Miten sama mies voi olla maailman ihanin ja hirvein?

Vierailija kirjoitti:

Eli mitään itsellesi tärkeitä erimielisyyden aiheita et tässä suhteessa tule käsittelemään ja ratkaisemaan sinua tyydyttävällä tavalla.

Ensin itket aina turhautuneena vuolaasti. Sitten slat pelätä miestäsi ärsyttävistä asioista puhumista. Jossain vaiheessa lakkaat ottamasta asioita puheeksi. Etäännytte, kertyy kaunaa. Kun asetelma alkaa vaivata sinua, siitä keskustelu saa aikaan pas kamyrskyn, kuten aina. Olet ajautunut tilanteeseen, josta ei ole muuta ulospääsyä kuin ero käytöshäiriöisestä miehestä.

No, tiedät itse mitä elämästäsi ja suhteelta haluat.

jep, tota kaavaa tuli 16v suhteessa viimeiset 5v toistettu, viimeisen vuoden-kaksi alkoi olemaan tosiaankin näin etten puhunut paljon mitään, sillä mikä tahansa saattoi triggeröidä ihan järjettömän huudon, malliin ihan arkinen heitto jostakin. Samoin huomasin aina kiristyväni henkisesti kun miehen kotiintuloaika lähestyi, tehtiin eri aikaan töitä. Siinä voi kestää tovi ennen kuin havahtuu kuinka sairasta tää on. Nyt erosta 5v ja edelleenkin saattaa tulla joku satunnainen ahaa-elämys, että hemmetti, miten en silloin tajunnut että tää on puhdasta manipulointia. Sitten kun on sen kuvion sisällä, menee vain jotenkin suojelumoodiin ja toki haluaa uskoa että rakastaa. Totuus kuitenkin on että rakastaan ei haukuta rajan taakse ja takaisin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisesti, miksi aloittaja et ota eroa? Uusi vuosi, uusi elämä?

Jos sanon ihan suoraan, niin en tiedä yhtäkään syytä, miksi ottaisin eron, enkä ihan tiedä miksi niin moni ketjussa on sitä mieltä. Jos kuulisin perusteluita niille erosuosituksille, voisin ehkä osata paremmin vastata? ap

miksi kysyt sitten täällä neuvoja? jää toki siihen ja sitten tulet joku kaunis päivä tekemään aloituksen että mies vähän retuutti mutta on muuten ihana. Moni on tälläisistä kuvioista lähtenyt ajoissa ja monista saa sitten lukea lehdistä postuumisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisesti, miksi aloittaja et ota eroa? Uusi vuosi, uusi elämä?

Jos sanon ihan suoraan, niin en tiedä yhtäkään syytä, miksi ottaisin eron, enkä ihan tiedä miksi niin moni ketjussa on sitä mieltä. Jos kuulisin perusteluita niille erosuosituksille, voisin ehkä osata paremmin vastata? ap

miksi kysyt sitten täällä neuvoja? jää toki siihen ja sitten tulet joku kaunis päivä tekemään aloituksen että mies vähän retuutti mutta on muuten ihana. Moni on tälläisistä kuvioista lähtenyt ajoissa ja monista saa sitten lukea lehdistä postuumisti.

Luulisi että retuutustaipumus olisi tullut ilmi 30 vuodessa jos sellaista olisi, vai mitä?

Näkyy tosiaan olevan, että joillain on nyt jokin pakkomielle vääntää tästä joku narsismi/väkivalta-tapaus. Vaikka mikään ei siihen viittaa just tämän miehen kohdalla. On ihan ok, jos haluatte purkautua omista kokemuksistanne, mutta se ei tarkoita että tämä mies olisi väkivaltainen tai narsisti.

Kyllä, kysyin onko mitään tehtävissä tällaisessa tilanteessa, mutta tarkoitus oli jotain tehtävissä joko miehen itsensä tai meidän yhdessä, en sitä että tehtävissä = avioero ja yksin eläminen. Kylliksi monta kertaa sen lienen jo kertonut. Ap

Tääl alkaa aina kauhee itkuvirsi jos jonkun äijä EI oo narsisti. Ei nää kestä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Näkyy tosiaan olevan, että joillain on nyt jokin pakkomielle vääntää tästä joku narsismi/väkivalta-tapaus. Vaikka mikään ei siihen viittaa just tämän miehen kohdalla. On ihan ok, jos haluatte purkautua omista kokemuksistanne, mutta se ei tarkoita että tämä mies olisi väkivaltainen tai narsisti.

Kyllä, kysyin onko mitään tehtävissä tällaisessa tilanteessa, mutta tarkoitus oli jotain tehtävissä joko miehen itsensä tai meidän yhdessä, en sitä että tehtävissä = avioero ja yksin eläminen. Kylliksi monta kertaa sen lienen jo kertonut. Ap

Kiva kuulla. Palstamammoilla se eroajatus tulee ensireaktiona selkärangasta, vaikka toisen parisuhteesta ei juuri mitään tietäisikään.

Eronneita ja karanneita on palsta pullollaan ja ne kokemukset täällä puhuvat. Aloittajan parisuhde on sivuseikka silloin, kun projisointi ja keittiöpsykologisointi saa vallan.

Vierailija kirjoitti:

Näkyy tosiaan olevan, että joillain on nyt jokin pakkomielle vääntää tästä joku narsismi/väkivalta-tapaus. Vaikka mikään ei siihen viittaa just tämän miehen kohdalla. On ihan ok, jos haluatte purkautua omista kokemuksistanne, mutta se ei tarkoita että tämä mies olisi väkivaltainen tai narsisti.

Kyllä, kysyin onko mitään tehtävissä tällaisessa tilanteessa, mutta tarkoitus oli jotain tehtävissä joko miehen itsensä tai meidän yhdessä, en sitä että tehtävissä = avioero ja yksin eläminen. Kylliksi monta kertaa sen lienen jo kertonut. Ap

Kiva kuulla. Palstamammoilla se eroajatus tulee ensireaktiona kuin selkärangasta, vaikka toisen parisuhteesta ei juuri mitään tietäisikään.

Eronneita ja karanneita on palsta pullollaan ja ne kokemukset täällä puhuvat. Ketjun aloittajan parisuhde on sivuseikka silloin, kun projisointi ja keittiöpsykologisointi saa vallan.

Vierailija kirjoitti:

Luulin jo että ketjua ei enää olekaan kun en löytänyt. Vuoristoratasuhteessa itsekin. Mutta. Kiinnostaa tietää minkä lainen tämä mies on sitten ihanimmillaan? 

Ai niin, tähänkin piti kommentoida. En tietenkään mitenkään pysty kaikkea kirjoittamaan, mutta esimerkiksi. Lähti kesken päivän töistä, kun kuuli että mummuni on kuollut. Tiesi että olen kotona varmaan täysin rikki ja tuli tueksi, yhtään kyselemättä että "pärjäätkö". On ollut muutenkin aina tukena ja turvana, jos vaikka minulla tulee yhtäkkiä kyyneleet silmiin  niin tulee vain ja halaa, ei kysele eikä ihmettele, antaa kertoa vasta kun pystyn.

Tsemppaa, kehuu paljon, vaikka siitä miten kaunis olen tai miten hyvä olen ihmisten kanssa. Kiittää vaikka vaan tiskaisin. Arvostaa mitä teen vaikka lasten kanssa ja kiittää siitäkin. Arvostaa jos/kun autan tai neuvon työasioissaan ja usein haluaakin kuulla mielipiteeni. Kysyy myös paljon ajatuksiani jostain asiasta, on sitten kyse jostain minua vaivaavasta asiasta tai jostain muusta.

Käytännön asioita esimerkiksi, saattaa laittaa itselleen kellon soimaan klo 4 ja käy laittamassa autoni johdon päähän, jotta se on lämmin ja sula kun lähden töihin. Tai kun lähtee itse töihin ja putsaa autonsa lumesta, puhdistaa samalla minun autoni. Ja miten huolehtii vaikka vanhemmistani; voi ajaa 200 km hakemaan yli 80-vuotiaan äitini, ja vie hänet 200 km päähän eri suuntaan äidin siskon luo, koska matka ei muuten onnistuisi. Kuskaa isääni sairaalaan, auttaa muutenkin aina kyselemättä, menee "salaa" tekemään lumityöt heille ym.

Nytkin hieroo jalkojani 😄 Päivällä tiskasi, paitsi kun radiosta tuli häävalssimme niin pyysi minut tanssiin keskellä keittiötä 😄 Meillä on mukavaa yhdessä, tosi mukavaa. Ehkä tämä avasi sitä edes vähän. Ap

Jotenkin oitpa tuollainen jatkuva kiittely jostain perusasioista. En jaksaisi. Sairas suhde.

"Haukkuu minua niin pahasti kuin suinkin vain keksii." 

Mikä sun trauma on, että kuuntelet tuollaista? Ei noin kohdella ihmistä. Totta kai se on välillä mukava ku tietää itsekin, ettei toimi oikein.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin oitpa tuollainen jatkuva kiittely jostain perusasioista. En jaksaisi. Sairas suhde.

Kukin tavallaan tietysti. Minusta on mukavaa kun puoliso kiittää arkisistakin asioista, eikä pidä itsestäänselvyytenä. Tai kun lapseni kaveri kuoli yllättäen ja lapsi laittoi siitä viestin minulle keskellä yötä ja heräsin siihen, juttelin lapsen kanssa useamman tunnin ja aloin nukkua vasta kun hänkin alkoi, niin mies kiitti kovasti miten hyvä äiti olen ja miten hyvin hoidin asian sillä hetkellä ja sen jälkeenkin. Arvosti ihan valtavasti sitä miten ja mitä puhuin lapsen kanssa ja kyllä se arvostus tuntuu hyvältä. Nämä on niitä suhteemme isoja plussia. Ap

Ota salaa ääninauhoite seuraavan kohtauksen tullessa. Kuunteluta se hänellä kun on rauhoittunut. Ehkä se saisi heräämään, että tuon on loputtava. Toinen vaihtoehto on että kokeilet antaa maistaa omaa lääkettään, eli huudat ja solvaat takaisin, keksit kaikista ala-arvoisimmat sanat ja isket heikkouksiin. Tosin tässä saattaa mennä mukana oma itsearvostus ja itsekunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ystävällisesti, miksi aloittaja et ota eroa? Uusi vuosi, uusi elämä?

Jos sanon ihan suoraan, niin en tiedä yhtäkään syytä, miksi ottaisin eron, enkä ihan tiedä miksi niin moni ketjussa on sitä mieltä. Jos kuulisin perusteluita niille erosuosituksille, voisin ehkä osata paremmin vastata? ap

Niin moni ketjussa on sitä mieltä, että ei kannata pilata omaa (ja mahdollisten lasten) elämää jäämällä miehen haukuttavaksi. Siksi on parempi erota ajoissa ennen kuin tilanne menee pahemmaksi.

Tässä puhuu vahva elämänkokemus. Aika moni meistä ajattelee oman kokemuksen perusteella, että olisi pitänyt erota ajoissa.

Onko se sinusta aivan oikein, että  mies kohtelee sinua suuttuessaan niin rumasti? Oletko sinä itsekin tottunut sellaiseen käytökseen jo lapsena ja pidät sitä normaalina? Aika monelle meistä se olisi syy eroon.

Juuri se että mies on välillä niin hirveä, tekee hänestä niin ihanan. Tuollainen mies tarjoaa juuri sellaista tunteiden vuoristorataa mitä ap kaipaa. 

Jos mies olisi koko ajan vain mukava ap:ta kohtaan, ap pitäisi häntä tylsänä. 

Vierailija kirjoitti:

Näkyy tosiaan olevan, että joillain on nyt jokin pakkomielle vääntää tästä joku narsismi/väkivalta-tapaus. Vaikka mikään ei siihen viittaa just tämän miehen kohdalla. On ihan ok, jos haluatte purkautua omista kokemuksistanne, mutta se ei tarkoita että tämä mies olisi väkivaltainen tai narsisti.

Kyllä, kysyin onko mitään tehtävissä tällaisessa tilanteessa, mutta tarkoitus oli jotain tehtävissä joko miehen itsensä tai meidän yhdessä, en sitä että tehtävissä = avioero ja yksin eläminen. Kylliksi monta kertaa sen lienen jo kertonut. Ap

Mihin perustuu se käsitys, että raivokas huutaminen ja haukkuminen ei ole henkistä väkivaltaa? No, omapa on valintasi. Jos se ei millään tavalla sinua ahdista eikä haittaa, niin jatka valitsemallasi tiellä.

Kysyt, onko mitään tehtävissä. Meiltäkö sinä sitä kysyt, vaikka itse ei 30 (?) vuoteen ole siitä kärsinyt etkä keksinyt ratkaisua? Vai olisiko käynyt juuri niin kuin moni meistä arvelee: tilanne on vuosien mittaan pahentunut?

Pyytääkö mies edes anteeksi käytöstään? Ota sinä rauhallisesti kohtauksen aikana ja kylmän viileästi ilmoita NYT LOPETA. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaus kysymykseen "Onko mitään tehtävissä?" : On, pelasta itsesi!

Täysin tyypillistä narsistin käytöstä tuo, että on uskomattoman ihana, mutta sitten ne huonot päivät ovat todella huonoja. Ja niitä huonoja alkaa tulla yhä useammin, ja hyvä vähenevät.

Näitä huonoja hetkiä, ei siis ole kyse päivistä, on harvemmin ja harvemmin. Joskus niitä on ollut paljon enemmän, enää ei. Narsistiko tosiaan suostuu ja haluaa mennä terapiaan jotta muuttuisi? Ja kertoo siellä avoimesti huonoista puolistaan, tunteistaan ym? Eikä koskaan pompota tai hauku ketään normiarjessa? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näkyy tosiaan olevan, että joillain on nyt jokin pakkomielle vääntää tästä joku narsismi/väkivalta-tapaus. Vaikka mikään ei siihen viittaa just tämän miehen kohdalla. On ihan ok, jos haluatte purkautua omista kokemuksistanne, mutta se ei tarkoita että tämä mies olisi väkivaltainen tai narsisti.

Kyllä, kysyin onko mitään tehtävissä tällaisessa tilanteessa, mutta tarkoitus oli jotain tehtävissä joko miehen itsensä tai meidän yhdessä, en sitä että tehtävissä = avioero ja yksin eläminen. Kylliksi monta kertaa sen lienen jo kertonut. Ap

Mihin perustuu se käsitys, että raivokas huutaminen ja haukkuminen ei ole henkistä väkivaltaa? No, omapa on valintasi. Jos se ei millään tavalla sinua ahdista eikä haittaa, niin jatka valitsemallasi tiellä.

Kysyt, onko mitään tehtävissä. Meiltäkö sinä sitä kysyt, vaikka itse ei 30 (?) vuoteen ole siitä kärsiny

On se haukkuminen väkivaltaa. Mutta monessa kommentissa puhutaan fyysisestä väkivallasta kuinka kohta olen mustelmilla ja kohta nyrkki heilahtaa ja kohta mies retuuttaa sinne tänne ja kohta tulen itkemään kun mies on hakannut. Ihan tasan varmasti niin olisi jo käynyt, jos olisi käydäkseen. Mutta ei ole niin sitä on turha jankata.

Ja olen myös kertonut että kyllä, mies pyytää aina anteeksi, pystymme myös keskustelemaan siitä miksi niin suuttui, miksi niin paljon, miltä tuntui hänestä ja minusta. Ja myös riidan aiheuttaneesta asiasta pystytään puhumaan ja selvittämään ne. Ne tulee siis aina kuitenkin puhuttua, vaikka ne joskus johtaisi riitaan. Eli niinkään ei käy etten enää ottaisi asioita puheeksi, ei siksikään että yleensähän meille ei edes mitään riitaa tule. Niin tapahtuu vain harvoin. Ap

No ei kai siinä sitten mitään. Jos sinä pystyt elämään asian kanssa niin ok, itselle se syö kunnioituksen ja luottamuksen jos ihana ihminen muuttuu välillä hirviöksi. 

Vierailija kirjoitti:

No ei kai siinä sitten mitään. Jos sinä pystyt elämään asian kanssa niin ok, itselle se syö kunnioituksen ja luottamuksen jos ihana ihminen muuttuu välillä hirviöksi. 

Kunnioitus ja luottamus. Niin, kai tarvitaan myös minun puoleltani sitä kunnioitusta, koska ei hän tuollainen olisi, jos lapsuutensa olisi ollut toisenlainen. Heivatako mies siksi että hänen isänsä oli niin paska, että se vaikuttaa miehen elämään vielä aikuisenakin valtavina ahdistuksina tietyssä tilanteessa? On käynyt terapiassa ja sitä jatketaan taas ensi vuonna, yrittää kyllä päästä ahdistuksesta yli ja on siinä jo paljon onnistunut, koko ajanhan tämä on mennyt paremmaksi.

Kyllä, silloin kun hän huutaa, se ahdistaa minua ja yhä vaan tuntuu ihmeelliseltä miten hän voi olla sellainen, yhtäkkiä kuin vieras ihminen. Kyllä, se ei ole hänen puoleltaan minua arvistavaa eikä kunnioittavaa. Mutta normaaliarjessa hän arvostaa ja kunnioittaa minua paljon ja tuo sen myös esille, joten tottakai se normiarki on mennyt ja menee hetkittäisen riitelyn edelle. Eikö se ole ihan selvä asia? Ap

Mä ymmärrän ap sua hyvin. Koko suhteen hylkäys harvoin tapahtuvan ongelman johdosta tuntuu turhalta. Vähän kuin yksi mun kaveri jonka mies juo vaan paristi vuoessa ja silloin oksentaa ja örveltää joka nyt ei oo niin aikuismaista touhua mutta sit voi mennä taas vuosi ettei tällasta oo ollenkaan. Niin ei oo eroamassa ja se on normaalia. Hyvää joulua ap!!