Lue keskustelun säännöt.
Olen liian nopea ja ärsyttää muiden hitaus
02.12.2023 |
Kaupassa, ravintolassa, liikenteessä.. koitan ajatella muita asioita ja hengitellä syvään, välillä ärsyttää silti tosi paljon hidastelijat. Pahin on mennä asioille päivällä kun vanhukset ovat liikenteessä.
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Nopeus ei ole meriitti missään muussa kuin urheilussa.
Työelämässä tarkkuus ja muutenkin työn laatu on tärkeämpää.
Kiireessä tekee enemmän virheitä, joiden korjaamiseen menee sitten 80% työajasta.
Liikenteessä ylinopeus aiheuttaa 80% onnettomuuksista.
Kiire on vika keskushermostossa: kyvyttömyyttä keskittyä siihen mitä tekee.
Hidastelu ei ole tae mistään tarkkuudesta tai laadusta. Sitä voi käyttää mittaamattoman määrän työtunteja sössimällä koko projektin saamatta mitään muuta aikaan kuin rahan menoa, harmia ja lisää ylimääräistä työtä virheiden korjailun muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.
Näitä näkee ruokakaupassa usein.
Kun itse haluaisin mennä rauhassa ja katsella hyllyjen tarjontaa kiireettä, niin on välillä oikeasti lähellä ettei joku niin totaalikiireinen juokse kärryineen täysillä päin.
Ja ei, en seiso keskellä käytävää. On ihan sama missä seinän vieressä seisoo, kun kiireisten on päästävä paniikkijuoksemaan juuri siitä.
Enpä ole kärryjen kanssa juoksijoita nähnyt. Itsekin valitsen mielummin kopan, koska sen kanssa pujotteleminen ja toiminta sujuu paljon sukkelammin.
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa sietää hitautta. Ei arjessa, mutta työelämässä. Ap:n tavoin pelkään jyrääväni muut kun olen jo asiaan ratkaisun ja ehdotuksen keksinyt kun muut vasta pohtivat mikä kysymys oli. Sitten kun sitä lähdetään selvittämään hyvin hitaasti on vaikeaa olla hiljaa. Haluaisin säästää kaikkien aikaa ja päästä muihin asioihin, jotta voi myöhemmin ottaa rennosti, mutta tämä saattaa vaikuttaa jyräämiseltä.
Kerran kokeilin mitä käy jos en otakaan vetovastuuta ja pysyttelen hiljaa. Asiassa, jonka olisi voinut ratkaista vartissa, meni 1,5h ja silloinkaan ei tullut valmista ja asia jäi auki. Työstin asian sitten itse omassa hiljaisuudessa loppuun ja muut jäivät tästä hyötymättä kun joutuivat tekemään samoin itse.
Tämä asian kanssa on toisinaan vaikeaa tasapainoilla. Onneksi työni on suurimmaksi osaksi itsenäistä ja saan toimia juuri niin nopeasti kuin itsestäni tuntuu.
Ihan kuin omalta näppikseltäni. Kiitos tästä jaosta.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin ärsyttää ihmisten hitaus. Minua ärsyttää sen lisäksi se että ihmiset ovat myöhässä. Itse olen paikalla jo yleensä 15 min. etuajassa.
Kaupassa käynnin ratkaisin niin että menen sinne heti kun ovet aukeavat, ei yleensä ole ruuhkaa ja kun olen ekana ovella, kukaan ei ennätä edelleni hidastamaan matkaani.
Kun on joskus pakko hoitaa asioita puhelimitse, niin olen yleensä aivan naatti kuunneltuani pari tuntia taukomusiikkia ja odotathan vielä hetken -kehoituksia. Sinua palvellaan pian.... arrggh!
Mua taas ärsyttää kun jotkut sunlaiset tulevat paikalle liian ajoissa ja itse tulen sovittuna ajankohtana niin valitetaan että mä olen myöhässä. Tietenkään en tahallaan hidastele etten varmasti pääsisi paikalle jopa ennen sovittua ajankohtaa mutta en todellakaan ole velvollinen pyytämään anteeksi jos saavun silloin kun ollaan sovittu enkä ennen jonka vuoksi olet itse joutunut odottamaan vaan kosk olet liian ajoissa.
tiedän tällaisiakin lähipiirissä
Vierailija kirjoitti:
Kaupan pikakassoilla se vasta ärsyttävää onkin, kun JOTKUT kiirehtijät tulee vain siihen viereen, kun laitan ostoksiani reppuuni. Tosi epäkunnioittavaa vaan änkeä toisen paikkeille on se tilanne sitten kassoilla tai ihan missä vaan.
Hitaampi ei ehkä ole sisäistänyt, että se on PIKAkassa, siinä on tarkoitus olla nopea. Eihän siinä tavaroita reppuun jäädä pakkaamaan, ne pakataan sitä mukaa kun niistä luetaan viivakoodi ja samalla vauhdilla siitä reppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.
No olipa kyllä melkoinen aivopieru tämäkin.
Ei minusta mikään aivopieru, vaan jetsulleen näin minäkin ajattelen. Mihin sinulla, aloittaja, on niin kiire? Miksi olet niin hermostunut? Mikä sinua ajaa? Ihan kuin maaninen vaihe.
Haukut muut tyhmiksi. Taidat olla hukassa itsesi kanssa.
Ap:n kaltaiset ihmiset on raskaita. Pahinta on, jos täytyy jotakin yhteistä projektia edistää heidän kanssaan, ja sillä päällepäsmäröinnillä ja rauhattomuudellaan tämä ärtynyt stressaaja tekee muulle ryhmälle mahdottomaksi keskittyä niihin käsillä oleviin tehtäviin kyseiselle ryhmälle luontaisella temmolla ja poljennolla.
Sitten sen ryhmän dynamiikan hämmentämisen ja sabotoinnin ohessa se kireä ja dominoiva yli-ihminen alkaa uhriutumaan, että kun muut on niin hitaita, tyhmiä ja laiskoja, ja itse pitää kaikki tehdä. No ei pidä, jos osaisit mukautua ryhmään sen sabotoimisen sijaan, ja antaa muiden tehdä osansa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin tämän dilemman. Itse olin hyvinkin nopea ihan lapsista saakka, niin älyllisesti kuin fyysisestikin, harrastuksetkin oli mm pikajuoksu, pituushypoy ja pesäpallo mitkä viittaa juuri nopeuteen.(enkä tarkoita että olisin mikään älykkö vaan nopea hoksaamaan ja rekisteröimään asioita). Kun piti lähteä jonnekin, olin yleensä ensimmäisenä valmis, ekana ulkona, ekana päämäärässä jne.
Kun nuoruudessa tämän tajusin niin minusta tuntui että muut jäi aina jalkoihini esim kaupassa tai kadulla, ohitin hyvin usein jonkun. Hyvin hidastempoinen ja hallitseva siskoni ärsytti minua kun sen piti aina pohtia kaikkea ja se liikkuikin niin hitaasti.
Työelämä vei minut ravintola-alalle missä pärjää vain nopeat ja sellaiset jotka osaa tehdä monta asia yhtä aikaa ja päätöksiä muutamassa sekunnissa. Nykyään olen jo siinä roolissa että työni on istua palavereissa, tava
Kuulostaa niin tutulta. Toki vieläkin kävelyvauhtinsa on nopeampi kuin hyvin suurella osalla muista ihmisistä. Kaupungillakin en mene töllistelemään, vaan hankkimaan jotain tiettyä ja sen saadakseni kävelen ripeästi suorinta reittiä. Pahimpia ovat mammat vankkureineen, jotka taapertavat kuin hidastettuna filmissä ja usein vielä kaksi rinnan koko kävelyväylän leveydeltä. Minun suurin haasteeni on tällä hetkellä teini, kuin isänsä kopio hitaudessaan ja varmasti tuo ikäkin asiaa vielä korostaa. Savu nousee korvista kun aina vastauksena on jooojooo kohta.
Ja mihin sinulle tarkalleen ottaen on se ikuinen kiire?
Minusta on jotain pielessä ajanhallinnassa, jos on niin kiire kaupassa, että kanssaihmisten hitaus ärsyttää.
Me ihmiset ollaan vain erilaisia. Kaikista voi oppia jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suojatiellä matelijat ärsyttää. Menkää reippaasti. Lapsille ei opeteta tuota, et ripeästi yli et liikenne soljuu kitkatta. Ja nuoret kundit laahautuu hiiiitaaaasti. Muu liikenne odottaa.
Ja vastaavasti joillain autoilijoilla niin kiire, että keppien kanssa linkatessa meinasin useampaan kertaan jäädä suojatiellä auton alle. Kun en rikkinäisen polven kanssa oppinutkin pikajuoksemaan siksi, ettei autoilijaa nyt kiinnostaisi hidastaa vauhtia.
Ap:n kaltaiset ihmiset ovat kuin pikkulapsia. Oikeasti mahdotonta sietää sitä, että maailmassa pitää antaa tilaa ja vuoro muillekin ihmisille, jotka sitten kaiken lisäksi vielä liikkuvat, toimivat ja ovat olemassa eri tavalla, kuin ap itse.
Tulee olo, että onko jonkinlaista kyvyttömyyttä ymmärtää, että toisilla ihmisillä on omasta itsestä erillinen minuus, jolloin se vieras lihasäkki voikin joskus kaupassa olla muutaman sekunnin ajan juuri sen tuotteen edessä, jonka haluaa sinne omaankin koriin poimia - mutta että se on normaali, kaikkien meidän elämään vääjäämättä kuuluva kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun on vaikeaa sietää hitautta. Ei arjessa, mutta työelämässä. Ap:n tavoin pelkään jyrääväni muut kun olen jo asiaan ratkaisun ja ehdotuksen keksinyt kun muut vasta pohtivat mikä kysymys oli. Sitten kun sitä lähdetään selvittämään hyvin hitaasti on vaikeaa olla hiljaa. Haluaisin säästää kaikkien aikaa ja päästä muihin asioihin, jotta voi myöhemmin ottaa rennosti, mutta tämä saattaa vaikuttaa jyräämiseltä.
Kerran kokeilin mitä käy jos en otakaan vetovastuuta ja pysyttelen hiljaa. Asiassa, jonka olisi voinut ratkaista vartissa, meni 1,5h ja silloinkaan ei tullut valmista ja asia jäi auki. Työstin asian sitten itse omassa hiljaisuudessa loppuun ja muut jäivät tästä hyötymättä kun joutuivat tekemään samoin itse.
Tämä asian kanssa on toisinaan vaikeaa tasapainoilla. Onneksi työni on suurimmaksi osaksi itsenäistä ja saan toimia juuri niin nopeasti kuin itsestäni tun
Ja sama täällä. Samoissa fiiliksissa hyvin usein duunipaikalla. Koitan hillitä itseäni usein että en ole se joka aina hoputtaa "mennäänkö eteenpäin" tai "pysyttäskö asiassa". Onneksi työni on hyvin itsenäistä jotta suurimman osan asioista pystyn tekemään kuten haluan.
Minäkin olen ripeä ja nopea, samalla vanhusten kohdalla en ärsyynny. Hieman kunnioitusta muita kohtaan! Se hidas vanhus voisi olla oma vanhempi tai jos hyvin käy, sinä itse jonain päivänä. Siinä voi sitten vanhana katsella, kun kiireiset ryysii eteenpäin oikeastaan vailla päämäärää, koska sitähän ei tässä maailmassa ole olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.
No olipa kyllä melkoinen aivopieru tämäkin.
Ei minusta mikään aivopieru, vaan jetsulleen näin minäkin ajattelen. Mihin sinulla, aloittaja, on niin kiire? Miksi olet niin hermostunut? Mikä sinua ajaa? Ihan kuin maaninen vaihe.
Haukut muut tyhmiksi. Taidat olla hukassa itsesi kanssa.
Ensinnäkin, en ole aloittaja, enkä ole haukkunut ketään tyhmäksi. Mutta, nyt kun sanoit, on tosiaan aika tyhmää olla huomioimatta erilaisia luonteenlaatuja. Yksi on nopea ja toinen hidas jne. Vai ovatko mielestäsi kaikki pohjimmiltaan samanlaisia ja vain stressaantuneena ihmiset haluavat väkisin tehdä asiat nopeasti? Ihan samalla tavalla, jos hidasta ärsyttää nopean käytös, ärsyttää hidastelu ja edessä tukkeena oleminen nopeaa ihmistä. Lisäksi mielenterveyteen liittyvät termit eivät nyt ehkä ole kovin soveliaita käytettäväksi tällaisessa yhteydessä. Luonteenpiirteet eivät ole sairautta. Miksi itse suhtaudut tuolla tavalla, lähes ilkeästi, toisenlaisiin ihmisiin? Onko sinulla itselläsi kaikki ihan OK?
Miten voi olla näin vaikeaa ymmärtää? Jos haluaa tehdä asiat nopeasti, se ei tarkoita, että on kiire. Vaikka minulla olisi kaikki maailman aika, kävelen silti rivakasti ja ajattelen ja teen asiat nopeasti. Ja huom. en sählää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin nopea joka tavalla. Kävelen nopein harppauksin, tykkään minuuttiaikatauluista, ja usein kärsinkin nopeudestani kun esim. työssä saa meganopeudesta "palkkioksi" vain lisää työtä tehtäväksi. (Tiedän, että näiden intensiivisten keskittymispyrähdysten ansiosta minulle sopisi parhaiten yrittäjyys, jossa voisin itse päättää aikatauluni.)
Silti minua ärsyttää "nopeat" ihmiset enemmän kuin hitaat. Kassajonossa ei ärsytä edessäni se mummeli joka laskee hitaasti kolikoita, vaan se tyyppi joka takanani huokailee äänekkäästi ja naputtaa jalkaa tuskastuneena kun kassajono kulkee 20 sekuntia hitaammin kuin pitäisi. Kadulla ei ärsytä ne jotka pysähtyvät miettimään minne olivatkaan menossa, vaan ne jotka säheltävät ja törmäilevät - joskus jopa jollain ajoneuvoilla - kun on niin kiire ettei ehdi edes eteensä katsoa.
Tosi usein nämä nopeat ihmiset pitävät itseään te
Todennäköisesti erityisesti pankkiautomaatilla hidastelijat pelkäävät hukkaavansa rahaa, jos toimivat kiireellä. Meneehän siinä aikansa, jos laskee ja laittaa setelit visusti lomppakkoon ja lompakon turvaan laukkuun. Automaatilla voi myös katsoa saldon ja tapahtumia, ja jopa (hirvitys!) tallettaa rahaa, missä sitä aikaa vasta kuluukin. Joku voi jopa huomata nostaneensa liian vähän rahaa ja tekevän uuden noston heti perään. Ettäs kehtaakin!
Jokaisella on oikeus hoitaa raha-asiansa huolella, vaikka takana joku huokailisikin kovaäänisesti. En ole kyllä ikinä nähnyt kenenkään tuijottavan tyhjyyteen tai muuten vain haaskaavan aikaa automaatilla, vaan kyllä ne ihmiset aina jotain tekevät.
Minua hämmästyttää miten paljon mykkiä Suomessakin on tämän keskustelun perusteella. Puolet näistä tilanteista hoituisi "Anteeksi, pääsenkö... saisinko... otan nopeasti... jne" -sanoilla, mutta ei, mieluummin hengaillaan se viisi minuuttia maitohyllyllä kuin avataan suu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suojatiellä matelijat ärsyttää. Menkää reippaasti. Lapsille ei opeteta tuota, et ripeästi yli et liikenne soljuu kitkatta. Ja nuoret kundit laahautuu hiiiitaaaasti. Muu liikenne odottaa.
Ja vastaavasti joillain autoilijoilla niin kiire, että keppien kanssa linkatessa meinasin useampaan kertaan jäädä suojatiellä auton alle. Kun en rikkinäisen polven kanssa oppinutkin pikajuoksemaan siksi, ettei autoilijaa nyt kiinnostaisi hidastaa vauhtia.
Kerran työnsin äitini pyörätuolia talvella, ja se jumiutui auraamattomaan suojatiehen. Joku autoilija huusi "meinaatteko jäädä siihen asumaan??" :D Onneksi joku rekkakuski pysähtyi auttamaan meidät tien yli.
Itse olen pohdiskeleva, eli tämä "hidas".
Ja koko elämäni olen saanut kuulla näiden kiireilijöiden suusta, kuinka huono ja viallinen olen tämän hitauteni takia. Samaa kuunnellut kotona vanhemmilta, joiltakin opettajilta koulussa, ekoissa työpaikoissa. Nyt olen onneksi työssä, jossa huolellisuus ja lopputulos tärkeämpi kuin se, kuinka nopeasti asiat on tehty.
Nyt joulun aikaan monesti pysähdyn ihastelemaan esillepanoja ja koristeluja. Ja tämä takia asioin kaupoissa vasta iltayhdeksän jälkeen. Tässä kerran tosin jouduin silti kuulemaan turhautunutta huokailua, vaikka muutoin tyhjällä käytävällä oli enemmän kuin kylliksi tilaa mennä ohitseni. Tuli siinä tunne, että ongelma ei ollut siinä että olisin jotenkin tiellä, vaan se että ihastelen jotakin kaikessa rauhassa kiireen ja tehokkuuden sijasta.
Mukavinta olisi, jos hyväksyttäisiin se toisten erilaisuus, kuin että haukuttaisiin ne, jotka toimivat eri tavalla.
Minua ei niinkään hitaus häiritse vaan toisten huomioon ottamattomuus. Jos on hidas niin voi jättää tilaa sinne tien laitaan että muut pääsevät ohi eikä kävellä monen hengen voimalla rinta rinnan niin että kaikki ovat jumissa.
Tai sitten jos sitä maitopurkkivalintaa pitää miettiä 5min niin sen voi tehdä siitä vähän kauempaa että he, jotka haluavat vain nopeasti napata yhden purkin, voivat.