Mahdollisuus tavata lapsenlasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat sanalla oikeus? Jos jotain lain suomaa oikeutta, niin ei ole.

 

Itse asiassa täysorvon lapsen oikeus biologiseen sukuunsa on aika vahva, jos suku niin haluaa. Tässä tapauksessa sekä isän että äidin sukulaisilla on mahdollisuus hakea huoltajuutta ja usein sosiaaliviranomaiset tätä vaihtoehtoa suosivat, koska silloin ei yhteiskunnan tarvitse maksaa mitään sijaishuoltajakorvauksia kuten ei-sukulaisille pitää. Pelkkä asuminen jossain perheessä ei tarkoita sitä, että ko. perhe voisi automaattisesti vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.

Ei huoltaja saa korvauksia lastensuojelusta vaikka ei olisi sukulainen lapselle.

No kyllähän se täysorvon lapsen tilanne katsotaan kuitenkin aivan virallisesti lastensuojelussa ja oikeudessa. Lapsi on sijaishuollossa ja jos on sijaishuollossa, kyllä siitä tulee korvaus sijaisvanhemmille. Adoptiossa ei tietysti enää tule ylimääräisiä korvauksia, kun lapsi kuuluu virallisesti perheen.

Orvoksi jääneelle etsitään uusi huoltaja. Ei muuta, ellei tällä ole jotain erityistä tarvetta.

Pikkusiskoni muutti meille toisenkin biologisen vanhempansa kuoleman jälkeen ollessaan alle kouluikäinen. Isä sai siskon huoltajuuden aikalailla samantien, vaikkei ollut biologinen sukulainen. Isä sai siskosta lapsilisää, kuten meistä muistakin lapsista, mutta muuten isä elätti pikkusiskoa ihan omilla ansioillaan, ihan kuten meitä muitakin lapsia.

Aloittaja pohtii lapsen tapaamista eikä huoltajuutta. Orvolle lapselle on tässä vaiheessa luultavasti huoltaja jo päätetty. Tässä ketjussa sekoitetaan asioita muutenkin. Sijaisvanhempi ei ole huoltaja. Sijaisvanhemman ei tarvitse vaatia palkkiota koska saa sen lain mukaan. 

Mitään lain suomaa oikeutta tapaamiseen ei ole olemassa. Oleellisempaa olisi vastata kysymykseen, miksi haluatte tavata lasta? Entä miksi ette ole olleet lapsen elämässä?

Vierailija kirjoitti:

Mitään lain suomaa oikeutta tapaamiseen ei ole olemassa. Oleellisempaa olisi vastata kysymykseen, miksi haluatte tavata lasta? Entä miksi ette ole olleet lapsen elämässä?

Ap kertoi aloitustekstissä, että lapsi oli usean kuukauden vanha, ennen kuin saivat edes tietää lapsen syntymästä. Tapasivat muutaman kerran tytärtään tämän lapsen kanssa. Nythän ap ei ole enää keskustelussa mukana, vaan miettii miten kauan tämä trolli on elossa.

Sikäli tärkeä aihe, koska näin uusperheaikoina, suhteet helposti katkeavat, varsinkin jos vanhempi kuolee.

Isovanhempana ymmärrän ap:n halun pitää lapsen suhdetta yllä myös biologisiin sukulaisiin. Tämä tarvehan nousee myös usein adoptiolapsella, kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Monet selvittävät aikuisena omat biologiset juurensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään lain suomaa oikeutta tapaamiseen ei ole olemassa. Oleellisempaa olisi vastata kysymykseen, miksi haluatte tavata lasta? Entä miksi ette ole olleet lapsen elämässä?

 

Ap kertoi aloitustekstissä, että lapsi oli usean kuukauden vanha, ennen kuin saivat edes tietää lapsen syntymästä. Tapasivat muutaman kerran tytärtään tämän lapsen kanssa. Nythän ap ei ole enää keskustelussa mukana, vaan miettii miten kauan tämä trolli on elossa.

Sikäli tärkeä aihe, koska näin uusperheaikoina, suhteet helposti katkeavat, varsinkin jos vanhempi kuolee.

Isovanhempana ymmärrän ap:n halun pitää lapsen suhdetta yllä myös biologisiin sukulaisiin. Tämä tarvehan nousee myös usein adoptiolapsella, kun hän tulee täysi-ikäiseksi. Monet selvittävät aikuisena omat biologiset juurensa.

Ja usein ne tapaukset missä adoptiolapsi etsii biologisia sukulaisiaan ei ole niin onnellisia kuin tv-ohjelmissa annetaan ymmärtää. Ei se ole pelkkää jälleennäkemisen riemua, vaikka niin ehkä olisi hauskaa uskoakin. Taustalla voi olla hyvinkin vaikeita ja kipeitä asioita.

Olen itse adoptoitu ja kovin kiinnostumaton pitämään yhteyttä biologisen isän suvun kanssa. Biologinen isä oli monella tavalla hyvin ongelmainen henkilö, joka päätti päivänsä kamapäissään aikoinaan. Perheensä mielestä hän toki oli maailman täydellisin poika, kaikki oli vaan isän kumppanien, entisten ja nykyisen syytä. Biologisen isän perhe ja suku ei ole mitään helppoja ihmisiä ja ongelmia löytyy vaikka muille jakaa. He eivät koskaan nähneet mitään väärää omassa toiminnassaan eivätkä esimerkiksi siinä, että kohtelivat minua ja sisarustani kuin biologisen isäni jatkeena. Heille me emme olleet omia itsejämme eivätkä he olleet kiinnostuneita meistä persoonina. Heille me olimme vain heidän sukuunsa kuuluvaa omaisuutta, emme ihmisiä. Sitten ihmettelivät vuosikausia, kun ei oikein kukaan halunnut pitää yhteyttä.

Varmaan noin on, että syyt ovat aina  painavat adoptioon ja aina ei löydy sitä auvoista yheyttä, mitä toivoisi. Mutta selvittäähän se sille adoptoidulle jotain aivan omasta itsestä, ulkonäöstä yms.

Parhaassa tapauksessa löytyy uusia sukulaisia, serkkuja jne. jne.

Miksi nyt?

Pakostakin tulee mieleen että jos olisit oikeasti halunnut kuulua selvittää asioita, se olisi tapahtunut jo vuosia sitten. Tuo lapsi ei ole mikään tyttäresi jatke, vaan lapsi jolla on ihan oma elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja pohtii lapsen tapaamista eikä huoltajuutta. Orvolle lapselle on tässä vaiheessa luultavasti huoltaja jo päätetty. Tässä ketjussa sekoitetaan asioita muutenkin. Sijaisvanhempi ei ole huoltaja. Sijaisvanhemman ei tarvitse vaatia palkkiota koska saa sen lain mukaan. 

Huoltajuus ei myöskään edellytä adoptiota.

Olennaista ei ole se haluatteko te tavata lasta vaan se että haluaako lapsi tavata teitä. Orvoksi jäämisessä ja sillä että lapsi saa uuden huoltajan on lapselle jo ihan tarpeeksi käsiteltävää. Ei ehkä ole paras aika alkaa esittää lapselle tuntemattomia ihmisiä sukulaisina.

Kirjoittaisin ystävällisen ja kohteliaan kirjeen lapsen huoltajalle. Selittäisin, että olette kiitollisia että huoltaja pitää huolta tyttärenne lapsesta ja toiveenanne olisi, että voisitte tutustua lapsenlapseen, jos se vain huoltajalle ja lapselle sopii. Sellainen ei-uhkaava kirje, josta voi lukea rivien välistä, että tarkoituksena ei ole viedä lasta pois perheensä luota vaan olisi mukavaa, jos biologinen suku saisi mahdollisuuden tuntea hänet.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaisin ystävällisen ja kohteliaan kirjeen lapsen huoltajalle. Selittäisin, että olette kiitollisia että huoltaja pitää huolta tyttärenne lapsesta ja toiveenanne olisi, että voisitte tutustua lapsenlapseen, jos se vain huoltajalle ja lapselle sopii. Sellainen ei-uhkaava kirje, josta voi lukea rivien välistä, että tarkoituksena ei ole viedä lasta pois perheensä luota vaan olisi mukavaa, jos biologinen suku saisi mahdollisuuden tuntea hänet.

Eipä kukaan lapsen elämään kuulumaton biologinen sukulainen edes voisi millään tavalla viedä lasta perheensä ja huoltajansa luota. Huoltajuus on yleensä vahva side lapsen ja huoltajan välillä, lisäksi se on tuomioistuimen päätökseen perustuva.

Teillä on oikeus olla oman lapsenlapsen kanssa. Nyt vaatimaan tapaamisia vaikka lakimiehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Teillä on oikeus olla oman lapsenlapsen kanssa. Nyt vaatimaan tapaamisia vaikka lakimiehen kanssa.

Ei muuten ole. Vai ihanko tosissaan kuvittelet että joku tuntematon mummo voi tavata lasta vain koska hän haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten voivat molemmat kuolla?

Narkomaaneja tai molemmilla vakava sairaus? Joskushan sairaudet yhdistävät ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.

Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.

 

Isovanhemmat voivat olla vaikka alkoholisteja, narkkeja, väkivaltaisia, hyväksikäyttäjiä, ilkeitä, pahantahtoisia jne. Ei todellakaan ole kohtuutonta, että vanhemmat suojelevat lapsiaan.

Kaikki vanhemmat eivät sovi vanhemmiksi ja ihan samoin kaikki isovanhemmat eivät sovi isovanhemmiksi. Perinnöllä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.

 

Kaikki äiditkään eivät sovi vanhemmiksi - voi olla alkoholisteja, narkkeja tai mt-ongelmaisia, jotka erottavat lapsensa isovanhemmistaan.

Aika outo kysymys tuo että miten voi molemmat kuolla. Harvinaistahan se toki on, mutta kyllä kuolintapoja maailmassa riittää. Esimerkiksi kaverini vanhemmista toinen kuoli onnettomuudessa ja toinen kuoli saadessaan aivoverenvuodon.