Mahdollisuus tavata lapsenlasta?
Tyttärellämme on tytär joka ei ole kuulunut elämäämme vuosiin. Saimme kuulla lapsenlapsesta vasta useita kuukausia tämän syntymän jälkeen. Tyttärellä oli nuoruudessa omat haasteensa eikä hän ollut tekemisissä kanssamme vuosiin. Lapsen syntymän jälkeen kuitenkin tapasimme muutaman kerran tätä lastakin kunnes tyttäremme kuoli lapsensa ollessa pieni. Lapsi jäi elämään isänsä kanssa kunnes lapsen isäkin kuoli nyt syksyllä. Lapsi elää nyt isänsä entisen vaimon ja heidän yhteisten lasten kanssa.
Voisiko meillä kuitenkin olla oikeus tavata tyttäremme lasta?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhemmilla ole mitään lain määrittämää oikeutta tapaamisiin. Tapaamisista päättää lapsen huoltaja tai viimekädessä oikeus.
Biologinen isäni kuoli kun olin koululainen. Hänellä oli myös toinen lapsi silloisen kumppaninsa kanssa, ja tämä lapsen äiti kuoli myöhemmin tapaturmaisesti. Tämä lapsi jäi asumaan isäpuolensa kanssa josta tuli myös tämän lapsen huoltaja, ja myöhemmin isä ihan juridisestikin.
Biologisen isän vanhemmat olisi ilmeisesti halunneet olla tekemisissä minun ja biologisen isän toisen lapsen kanssa. Parempi etteivät olleet. Olivat hyvin ikäviä ja ilkeitä ihmisiä, millä oli varmasti vaikutusta myös biologisen isän elämään.
Kuka sen esti, etteivät saaneet olla tekemisissä kanssasi?
Ei kukaan. Mutta en itse halunnut, eikä tämä toinenkaan lapsi.
En ole missään tekemisissä biologisen isäni kanssa, pelkään häntä niin valtavasti edelleen. Olen ohjeistanut myös lasteni isää, ettei anna tämän henkilön olla yhteyksissä lapsiini, jos jotain käy. Lasten toinen isoisä ja -äiti ovat heidän elämässään, ja heidänkin numerot oli bio-isäni kaivanut esiin ja yrittänyt taivutella, että toisivat lapset hänelle käymään. Olivat ymmärrettävästi kieltäytyneet, vaikka eivät taustoja tiedä, muuta kuin että ei tullut häihimme, eikä ole valokuvia esillä.
Olisi todella hyvä, jos ei kerrottaisi kenenkään osoitteita tai muita infoja kyselijöille, siellä voi olla tosi vaikeita asioita rikosasioitakin taustalla.
No olisko ihan niin, että kysytte, haluavatko tavata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Ei välttämättä. Se, että on jäänyt asumaan isänsä vaimon kanssa, voisi viitata siihen että vaimo on adoptoinut lapsen, ehkä jo isän eläessä. Silloin perimisketju on katkennut.
Tuskin on.
Olette epäonnistuneet oman lapsenne kasvattamisessa ja nyt himoitsette hänen lastaan itsellenne.
Jostakin syystä tyttärenne haki turvaa vääristä ihmisistä ja päihteistä. Mistähän mahtaisi johtua?
Kerro toki myös se miksi tyttärenne ei halunnut teitä lapsensa elämään.
Sama trollausaloitus on ollut monta kertaa. Älkää menkö halpaan taas.
Vierailija kirjoitti:
Sama trollausaloitus on ollut monta kertaa. Älkää menkö halpaan taas.
Tuskin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Isovanhemmat voivat olla vaikka alkoholisteja, narkkeja, väkivaltaisia, hyväksikäyttäjiä, ilkeitä, pahantahtoisia jne. Ei todellakaan ole kohtuutonta, että vanhemmat suojelevat lapsiaan.
Kaikki vanhemmat eivät sovi vanhemmiksi ja ihan samoin kaikki isovanhemmat eivät sovi isovanhemmiksi. Perinnöllä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Minulle taas tuli tuosta mieleen, että tämä tytär olisi ehkä päihdeongelmainen ja sen elämän seurauksena sitten myös menehtynyt. Sama tuli tuon lapsen isästä myös mieleen. Niin yleistä noissa piireissä kuitenkin, että kuolee nuorena.
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Lapsuudenperheessäni kävi suunnilleen näin. Kyllähän siitä jotkut biologiset sukulaiset pahoitti mielensä, mutta parempi niin. Huoltajuuden kuuluu määräytyä lapsen edun mukaan, ei sen kukaan että biologisilla sukulaisilla olisi hyvä mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Isovanhemmat voivat olla vaikka alkoholisteja, narkkeja, väkivaltaisia, hyväksikäyttäjiä, ilkeitä, pahantahtoisia jne. Ei todellakaan ole kohtuutonta, että vanhemmat suojelevat lapsiaan.
Kaikki vanhemmat eivät sovi vanhemmiksi ja ihan samoin kaikki isovanhemmat eivät sovi isovanhemmiksi. Perinnöllä ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa.
Minulle taas tuli tuosta mieleen, että tämä tytär olisi ehkä päihdeongelmainen ja sen elämän seurauksena sitten myös menehtynyt. Sama tuli tuon lapsen isästä myös mieleen. Niin yleistä noissa piireissä kuitenkin, että kuolee nuorena.
Tai sitten niillä isovanhemmilla oli päihdeongelma. Heidän mielestään tyttärellä ehkä oli ongelma kun otti etäisyyttä eikä pitänyt yhteyttä kun kyllästyi kuvioon jo lapsuudessa, eikä halunnut lastaankaan lähelle näitä ihmisiä.
Ei teillä ole mitään oikeuksia toisten ihmisten lapsiin. Tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Tuskin isäsi olisi saanut pikkuveljen huoltajuutta vaan pikkuveljen paikka olisi ollut isänsä vanhemmat, sisarukset kummit tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Ei välttämättä. Se, että on jäänyt asumaan isänsä vaimon kanssa, voisi viitata siihen että vaimo on adoptoinut lapsen, ehkä jo isän eläessä. Silloin perimisketju on katkennut.
Tuskin on.
Ei se perimisketju katkea, jos isovanhemmat eivät ole katkaisseet sitä ja siinähän täytyy olla painavat syyt esim vakava rikos.
Vierailija kirjoitti:
Olette epäonnistuneet oman lapsenne kasvattamisessa ja nyt himoitsette hänen lastaan itsellenne.
Jostakin syystä tyttärenne haki turvaa vääristä ihmisistä ja päihteistä. Mistähän mahtaisi johtua?
Kyllä sattumallakin on suuri osuus! Millaisiin porukoihin sattuu ajautumaan esim koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Ei välttämättä. Se, että on jäänyt asumaan isänsä vaimon kanssa, voisi viitata siihen että vaimo on adoptoinut lapsen, ehkä jo isän eläessä. Silloin perimisketju on katkennut.
Tuskin on.
Ei se perimisketju katkea, jos isovanhemmat eivät ole katkaisseet sitä ja siinähän täytyy olla painavat syyt esim vakava rikos.
Adoption myötä perimisoikeus siirtyy biologisesta vanhemmasta ja suvusta adoptoivaan vanhempaan ja tämän sukuun.
Vierailija kirjoitti:
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.
Tuo asia ei olisi ollut sinun, pikkuveljesi tai isäsi päätettävissä. Sosiaaliviranomaiset olisivat katsoneet lapsen parasta eikä se välttämättä olisi ollut ero biologisista suvuista.
Aika itsekästä ajattelua että te nyt vaan haluaisitte tavata lasta koska tyttärenne on tämän joskus synnyttänyt. Kannattaa ennemminkin miettiä, että mitä annettavaa teillä olisi sille lapselle. Jos ei mitään, niin kannattaa tosiaan katsoa peiliin ja ihan ajan kanssa pohtia niitä omia motiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä lapsihan aikoinaan perii isovanhempansa muiden rintaperillisten tavoin.
Kohtuutonta on jos lapselle ei anneta mahdollisuutta tutustua isovanhempiin.
Ei välttämättä. Se, että on jäänyt asumaan isänsä vaimon kanssa, voisi viitata siihen että vaimo on adoptoinut lapsen, ehkä jo isän eläessä. Silloin perimisketju on katkennut.
Tuskin on.
Ei se perimisketju katkea, jos isovanhemmat eivät ole katkaisseet sitä ja siinähän täytyy olla painavat syyt esim vakava rikos.
Ja tuossahan lapsi siis perii kuolleen äitinsä osuuden isovanhempien kuollessa. Siihen ei joku uuden puolison tekemä adoptio vaikuta. Koska äiti on kuollut, ei luopunut lapsesta.
"Toki lapsen edun mukaan. Mutta jos biologiset sukulaiset ovat täyspäisiä, normaaleja ihmisiä, niin onhan lapsen edun mukaista kasvaa sukulaisen hoivassa."
Ei mene ihan niinkään. Kaikki riippuu lapsen suhteesta näihin sukulaisiin, käytännön olosuhteista ja paljon myös lapsen omasta mielipiteestä.
Esimerkiksi meillä isällä ja äidilläni oli aina hyvä ja toimiva yhteishuoltajuus. He ovat myös aina olleet hyvissä väleissä ja hyviä ystäviä. Pikkuveljeni isä kuoli kun pikkuveli oli lapsi. Vuosien aikana pikkuveljestä ja isästäni tuli myös hyvin läheiset. Jos me pikkuveljen kanssa oltaisiin jääty äidittömiksi, niin olisi ollut kaikista luonnollisinta, että isästäni olisi tullut myös pikkuveljen huoltaja. Eikä siten, että pikkuveljelle oltaisiin etsitty eri huoltajaa jostain äidin tai biologisen isänsä suvusta.