Miten sama mies voi olla maailman ihanin ja hirvein?

Voipi myös olla että molemmat huutaa, mutta koska nainen kirjoittaa, naisen huutamista ei lasketa - joten vain mies huutaa.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Näitä on paljon ja usein heidän oma isä on ollut samanlainen. Kun oma äiti ei ole tuollaista hu***lijaa (usein myös sarjapettäjä ja valehtelija) jättänyt niin poika olettaa että tuo on normaalia käytöstä. Ei ymmärrä että enää ei ole mikään häpeä jättää miestä, joka kohtelee naista huonosti.

 

 

Aloittajan miehen äiti ei tainnut olla näyttämässä mitään mallia "Äiti kuoli kolarissa ilman omaa syytään, niin isä suuttuessaan huusi 10-vuotiaalle että äitiskin tappoi itsensä kun ei kestänyt sinua."

Vierailija kirjoitti:

Jo aloituksen sanavalinta kertoo, että AP on valinnut vuoristoratamiehen vuoristoratasuhteeseen. Jos sama mies on sekä maailman ihanin, että hirvein, niin eiköhän ole selviö, että AP on koukussa tunnehuippujen aikaansaamiin hormonimyrskyihin. Tähän ei liene antabuskapseleita?

Ei, mutta sanotaan että tuollaiset suhteet vertautuvat addiktioon. Ne hirveät olot ja pudotukset ovat kamalia. Sitten taas lämmitellään ja unohdetaan.

Sanomattakin selvää että tuo heiluminen ei tee hyvää mielenrauhalle. Jännityksestä tulee alitajuista. Voi viedä paljonkin aikaa että oppii toisenlaisen suhdemallin mikä on paljon tasaisempaa. Josta toisen nujertamisen halu puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Voipi myös olla että molemmat huutaa, mutta koska nainen kirjoittaa, naisen huutamista ei lasketa - joten vain mies huutaa.

Tottakai voi mutta jos vain toinen miettii että tämähän on aivan kauheaa, en halua käyttäytyä näin ja mikä minuun äsken meni, niin kyllä se joka häpeää käytöstään yleensä lähtee ennemmin kuin se joka ei häpeä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Näitä on paljon ja usein heidän oma isä on ollut samanlainen. Kun oma äiti ei ole tuollaista hu***lijaa (usein myös sarjapettäjä ja valehtelija) jättänyt niin poika olettaa että tuo on normaalia käytöstä. Ei ymmärrä että enää ei ole mikään häpeä jättää miestä, joka kohtelee naista huonosti.

Näitä kiertopalkintoja on nelikymppisissä sinkkumiehissä paljon, jotka kymmenet naiset ovat todenneet läheiseen ihmissuhteeseen kelpaamattomiksi.

Mieheni ei ole oppinut sitä että vaimo ei jätä, koska tosiaan on elänyt lapsesta saakka äidittömänä. Ei myöskään ollut ketään puolustamassa ja pelastamassa lasta isältä. Myöhemmin tuli äitipuoli "paljon parempine lapsineen" josta saisikin sitten oman juttunsa, mutta käytännössä tarkoitti että huutajia ja haukkuvia aikuisia tuli lisää. Lapsuus oli sellainen että nykymaailmassa huostaanotto olisi selviö, silloin ei. Silloin oli heidän perheessä normaalia että isän lapsi heitetään ulos pakkaseen, pyöräilemään yksin tyhjässä keskustassa jouluaattona ja takaisin saa tulla vasta kun muut nukkuvat.

Muistan ensimmäiset kerrat kun riitelimme, olin aivan järkyttynyt siitä, miten mies huusi. Omilla vanhemmillani oli päinvastainen tapa kasvattaa, ei puhuttu mitään. Jos suuttuivat minulle, olivat hiljaa monta päivää eikä vastanneet mihinkään mitä kysyin, ei tervettä sekään. Meillä ei korotettu ääntä koskaan. Joka tapauksessa, mies oli ihmeissään omasta järkytyksestäni koska sehän oli riita. Normaali riita. Hänelle se oli normaali riita minkä jälkeen jatketaan normaalia elämää, anteeksi ei pyydellä koska se oli vaan riita.

Mies on vuosien aikana muuttunut paljon. Heti alkuun oppi pyytämään anteeksi. On siistinyt suutaan huomattavasti, ihan alussa huoritteli yhden kerran, sen jälkeen ei enää koskaan. Hiljalleen oppi että asioita voi selvittää muutenkin kuin riitelemällä. Ja nyt mennyt jo pitkä aika niin, että vain iso riita saa hänelle sen ahdistuksen, ettei tunnu kuulevan eikä näkevän enää mitään. Ja tämä tapahtuu siis enää tosi harvoin. 

Miehen isävainaan ja äitipuolen tuntien niin kyllä, olen ymmärtänyt miehen käytöstä ja joskus varmasti liikaakin, mutta en ole halunnut laittaa "kiertoon". Meillä on ollut kuitenkin niin paljon hyviä hetkiä. ap

"Todella hienosti toimittu mieheltäsi, hatunnosto hänelle. Ollut ihan kamala lapsuus, saanut kuulla ihan kamalia asioita, todella huonon isänmallin saanut, mutta sinun avullasi miehesi on tietoisesti katkaissut huonon mallin siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Todella, todella hieno juttu. Miehelläsi on sydäntä ja järkeä. Toivottavasti saatte raivokohtaukset vähenemään tai lievenemään. Ja sinulta myös hienosti tehty tuo isän rooliin opastus. Kypsää, aikuista, vastuuntuntoista, lämmintä vanhemmuutta, teiltä molemmilta."

Kiitos. Minusta myös hatunnoston arvoista, että mies on selkeästi päättänyt haluavansa olla hyvä isä ja on myöntänyt tarvitsevansa siihen apua. Isänsä alkoholismin takia päätti myös ettei koskaan ole lasten nähden humalassa, myös tupakoinnin lopetti jo raskausaikana. Ja jo kauan ennen lapsia sanoi, ettei koskaan halua tilannetta, että hänen lapsensa pelkäisi häntä, ei koskaan.

Hyvin on onnistunut, itse asiassa ehkä kuukausi sitten tytär 23v kysyi, suuttuuko iskä koskaan? Kun se on aina vaan niin kiltti ja rauhallinen 😄 Tämä tuli puheeksi kun hänen nuoremman kaverinsa isä oli huutanut, kun olivat siellä käyneet. Mutta kiitos sinulle sanoistasi, tuntui hyvältä. ap

Ihan kiva että joku jaksaa opettaa aikuista ihmistä eikä laita kiertoon toisten riesaksi. Ite en jaksais. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiva että joku jaksaa opettaa aikuista ihmistä eikä laita kiertoon toisten riesaksi. Ite en jaksais. 

No en mäkään mutta toisaalta jos ihmisellä on ollut ihan paska lapsuus niin ei sekään kiva ole että kaikki hylkää. Terapiatta tuollaisesta ei muutu mutta jos edes joku pysyy rinnalla ja kannustaa on edes jotain mahkuja.

Näitä lapsuuden aiheuttamia traumoja on paljon, yks yleisimmistä lienee hylätyksi tulemisen pelkp, joka monella näyttäytyy niin että jos suhde alkaa mennä vakavaksi, pitää toinen jättää. Koska, mieli ajattelee että ei saa kiintyä liikaa, koska sitä enemmän sattuu, kun toinen jättää. Pitää ehtiä jättää itse, silloin hallitsee tilannetta. 

Ja hallinnan tunteesta puheenollen, sekin on yksi ongelmarypäs. Kun kaiken pitää olla just niin kuin haluan, kaiken pitää mennä kuten ajattelen, ja se pelottaa mitä ei tiedä. Jos on joku asia joka ei ole susta riippuvainen etkä voi siihen vaikuttaa, et näe etkä kuule mitä tapahtuu, se aikaan saa ahdistuksen ja mieli alkaa keksiä kaikkia pelottavia asioita, mitä nyt voi tapahtua.

Ja mitä aloittajan mies tekee, iskee puolustusmekanismin päälle ja taistelee kaikin opituin keinoin kuten lapsena on pitänyt tehdä. On ollut tosi järkyttävää että lasta esimerkiksi on syytetty äitinsä kuolemasta, niin kauhea asia ettei sitä voi käsittää. Miten ap miehesi on tuosta asiasta selvinnyt? Jos olette keskustelleet asiasta. 

Olisi tosi hyvä että tällaisia traumoja pääsisi ja alkaisi käsitellä jo nuorena tai nuorena aikuisena, mutta parempi myöhään, kuin ei lainkaan. Aloittajan miehellä on ollut todella ymmärtäväinen ja pitkämielinen vaimo, ehkä kuten kerroit niin välillä liiankin, itseäänkin olisi saanut ajatella. Mutta nyt on näin ja pitkä parisuhde takana, jossa yhdessä ja erikseen tehty töitä sekä oman kasvun että parisuhteen eteen. Hieno asia, jos mikä! 

Vierailija kirjoitti:

Näitä lapsuuden aiheuttamia traumoja on paljon, yks yleisimmistä lienee hylätyksi tulemisen pelkp, joka monella näyttäytyy niin että jos suhde alkaa mennä vakavaksi, pitää toinen jättää. Koska, mieli ajattelee että ei saa kiintyä liikaa, koska sitä enemmän sattuu, kun toinen jättää. Pitää ehtiä jättää itse, silloin hallitsee tilannetta. 

Ja hallinnan tunteesta puheenollen, sekin on yksi ongelmarypäs. Kun kaiken pitää olla just niin kuin haluan, kaiken pitää mennä kuten ajattelen, ja se pelottaa mitä ei tiedä. Jos on joku asia joka ei ole susta riippuvainen etkä voi siihen vaikuttaa, et näe etkä kuule mitä tapahtuu, se aikaan saa ahdistuksen ja mieli alkaa keksiä kaikkia pelottavia asioita, mitä nyt voi tapahtua.

Ja mitä aloittajan mies tekee, iskee puolustusmekanismin päälle ja taistelee kaikin opituin keinoin kuten lapsena on pitänyt tehdä. On ollut tosi järkyttävää että lasta esimerkiksi on syytetty äitins

Mitä nämä alapeukuttajat tarkottaa? Miksi edellistäkin alapeukutettu?

Mun isä on samanlainen, huutaa ja haukkuu äitiparkaa. Tosin sillä erotuksella että hänessä ei sitä hyvää puolta edes ole.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lapsuuden aiheuttamia traumoja on paljon, yks yleisimmistä lienee hylätyksi tulemisen pelkp, joka monella näyttäytyy niin että jos suhde alkaa mennä vakavaksi, pitää toinen jättää. Koska, mieli ajattelee että ei saa kiintyä liikaa, koska sitä enemmän sattuu, kun toinen jättää. Pitää ehtiä jättää itse, silloin hallitsee tilannetta. 

Ja hallinnan tunteesta puheenollen, sekin on yksi ongelmarypäs. Kun kaiken pitää olla just niin kuin haluan, kaiken pitää mennä kuten ajattelen, ja se pelottaa mitä ei tiedä. Jos on joku asia joka ei ole susta riippuvainen etkä voi siihen vaikuttaa, et näe etkä kuule mitä tapahtuu, se aikaan saa ahdistuksen ja mieli alkaa keksiä kaikkia pelottavia asioita, mitä nyt voi tapahtua.

Ja mitä aloittajan mies tekee, iskee puolustusmekanismin päälle ja taistelee kaikin opituin keinoin kuten lapsena on pitänyt tehdä. On ollut tosi järkyttävää että lasta esimerkiksi on syytetty äitins

Mä tunnistan tästä aika monta kaveria. Ja ittenikin. Tosin jokainen trauma on ihmisen itsensä selvitettävä.

Ihan ystävällisesti, miksi aloittaja et ota eroa? Uusi vuosi, uusi elämä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisesti, miksi aloittaja et ota eroa? Uusi vuosi, uusi elämä?

Jos sanon ihan suoraan, niin en tiedä yhtäkään syytä, miksi ottaisin eron, enkä ihan tiedä miksi niin moni ketjussa on sitä mieltä. Jos kuulisin perusteluita niille erosuosituksille, voisin ehkä osata paremmin vastata? ap

Älkää kuunnelko netissä hengaavia leipääntyneitä rouvia. Erotkaa! Parisuhteessa ei tarvitse pidätellä,pienentää,purkaantua. Terveen kumppanin kanssa uskaltaa olla oma itsensä ja keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää kuunnelko netissä hengaavia leipääntyneitä rouvia. Erotkaa! Parisuhteessa ei tarvitse pidätellä,pienentää,purkaantua. Terveen kumppanin kanssa uskaltaa olla oma itsensä ja keskustella. 

Mistä olet saanut käsityksen, etten voisi olla oma itseni ja keskustella, tai että jotenkin pidättelisin? Mitä tarkoittaa "parisuhteessa pienentäminen"? ap

Jotkut vissiin ajattelee että väkisinkin on varpaillaan koko ajan tuollasen miehen kanssa vaikka muuta sanot. Ite ajattelen että ei meistä kukaan ole täydellinen. Niin ei ne puolisotkaan ole. Jotkut ettii sitä täydellistä puolisoa ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lapsuuden aiheuttamia traumoja on paljon, yks yleisimmistä lienee hylätyksi tulemisen pelkp, joka monella näyttäytyy niin että jos suhde alkaa mennä vakavaksi, pitää toinen jättää. Koska, mieli ajattelee että ei saa kiintyä liikaa, koska sitä enemmän sattuu, kun toinen jättää. Pitää ehtiä jättää itse, silloin hallitsee tilannetta. 

Ja hallinnan tunteesta puheenollen, sekin on yksi ongelmarypäs. Kun kaiken pitää olla just niin kuin haluan, kaiken pitää mennä kuten ajattelen, ja se pelottaa mitä ei tiedä. Jos on joku asia joka ei ole susta riippuvainen etkä voi siihen vaikuttaa, et näe etkä kuule mitä tapahtuu, se aikaan saa ahdistuksen ja mieli alkaa keksiä kaikkia pelottavia asioita, mitä nyt voi tapahtua.

Ja mitä aloittajan mies tekee, iskee puolustusmekanismin päälle ja taistelee kaikin opituin keinoin kuten lapsena on pitänyt tehdä. On ollut tosi järkyttävää että lasta esimerkiksi on syytetty äitins

Kiitos tästä, oli jäänyt minulta huomaamatta! Kysyit miten selvisi siitä että lasta syytettiin äidin kuolemasta. No, oli elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa siinä käsityksessä kun isä sanoi, eli äiti tappoi itsensä koska ei kestänyt lasta. Syyllisyys aiheutti sen että blokkasi koko asian pois mielestään ja se oli helppoa koska äidistä ei saanut perheessä puhua kuoleman jälkeen mitään muuta, kuin mitä isä milloinkin karjui. Lapsi ei saanut itkeä ikävää tai muutenkaan käsitellä äidin kuolemaa, piti olla kuin äitiä ei koskaan olisi ollutkaan.

Mutta kun kasvoi aikuiseksi, meni poliisilaitokselle ja pyysi saada nähdä äidin liikenneonnettomuuden tiedot. Ne oli hänelle näytetty ja niistä kävi selvästi ilmi ettei äiti ollut onnettomuuteen syyllinen, eikä hän olisi myöskään mitenkään voinut onnettomuutta estää vaikka olisi tehnyt mitä. Tippui iso kivi hartioilta siinä kohtaa. Se oli ollut "vain" isän ilkeyttä. Ap

Luulin jo että ketjua ei enää olekaan kun en löytänyt. Vuoristoratasuhteessa itsekin. Mutta. Kiinnostaa tietää minkä lainen tämä mies on sitten ihanimmillaan?