Tässä open mielipide, miksi pisa-tulokset ovat mitä ovat:
-Liian matala vaatimustaso. Vitosen saa sillä, että on ollut silloin tällöin paikalla ja hengittänyt. Joudumme, siis opetussuunnitelman arviointikriteerien velvoittamina, päästämään eteenpäin kaikki.
-Se, mitä lapset tekevät vapaa-ajalla. Väitän, että kouluissa kännykät eivät ole se isoin ongelma, vaan se, että kännykällä ja ruudulla ollaan kouluajan ulkopuolella PALJON. Koulujen kännykkäongelma ovat vain "helppo" ongelma julkiseen keskusteluun, koska silloin ei vanhemmilta ja perheiltä tarvitse vaatia mitään.
-Enää ei lueta vapaa-ajalla. Koulupäivä ei pysty korvaamaan vapaa-aikana tapahtunutta lukemisen määrän romahtamista.
-Koulun muuttuminen yhteiskunnan ja vanhempien asenteissa asiakaspalvelulaitokseksi, johon voi suhtautua väheksyvästi, hyökkäävästi, alentuvasti, mikäli koululta tulleet vaatimukset eivät miellytä.
-Tarkkisluokkien puuttuminen ja inkluusio. Luokkakoot eivät ole liian isoja, vaan ne ovat liian heterogeenisiä. Yleisopetuksesta on tehty mahdoton yhtälö. Yleisopetuksen open pitäisi hoitaa oppitunnillaan yksin erityisopettajan ja erityisluokanopettajan tehtävät.
-Kolmiportainen tuki ja byrokratia. Liikaan energiaa menee kirjaamiseen. Opettajan tekevät vuositasolla hirveän määrän työtä vain siltä varalta, että joku joskus saattaa lukea jotain tai valittaa. Siirretään tämä kirjaaminen luottamukseksi koulussa tapahtuvaa opetusta kohtaan.
-Liika tukeminen ja auttaminen. Oppilailta ja perheiltä pitäisi vaatia enemmän: opettele ulkoa, opettele niin kauan että ymmärrät, lue kirja kuukaudessa, kasvata sinnikkyyttäsi. Nykyisin ymmärrämme oppilaat kuoliaaksi asti. Kaikki tuki ja resurssit kohdistuvat tällä hetkellä heikkoihin oppilaisiin. Kuka uskaltaa kysyä, että onko tämä tarkoituksenmukaista? Pitäisikö myös lahjakkaita tukea vastaavilla rahasummilla ja resursseilla?
-Huono opetussuunnitelma. Sisältöjä pitää karsia, typeryydet, kuten monialaiset oppimiskokonaisuudet, pitää jättää pois. Tilaa ulkoaopettelulle, toistolle, aivojen rasittamiselle.
-Koulujen pitää saada työrauha. Kaiken kaatamisen koulujen vastuulle pitää loppua. Kyselyjen ja tutkimusten määrän pitää vähentyä.
-Sinnikkyyden ja epämukavuusalueella olemisen sietokyvyn kasvattaminen. Valitettavasti nykylapset sietävät negatiivisia tuntemuksia todella huonosti.
Ymmärrän, että monet kohdat näistä ovat yhteiskuntatason ongelmia, jotka vaatisivat asennemuutosta koko yhteiskuntatasolla. Vaikeaa; ehkä tarvitaan jokin iso mullistus, joka ensin romahduttaa vaikkapa netin. Opettajat tekevät työnsä todella niin hyvin kuin voivat kaikissa vaatimusten ristiaallokoissa.
Kommentit (118)
Vanhempien vastuu! Teen töitä lapsiaan ymmärtävien aikuisten kanssa. Joskus nämä aikuiset tulevat aamulla myöhässä, ja kun kysyn miksi, vastaukset ovat tyyliä: lapsi ei halunnut herätä, lapsi piti viedä kouluun tai päiväkotiin, lapsi itki aamulla. Välillä ajattelen, että onnea vaan Suomi, kun 20 näin kasvatettua lasta laitetaan vaikka samaan koululuokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Asiaakin, mutta tuo kaiken kaataminen koulujen vastuulle pitää loppua särähti korvaan. Kyllä se opetus ja lasten oppiminen on koulun vastuulla, ei vanhempien ja muun yhteiskunnan. Ja koululaitosta ja opetusohjelmaa pitää uudistaa, että tilanne korjaantuu. Silloin koulu ja opettaja on epäonnistunut, jos oletetaan, että lasten vanhemmat opettaa kotona asiat lapsilleen, kun niitä ei ole koulupäivänä niin opetettu, että lapsi ymmärtäisi ja osaisi. Silloin on aikaa mennyt johonkin muuhun siellä koulussa.
Nyt on luotu sellainen koulujärjestelmä Suomeen, että Pisa-tulokset tippuu kuin lehmän häntä ja sitä mukaa lasten stressi ja ahdistuneisuus on vain noussut!
Käytännössä vanhemmilta vaaditaan koko ajan enemmän. Vanhempainillassa opettajat luettelevat, mitkä asiat vanhempien pitää opettaa lapsille. Kertotaulu, runokirjoja, kellonajat. Olen toki totellut, mutta ennen kyllä ihan koulussa ne kertotaulut opittiin. Miksei enää? Sama juttu muissa harrastuksissa, vaaditaan harjoittelemaan vanhemman kanssa vapaa-ajallakin. Mutta sitten jos kumpikin vanhempi käy töissä kokoaikaisesti, ei se aika tahdo riittää. Moni työpaikka on sellainen, että kaikki vapaa-aika menee palautumiseen. Joko siis teet osa-aika töitä ja olet hyvä äiti mutta köyhä eläkeläinen, tai toisin päin. Vanhemmuudesta on tehty mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette vaadi parannuksia kouluihin ja työskentelyoloihinne? Monilla aloilla lakkoillaan vähemmästäkin, mutta tuntuu, että Suomessa akateemiset kokevat olevansa liian hienoja lakkoilemaan. Mieluummin kärsitään ja uhriudutaan. No, päättäjät kiittävät, kun pääsevät helpolla teidän kanssa.
Tämä on monen asian summa... Opettajien ammattijärjestö on ihan vitsi, opettajien tekemä työ ja koulu nähdään kuitenkin korvaamattomana ja lakko aiheuttaisi isoja kerrannaisvaikutuksia, opettajat ovat lampaita ja haluavat aina yrittää parhaansa kiltisti ja vielä uudestaan: oaj on ihan vitsi. Lisäksi opetusta koskevat päätökset valtiotasolla ovat poliittisia ja ideologisia.
Siinä eilisessä A-studiossa yliopistonlehtori Aino Saarinen toi esiin osin samoja asioita. Näistä on jopa tutkimusnäyttöä oppimistulosten heikkenemisessä: inkluusio, digitalisaatio, avoimet oppimisympäristöt ja avokonttorikoulut, itseohjautuvuus...
Muuten noin paitsi että kyllä sitä kännykän käyttöä on syytä rajoittaa siellä koulussa(kin).
Vierailija kirjoitti:
Ja myös vanhemmat ja huoltajat vastuuseen! Milloin joku on viimeksi sanonut, että "miksei kotona ole opetettu tätä", sen sijaan, että sanotaan aina "miksei koulussa ole opetettu tätä"?
En nyt tiedä tarkalleen mistä puhut, puhutko oppiainesisältöön liittyvistä asioista vai kasvatuksellisista, se vaikuttaa paljon.
mutta ihan totta, ei ennen lasten koulunkäyntiin kotona puututtu, joten nuo vaatimukset et "kotona pitäis enemmän sitä ja tätä.." varsinkin opetuksellisiin asioihin liittyen eivät ole nyt varmasti syynä. Sen sijaan kasvatuksessa on todella paljon työsarkaa meille vanhemmille!
Mutta totta kai opettaja sanoo, että opet tekee kaikkensa ja syy on ihan jokaisessa muussa tahossa. Varmasti pitkälti näin, mutta ei ole koko totuus tämäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaakin, mutta tuo kaiken kaataminen koulujen vastuulle pitää loppua särähti korvaan. Kyllä se opetus ja lasten oppiminen on koulun vastuulla, ei vanhempien ja muun yhteiskunnan. Ja koululaitosta ja opetusohjelmaa pitää uudistaa, että tilanne korjaantuu. Silloin koulu ja opettaja on epäonnistunut, jos oletetaan, että lasten vanhemmat opettaa kotona asiat lapsilleen, kun niitä ei ole koulupäivänä niin opetettu, että lapsi ymmärtäisi ja osaisi. Silloin on aikaa mennyt johonkin muuhun siellä koulussa.
Nyt on luotu sellainen koulujärjestelmä Suomeen, että Pisa-tulokset tippuu kuin lehmän häntä ja sitä mukaa lasten stressi ja ahdistuneisuus on vain noussut!
Käytännössä vanhemmilta vaaditaan koko ajan enemmän. Vanhempainillassa opettajat luettelevat, mitkä asiat vanhempien pitää opettaa lapsille. Kertotaulu, runokirjoja, kellonajat. Olen toki totellut, mutta ennen kyllä ihan ko
Kyllä minä muistan lapsena kotona niitä kertotauluja tankanneeni, samoin kuin monta muutakin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lista, ja kuulostaa siltä että noista ne suurimmat syyt pisa-tulosten romahtamiselle löytyvätkin. Tässä kohtaa olisi järkevintä kohdistaa syyttävä sormi päättäviä elimiä kohtaan. Mikä taho on päättänyt, ettei lapsen tarvitse oppia perusasioita tai sietää epämukavuutta? Mikä taho on halunnut tuoda häiriköt ja hitaat oppilaat normiluokkiin? Mikä taho on laskenut arvostelukriteerit niin mataliksi, että kakkakärpänenkin pääsee luokalta läpi? Nuo tahot pitää saada vastuuseen.
Mikäkö taho..
Se taho koostuu Suomen romahduttamista ajavien vihervasemmistolaisten poliitikkojen ja virkamiesten klikeistä.
Samat ongelmathan alkavat ja lähtevät jo nykyisestä varhaiskasvatuksesta. Kyllä minä eläköityvänä päiväkodin opettajana suren että monet hyvät toimivat perusasiat on heitetty romukoppaan ja tilalle on tullut tietynlainen sekavuus monella tapaa.
Wilma on tullessaan heikentånyt lasten vastuunottoa. Kaikesta tulee viesti vanhemmille.
80-luvulla oppilaat osasivat huolehtia omista asioistaan.
Vaatimustaso on laskenut valtavasti. Lukiot taitavat olla ainoa oppilaitos, jossa opetus vielä toimii ja tästä kiitos valtakunnallisten yo-kokeiden.
T. lukiolaisen äiti
Käytännössä vanhemmilta vaaditaan koko ajan enemmän. Vanhempainillassa opettajat luettelevat, mitkä asiat vanhempien pitää opettaa lapsille. Kertotaulu, runokirjoja, kellonajat. Olen toki totellut, mutta ennen kyllä ihan koulussa ne kertotaulut opittiin. Miksei enää? Sama juttu muissa harrastuksissa, vaaditaan harjoittelemaan vanhemman kanssa vapaa-ajallakin. Mutta sitten jos kumpikin vanhempi käy töissä kokoaikaisesti, ei se aika tahdo riittää. Moni työpaikka on sellainen, että kaikki vapaa-aika menee palautumiseen. Joko siis teet osa-aika töitä ja olet hyvä äiti mutta köyhä eläkeläinen, tai toisin päin. Vanhemmuudesta on tehty mahdotonta.
Olen jo viisikymppinen ihminen ja kyllä kasarillakin kotona opetettiin ne kellonajat ja treenattiin kertotaulut ja ulkoläksyt. Vanhemmat kuulustelivat läksyt ja enkkujan ja ruotsien sanat silloinkin. Ja tottahan se on harrastuksissakin, että jos viikossa on vaikka pari tuntia voimistelua, niin kyllä niitä kärrynpyöriä pitää vapaallakin treenata, että ne oppii.
Koti tarvitaan osaksi lapsen koulutietä tietenkin. Se mitä itse lastensuojelun akateemisena pidän koulutulosten ongelmana on tietenkin se, että kotona annetaan olla liikaa ruuduilla ja keskittyminen romuttuu. Koulun vika taas on aivan liian suuri ymmärtäminen. Koulu taipuu vaikka spagaatiin, että lapsen koulu etenisi, mutta onhan se fakta, että jos koulussa käydään vain kääntymässä ja oikein mitään ei vaadita, niin ei siellä mitään opitakaan.
En todellakaan muista miettiessäni luokkakavereita ja itseäni et kotona olis mitenkään panostettu. No yks luokan tyttö oli AINA päivää ennen koetta kipeänä, joten ehkä sen vanhemmat opetti sen valehtelemaan ja opiskelemaan.
Kyllä elämä tuntui olevan rennompaa, ei kyttäilty joka liikettä. Ja sai olla sairastaa viikon ilman uhkaa moniammatillisesta palavereista ja mistä tahansa paskasta, johon taatusti open resurssit menee kyllä.
Lisäksi paperisten oppikirjojen puute vaikeuttaa ihan merkittävästi vanhempien mahdollisuutta perehtyä koealueisiin ja auttaa esim. matematiikassa.
Kouluista on tullut lastentarhoja. Enää ei ehdi opettaa kun lapsia pitää paimentaa.
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni nykyään ala- ja yläasteella oppilaat kirjoittavat todella vähän ainekirjoituksia. Nykynuorten kyky tuottaa laadukasta tekstiä onkin romahtanut todella pahasti. Lisäksi nuorten ajasta kuluu suuri osa videoiden töllöttämiseen eikä lukemista juurikaan harrasteta vapaa-ajalla.
Tästä syystä etenkin tekstin tuottaminen ja sen lukeminen ovat heikentyneet merkittävästi edellisen 15 vuoden aikana.
Lisäksi esitelmien tekoa eli puhe- ja esiintymistaidon harjoittelua pitäisi olla enemmän.
Kävin kouluni onneksi ennen peruskoulua mutta niitä esitelmänpitopainajaisia en kyllä kaipaa ollenkaan.
Tähän ongelmaan kuuluu myös se, miten heikosti ammatillisissa oppilaitoksissa opetetaan kieliä, äidinkieltä ja matematiikkaa. Vaatimustaso on todella alhainen ja kokeita ei ole.
Noilla tiedoilla on hyvin vaikeaa edetä AMK-tasolle.
Muuten hyvä lista, mutta se oma vastuunkanto unohtui. Kyllä opettajatkin todella tekevät virheitä, ovat epäreiluja.. osallistuvat jopa kiusaamiseen, lisäävät epätasa-arvoa ym. Täällä maassa on nyt sellanen kulttuuri, et opettajia ja hoitajia suorastaan palvotaan virheettöminä ja sormi osoittaa vain huoltajiin.
Osa tietysti johtuu siitä, että opettajat on ajettu ahtaalle erinäisten vaatimusten kanssa, mutta niin on monet vanhemmatkin tavalla, jota ei ennen ollut.
Kouluarjen huomioita aineenopettajan näkökulmasta, kolmen kova:
1. Perustaidot hukassa: ei osata olla hiljaa, ei kuunnella muita eikä jakseta keskittyä.
Oppilailta puuttuu täysin kyky olla hiljaa, Koko ajan täytyy jutella jollekin ja niin, että itse tulee kuulluksi. Toista ei edes kunnioiteta sen vertaa, että kuunneltaisiin, mitä on sanottavana, vaan kaikki puhuvat toistensa päälle ja joku huutaa kovimpaan, jotta tulee kuulluksi.
Keskittyminen ja työskentelytaito puuttuvat. Tehtävää ei lue, kun jo kysytään apua. Käsiala on toivotonta, esseevastauksista ei saa selvää eikä niissä ole mitään järkeä. Kirjoja ei lue, tehtäviä ei tehdä.
2. Puhelin
Mikään Henrikssonin tunnin lisäys alakouluun matikassa ja äikässä ei auta, kun juurisyy on kännykkä. Kännykkä on ködessä koko ajan, opetuksen aika, tehtäviä tehdessä. Turha odottaa muutosta niin kauan kuin kännykkäkirltoa oppitunnilla ei ole. Kukaan yläkoulun opettaja ei ala väittelemään kännykänkäytöst oppitunnilla tai väkisin ottamaan sitä lapselta pois. Kyllä, kyseessä on lapsi myös ylkoulussakin. Jos vanhemmat sallivat lapsensa käyttää holtittomasti kännykkään, siitä vaan.. Vanhemmilla on jo nyt kaikki mahdollisuus ollut rajoittaa kännykän käyttöä koulupäivän aikana. Harva on sitä köyttänyt. Ei paljon vaadi kuin asettaa kännykän käytälle ehdot koulupäivän aikana, jota vain vanhempi saa muutettua. Koulupäivän aikana ei tarvita sovelluksia tiktokkia, instaa, whatsappia, youtubea jne. Riittää kun lapsi saa tarvittaessa yhteyden kotiin. Koulussa ei tarvita kännykkää mihinkään, kouluntarjoaa kaikki oppitunneilla käytettävät laitteet. Töihin mennessä katselen jo aamulla kun alakouluikäiset ovat liimautuneina puhelimeen julkisissa kulkuneuvoissa tai kävelevät suojatien yli vilkaisematta, tuleeko autoja vai ei.
1/2
Vierailija kirjoitti:
Johtopäätös : Suomen hallinto on täysin epäpätevää... ja syytteet pitää nostaa ensin Marin ex viisikko hallinnolle kun mitään ei ole korjattu... ja jos uusi hallinto ei korjaa mitään niin sitten syytteet sille myös...
Kansa on itse ensin sallinut aivopestyksi tulemisensa kansallisen kroonisen itsemurhan linjalle ja sitten itse valinnut hallintonsa tuollaisen linjan toteuttajaksi.
Minusta opettajana ongelman perimmäinen syy on liika lempeys akateemisesti. Yritetään pitää kaikki mukana, mikä johtaa vaativuuden minimointiin. Siis ei tavoitella vakavasti korkeita tuloksia, vaan tsempataan jokaista pienestäkin ja yritetään kaikille iloa oppimiseen.
Tosiasiassa korkeat tulokset ja tietämys eivät synny niinkään leppoisasti ja viihdyttävästi kuin työtä tekemällä riittävällä intensiteetillä ja paneutumisella.