Miten sama mies voi olla maailman ihanin ja hirvein?

Vierailija kirjoitti:

Epävakaalta kuulostaa. 

Se vaan että epävakaus tulee ilmi vähän useemmin kun kerta pari vuodessa

ADHD mainittu monta kertaa, yllätys yllätys.

Mulla itsellä on se ja ikinä, IKINÄ ei riitatilanteissa (joita on ollut 10 vuoden aikana ehkä alle 5 kpl) ole käynyt mielessäkään haukkua omaa puolisoa. Eikä myöskään ole olut tarvetta saatika edes sellaista sosiaalista älykkyyttä manipuloida häntä. Saakeli mua ärsyttää tämä, että neuroerityisyyttä käytetään oikeutuksena tällaiselle paskalle. Ja samalla oikeasti neuroerityiset demonisoidaan.

Vierailija kirjoitti:

ADHD mainittu monta kertaa, yllätys yllätys.

Mulla itsellä on se ja ikinä, IKINÄ ei riitatilanteissa (joita on ollut 10 vuoden aikana ehkä alle 5 kpl) ole käynyt mielessäkään haukkua omaa puolisoa. Eikä myöskään ole olut tarvetta saatika edes sellaista sosiaalista älykkyyttä manipuloida häntä. Saakeli mua ärsyttää tämä, että neuroerityisyyttä käytetään oikeutuksena tällaiselle paskalle. Ja samalla oikeasti neuroerityiset demonisoidaan.

Nyt täytyy myöntää että minulla on mennyt ihan ohi, jos ADHD on tässä ketjussa mainittu, mutta uskon toki. Ja ei todellakaan miehelläni ei ensinnäkään ADHD:tä ole ja toisekseen tunnen monia joilla se on, eikä viittaa mitenkään heihin tällainen käytös.

Itsehän en ajattele taustalla olevan mitään muuta, kuin traumaattinen lapsuus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä 29 vuotta. Fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut, ei mitään siihen suuntaankaan. Ja olen pysynyt liitossa, koska tämä tulee esille vain ja ainoastaan isoissa riidoissa. Meillä voi mennä siis vaikka vuosi, että menee vaan ihan superhyvin, on mukavaa sujuvaa arkea. Mutta jos jostain asiasta tulee kunnon riita, niin järkytyn aina miten mies voi minulle karjua. On kuin täysin eri ihminen, yhtäkkiä olenkin pahin vihamies, kun muuten osoittaa rakkauttaan jatkuvasti monin tavoin. Olemme molemmat siis kuitenkin hyvin rauhallisia luonteeltamme ja siksi kai riitoja ei paljoa tulekaan. Eihän tällaista jaksaisikaan jos olisi usein toistuvaa. ap

Ihan samanlaista. Meillä vaimo on narsisti. Siedän hänen käytöstään aika paljon. Sitten kun en jaksa enää, räjähdän enkä jaksa ottaa sitä kaikkea p*skaa enää vastaan. Riidan jälkeen pyydän anteeksi. Vaimo ei ole ikinä pyy

Minua ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä, miten matalalla on miesten rima. Moni ei taida edes haluta normaalia naista, koska sitten pitäisi itsekin käyttäytyä normaalisti.

Musta loogisin selitys miehesi käytökseen on, että riitatilanteissa joku vanha tunnekokemus (lapsuuden kokemus/ trauma) aktivoituu ja hän menettää mentalisaatiokykynsä hetkeksi. Meille kaikille voi tulla tilanteita, jossa joku asia voi mennä tunteisiin siinä määrin, että tarkastelemme tilannetta ikään kuin vain tämän "tunteen läpi". Samanaikaisesti on mahdotonta asettua toisen asemaan ja siksi saatamme toimia tosi huonosti toista kohtaan.  Mentalisaatiosta voit lukea Mieli meissä-kirjasta  ja netistä löytyy hyviä artikkeleita.  Vaikka miehen käytökselle olisi selitys, se on minusta henkistä väkivaltaa. Kuulostaa hyvältä, että käytte terapiassa. Lisääntyvä itseymmärrys voi auttaa miestäsi hahmottaa, mistä on kysymys ja muuttaa toimintaansa. Prosessi on kuitenkin miehesi ja hänen tulee kantaa vastuu käytöksestään ja muutoksestaan. Sinun vastuullasi on taas määritellä rajat, millaista kohtelua sinä hyväksyt itseäsi kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Musta loogisin selitys miehesi käytökseen on, että riitatilanteissa joku vanha tunnekokemus (lapsuuden kokemus/ trauma) aktivoituu ja hän menettää mentalisaatiokykynsä hetkeksi. Meille kaikille voi tulla tilanteita, jossa joku asia voi mennä tunteisiin siinä määrin, että tarkastelemme tilannetta ikään kuin vain tämän "tunteen läpi". Samanaikaisesti on mahdotonta asettua toisen asemaan ja siksi saatamme toimia tosi huonosti toista kohtaan.  Mentalisaatiosta voit lukea Mieli meissä-kirjasta  ja netistä löytyy hyviä artikkeleita.  Vaikka miehen käytökselle olisi selitys, se on minusta henkistä väkivaltaa. Kuulostaa hyvältä, että käytte terapiassa. Lisääntyvä itseymmärrys voi auttaa miestäsi hahmottaa, mistä on kysymys ja muuttaa toimintaansa. Prosessi on kuitenkin miehesi ja hänen tulee kantaa vastuu käytöksestään ja muutoksestaan. Sinun vastuullasi on taas määritellä rajat, millaista kohtelua sinä hyväksyt itseäsi kohtaan.&n

Kiitos kirjavinkistä ym! Pitääpä googlettaa. Mies itse on kuvaillut sitä niin, että kunnon riidassa hänelle vaan ihan yhtäkkiä iskee aivan hirveä ahdistus, jota hän ei hallitse ja josta hän vaan haluaa pois, pois, pois. Kuulemma ahdistus on ihan hirveä, niin voimakas ettei kykene olemaan mitenkään päin, kuin pää ja kaikki räjähtäisi mutta ei räjähdä vaan jatkuu vaan. Lapsuudenkodissa riita loppui siihen kun esimerkiksi isä huusi hänelle niin kamalia asioita, ettei hän enää kyennyt vastaamaan mitään. Joten itse ajattelen että onko niin, että kun tuo ahdistus tulee ja se on niin kestämätön, hän vaan yrittää lopettaa riidan noin. Saamalla minut sanattomaksi. 

Nyt ei ole pitkään aikaan tuollaista riitaa ollut, mutta nuo aiemmin kertomani jutut on siitä hyviä että hän on alkanut niitä miettiä ja jälkeenpäin varmistelee, etten kokenut pahana. 

Kiitos, parempaanhan tämä on menossa. Normaali parisuhdeterapia ei meitä ole näin paljon auttanut koskaan, mutta nyt paripsykoterapia tuntuu olevan todella suureksi hyödyksi. Ap

Ehkä vanheneminen on tuonut järkeä ja on alkanut ajatella asioita. Parempi myöhään. Itse en olisi jaksanut 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanheneminen on tuonut järkeä ja on alkanut ajatella asioita. Parempi myöhään. Itse en olisi jaksanut 

Kyllä. Vanheneminen on saanut hänet kaikin puolin ajattelemaan asioita eri tavalla, ja suhtautumaan moneen asiaan ihan toisin. Kuten sanoit, parempi myöhään 😊 Ap

Miten niin parempi myöhään? Kai se nyt parempi olisi aiemmin tai ettei olisi tarvetta lainkaan. Se sanonta on parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

^ En ollut huomannutkaan, että tänne oli tullut viestisi. Olet ihan oikeassa siinä, että jotkut pyrkii lyömään ihmiseen jonkun mahdottoman leiman, heti jos ei toinen käyttäydy kuten "kuuluisi". Mutta asiat, ja ihmiset, ei ole niin mustavalkoisia. Miten moni sitä narsistia tässäkin ketjussa sanoi, mutta moniko oikeasti narsistiksi diagnosoitu oikeasti haluaa suhdetta parantaa, myöntää virheensä ja haluaakin terapiaan, jotta muuttuisi? Myös se että on omat lapsensa halunnut kasvattaa täysin eri tavalla kuin hänet itsensä on kasvatettu, ja pyytää apua siinä onnistumisessa, on miehessäni hieno piirre. Ja niitä on paljon muitakin.

Mutta kirjoitit miehestäsi hämmästyttävän tarkasti osuen omaan mieheenikin, "ei enää taistele hengestään riidellessä". Juuri sitä se pahimmillaan oli. Että yhtäkkiä minä olin vihollinen, jota vastaan on taisteltava kaikin keinoin viimeiseen saakka. Koska jos ei taistele, voi tapahtua jotain, mutta mitä? En tiedä.

Ihan mahtavaa kuitenkin, että teilläkin tilanne on helpottanut. Se tosiaan välillä yllättää, miten hyvin toinen voi osata sanoittaa tunteitaan. Eihän sitä sellaiseen ole itsekään tottunut toisen suusta kuulemaan 😄 Mutta äärettömän hienoa kuulla ja kokea. Kiitos sinulle viestistäsi. Haluatko kertoa, onko mitään ajatusta, mistä tuo käytös miehelläsi on voinut johtua? Kuten meillä selkeästi lapsuudesta. Monesti ollaan puhuttu, että voi kun silloin olisi ollut aktiivisemmat lastensuojelusysteemit. Olisi voinut elämä mennä aivan toisin. Ap

Ristiriitainen ketju. Toisaalta mahtavaa että huonon lapsuuden kokeneelle on löytynyt ymmärtäväinen puoliso. Toisaalta ei kenenkään tuollaista kohtelua olisi tarvinnut, kuulunut sietää. Mutta näköjään tuostakin voi nousta ja ei se varmaan yksin ollessa olisi onnistunut. Ei olisi ollut ketään vaatimassa muutosta. Jos osapuolet itse tyytyväisiä nykytilanteeseen se on pääasia.