Miten sama mies voi olla maailman ihanin ja hirvein?

Ap, minulla myös harvoin raivoava mies kotona, mutta noin kerran vuodessa tai harvemmin räjähtää. En tiedä koskaan mistä suuttuu ja kun huutaa, en saa siitäkään selkoa, että mistä aiheesta meni kuppi nurin. Jälkikäteen, kun haluan selvittää asian, ei osaa selittää ja sanoo, että sanoin jotain, mikä triggeröi. Eli, en voi myöskään edes yrittää välttää tilanteita. Ei myöskään pyydä koskaan anteeksi, minkä takia jään märehtimään ja mies ihmettelee, kun en voi vanhoja asioita unohtaa. Jonkin aikaa sitten sanoin, että on vaikea luottaa häneen ja hän sanoi, että oli päättänyt itsekseen ettei enää koskaan raivoa katsellaan.

Olen pahoillani, mutta helpottaa kun tietää etten ole ainoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 29 vuotta. Fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut, ei mitään siihen suuntaankaan. Ja olen pysynyt liitossa, koska tämä tulee esille vain ja ainoastaan isoissa riidoissa. Meillä voi mennä siis vaikka vuosi, että menee vaan ihan superhyvin, on mukavaa sujuvaa arkea. Mutta jos jostain asiasta tulee kunnon riita, niin järkytyn aina miten mies voi minulle karjua. On kuin täysin eri ihminen, yhtäkkiä olenkin pahin vihamies, kun muuten osoittaa rakkauttaan jatkuvasti monin tavoin. Olemme molemmat siis kuitenkin hyvin rauhallisia luonteeltamme ja siksi kai riitoja ei paljoa tulekaan. Eihän tällaista jaksaisikaan jos olisi usein toistuvaa. ap

Hei ap

Minä olen tuo karjuva puoliso (mutta nainen)

Saan pahimmillaan kohtauksen 2 kertaa viikossa.

Kotona oli minulla tunnekylmä äiti ja tarpeitani ei huo

En saanut nuorena kohtauksia.

Olin päättänyt selvitä

90 luvulla ei tullut sossun täti apuun.

Olen iloinen ja  kanssani voi keskustella kuka vain(laaja yleissivistys)

Seksiä oli 7 ensimmäistä vuotta niin että välillä paikat hinkkaantui rikki.

Kyllä on kauhea kohtalo miehelläni.

Vierailija kirjoitti:

Ikivanhojen kaivelu on naisilla yleisempää, koska miehet useammin jättävät asiat roikkumaan niin, ettei niitä saa käsiteltyä tyydyttävästi.

Tai siksi, että miehen mielestä ei ole tarvetta käsitellä asiaa sen enempää. Koska on jäänyt siihen käsitykseen, että asia on jo käsitelty. Tästä tietysti nainen on eri mieltä. Ja tuo asian uudelleen esille vuosia myöhemmin. Miehet harvemmin muuttavat mielipidettä asioista. Naisilla sekin on yleisempää.

Ihana ihminen ei huuda ja raivoa koskaan. Kunnioittava käytös on ihan normaalia eikä erityisen ihanaa. Huutaminen ja toisen mitätöinti on henkistä väkivaltaa.

"moni kadehtii miten huippupariskunta me ollaan."  Siltä ei kuulostaa ollenkaan että olette huippupariskunta.

Kova elämä rikkoo ihmisen.

Minä joka saan kohtauksia

Hoidan mielelläni miestäni jos tulee muistisairaus.

Olen lohduttanut ja tukenut miestäni lama aikana.

Kohtauksia saava kärsii niistä eniten itse.

En halua itkeä ja huutaa...

Ai niin sinä joka sanoit

Kärsit äidistäsi 18 vuotta

Muutin pois kotoa 16 vuotiaana

En tiedä elääkö äiti.

Minulla kokemusta samantyylisesti käyttäytyvästä miehestä. 

 

Normaalissa mielentilassa mies oli maailman leppoisin, hauskin ja ihanin nallekarhu. Mutta riidoissa persoona muuttui todella kylmäksi ja pelottavaksi, epäempaattiseksi räyhääjäksi. 

 

Seurustelu ei tästä syystä kestänyt kauaa. Tajusin pistää poikki - riitoja alkoi eskaloitua jo alkuvaiheessa liian helposti ja usein, en minä jaksa sellaista. 

 

Mies on hyvin traumatisoitunut alkoholistin lapsi. Ei tuo käytös ole narsismia, mitä jotkut täällä väittävät, vaan ehkä jonkinlaista dissosiaatio-oireilua tai toisin sanoen traumatriggeröitymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä olisi toisinpäin, että nainen raivoaa niin johan täälä porukka huutaisi että mies ei huomioi vaimoaan tarpeeksi ja jotenkin ne raivarit olisi miehen syytä  :D

Mutta asiaan, mä luulen että tuo on sieltä lapsuudesta johtuvaa. Miehellä ei ole kykyä hallita ja hillitä itseään, se isänsä toimintamalli kalvaa ja toistaa nyt itse samaa. Oletko koskaan sanonut miehelle että sen tarvisi käydä jossain juttelemassa? Ja että sä et hyväksy sen haukkumista ja raivoa? Jos miehesi on normijärkinen niin tokihan hänen pitää tajuta itsekin että tuo kierre on saatava katkaistua. Ja sun täytyy olla "kovana", eli teet selväksi että tuohon on tultava loppu.

Mies on tosiaan käynytkin juttelemassa ja hetkeksi se on auttanut. Mutta ehkä pitäisi ottaa säännölliseksi sekin. Uskon tosiaan johtuvan lapsuudesta. Siinä perheessä se väkivalta oli hirveää. Äiti kuoli kolarissa ilman omaa syytään, niin isä suuttuessaan huusi 10-vuotiaalle että äitiskin tappoi itsensä kun ei kestänyt sinua. Etten ihmettele, että sieltä traumoja jää ja riidellessä iskee hirvittävä ahdistus. Pitäisihän nuo käsitellä ihan kunnolla pois.

Sen mies päätti jo varhain että hän ei halua olla samanlainen isä omille lapsilleen. Eikä ole ollut. Ei koskaan ole lasten kanssa eikä seurassakaan ääntään korottanut, ei koskaan sanallakaan haukkunut. On halunnut oppia kasvattamaan lapsia oikein ja vaikka tämä nyt aikaansaa ilkeilyjä joiltain trolleilta, niin joskus mies on kysynyt minulta, miten jokin tilanne lapsen kanssa on hyvä hoitaa ja lause lauseelta, mitä sanoa lapselle. Hän on tosissaan halunnut olla hyvä isä ja on onnistunut. Lapset on jo aikuisia ja ollaan heidän kanssa tosi läheisiä, lasten mielestä heillä on ollut hyvä lapsuus ja kuulemma haluavat samanlaisen parisuhteen kuin meillä. 😄 Eivät siis tiedä kaikkea, he ovat nähneet sen että meillä on hauskaa, on läheisyyttä ja tsempataan aina toisiamme. Hyvä niin. ap

Mies on narsisti. Te molemmat saatte suhteesta jotain , koska noin pitkään on oltu yhdessä. Sinua terapia auttaisi , miestä ei , koska ei näe itsessään vikaa.

Entäs tämän miehen nistiys, superälykkyys,  addiktiot ja perversiot, rahantuhlaus, riskinotto, epärehelliset ihmissuhteet, identiteetti, loistava ura.

Kirjoita.

Tuupa tulille kertomaan jatkoa ja yksityiskohtia. 

Tuo käytös on yksi dissosiaatiohäiriön / sivupersoonahäiriön / post-traumaattisen stressihäiriön ilmentymä. Tilanteessa, jossa henkilön alitajuntaiset teaumamuistot triggeröityvät, persoonallisuus muuttuu. Henkilö voi tunnekuohuissaan sanoa vaikka mitä ja muutaman hetken päästä rauhoituttuaan ei edes muista, mitä sanoi, koska oli ikäänkuin eri persoona ja muistit näiden kahden välillä eivät aina toimi 100%. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo käytös on yksi dissosiaatiohäiriön / sivupersoonahäiriön / post-traumaattisen stressihäiriön ilmentymä. Tilanteessa, jossa henkilön alitajuntaiset teaumamuistot triggeröityvät, persoonallisuus muuttuu. Henkilö voi tunnekuohuissaan sanoa vaikka mitä ja muutaman hetken päästä rauhoituttuaan ei edes muista, mitä sanoi, koska oli ikäänkuin eri persoona ja muistit näiden kahden välillä eivät aina toimi 100%. 

Siis traumamuistot, tuli kirjoitusvirhe.

Tämä wikipedia-artikkeli voi avata vähän tuota teoriaa. Kyseessä aika monimutkainen asia joka vaatii pitkää psykoanalyyttista terapiaa. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Persoonan_rakenteellinen_dissosiaatiote…

Vierailija kirjoitti:

Tuo käytös on yksi dissosiaatiohäiriön / sivupersoonahäiriön / post-traumaattisen stressihäiriön ilmentymä. Tilanteessa, jossa henkilön alitajuntaiset teaumamuistot triggeröityvät, persoonallisuus muuttuu. Henkilö voi tunnekuohuissaan sanoa vaikka mitä ja muutaman hetken päästä rauhoituttuaan ei edes muista, mitä sanoi, koska oli ikäänkuin eri persoona ja muistit näiden kahden välillä eivät aina toimi 100%. 

Just näin se meillä menee! Mies raivoaa, muistaa vain todella käsittämättömän suuren ahdistuksen joka tuntuu tukehduttavan. Ei muista mitä on sanonut, monesti ihmettelee onko sanonut tosiaan noin, mutta uskoo minua sitten kyllä.

Viimeksi hänen huutaessaan otin hänestä hetken aikaa videota, kun en saanut sanottua mitään ja halusin todistaa että olen yrittänyt saada tilannetta rauhoittumaan. Veemäinen teko, tiedän ja mies sen näki muttei reagoinut. Unohdin koko jutun, mutta joskus myöhemmin kuvia poistaessani näytin sen miehelle ennen poistoa. Hän oli todella järkyttynyt, siis todella, että tuollainenko hän on. Halusi nähdä video uudelleen, tuijotti hiljaa ja totesi vain että ihan kauheaa, hän ei ole tiennyt olevansa tuollainen. Ja oli tosi kauan hiljaa sen jälkeen. Sitten totesi että täytyy puhua asiasta kun mennään seuraavaksi pariterapiaan. 

Näin äkkiseltään kirjoittamasi sopisi häneen tosi hyvin. ap

Kuulostaa siltä että miehellä on yritystä. Tehoaako kun noin kauan jo mennyt niin sitä ei tiedä mutta jos haluaa niin onnistunee. 

Tätä en halua kuulla, mutta en todellakaan tuhlaisi elämääni tuollaisen retaleen kanssa. Saisi käydä terapiansa ilman minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä olisi toisinpäin, että nainen raivoaa niin johan täälä porukka huutaisi että mies ei huomioi vaimoaan tarpeeksi ja jotenkin ne raivarit olisi miehen syytä  :D

Mutta asiaan, mä luulen että tuo on sieltä lapsuudesta johtuvaa. Miehellä ei ole kykyä hallita ja hillitä itseään, se isänsä toimintamalli kalvaa ja toistaa nyt itse samaa. Oletko koskaan sanonut miehelle että sen tarvisi käydä jossain juttelemassa? Ja että sä et hyväksy sen haukkumista ja raivoa? Jos miehesi on normijärkinen niin tokihan hänen pitää tajuta itsekin että tuo kierre on saatava katkaistua. Ja sun täytyy olla "kovana", eli teet selväksi että tuohon on tultava loppu.

Mies on tosiaan käynytkin juttelemassa ja hetkeksi se on auttanut. Mutta ehkä pitäisi ottaa säännölliseksi sekin. Uskon tosiaan johtuvan lapsuudesta. Siinä perheessä se väkivalta oli hirveää. Äiti kuoli kolar

Miten aloittajan mies on pystynyt olemaan huutamatta lapsille jos kuitenkin vaimolleen karjuu? Ei kuulosta kovin vakuuttavalta. Eiköhän ne lapset ole pelänneet ihan äitinsä lailla noita tilanteita.

Lapset varmaan viety mummolaan tuntia ennen karjumista ja haettu takaisin tunti sen jälkeen...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskallan ottaa puheeksi ihan kaiken mitä haluan. En koskaan jätä mitään sellaista sanomatta, koska ei myöskään riitaa yleensä tule. Ja jos riita tulee, niin sen jälkeen mies pyytää anteeksi ja asia saadaan rauhassa puhuttua läpi, siis ne asiat jotka alunperin minua vaivasivat.

Ja olen sitäkin mieltä että jos mies on esimerkiksi vuoden ajan mitä rakastavin mies ja sitten tunnin riidassa ihan järkyttävä, niin se ei vie sitä vuotta pois. Eikä määrittele miestä kokonaan. Tietenkään. Enhän tässä muuten enää olisi. ap

Miten katkeraa palstamammoille, kun joku ei ota eroa kerran vuodessa -riidan takia.

Kuten sanottua, ei tällaista tajua kuin sellainen joka on samassa tilanteessa. Ulkoa on helppo huudella. "Täydellisten" 😂

Näitä on paljon ja usein heidän oma isä on ollut samanlainen. Kun oma äiti ei ole tuollaista hu***lijaa (usein myös sarjapettäjä ja valehtelija) jättänyt niin poika olettaa että tuo on normaalia käytöstä. Ei ymmärrä että enää ei ole mikään häpeä jättää miestä, joka kohtelee naista huonosti.

 

Näitä kiertopalkintoja on nelikymppisissä sinkkumiehissä paljon, jotka kymmenet naiset ovat todenneet läheiseen ihmissuhteeseen kelpaamattomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tämä olisi toisinpäin, että nainen raivoaa niin johan täälä porukka huutaisi että mies ei huomioi vaimoaan tarpeeksi ja jotenkin ne raivarit olisi miehen syytä  :D

Mutta asiaan, mä luulen että tuo on sieltä lapsuudesta johtuvaa. Miehellä ei ole kykyä hallita ja hillitä itseään, se isänsä toimintamalli kalvaa ja toistaa nyt itse samaa. Oletko koskaan sanonut miehelle että sen tarvisi käydä jossain juttelemassa? Ja että sä et hyväksy sen haukkumista ja raivoa? Jos miehesi on normijärkinen niin tokihan hänen pitää tajuta itsekin että tuo kierre on saatava katkaistua. Ja sun täytyy olla "kovana", eli teet selväksi että tuohon on tultava loppu.

Mies on tosiaan käynytkin juttelemassa ja hetkeksi se on auttanut. Mutta ehkä pitäisi ottaa säännölliseksi sekin. Uskon tosiaan johtuvan lapsuudesta. Siinä perheessä se väkivalta oli hirveää. Äiti kuoli kolarissa ilman omaa syytään, niin isä suuttuessaan huusi 10-vuotiaalle että äitiskin tappoi itsensä kun ei kestänyt sinua. Etten ihmettele, että sieltä traumoja jää ja riidellessä iskee hirvittävä ahdistus. Pitäisihän nuo käsitellä ihan kunnolla pois.

Sen mies päätti jo varhain että hän ei halua olla samanlainen isä omille lapsilleen. Eikä ole ollut. Ei koskaan ole lasten kanssa eikä seurassakaan ääntään korottanut, ei koskaan sanallakaan haukkunut. On halunnut oppia kasvattamaan lapsia oikein ja vaikka tämä nyt aikaansaa ilkeilyjä joiltain trolleilta, niin joskus mies on kysynyt minulta, miten jokin tilanne lapsen kanssa on hyvä hoitaa ja lause lauseelta, mitä sanoa lapselle. Hän on tosissaan halunnut olla hyvä isä ja on onnistunut. Lapset on jo aikuisia ja ollaan heidän kanssa tosi läheisiä, lasten mielestä heillä on ollut hyvä lapsuus ja kuulemma haluavat samanlaisen parisuhteen kuin meillä. 😄 Eivät siis tiedä kaikkea, he ovat nähneet sen että meillä on hauskaa, on läheisyyttä ja tsempataan aina toisiamme. Hyvä niin. ap

Todella hienosti toimittu mieheltäsi, hatunnosto hänelle. Ollut ihan kamala lapsuus, saanut kuulla ihan kamalia asioita, todella huonon isänmallin saanut, mutta sinun avullasi miehesi on tietoisesti katkaissut huonon mallin siirtymisen seuraavalle sukupolvelle. Todella, todella hieno juttu. Miehelläsi on sydäntä ja järkeä. Toivottavasti saatte raivokohtaukset vähenemään tai lievenemään. Ja sinulta myös hienosti tehty tuo isän rooliin opastus. Kypsää, aikuista, vastuuntuntoista, lämmintä vanhemmuutta, teiltä molemmilta.