Miten sama mies voi olla maailman ihanin ja hirvein?

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän ap sua hyvin. Koko suhteen hylkäys harvoin tapahtuvan ongelman johdosta tuntuu turhalta. Vähän kuin yksi mun kaveri jonka mies juo vaan paristi vuoessa ja silloin oksentaa ja örveltää joka nyt ei oo niin aikuismaista touhua mutta sit voi mennä taas vuosi ettei tällasta oo ollenkaan. Niin ei oo eroamassa ja se on normaalia. Hyvää joulua ap!!

Kiitos! Tuntuu nyt, ettei jotkut kommentoijat lue ketjua ollenkaan, tai sitten vaan provoilevat, eli lukevat ketjua mutta keksivät omiaan lisäksi. Juurikin näin se kuitenkin on, mikään suhde ei ole täydellinen, ja meillä ilmeisesti se epätäydellisyys on tämä. Kun elämästä ja yhteiselosta kuitenkin ehdottomasti suurin osa, lähes koko arki, on mukavaa ja hyvää yhteistä elämää. Niin paskaa kuin ne pahat riidat onkin, onneksi niitä ei ole usein. Kiitos, ja samoin sinullekin hyvää joulua 😊 Ap

Uusi vuosi, uusi elämä, suosittelen. Jätä tuollainen mies.

Vierailija kirjoitti:

Uusi vuosi, uusi elämä, suosittelen. Jätä tuollainen mies.

Aiotko aloittaja toteuttaa tämän? 

Muakin kiinnostaa miten joulu mennyt räyhääjän kanssa

Mietin jo, viitsiikö tuollaisiin edes vastata. Mutta erittäin mukavasti meni joulun aika! Mies auttoi valtavasti esimerkiksi iäkkäiden vanhempieni kanssa, kuljetti ja avusti. Ja vietettiin aikaa lasten kanssa, oli tosi ihanaa, kaikin puolin.

Ehkä jollain ajatuksena on että oltaisiin riidelty "koko joulu", mutta ei koskaan. Eipä ole ollut aihetta riitaan, pitkään pitkään aikaan nytkään. Ap

Jos pitäisi valita a) mies pettää kerran, b) mies huutaa ja haukkuu riitojen yhteydessä, niin valitsisin a:n.  Tämä esimerkki siksi, että toisessa ketjussa pohdittiin antaisitko anteeksi kettaluonteisen pettämisen. Sen antaisin, mutta jatkuva haukkuminen (= toistuva henkinen väkivalta)- en todellakaan nielisi. 

Jos miehesi on oppinut mallin isältään, niin eikö se edelleen siirry mieheltäsi lapsille? 

Tää ketju kiertää samaa kehää jo useamman kerran.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Miehesi heikko kohta lienee tässä.

Elämä on. Tärkeintä on, että rakastat miestäsi, näin ainakin uskon.

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita a) mies pettää kerran, b) mies huutaa ja haukkuu riitojen yhteydessä, niin valitsisin a:n.  Tämä esimerkki siksi, että toisessa ketjussa pohdittiin antaisitko anteeksi kettaluonteisen pettämisen. Sen antaisin, mutta jatkuva haukkuminen (= toistuva henkinen väkivalta)- en todellakaan nielisi. 

Riitelet jatkuvasti suhteissasi? Me emme ja siksi ei ole noin verrattavissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi valita a) mies pettää kerran, b) mies huutaa ja haukkuu riitojen yhteydessä, niin valitsisin a:n.  Tämä esimerkki siksi, että toisessa ketjussa pohdittiin antaisitko anteeksi kettaluonteisen pettämisen. Sen antaisin, mutta jatkuva haukkuminen (= toistuva henkinen väkivalta)- en todellakaan nielisi. 

Riiteletkö sitten jatkuvasti suhteissasi? Me emme, ja siksi ei ole noin verrattavissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos miehesi on oppinut mallin isältään, niin eikö se edelleen siirry mieheltäsi lapsille? 

Ei, koska hän ei ole halunnut olla yhtä huono isä. Lapset ei koskaan ole nähneet eikä kuulleet isänsä edes suuttuvan. Ketjussa löytyy tästä lisää, jos kiinnostaa lukea. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tää ketju kiertää samaa kehää jo useamman kerran.

Kukaan meistä ei ole täydellinen. Miehesi heikko kohta lienee tässä.

Elämä on. Tärkeintä on, että rakastat miestäsi, näin ainakin uskon.

Näin minäkin ajattelen. Rakkautta meillä on. Tottakai haluaisin ne harvatkin riidat, tai miehen käytöksen pois, mutta ero olisi aivan ylireagointia. Ap

Enpä pitäis eroa ylireagointina mutta jos räyhää vaan harvoin niin ei ehkä sen voi sietää, mutta riippuu niin ihmisestä ja millainen mies on muutoin

Mies selkeästi muuttuu edelleen, onneksi. Terapia on auttanut. Yhteisestä kaveripariskunnasta toinen osapuoli menehtyi ja kun keskusteltiin sen aiheuttamista tunteista, mies sanoi miettineensä että jos minä kuolisin, hänellä olisi aivan hirveää. Jo menetyksenkin vuoksi mutta siksikin, että hänellä takoisi päässä koko ajan se, miten huonosti on minua välillä kohdannut. Että kun meillä olisi voinut mennä koko yhteisen elämän ajan hyvin niin ei mennyt, ja se on ollut hänen syynsä. Minusta on hyvä asia, että hän ajattelee noin ja myöntääkin sen.

Toinen tapahtuma oli tällä viikolla. Kovan pakkasen takia miehen auto ei käynnistynyt kun oli lähdössä töihin. Hän yritti lähteä minun autollani, joka ei myöskään käynnistynyt. Olisi ollut tärkeä päivä töissä ja hän joutui soittamaan, ettei pääse tulemaan ja se oli hänelle ihan käsittämättömän kova paikka. Työ on hänelle tosi tärkeä asia ja hänelle on ihan kunnia-asia hoitaa kaikki työt aina hyvin. Olen joutunut joskus takomaankin hänen päähänsä, että kaikki tekee joskus virheitä ja se on normaalia, eikä kukaan hänestä työpaikalla ajattele sen vuoksi pahaa. Kun siis hän on ollut jonkun unohduksen takia ihan poissa tolaltaan.

Mutta siis tähän viikkoon. Kun tajusi ettei pääse töihin, se oli hänelle niin kova paikka ettei meinannut kyetä olemaan nahoissaan. Ei huutanut, ei tiuskinut, mutta hänestä näki miten koville otti. Ja sanoi että hänen on pakko mennä ulos, käveli siellä kovassa pakkasessa jonkin aikaa ja keräsi voimia siihen häpeään, että joutuu soittamaan töihin ettei pääse tulemaan.

Soitti ja meni uudelleen ulos hetkeksi, melkein itkua väänsi ja ihan sen häpeän ja "kunnianmenetyksen" vuoksi. Aloin katsoa leffaa ja hän tuli siihen sitten myös, istui pitkään hiljaa ja rauhoittui hiljalleen. Juteltiin asiasta ja sanoin ettei hän ole ainoa joka tällä viikolla estyy pääsemästä töihin. 

Sitten hän stoppasi leffan ja tuli eteeni, että ymmärräthän sinä, etten tietenkään ollut sulle mistään vihainen, mutta tuo vaan otti tosi koville? Eihän sulle tullut siitä pahaa mieltä miten mä reagoin? 

No ei tietenkään, koska kyllähän minä tiedän miten tärkeää työ hänelle on ja enhän minä ollut mihinkään syypää. Keskusteltiin myös siitä että hirveän ahdistuksenkin hetkellä hän pystyi olemaan silti asiallinen, meni ulos kun tuntui ettei kykene olemaan paikallaan ja siitä että hän lopuksi vielä varmisteli, että en mitenkään pahoittanut mieltäni. Tosi suurta edistymistä 😊 Vielä kiitti minua miten tsemppasin, ja taoin sitä järkeä hänelle ettei tämä nyt maailmanloppu ole.

Pitkä teksti taas mutta lukee ken jaksaa, muut olkoot hiljaa. Hyviä uutisia kuitenkin, niin täytyy näitäkin kertoa. Ap

kaikki ihmiset osaa olla monenlaisia niin hyvässä kuin pahassa.

nyt on tärkeä ymmärtää miksi tutkailet vain ääripäitä ?

Vierailija kirjoitti:

kaikki ihmiset osaa olla monenlaisia niin hyvässä kuin pahassa.

nyt on tärkeä ymmärtää miksi tutkailet vain ääripäitä ?

En. Vaan se todella hyvä aika on meillä se normaali tila. Ap

Joku epävakaa tai narsku tuommoinen, jolle riita on joku sodanjulistus ja on valmis lyttäämään toisen täysin, keinoja kaihtamatta. Kunhan hän "voittaa riidan". Enpä keksi paljon tuhoisampaa käytöstä.

Sanottua ei saa enää sanomattomaksi. En pystyisi näkemään hyvässä valossa miestä, tai ketään muutakaan ihmistä, joka on valmis iskemään vyön alle ja sanomaan aivan kamalia asioista minusta. Aivan sama millainen riita on menossa. Erimielisyyksiä tulee aina. Niin tasaista elämää ei ole kellään, että ilman riitoja selviäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 29 vuotta. Fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut, ei mitään siihen suuntaankaan. Ja olen pysynyt liitossa, koska tämä tulee esille vain ja ainoastaan isoissa riidoissa. Meillä voi mennä siis vaikka vuosi, että menee vaan ihan superhyvin, on mukavaa sujuvaa arkea. Mutta jos jostain asiasta tulee kunnon riita, niin järkytyn aina miten mies voi minulle karjua. On kuin täysin eri ihminen, yhtäkkiä olenkin pahin vihamies, kun muuten osoittaa rakkauttaan jatkuvasti monin tavoin. Olemme molemmat siis kuitenkin hyvin rauhallisia luonteeltamme ja siksi kai riitoja ei paljoa tulekaan. Eihän tällaista jaksaisikaan jos olisi usein toistuvaa. ap

Ihan samanlaista. Meillä vaimo on narsisti. Siedän hänen käytöstään aika paljon. Sitten kun en jaksa enää, räjähdän enkä jaksa ottaa sitä kaikkea p*skaa enää vastaan. Riidan jälkeen pyydän anteeksi. Vaimo ei ole ikinä pyytänyt vaikka toista väittää.

Vaimo ei tunnista omaa prosoivaa, syyllistävää ja itsekästä käytöstään ja näkee vain minun raivon ja siksi minä olen muka se joka suuttuu. 

Vaimon perusluonne on silti hyvä, muuten emme olisi enää yhdessä. Ainiin pettämisiä kipuilen, mitä vaimo ei myönnä. Senkin vuoksi räjähdän joskus, koska niitä ei ole koskaan käsitelty. Kun vaimo ei myönnä tehneensä mitään väärää.

Suuri riita on juuri kerran vuodessa, saan purettua vastaanottamani poskan. 

Vierailija kirjoitti:

Joku epävakaa tai narsku tuommoinen, jolle riita on joku sodanjulistus ja on valmis lyttäämään toisen täysin, keinoja kaihtamatta. Kunhan hän "voittaa riidan". Enpä keksi paljon tuhoisampaa käytöstä.

Sanottua ei saa enää sanomattomaksi. En pystyisi näkemään hyvässä valossa miestä, tai ketään muutakaan ihmistä, joka on valmis iskemään vyön alle ja sanomaan aivan kamalia asioista minusta. Aivan sama millainen riita on menossa. Erimielisyyksiä tulee aina. Niin tasaista elämää ei ole kellään, että ilman riitoja selviäisi.

En tiedä mitä se sitten on, kun tällaiseen riitelyyn on pienestä pitäen kasvatettu.

Siinä olet oikeassa että erimielisyyksiä on aina. Niissä mies ei kuitenkaan noin käyttäydy. Normaalit erimielisyydet on ok, tai jotkut pikkuriidat. Tämä tosiaan koskee vain pahoja riitoja, joita ei onneksi usein ole. Ap

Epävakaalta kuulostaa.