivekortti ei sitten takaisikaan sen lahjan saantia:)

Olisi lapselle hyvä opetus elämää varten, kun ei saisikaan ilmaiseksi, työtä tekemättä, sitä toivottua lahjaa.

Miksi haluat lyödä lyötyä? 

"Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia." - - - - Aloitus

Ilmiö johtuu siitä, että vieraisiin kieliryhmiin kuuluvatkin ovat keksineet tämä keinon hankkia tavaraa, mitä Kela ei nikottelematta kustanna, ja vielä ilmaiseksi. Näin tämä hyväntekeväisyysprojekti on valjastettu palvelemaan vähävaraisten sijasta ahneita, joilla on jo tukenaan Kelan rajton luotto. Heitä ei voi karsia joukosta, tietyistä syistä, joten täytyy vain suvaita, ja tokihan joku heille sitten ne lahjatkin ostaa. Säästyy ne Kelan rahat muuhun, ns. tähdellisempään tarpeeseen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin osoittaa arviointikyvyn puutetta köyhiltä vanhemmilta antaa lapsen laittaa joululahjatoiveeksi jotain kallista, jota lapsi ei sitten ehkä kuitenkaan saa. Mahtaa olla lapselle kiva pettymys sitten jouluna, kun sitä ökylahjaa ei tullutkaan, että joulupukki katsoi että lapsi ei ole sen arvoinen.

Olisi parempi, jos köyhät(kin) vanhemmat opettaisivat lapsilleen, että pidetään toiveet kohtuullisina.

Kannattaa muistaa, että osa näistä lapsista ei edes asu vanhempiensa kanssa, sillä lahjansaajissa on paljon kodin ulkopuolelle (esim. lastenkotiin) sijoitettuja lapsia.

Mielestäni on väärin että lastenkotilapsille kerätään lahjoja. Sijoituspaikan kuuluisi hankkia niitä heille.

Näille jos kenelle pitäisi kerätä. Heillä kun ei ole mitään.

Mun mielestä nuo toiveet saakin olla vaikka nukkekoti ja sinne tavaraa tai suuri legorasia. (Joku 400 euron lahja on jo liian kalliiksi.)

Niihin pienempiin lahjoihin on köyhälläkin perheellä varaa. Siis kympin tai parin kympin lahjoihin. 

Suositushinta voisi olla 50-100 euroa. 

En ole hyvätuloinen. Ollaan oltu hyvissä töissä, mutta tiputtu kauan sitten jo työmarkkinatuelle. Sossutuelle ei aIaa, kun on säästöjä.

En kuitenkaan "osaa" vaatia kaikkea, mitä saattaisimme saada. Köyhässä perheessä kasvaneet kai oppivat ammattilaisiksi. Mun suvussa ei osata. 

En ole hakenut tuollaisia tuntemattomien lahjoja koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea uskoa että pleikka5:sta toivoo joku köyhä lapsi. Se on satoja euroja, pelit kalliita ja se tarvii hyvän telkkarin 

Varmasti toiveissa olisi ollut antaa esimerkkinä jotain edullisempaa. Taas oli vain pakko päästä haukkumaan pienituloisia. 

 

 

Ne köyhät lapset on ihan samanlaisia lapsia toiveineen kuin kaikki muutkin. Ja saavat ollakin. 

Saavat olla. Varakkaissa perheissä lapsille tosin kerrotaan, että jotkut toiveet toteutuvat ja toiset eivät. Yleensä lapsille tulee pikkuhiljaa aika hyvin selväksi, mistä raha tulee ja mitä sen eteen pitää tehdä.

Edelleen: Pelkät jouluperinteet eivät kerro mitään koko kasvatuksesta. 

Eihän kukaan niin väittänytkään. Olet vain itse jostain syystä provisoitunut. Ota ihan rauhallisesti.