Lue keskustelun säännöt.
Tässä open mielipide, miksi pisa-tulokset ovat mitä ovat:
06.12.2023 |
-Liian matala vaatimustaso. Vitosen saa sillä, että on ollut silloin tällöin paikalla ja hengittänyt. Joudumme, siis opetussuunnitelman arviointikriteerien velvoittamina, päästämään eteenpäin kaikki.
-Se, mitä lapset tekevät vapaa-ajalla. Väitän, että kouluissa kännykät eivät ole se isoin ongelma, vaan se, että kännykällä ja ruudulla ollaan kouluajan ulkopuolella PALJON. Koulujen kännykkäongelma ovat vain "helppo" ongelma julkiseen keskusteluun, koska silloin ei vanhemmilta ja perheiltä tarvitse vaatia mitään.
-Enää ei lueta vapaa-ajalla. Koulupäivä ei pysty korvaamaan vapaa-aikana tapahtunutta lukemisen määrän romahtamista.
-Koulun muuttuminen yhteiskunnan ja vanhempien asenteissa asiakaspalvelulaitokseksi, johon voi suhtautua väheksyvästi, hyökkäävästi, alentuvasti, mikäli koululta tulleet vaatimukset eivät miellytä.
-Tarkkisluokkien puuttuminen ja inkluusio. Luokkakoot eivät ole liian isoja, vaan ne ovat liian heterogeenisiä. Yleisopetuksesta on tehty mahdoton yhtälö. Yleisopetuksen open pitäisi hoitaa oppitunnillaan yksin erityisopettajan ja erityisluokanopettajan tehtävät.
-Kolmiportainen tuki ja byrokratia. Liikaan energiaa menee kirjaamiseen. Opettajan tekevät vuositasolla hirveän määrän työtä vain siltä varalta, että joku joskus saattaa lukea jotain tai valittaa. Siirretään tämä kirjaaminen luottamukseksi koulussa tapahtuvaa opetusta kohtaan.
-Liika tukeminen ja auttaminen. Oppilailta ja perheiltä pitäisi vaatia enemmän: opettele ulkoa, opettele niin kauan että ymmärrät, lue kirja kuukaudessa, kasvata sinnikkyyttäsi. Nykyisin ymmärrämme oppilaat kuoliaaksi asti. Kaikki tuki ja resurssit kohdistuvat tällä hetkellä heikkoihin oppilaisiin. Kuka uskaltaa kysyä, että onko tämä tarkoituksenmukaista? Pitäisikö myös lahjakkaita tukea vastaavilla rahasummilla ja resursseilla?
-Huono opetussuunnitelma. Sisältöjä pitää karsia, typeryydet, kuten monialaiset oppimiskokonaisuudet, pitää jättää pois. Tilaa ulkoaopettelulle, toistolle, aivojen rasittamiselle.
-Koulujen pitää saada työrauha. Kaiken kaatamisen koulujen vastuulle pitää loppua. Kyselyjen ja tutkimusten määrän pitää vähentyä.
-Sinnikkyyden ja epämukavuusalueella olemisen sietokyvyn kasvattaminen. Valitettavasti nykylapset sietävät negatiivisia tuntemuksia todella huonosti.
Ymmärrän, että monet kohdat näistä ovat yhteiskuntatason ongelmia, jotka vaatisivat asennemuutosta koko yhteiskuntatasolla. Vaikeaa; ehkä tarvitaan jokin iso mullistus, joka ensin romahduttaa vaikkapa netin. Opettajat tekevät työnsä todella niin hyvin kuin voivat kaikissa vaatimusten ristiaallokoissa.
Kommentit (118)
Vierailija kirjoitti:
"-Liika tukeminen ja auttaminen. Oppilailta ja perheiltä pitäisi vaatia enemmän: opettele ulkoa, opettele niin kauan että ymmärrät, lue kirja kuukaudessa, kasvata sinnikkyyttäsi. Nykyisin ymmärrämme oppilaat kuoliaaksi asti. Kaikki tuki ja resurssit kohdistuvat tällä hetkellä heikkoihin oppilaisiin. Kuka uskaltaa kysyä, että onko tämä tarkoituksenmukaista? Pitäisikö myös lahjakkaita tukea vastaavilla rahasummilla ja resursseilla?"
Itse kävin peruskoulun ysärillä ja muutaman vuoden 2000-luvun alussa. Silloin mentiin sujuvasti oppivien mukaan ainakin tuossa omassa koulussani. Itse kun putosin kärryiltä, ei niille kärryille enää päässyt takaisin, eikä jääty odottelemaan. Eteenpäin mentiin vauhdilla, jolloin oma kiinnostukseni koulua kohtaan oikeastaan lakkasi. Koska mitä olisin voinut tehdä, kun en ymmärtänyt tehtäviä?
Että oliko sitten tuokaan sitten tarkoituksen mukaista. Onneksi ammattikoulussa oli pakolliset atto-aineet, j
Tuo tosiaan voi olla joissakin aineissa ongelma jos edetään nopeasti ja siitä putoaa niin jatko käy mahdottomaksi ja vie motivaation. Ja siihen juurikin auttaisivat nuo tasokurssit jotka eivät siis sovi kuvaan äänestäjiä valheellisuudella 'kaikki oppivat kaiken' mielisteleville poliitikonketkuille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurista. Meillä lapsen yläkoulussa toteutettiin jo tuota, että viedään kurinpito äärimmilleen ja mitä tapahtui: stressaavat, oikeasti opiskelevat, stressaantuivat entisestään kaikesta voivat huonosti, (koska jopa vahingosta tai lipsahduksesta saattoi koitua ongelmia) perseilijät pitivät hauskaa ja pelasivat eräänlaista sanktiobingoa, kerää kaikki -tyyliin. Oli oikea ylpeyden aihe.
KETÄ_TÄLLAINEN_PALVELEE?
Onhan tuo hyvin suomalaiseen tasapäistämiseen sopiva malli, aletaan näyttämään varmuuden vuoksi kaikille kuka käskee, mutta lopputulos oli vaan aivan kaikille vahingollinen.
Myös opettajien asenne oli todella loukkaava ylipäätään kaikkia kohtaan.
Miksi, oi miksi, ei näitä häirikköjä saada erilleen ja niitä, jotka haluavat oppia saisivat oppimisrauhan?
Eihän työyhteisössäkään toimita näin.
Kehittäjät voisivat nyt kertoa suuressa viisaudessaan, mikä idea on siinä, että opetustilassa ei ole pöytiä ja tuoleja, vaan istutaan lattialla kirjojen keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Itsereflektioon korjaan
Ehkä sinun pitäisi käydä tutustumassa kouluihin ja opettajiin. Itsereflektiota tehdään vähän joka kohdassa - aineryhmätyönä muiden saman aineen opettajien kesken, kokouksissa koko koulun porukalla, moniammatillisissa palavereissa, joissa pohditaan miten yksittäisen oppilaan koulupolkua voidaan tukea. Opettajan työhön ihan arjen tasolla kuuluu automaattisesti pohtia omaa työtään ja sitä tehdään kyllä koko ajan. Se ei tietysti näy mediassa eikä näkyvyyttä saavissa puheissa, se arkityö.
Ok. Mediassa vaan syytellään sitten kaikki muita? Miten tuohon sukupuolten eriarvoiseen kohteluun puututtiin teidän koulussa? Oliko isokin huolenaihe?
Eikö tuo olisi asia, jota olisi ollut syytä vähän paremmin purkaa yleisöllekin? Varmaan voit myöntää, että, jos olisi selvinnyt miesopettajien suosivan poikia, asiaa tuskin olisi painettu villasella..
En tiedä Jupperin koulusta, mutta kyllähän muissa Espoon kouluissa on pulpetit, tuolit jne. Ei pidä antaa lehden kuvien hämätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matikan opetuksessa on suurimmat puutteet, koska matikkaa yliopistossa opiskelleet saavat muualtakin töitä. Oma lapseni saa ysejä muista oppiaineista ihan kuuntelemalla. Lukiossa. Matikkaa ei tajuu yhtään, ja open kommentti ainoastaan, että nämä nyt vaan pitäisi osata jo. Tippui valitettavasti jo yläasteella opetuksesta, kun siellä sama meno.
Muutoin lapseni ovat käyneet hyvät koulut, ja pääsivät lukioon, joissa yli ysin keskiarvo vaatimuksena.
Eikö siellä nykykoulussa ole matikassa oppikirjoja. Vaikka aikanani opettajat opettivat uusia asioita tunnilla niin kyllä ne oli syytä lukea niistä oppikirjoistakin jos halusi oppia, varsinkin jos välillä oli sairauden takia poissa koulusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Itsereflektioon korjaan
Ehkä sinun pitäisi käydä tutustumassa kouluihin ja opettajiin. Itsereflektiota tehdään vähän joka kohdassa - aineryhmätyönä muiden saman aineen opettajien kesken, kokouksissa koko koulun porukalla, moniammatillisissa palavereissa, joissa pohditaan miten yksittäisen oppilaan koulupolkua voidaan tukea. Opettajan työhön ihan arjen tasolla kuuluu automaattisesti pohtia omaa työtään ja sitä tehdään kyllä koko ajan. Se ei tietysti näy mediassa eikä näkyvyyttä saavissa puheissa, se arkityö.
Ok. Mediassa vaan syytellään sitten kaikki muita? Miten tuohon sukupuolten eriarvoiseen kohteluun puututtiin teidän koulussa? Oliko isokin huolenaihe?
Eikö tuo olisi asia, jota olisi ollut syytä vähän paremmin purkaa yleisöllekin? Varmaan voit myöntää,
Asiasta on tehty lukuisia tutkimuksia ja media on monta vuotta kirjoittanut asiasta aika ajoin.
Tutkimus on eri asia kuin se, miten x:ssä kaikki tietää kaiken, koska oma kokemus peruskoulusta kymmenien vuosien takaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiaakin, mutta tuo kaiken kaataminen koulujen vastuulle pitää loppua särähti korvaan. Kyllä se opetus ja lasten oppiminen on koulun vastuulla, ei vanhempien ja muun yhteiskunnan. Ja koululaitosta ja opetusohjelmaa pitää uudistaa, että tilanne korjaantuu. Silloin koulu ja opettaja on epäonnistunut, jos oletetaan, että lasten vanhemmat opettaa kotona asiat lapsilleen, kun niitä ei ole koulupäivänä niin opetettu, että lapsi ymmärtäisi ja osaisi. Silloin on aikaa mennyt johonkin muuhun siellä koulussa.
Nyt on luotu sellainen koulujärjestelmä Suomeen, että Pisa-tulokset tippuu kuin lehmän häntä ja sitä mukaa lasten stressi ja ahdistuneisuus on vain noussut!
Samaa mieltä. Olen itse käynyt peruskouluni 80-luvulla sen kulta-aikoina. Silloin vastuu oppimisesta ja opetuksesta oli tasan koululla. Ei olisi tullut mieleenkään, että vanhempia olisi velvoitettu opettamaan lapsia kotonaan iltaisin vain siksi, että aika koulussa on mennyt johonkin muuhun. Lukemaankin oppivat myös ne, jotka eivät lukeneet vapaa-ajallaan lainkaan. (Silloinkin oli heitä, kaikki eivät olleet mitään lukutoukkia.)
On myös niin, että joskus vanhemmat haluaisivatkin vaatia lapsiltaan enemmän, mitä on tässä kaivattu, mutta koulu ei. Esimerkki: omalle lapselleni opetettiin alakoulussa kyllä välimerkit ym., mutta niitä ei vaadittu käytettävän kirjoituksessa. Ihmettelin tätä ja patistin lasta kirjoittamaan oikein, mutta hän vain väitti, että ei opettaja sitä vaadi, eikä kiinnitä virheisiin mitään huomiota. Yläkoulussa kyyti olikin kylmää, kun äidinkielenopettaja oli korjannut punakynällä kaikki kirjoitusvirheet. Silloin lapsi sitten opetteli isojen alkukirjaimien ja välimerkkien käytön.
Vanhempia myös syytetään lasten digiriippuvuudesta. Me ostimme esikoisellemme kännykän nimenomaan koulun TAKIA noin seitsemän vuotta sitten. Periaatteessa koulu ei tietysti tätä voinut vaatia, mutta matikkaa opiskelivat niin, että katsoivat videoita laskemisesta ja lapsen olisi pitänyt aina kysyä keneltä voi katsoa. Opettaja ei itse opettanut käytännössä lainkaan.
Pääsääntöisesti en syytä yksittäisiä opettajia mistään, hattua nostan heille, mutta ei tämä kaaos ole myöskään vain kotien vika. Olen joskus ajatellut, että olisipa kiva nähdä ihan naamat ja nimet heiltä, jotka ovat keksineet nämä käsittämättömät aivopierut opetussuunnitelmaan. Äidinkieltä on yhdeksän vuotta monta tuntia viikossa ja sieltä kahlataan läpi osaamatta lukea. Ei voi, kun aika menee johonkin muuhun. Voitaisiin joskus kysyä ihan tavallisilta ihmisiltä mitkä asiat heidän mielestään olisi tärkeä oppia. Luulen, että lukeminen on aika lailla kärkipäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matikan opetuksessa on suurimmat puutteet, koska matikkaa yliopistossa opiskelleet saavat muualtakin töitä. Oma lapseni saa ysejä muista oppiaineista ihan kuuntelemalla. Lukiossa. Matikkaa ei tajuu yhtään, ja open kommentti ainoastaan, että nämä nyt vaan pitäisi osata jo. Tippui valitettavasti jo yläasteella opetuksesta, kun siellä sama meno.
Muutoin lapseni ovat käyneet hyvät koulut, ja pääsivät lukioon, joissa yli ysin keskiarvo vaatimuksena.
Eikö siellä nykykoulussa ole matikassa oppikirjoja. Vaikka aikanani opettajat opettivat uusia asioita tunnilla niin kyllä ne oli syytä lukea niistä oppikirjoistakin jos halusi oppia, varsinkin jos välillä oli sairauden takia poissa koulusta.
Luetun ymmärtäminen taas? Lapseni pärjää hyvin muissa oppiaineissa, juuri tuli uudet arvosanat kursseista, pääosin ysejä. Osaa kuunnella, lukea kirjat ja kerrata, mutta ainoastaan matikassa tämä ongelma, että ei ymmärrä mitä ope kertoo, open asenne ja myös että on tipahtanut jo yläkoulussa matikassa, koska opetus juurikin matikassa heikompaa.
Olin aiemmin koulussa töissä, olen tavannut myös hyviä matikan opettajia, mutta myös nähnyt toisenlaisiakin. Kaikista ei ole opettajiksi, ja muun työn vetovoima suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Itsereflektioon korjaan
Ehkä sinun pitäisi käydä tutustumassa kouluihin ja opettajiin. Itsereflektiota tehdään vähän joka kohdassa - aineryhmätyönä muiden saman aineen opettajien kesken, kokouksissa koko koulun porukalla, moniammatillisissa palavereissa, joissa pohditaan miten yksittäisen oppilaan koulupolkua voidaan tukea. Opettajan työhön ihan arjen tasolla kuuluu automaattisesti pohtia omaa työtään ja sitä tehdään kyllä koko ajan. Se ei tietysti näy mediassa eikä näkyvyyttä saavissa puheissa, se arkityö.
Ok. Mediassa vaan syytellään sitten kaikki muita? Miten tuohon sukupuolten eriarvoiseen kohteluun puututtiin teidän koulussa? Oliko isokin huolenaihe?
Eikö tuo olisi asia, jota olisi ollut syytä vähän paremmin purkaa yleisöllekin? Varmaan voit myöntää,
No esimerkiksi meidän koulussa meillä puhutaan tästä aiheesta yhdessä, keskustelemme toimintatavoista, teemme huomioita ja havaintoja ja sovimme jopa yhteisistä korjausliikkeistä, mikäli on tarpeen. Koulussamme on ajantasainen tasa-arvosuunnitelma (pitää olla joka koulussa), joka on tehty oppilas-, huoltaja- ja hlökuntakyselyjen pohjalta.
Huomautan lisäksi, että tämä sinun tärkeäksi kokema aihe on vain yksi osa kokonaisuutta, joka näyttäö olevan vinksallaan. Se, että tämä aihe on sinusta ehkä jopa tärkein asia, ei tarkoita sitä, että se oikeasti sitä olisi.
Matikkapähkinä:
Mahmudin isä on linnassa r a i s k a u k s e s t a. Jos hän myy 10 grammaa spiidiä päivässä ja käyttää itse gramman niin kauanko kestää kilon diilaaminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi opettajan ajasta ainakin alakoulussa menee iso osa riitojen selvittelyyn. Ja nykyään lapsilla on todella huono pettymyksensietokyky. Opeta siinä sitten, kun vuorotellen itketään huutoitkua.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ongelmaan kuuluu myös se, miten heikosti ammatillisissa oppilaitoksissa opetetaan kieliä, äidinkieltä ja matematiikkaa. Vaatimustaso on todella alhainen ja kokeita ei ole.
Noilla tiedoilla on hyvin vaikeaa edetä AMK-tasolle.
Voipi johtua siitä, että pieniin amiksiin maakunnissa on vaikeaa, jopa mahdotonta löytää opettajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne pisa-tulokset ja kaikki muutkin koulumaailman epäkohdat paranisi ihan remmillä.
Sinnikkyys on käyttäytymistä ja sitä käyttäytymistä saa lisää, mistä seuraa vahvisteita.
Järjestäkää vähitellen vaikeutuvia keskittymistä ja sinnikkyyttä vaativia harjoituksia pienestä pitäen, niin, että lapsella on onnistumisen mahdollisuus. Pienelle lapselle voi käyttää ulkoisiakin vahvisteita, kun hän on suoriutunut tehtävästä: saa vaikka tarran tai ainakin ihailua aikuiselta.
Parhaimmillaan keskittyvästä työstä tulee itseään palkitsevaa, koska asioihin perehtyminen on ihmiselle ihan lajityypillistä käyttäytymistä, joka itsessään tuntuu useimmista meistä mukavalta.
Olen lukion opettajana ollut 12-V.
Sinä aikana lukioon on tullut erityisopettaja, psykologi, kuraattori ja nyt tulossa joku yhteisövalmentaja. Tiivistettynä: kaikki heidän työpanos tähtää opiskelijoiden TUKEMISEEN.
Sellaisten opiskelijoiden, jotka kieltäytyvät tekemästä itse mitään ja odottavat saavansa arvosanan 5 luokkahuoneeseen silloin tällöin ilmestyvällä. Silloinkin usein myöhässä ja alkavat katsella Tik Tokkia tms.
Tämä kiitos todistusvalinnan jolloin vain 5 ainetta on tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Olen lukion opettajana ollut 12-V.
Sinä aikana lukioon on tullut erityisopettaja, psykologi, kuraattori ja nyt tulossa joku yhteisövalmentaja. Tiivistettynä: kaikki heidän työpanos tähtää opiskelijoiden TUKEMISEEN.Sellaisten opiskelijoiden, jotka kieltäytyvät tekemästä itse mitään ja odottavat saavansa arvosanan 5 luokkahuoneeseen silloin tällöin ilmestyvällä. Silloinkin usein myöhässä ja alkavat katsella Tik Tokkia tms.
Tämä kiitos todistusvalinnan jolloin vain 5 ainetta on tärkeitä.
Lukiossa kai tarvitsee vain odotella, että tulee 18 v täyteen. Jos ei pääse ylppäreistä läpi, niin sittenhän voi syytellä vain itseään.
En tiedä, mihin lukioon pääsee noin heikot sisään. Täällä on keskiarvorajat, eikä alle kasin pääse sisään.
Nostan tätäkin hyvää ketjua luettavaksenne.
Eikös se joku sanonut että ennen tuen tarvitsijoita oli 4 nyt 10.
Ehkä sinun pitäisi käydä tutustumassa kouluihin ja opettajiin. Itsereflektiota tehdään vähän joka kohdassa - aineryhmätyönä muiden saman aineen opettajien kesken, kokouksissa koko koulun porukalla, moniammatillisissa palavereissa, joissa pohditaan miten yksittäisen oppilaan koulupolkua voidaan tukea. Opettajan työhön ihan arjen tasolla kuuluu automaattisesti pohtia omaa työtään ja sitä tehdään kyllä koko ajan. Se ei tietysti näy mediassa eikä näkyvyyttä saavissa puheissa, se arkityö.