Lue keskustelun säännöt.
Mahdollisuus tavata lapsenlasta?
03.12.2023 |
Tyttärellämme on tytär joka ei ole kuulunut elämäämme vuosiin. Saimme kuulla lapsenlapsesta vasta useita kuukausia tämän syntymän jälkeen. Tyttärellä oli nuoruudessa omat haasteensa eikä hän ollut tekemisissä kanssamme vuosiin. Lapsen syntymän jälkeen kuitenkin tapasimme muutaman kerran tätä lastakin kunnes tyttäremme kuoli lapsensa ollessa pieni. Lapsi jäi elämään isänsä kanssa kunnes lapsen isäkin kuoli nyt syksyllä. Lapsi elää nyt isänsä entisen vaimon ja heidän yhteisten lasten kanssa.
Voisiko meillä kuitenkin olla oikeus tavata tyttäremme lasta?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Tuo asia ei olisi ollut sinun, pikkuveljesi tai isäsi päätettävissä. Sosiaaliviranomaiset olisivat katsoneet lapsen parasta eikä se välttämättä olisi ollut ero biologisista suvuista.
Ei mikään taho laita orvoksi jäänyttä lasta asumaan sellaiseen paikkaan mihin lapsi ei halua, koska se on erittäin huono lähtökohta huoltajan ja lapsen väliselle suhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Isovanhemmat voivat olla vaikka alkoholisteja, narkkeja, väkivaltaisia, hyväksikäyttäjiä, ilkeitä, pahantahtoisia jne. Ei todellakaan ole kohtuutonta, että vanhemmat suojelevat lapsiaan.
Kaikki vanhemmat eivät sovi vanhemmiksi ja ihan samoin kaikki isovanhemmat eivät sovi isovanhemmiksi. Perinnöllä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Minulle taas tuli tuosta mieleen, että tämä tytär olisi ehkä päihdeongelmainen ja sen elämän seurauksena sitten myös menehtynyt. Sama tuli tuon lapsen isästä myös mieleen. Niin yleistä noissa piireissä kuite
Silti tuo tytär kuoli nuorena, kuten myös miehensä. Isovanhemmat elävät. Jos pitäisi nyt sokkona miettiä, kummalla puolella se mahd päihdeongelma olikaan, niin mitä veikkaisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Isovanhemmat voivat olla vaikka alkoholisteja, narkkeja, väkivaltaisia, hyväksikäyttäjiä, ilkeitä, pahantahtoisia jne. Ei todellakaan ole kohtuutonta, että vanhemmat suojelevat lapsiaan.
Kaikki vanhemmat eivät sovi vanhemmiksi ja ihan samoin kaikki isovanhemmat eivät sovi isovanhemmiksi. Perinnöllä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Minulle taas tuli tuosta mieleen, että tämä tytär olisi ehkä päihdeongelmainen ja sen elämän seurauksena sitten myös menehtynyt. Sama tuli tuon lapsen isästä
Silti tuo tytär kuoli nuorena, kuten myös miehensä. Isovanhemmat elävät. Jos pitäisi nyt sokkona miettiä, kummalla puolella se mahd päihdeongelma olikaan, niin mitä veikkaisit?
Vaikea sanoa. Serkkuni kuoli 25-vuotiaana aivoverenvuotoon vuosia sitten. Sen sijaan nyt yli 70v alkoholia erittäin runsaasti jo 50 vuotta käyttänyt isänsä elää edelleen ja voi ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Niin tämä ap:n lapsenlapsi päätyi isän uudelle puolisolle ts yksinhuoltajalle, jolla muitakin lapsia. Ja ap ei kai halunnutkaan mitään huoltajuutta, vaan olla jotenkin tyttärentyttären elämässä mukana ja se mielestäni on kohtuullinen vaatimus. Tottakai se riippuu siitä, millaisia nuo isovanhemmat ovat? Mutta sitähän tässä ketjussa ei ole kerrottu.
Miksi haluaisit tavata tätä lasta, jota et ilmeisesti edes tunne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Ei välttämättä. Se, että on jäänyt asumaan isänsä vaimon kanssa, voisi viitata siihen että vaimo on adoptoinut lapsen, ehkä jo isän eläessä. Silloin perimisketju on katkennut.
Tuskin on.
Ei se perimisketju katkea, jos isovanhemmat eivät ole katkaisseet sitä ja siinähän täytyy olla painavat syyt esim vakava rikos.
Ja tuossahan lapsi siis perii
Noin minäkin sen ajattelen. Äidin olisi jo pitänyt sanoutua irti vanhemmistaan ts luopua lakiosastaan. Nämä isovanhemmathan kuitenkin tapasivat tyttärentytärtään pienenä.
Se että joku kieltäytyy perintönsä lakiosasta ei vaikuta henkilön lasten lakiosaan. Lasten puolesta ei siis voi lakiosasta kieltäytyä, vain omasta puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Oikeudessa on ihan pätevänä syynä pidetty sitä, että biologisilla sukulaisilla ei ole mitään estettä huolehtia lapsesta eikä heillä ole taloudellisia vaatimuksia lapsen elatuksen suhteen. Sijaisperheillä kun on ikävä taipumus ryhtyä vaatimaan yhteiskunnalta rahaa vastineeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sanalla oikeus? Jos jotain lain suomaa oikeutta, niin ei ole.
Itse asiassa täysorvon lapsen oikeus biologiseen sukuunsa on aika vahva, jos suku niin haluaa. Tässä tapauksessa sekä isän että äidin sukulaisilla on mahdollisuus hakea huoltajuutta ja usein sosiaaliviranomaiset tätä vaihtoehtoa suosivat, koska silloin ei yhteiskunnan tarvitse maksaa mitään sijaishuoltajakorvauksia kuten ei-sukulaisille pitää. Pelkkä asuminen jossain perheessä ei tarkoita sitä, että ko. perhe voisi automaattisesti vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.
Ei huoltaja saa korvauksia lastensuojelusta vaikka ei olisi sukulainen lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Lapsen mielipiteellä ei ole merkitystä, jos hän on alle 12v. Eikä lapsi voi sanoa mielipidettä asiasta, josta ei voi tietää - miten hän olettaa, että elämä tädin luona olisi kamalaa. Tietty jos nykyinen asuinperhe kauhumaalailee biologisia sukulaisia hirviöiksi, niin tietty lapsi pelkää, mutta miksi kukaan ulkopuolinen haluaa kieltää lapselta isän tai äidin suvun yhteyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain ä
Huoltaja ei ole sijaisvanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että joku kieltäytyy perintönsä lakiosasta ei vaikuta henkilön lasten lakiosaan. Lasten puolesta ei siis voi lakiosasta kieltäytyä, vain omasta puolestaan.
No näin kyllä, mutta entäs jos lapsella odottaisi iso perintö isovanhempien puolella ja lapsi adoptoitaisiin, niin pienenä ettei ymmärrä omaisuuden merkitystä. Lapsi päätyy varattomaan yh-perheeseen, joka asuu kaupungin vuokratalossa.
Myöhemmin lapsi tajuaa, että hänen perintönsä on mennyt. Onko sinulla vastaus tähän?
En tuollaista tilannetta tunne, mutta kun joku väitti, että perintöoikeus menee biologiseen perheeseen adoption myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sanalla oikeus? Jos jotain lain suomaa oikeutta, niin ei ole.
Itse asiassa täysorvon lapsen oikeus biologiseen sukuunsa on aika vahva, jos suku niin haluaa. Tässä tapauksessa sekä isän että äidin sukulaisilla on mahdollisuus hakea huoltajuutta ja usein sosiaaliviranomaiset tätä vaihtoehtoa suosivat, koska silloin ei yhteiskunnan tarvitse maksaa mitään sijaishuoltajakorvauksia kuten ei-sukulaisille pitää. Pelkkä asuminen jossain perheessä ei tarkoita sitä, että ko. perhe voisi automaattisesti vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.
Ei huoltaja saa korvauksia lastensuojelusta vaikka ei olisi sukulainen lapselle.
Ja sinä jotenkin oudosti oletat, että oikeus antaisi huoltajuuden ihmisille, jotka eivät ole millään tavalla sukua lapselle, ainoastaan tarjonneet asunnon ja ruuan, kun vaihtoehtona olisi sukulaisten tarjoama rakastava koti? Kyllä ne oikeuden kautta huoltajuutta hakeneet aika pian ryhtyvät lapsella rahastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain ä
Oikeudessa on ihan pätevänä syynä pidetty sitä, että biologisilla sukulaisilla ei ole mitään estettä huolehtia lapsesta eikä heillä ole taloudellisia vaatimuksia lapsen elatuksen suhteen. Sijaisperheillä kun on ikävä taipumus ryhtyä vaatimaan yhteiskunnalta rahaa vastineeksi.
Huoltaja ei ole mikään sijaisperhe, vaan huoltaja. Sijaisperheellä tarkoitetaan yleensä perhehoitajia, jotka huolehtivat lastensuojelun kautta sijoitetuista lapsista perhehoitona, mutta eivät ole lasten huoltajia. Tällöin heille myös maksetaan lapsesta mm. hoitopalkkio tehdystä työstä sekä kulukorvaus tarkoitetuksi lapsen aiheuttamiin kuluihin.
Biologinen sukulaisuus ei huoltajaa orvoksi jääneelle lapselle määriteltäessä ole oikeastaan itsessään yhtään mikään kriteeri. Ratkaisevampaa on, millainen suhde tällä huoltajuutta hakevalla ja lapsella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku kieltäytyy perintönsä lakiosasta ei vaikuta henkilön lasten lakiosaan. Lasten puolesta ei siis voi lakiosasta kieltäytyä, vain omasta puolestaan.
No näin kyllä, mutta entäs jos lapsella odottaisi iso perintö isovanhempien puolella ja lapsi adoptoitaisiin, niin pienenä ettei ymmärrä omaisuuden merkitystä. Lapsi päätyy varattomaan yh-perheeseen, joka asuu kaupungin vuokratalossa.
Myöhemmin lapsi tajuaa, että hänen perintönsä on mennyt. Onko sinulla vastaus tähän?
En tuollaista tilannetta tunne, mutta kun joku väitti, että perintöoikeus menee biologiseen perheeseen adoption myötä.
Se on totuus, että perintöoikeus päättyy adoptioon ja siirtyy adoptoivaan vanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sanalla oikeus? Jos jotain lain suomaa oikeutta, niin ei ole.
Itse asiassa täysorvon lapsen oikeus biologiseen sukuunsa on aika vahva, jos suku niin haluaa. Tässä tapauksessa sekä isän että äidin sukulaisilla on mahdollisuus hakea huoltajuutta ja usein sosiaaliviranomaiset tätä vaihtoehtoa suosivat, koska silloin ei yhteiskunnan tarvitse maksaa mitään sijaishuoltajakorvauksia kuten ei-sukulaisille pitää. Pelkkä asuminen jossain perheessä ei tarkoita sitä, että ko. perhe voisi automaattisesti vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.
Ei huoltaja saa korvauksia lastensuojelusta vaikka ei olisi sukulainen lapselle.
No kyllähän se täysorvon lapsen tilanne katsotaan kuitenkin aivan virallisesti lastensuojelussa ja oikeudessa. Lapsi on sijaishuollossa ja jos on sijaishuollossa, kyllä siitä tulee korvaus sijaisvanhemmille. Adoptiossa ei tietysti enää tule ylimääräisiä korvauksia, kun lapsi kuuluu virallisesti perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sanalla oikeus? Jos jotain lain suomaa oikeutta, niin ei ole.
Itse asiassa täysorvon lapsen oikeus biologiseen sukuunsa on aika vahva, jos suku niin haluaa. Tässä tapauksessa sekä isän että äidin sukulaisilla on mahdollisuus hakea huoltajuutta ja usein sosiaaliviranomaiset tätä vaihtoehtoa suosivat, koska silloin ei yhteiskunnan tarvitse maksaa mitään sijaishuoltajakorvauksia kuten ei-sukulaisille pitää. Pelkkä asuminen jossain perheessä ei tarkoita sitä, että ko. perhe voisi automaattisesti vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.
Ei huoltaja saa korvauksia lastensuojelusta vaikka ei olisi sukulainen lapselle.
Ja sinä jotenkin oudosti oletat, että oikeus antaisi huoltajuuden ihmisille, jotk
Miksi olisi huoltajuutta hakenut, jos haluaa sijaisvanhemmaksi? Huoltaja ei saa palkkiota. Miksi oletat, että rakkaus vaatii biologisen sukulaisuuden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat sanalla oikeus? Jos jotain lain suomaa oikeutta, niin ei ole.
Itse asiassa täysorvon lapsen oikeus biologiseen sukuunsa on aika vahva, jos suku niin haluaa. Tässä tapauksessa sekä isän että äidin sukulaisilla on mahdollisuus hakea huoltajuutta ja usein sosiaaliviranomaiset tätä vaihtoehtoa suosivat, koska silloin ei yhteiskunnan tarvitse maksaa mitään sijaishuoltajakorvauksia kuten ei-sukulaisille pitää. Pelkkä asuminen jossain perheessä ei tarkoita sitä, että ko. perhe voisi automaattisesti vaatia lapsen huoltajuutta itselleen.
Ei huoltaja saa korvauksia lastensuojelusta vaikka ei olisi sukulainen lapselle.
No kyllähän se täysorvon lapsen tilanne katsotaan kuitenkin aivan virallisesti lastensuojelussa j
Sijaisvanhempi ei ole huoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että joku kieltäytyy perintönsä lakiosasta ei vaikuta henkilön lasten lakiosaan. Lasten puolesta ei siis voi lakiosasta kieltäytyä, vain omasta puolestaan.
No näin kyllä, mutta entäs jos lapsella odottaisi iso perintö isovanhempien puolella ja lapsi adoptoitaisiin, niin pienenä ettei ymmärrä omaisuuden merkitystä. Lapsi päätyy varattomaan yh-perheeseen, joka asuu kaupungin vuokratalossa.
Myöhemmin lapsi tajuaa, että hänen perintönsä on mennyt. Onko sinulla vastaus tähän?
En tuollaista tilannetta tunne, mutta kun joku väitti, että perintöoikeus menee biologiseen perheeseen adoption myötä.
Se on totuus, että perintöoikeus päättyy adoptioon ja siirtyy adoptoivaan vanhempaan.
Hyvä, kiitos tästä tiedosta!
Oikeus päättää lapsen huoltajuusasioista, ei sosiaaliviranomaiset. Myös lapsen oma mielipide painaa hyvin paljon. Yleensä oikeus myös välttää erottamasta sisaruksia, mikäli sisarussuhde on ollut hyvä ja ns. normaali. Lähtökohtaisesti sisarukset pyritään pitämään yhdessä, koska se katsotaan lapsen edun mukaiseksi.
Vai kerrotko yhdenkin syyn, miksi veli olisi päätynyt esimerkiksi iäkkäälle isoäidille joka ei pystynyt hoitamaan edes itseään, isänsä sisaruksille joita veli ei ollut nähnyt koskaan elämänsä aikana, alkoholiongelmaiselle enolleen tai ruuhkavuosia eläville äidin sisaruksille, joilla itselläänkin oli ihan täysin työ omien lasten kanssa?