Tamperelainen perheenäiti tyrmistyi vähävaraisten lasten joulukeräyksessä koska vähävaraisilla lapsilla olikin toivomusunelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Lapsi saa toki haaveilla, mutta lapsen vanhempien tai viime kädessä avustusjärjestön työntekijän pitäisi huolehtia siitä, ettei lopullinen lahjatoive ole ökykallis.

 

Missä kohti tässä sinun skenaariossa se lapsi saisi haaveilla?

No lapselle voi vaikka sanoa, että se harry potter tylypahka on superhieno, mutta laitetaanko tähän pyyntöön vain yleisesti että harry potter -legoja. Lapsi voi edelleen jännittää sitä tylypahkaa ja haaveilla siitä, mutta todennäköisesti on iloinen myös niistä halvemmista paketeista, jotka saattaisi jopa tulla sieltä keräyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

 

Antaa haaveilla ja antaa pettyä. Mieluummin lahjaton joulu kuin värityskirja, koska minähän pyysin sitä uusinta pleikkaa enkä muuta huoli!

 

Pakko olla kiitollinen siitä värityskirjasta vaikka siitä ei välitä ollenkaan. Kunhan lahjan antaja saa hyvän mielen. Sitä varten köyhät lapset on, että me muut voitaisiin tuntea itsemme paremmiksi.

Oletko siis sitä mieltä, että tällaiset keräykset tulisi lopettaa kokonaan? Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ehkä noiden kalliiden toiveiden taustalla on ajatus, että joku yritys tai yhteisö ostaa kalliin lahjan? Ja tavalliset työssäkäyvät sitten niitä kohtuullisempia lahjoja? En siis tiedä, kunhan mietin. Mietin myös, että jos on tärkeää toteuttaa lapsen kallis lahjatoive, eikö näiden Hopen ja muiden kannattaisi kerätä enemmin rahaa ja sitten niillä rahoilla ostavat lasten toivomat jutut. Jotkut lahjoittaisi kympin ja jotkut satasen, mutta kun tarpeeksi moni lahjoittaisi, kertyisi summa, jolla niitä iPadeja yms voisi ostaa. 

 

Mä laitan 8- ja 9-vuotiaille karkkipussit ja kirjekuoreen kummallekin 50€ setelit. Ovat ihan tyytyväisiä ja käyvät sitten joulun jälke

Ketkä muut ihmiset? Se oma penskasi arvuttaa tavaroiden brändien mukaan kun sen oli pakko se iPhone saada. Ja sinä vielä vastikkeettomasti sen rahoitti, sitä se odottaa isonakin, että saa helpolla sen Ferrarinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi tulee joku, joka näistä kauhistuu/närkästyy/pahoittaa mielensä. Jo odotinkin tätä uutista. Nyt voidaan taas haukkua köyhiä. 

 

Tämä on oikein hauska keskustelu jossa itseriitoiset perustelevat omilla iphoneillaan ja mitä kaikkea itse ostavat lapsilleen sen miksi köyhällä ei saa olla toiveita.

Vähän surullista on se että moni noista oikeasti taitaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea. 

 

Jep. Mäkin luen tätä ihan mielenkiinnolla. Joidenkin omakehu ja keinotekoinen hyveellisyys melkein haisee tännekin asti.

Noissa poskettomissa toiveissa haisee kusetus. Mihin lie rahat menee, tuskin lapseen.

 

Miksi olen haistavinani sinusta kateuden?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ei kehtaa pyytää ihan poskettomia juttuja mutta tuntemattomilta voi. Näin päin mä tämän kyllä näen. Lähes anonyymi toive voi olla rohkeampikin kuin päin näköä lausuttu. Eihän sitä tiedä vaikka joku sen toteuttaisikin?

Eikö aikuiselle ole tuollaista toivomuspuuta? Mun mies on niin huono lahjanostaja, että jos joku ostaisi mulle nätin timanttisormuksen vaikka.

Taitaa homma mennä niin, että sukulaiselta pyydetään rahaa lapsen kalliiseen lahjaan. Lahja sitten hankintaan jostakin lahjoituksena. Ne sukulaisen rahat sitten käytetään päihteisiin.

Ei pidä sekoittaa röyhkeyttä ja köyhyyttä. Todella köyhä ymmärtää esittää kohtuullisen lahjapyynnön.

 

 

Mä muuten en ole koskaan tuntenut ainuttakaan päihteitä käyttävää köyhää. Päih

Köyhyys ei tarkoita, että olisi päihdeongelmainen. On totta, että hyvätuloisilla on varaa käyttää päihteitä, mutta tärkeysjärjestys ei ole yhtään erilainen niillä päihdeongelmaisilla, jotka ovat köyhiä. Päihdeongelmaisella ei riitä rahat tai aikaa kakaroille, mutta niitä hankitaan jalkoihin pyörimään, jotta saadaan lisärahaa päihteiden ostamiseen.

Tyhmyys on usein rinnastettavissa päihteidenkäyttöön... siis se sama tyhmyys, jolla vaaditaan lapsen nimissä kallista lahjaa myytäväksi, jotta saadaan nuppi sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Minä jotenkin luulen, että juuri niillä lapsilla, joilla on eniten puutetta kaikesta, on myös isoimmat toiveet.



Kun taas sitten esimerkiksi meidän keskiluokkaisen perheen ainokainen, ja myös mun vanhempien ainut lapsenlapsi, on sellainen, että kun siltä yrittää tivata joulutoiveita, niin se on vaan että ei oikeastaan tarvitse mitään, mutta ehkä jotain askartelutarvikkeita. Täyttää kohta 12 v. ja käyttää edelleen samaa halpis Samsungia jonka sai eskarissa. Yläasteelle mennessä voisi kuulemma vaihtaa uuteen. Kysyin, että haluaisiko vaikka jonkun pelikonsolin, kun meillä ei ole koskaan ollut sellaista, mutta ei, pelaa mielummin pc:llä.

Varmaan tällaisilla lapsilla, joilla on leluja ja vaatteita ja harrastustarvikkeita ollut aina se mitä on tarvittu, niin ei ole kehittynyt sellaista puutteen tuntua. Myös tietoisesti ollaan yritetty kasvattaa siihen, ettei trendimuovikrääsälelujen hankkimisessa ole mitään järkeä, mutta varmaan s

Mä ymmärrän tuon ajattelutavan , mutta silloin näitä kampanjoita pitäisi mielestäni markkinoidakin ihan eri tavalla. Ei siis niin, että lapsi ei ole saamassa ainoatakaan joululahjaa, jos joku tuntematon ei hänelle osta Applen älypyhelinta tai pleikka vitosta. En osaa sanoa, miten kampanjaa pitäisi markkinoida, jotta lahjoittajille tulisi selväksi, että nämä lapset eivät kaipaa mitään tavallisia joululahjoja vaan jotain sellaista, mitä he eivät ilman tuntematonta lahjoittajaa tule koskaan saamaan. 



Toiveet on tosiaan toiveita ja lapsi toki saa toivoa. Mutta silloin lapsen on myös ymmärrettävä, ettei se toive välttämättä täyty. Jos omille teineille on aina kelvannut Samsungin puhelin, miksi kukaan lähtisi ostamaan tonnin Applen luuria jollekin tuntemattomalle vain siksi, että tämä sellaista on sattunut toivomaan? Voisihan näitä kalliita toiveitakin olla, mutta ne pitäisi kohdistaa yrityksille eikä tavallisille kauppakeskuksissa liikkuville työssäkäyville. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Tietääkö joku, mitä tapahtuu Hopen kautta oleville lahjatoiveille, joita kukaan ei toteuta? Entä niiden toivojille? Jaetaanko saadut lahjat sitten jotenkin niin, että kaikki saavat edes jotain? Vai jääkö sitten ne, joiden kallista toivetta kukaan ei toteuttanut, kokonaan ilman? Mä kyllä ymmärrän, että jonkun toive voisi olla vaikka pleikka 5, mutta jos tälle lapselle ei saa ostaa mitään muuta (esimerkiksi 10 kpl Finnkinon leffaliippuja), niin jää kokonaan ilman Hopelta saatua lahjaa, vaikka ne leffaliputkin olisivat saattaneet olla ihan mieluinen joululahja.

Toivon todella, että kalliiden toiveiden esittäjät jää kokonaan ilman lahjaa tai saa korkeintaan jotkut käytetyt villasukat. Ehkä lapsi sitten ymmärtää, että ensi vuonna kannattaa toivoa jotain halvempaa

Aivan varmasti hän siitä pettyisi jos on tottunut että joulu pyörii sen ympärillä monta pakettia saa.

Sinulta meni pointti ohi. Ei se lapsesi mitään toivonut itselleen kun hän kyllä tietää että ne muutenkin saisi. Nyt vain sinä pääsit vähän puuhastelemaan kun illalla hänen nukkuessa niitä paketoit.

Minusta olisi hyvä hope ry:ssä myös opettaa myös köyhille lapsille kohtuutta. 

 

Meillä toinen lapsi toivoo kallista 300 euron schleich juttua joululahjaksi. Selitettiin lapselle, että se on meidän 1,5 vkon ruokaraha. Että ei mitenkään voida ostaa sellaista. Rikkaammat lapset voi saada sellaisia. Me ollaan normaalituloisia ja meillä ei vaan osteta niin kalliita lahjoja , koska emme ole sitä tuloluokkaa. Selitimme lapselle että on eri palkkatasoja ja eri tuloluokkia, rikkaampia , hyvin toimeentulevia, Ok pärjääviä ja köyhiä. Me ollaan ihan hyvin toimeentulevia mutta muistetaan kohtuus kaikessa. Muistetaan se että niin rikkaita me ei olla, että voidaan ostaa lapselle 300 euron joululahja. Selitimme että sellaisen summan voi käyttää esim polkupyörään, talvivaatteisiin yms hyödylliseen. Lapsi tuntui ymmärtävän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisilta ei kehtaa pyytää ihan poskettomia juttuja mutta tuntemattomilta voi. Näin päin mä tämän kyllä näen. Lähes anonyymi toive voi olla rohkeampikin kuin päin näköä lausuttu. Eihän sitä tiedä vaikka joku sen toteuttaisikin?

Eikö aikuiselle ole tuollaista toivomuspuuta? Mun mies on niin huono lahjanostaja, että jos joku ostaisi mulle nätin timanttisormuksen vaikka.

Taitaa homma mennä niin, että sukulaiselta pyydetään rahaa lapsen kalliiseen lahjaan. Lahja sitten hankintaan jostakin lahjoituksena. Ne sukulaisen rahat sitten käytetään päihteisiin.

Ei pidä sekoittaa röyhkeyttä ja köyhyyttä. Todella köyhä ymmärtää esittää kohtuullisen lahjapyynnön.

 

 

Mä muuten en ole koskaan tuntenut ainuttakaan päihteitä käyttävää köyhää. Päih

Et ole sitten vissiin viettänyt aikaa millään köyhällä alueella :D Täälläpäin köyhässä lähiössä oli kyllä yli puolet alkoholisteja. Muutaman kilometrin päässä oli sitten todella pahamaineinen alue, josta löytyi narkkari poikineen.

Lapsia niillä alkoholisteilla ja narkkareillakin muuten oli. (Yhden murhasta vankilaan joutuneen narkkarin lapsen äiti on jopa minun entinen bestikseni alakouluajoilta.)

Muistan ikäni tärkeän opetuksen lapsuudessa.

Olin toivonut kiihkeästi tähtisädebarbia. Se oli SE ainoa arvokas toive ja ainoa ääneenlausuttu toive joka minulla oli. Jouluna paketista löytyi persikkabarbi. Aloin itkeä ihan silkasta pettymyksestä. Vanhemmat oli tietenkin pettyneitä myös ja selittivät, että tähtisädebarbit olivat kaupasta loppu. Kuitenkin kun ensimmäisestä tunnereaktiostani selvisin, aloin katsoa tarkemmin saamaani persikkabarbia ja ihastuin siihen lopulta ihan valtavasti.

Toiveiden suhteen olisi tervettä olla tietynlaista joustavuutta. Se opettaa muutenkin elämän varalle optimistisempaa ja perustyytyväisempää asennetta. Siksi en pidä tuota Hopen lähestymistapaa oikein hyvänä. Lapussa voisi lukea mieluummin vaikkapa kännykkäpussi, nuorisomalli, pinkki. Kuin että kännykkäpussi Guess.

Mutta en toki asu pääkaupunkiseudulla, siellä voi nuo merkit olla kaiken keskeisin asia tavarassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Mutta kun tällainen tavallisilla varoilla siunattu ihminen ei kykene hankkimaan tälle pleikan toivojalle sitten mitään. Ehkä hänestäkin olisi ollut kiva saada sitten vaikka LED- nauhaa omaan huoneeseen, tai uusi stiga, mutta ei saanut sitten mitään, koska kellään ei ollut varaa tai halua ostaa sitä pleikkaa. Harmi.

Vai onko kuitenkin niin, että omalla lähipiirillä tulee hankittua jo ne stigat ja hupparit, mutta pleikkaan ei ole varaa? Ajatellaan sitten, että joku jättäisi omalle lapsellee

Ei tuollaisen tavallisilla varoilla siunatun ole pakko mennä ostamaan mitään. Ei edes sitä led-nauhaa jos kukaan ei sellaista lahjaksi toivo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Lapsi saa toki haaveilla, mutta lapsen vanhempien tai viime kädessä avustusjärjestön työntekijän pitäisi huolehtia siitä, ettei lopullinen lahjatoive ole ökykallis.

tämä. Ja sitten kun hope ry n parissa oli viime vuonna myös kavalluksia, niin väistämättä tulee mieleen miten sen iPhonen käy 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että valtaosa ihmisistä ei erota köyhiä lapsia vanhemmistaan, siis että ovat erillisiä ihmisiä. Mitä tahansa virheitä ne vanhemmat on mahdollisesti elämässään tehnyt, niin niiden lapset on niihin täysin syyttömiä ja siten ansaitsee aivan yhtä kalliita ja hienoja lahjoja kuin rikkaiden vanhempienkin lapset, jotka eivät ole tehneet muuta eri tavalla, kuin syntyneet oikeaan perheeseen.

Koska maailma ei kuitenkaan ole reilu, niin ne köyhät lapset saa kuitenkin yleensä huonompia lahjoja, joten kun tulee tällainen keräys, niin ne TOIVOO jotain parempaa kerrankin, tajuamatta, että sekin on liikaa. Pitäisi vain pyytää anteeksi köyhyyttään, johon on itse syytön, ja olla kiitollinen vähästä. HP.

 

 

Hyvin sanottu. Minustakin toi on semmonen "jos kerran elämässä sais jotain hienompaa" juttua. Siksi en voi käsittää tätä tuomitsemista.

 

Jos olet niin köyhä, ettet voi tuohon kahjomiseen osallistua, älä osalistu. Tee jotain muuta varallusuutesi mukaisesti.

Tuomitseeko joku niiden lasten unelmat? Ei kai.

Tässä lähinnä tuomitaan vanhemmat, jotka lastensa varjolla kerjäävät kalliita tavaroita jotka tuskin noille lapsille päätyvät.

Ja vanhemmat, jotka kehottomalla lapsia pyytämään kohtuuttomia estävät lapsiaan saamasta mitään.

Ei tuohon keräykseen osallistuminen ole mikään vauraan ihmisen välttämätön pakko. Veikkaan, että suuri osa antajista on itsekin melko vähävaraisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Mutta kun tällainen tavallisilla varoilla siunattu ihminen ei kykene hankkimaan tälle pleikan toivojalle sitten mitään. Ehkä hänestäkin olisi ollut kiva saada sitten vaikka LED- nauhaa omaan huoneeseen, tai uusi stiga, mutta ei saanut sitten mitään, koska kellään ei ollut varaa tai halua ostaa sitä pleikkaa. Harmi.

Vai onko kuitenkin niin, että omalla lähipiirillä tulee hankittua jo ne stigat ja hupparit, mutta pleikkaan ei ole varaa? Ajate

"Ei tuollaisen tavallisilla varoilla siunatun ole pakko mennä ostamaan mitään"

No lykkyä tykö, jos meinaatte jatkossa tällaista keräystä pyörittää pelkästään suomalaisten superrikkaiden voimin.

P.S. Kannattaa viedä ne joulupuut jonnekin ihan muualle kuin Prismaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi tulee joku, joka näistä kauhistuu/närkästyy/pahoittaa mielensä. Jo odotinkin tätä uutista. Nyt voidaan taas haukkua köyhiä. 

 

Tämä on oikein hauska keskustelu jossa itseriitoiset perustelevat omilla iphoneillaan ja mitä kaikkea itse ostavat lapsilleen sen miksi köyhällä ei saa olla toiveita.

Vähän surullista on se että moni noista oikeasti taitaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea. 

 

Jep. Mäkin luen tätä ihan mielenkiinnolla. Joidenkin omakehu ja keinotekoinen hyveellisyys melkein haisee tännekin asti.

Noissa poskettomissa toiveissa haisee kusetus. Mihin lie rahat menee, tus

Miksi olen haistavinani sinusta kateuden?

 

eri

Aistihäiriöitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

 

Antaa haaveilla ja antaa pettyä. Mieluummin lahjaton joulu kuin värityskirja, koska minähän pyysin sitä uusinta pleikkaa enkä muuta huoli!

 

Pakko olla kiitollinen siitä värityskirjasta vaikka siitä ei välitä ollenkaan. Kunhan lahjan antaja saa hyvän mielen. Sitä varten köyhät lapset on, että me muut voitaisiin tuntea itsemme paremmiksi.

Miksi sinusta ne pitäisi lopettaa? Ai koska köyhät lapset ei osaa olla kiitollisia värityskirjasta jota ne ei halunnut? Tiesitkö ettei ole pakko ostaa mitään. Vaikka miten et muuten tuntisi itsensi hyväksi ihmiseksi ilman että pakotat jonkun olemaan sinulle kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sille, joka kirjoitti:

"Ja sitten kun se lapsia ei halua muuta kuin sen yhden asian niin sinä menet ostamaan jotain turhaa ihan vaan siksi että pääset ostamaan. Lapsen pitää muistaa olla kiitollinen sinun shoppailusta."

Jos lapsen ainoa toive on liian kallis, niin sitten hän tulee samaan jotain halvempaa ja oppii siten, mikä on kohtuullista. Jos ei itse toivo mitään kohtuuhintaista, niin sitten pitää kelvata se, mikä tulee. Ja kyllä, jokaisesta lahjasta pitää tietenkin olla kiitollinen. Lahjan antaja antaa lahjan siksi, että haluaa, jos haluaa. Ei siihen mitään velvollisuutta ole.

Eipä muuten ole ihme, että kakarat eivät nykyään kiitä synttärilahjoista, jos monikin aikuinen ajattelee, kuten lainaamani kirjoittaja. (Synttärilahjoista, koska joululahjoista kiittäminen on vähän niin ja näin, kun nehän tulevat joulupukilta.)

 

Eli lahjat ovat antajaa varten, ei saajaa. Jotta hänelle voitaisiin olla kiitollisia. Hyi hitto millainen ihminen olet.

 

Lahjojen on tarkoitus tuottaa iloa sekä saajalle että antajalle ja olisi tietenkin kivointa, jos menisi näin. Mutta loppujen lopuksi lahjassa on aina kyse siitä, mitä lahjoittaja haluaa ja voi antaa. Ei siitä, mitä lahjansaaja kuvittelee "ansaitsevansa". Olen itse opettanut omille tenaville, että lahjoista pitää aina kiittää antajaa ja se kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Monille lapsille näitä tapoja ei selkeästi ole opetettu ja heidän vanhemmillaan on varmaan juuri sellainen ajattelutapa kuin sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin ympyröin lelukirjasta vuodesta toiseen Baby Bornin ja jätti-Barbien. Sain kuitenkin lahjaksi halvempia leluja, jotka olivat silti aivan ihania ja joulu oli taianomainen.

 

Antaa lasten haaveilla. Kauhea ajatus olisi, jos köyhän perheen lapsen ajatusmaailmakin on köyhä, että ei minulle mitään tarvita, jos nyt joku paikattu sukka tai käytetty vihko.... 

Lapsi saa toki haaveilla, mutta lapsen vanhempien tai viime kädessä avustusjärjestön työntekijän pitäisi huolehtia siitä, ettei lopullinen lahjatoive ole ökykallis.

tämä. Ja sitten kun hope ry n parissa oli viime vuonna myös kavalluksia, niin väistämättä tulee mieleen miten sen iPhonen käy 

 

tarpeeseen se menee silläkin vapaaehtoisella. Saattaa mennä vaikka hänen lapselleen. Siksi harvalla on varaa lapsille hankkia uusia iphoneja.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hyvä hope ry:ssä myös opettaa myös köyhille lapsille kohtuutta. 

 

Meillä toinen lapsi toivoo kallista 300 euron schleich juttua joululahjaksi. Selitettiin lapselle, että se on meidän 1,5 vkon ruokaraha. Että ei mitenkään voida ostaa sellaista. Rikkaammat lapset voi saada sellaisia. Me ollaan normaalituloisia ja meillä ei vaan osteta niin kalliita lahjoja , koska emme ole sitä tuloluokkaa. Selitimme lapselle että on eri palkkatasoja ja eri tuloluokkia, rikkaampia , hyvin toimeentulevia, Ok pärjääviä ja köyhiä. Me ollaan ihan hyvin toimeentulevia mutta muistetaan kohtuus kaikessa. Muistetaan se että niin rikkaita me ei olla, että voidaan ostaa lapselle 300 euron joululahja. Selitimme että sellaisen summan voi käyttää esim polkupyörään, talvivaatteisiin yms hyödylliseen. Lapsi tuntui ymmärtävän. 

Samaa mieltä. Kaikesta hienosta saa haaveilla, mutta ei kaikkea voi silti toivoa. Meidän lapset olisivat muuten myös halunneet scleicheja. Ihan hirveän hintaisia. Ei siinä auttanut kuin todeta, että jos kirpparilta löytyy, niin sitten.

Kaikissa tuloluokissa on pakko opettaa kohtuutta ja haaveiden ja toiveiden eroja. Ihanaa että köyhäkin jaksaa haaveilla, mutta tuon joulupuun kohdalla pitäisi osata harjoittaa kohtuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi hyvä hope ry:ssä myös opettaa myös köyhille lapsille kohtuutta. 

 

Meillä toinen lapsi toivoo kallista 300 euron schleich juttua joululahjaksi. Selitettiin lapselle, että se on meidän 1,5 vkon ruokaraha. Että ei mitenkään voida ostaa sellaista. Rikkaammat lapset voi saada sellaisia. Me ollaan normaalituloisia ja meillä ei vaan osteta niin kalliita lahjoja , koska emme ole sitä tuloluokkaa. Selitimme lapselle että on eri palkkatasoja ja eri tuloluokkia, rikkaampia , hyvin toimeentulevia, Ok pärjääviä ja köyhiä. Me ollaan ihan hyvin toimeentulevia mutta muistetaan kohtuus kaikessa. Muistetaan se että niin rikkaita me ei olla, että voidaan ostaa lapselle 300 euron joululahja. Selitimme että sellaisen summan voi käyttää esim polkupyörään, talvivaatteisiin yms hyödylliseen. Lapsi tuntui ymmärtävän. 

Ymmärtääkö se sinun lapsesi ettei hän tiedä mitä tuntemattomat lapsilleen opettaa yhden lapun perusteella? En usko että sinä kasvattajana häntä saisit niin ajattelemaan kun itse et pysty.