Olen liian nopea ja ärsyttää muiden hitaus

Tapailumiehen kanssa meni hermot kun se oli niin HIDAS. Ruokaa tehdessä saattoi esim. käyttää 10 minuuttia yhden hvetin sipulin pilkkomiseen tai jäädä hinkkaamaan jotain apua-pastaa-on-vain-275g-reseptissä-300g. Kokatessa hidas, herätessä hidas, pyöräillessä hidas, ei uskaltanut pyöräillä ostoskassin kanssa, käveli hitaasti, ajatteli hitaasti RAAH. Ei ollut pitkä tapailu ei.

Usein kyllä hidastan puhettani ja toimintojani muiden seurassa mutta rajansa nyt kaikellakin. Ihanaa kun muiden nopeiden sielujen seurassa voi ajatuksen ja jutun antaa lentää vapaasti.

Nopeus riippuu päivästä.

Harrastan voimailua ja jalkojen jälkeen tai jälkeisinä päivinä en kertakaikkiaan pysty spurttailemaan. Tuoreet koivet vie eteenpäin hyvinkin vikkelästi.

Useimmat viikot tiedän tismalleen mitä ja kuinka paljon ostan, mutta esimerkiksi juhlapyhien aikaan saatan kokeilla jotain tuntematonta ja eksoottista ruokaa. Siinä reseptiä vilkuillessa ja aineksia etsiessä olen juurikin se suu auki möllöttäjä kaikkien edessä. Teen toki tilaa, mutta erityisen paha on, kun kolme nopeaa henkilöä syöksyy eri ilman suunnista ja haluaa tuotteen juuri siitä missä möllötän tonnin painoisten kärryjen kanssa.

Joten sori tästä. Meitä on moneksi ja itse tunnustan edustavani molempia osapuolia päivistä riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaiset ihmiset on raskaita. Pahinta on, jos täytyy jotakin yhteistä projektia edistää heidän kanssaan, ja sillä päällepäsmäröinnillä ja rauhattomuudellaan tämä ärtynyt stressaaja tekee muulle ryhmälle mahdottomaksi keskittyä niihin käsillä oleviin tehtäviin kyseiselle ryhmälle luontaisella temmolla ja poljennolla.

Sitten sen ryhmän dynamiikan hämmentämisen ja sabotoinnin ohessa se kireä ja dominoiva yli-ihminen alkaa uhriutumaan, että kun muut on niin hitaita, tyhmiä ja laiskoja, ja itse pitää kaikki tehdä. No ei pidä, jos osaisit mukautua ryhmään sen sabotoimisen sijaan, ja antaa muiden tehdä osansa rauhassa.

Tässä vaikuttaa usein pohjalla olevan sellainen ajatus, että kenelläkään muulla ryhmässä ei voi olla mitään annettavaa, paitsi sen päällepäsmärin omien näkemysten vastaanottaminen ja toteuttaminen. Siksi tuntuu niin turhauttavalta antaa toisille yhtään aikaa prosessoida, kommentoida, kehitellä mitään. Miksi tässä pitää odottaa ja kuunnella muiden panosta ja näkemyksiä, kun kaikki toteuttamisen arvoinen on jo valmiina päsmärin päässä.

Toisin sanoen yhteistyö on näille ihmisille lähinnä turhautumista, mikromanagerointia tai omien ideoiden toteuttamisen nakittamista muille. Todellinen yhteistyö sen sijaan on mahdotonta: hidastelua ja ajanhukkaa.

Minusta tämä asenne välittyy varsin kirkkaasti tämän ketjun viesteistä, joissa taivastellaan sitä, kuinka muiden ihmisten panos kaikkeen on vain tyhjäkäyntiä ja tunarointia, kun taas oma on täyttä timanttia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohdiskeleva, eli tämä "hidas".

Ja koko elämäni olen saanut kuulla näiden kiireilijöiden suusta, kuinka huono ja viallinen olen tämän hitauteni takia. Samaa kuunnellut kotona vanhemmilta, joiltakin opettajilta koulussa, ekoissa työpaikoissa. Nyt olen onneksi työssä, jossa huolellisuus ja lopputulos tärkeämpi kuin se, kuinka nopeasti asiat on tehty.

Nyt joulun aikaan monesti pysähdyn ihastelemaan esillepanoja ja koristeluja. Ja tämä takia asioin kaupoissa vasta iltayhdeksän jälkeen. Tässä kerran tosin jouduin silti kuulemaan turhautunutta huokailua, vaikka muutoin tyhjällä käytävällä oli enemmän kuin kylliksi tilaa mennä ohitseni. Tuli siinä tunne, että ongelma ei ollut siinä että olisin jotenkin tiellä, vaan se että ihastelen jotakin kaikessa rauhassa kiireen ja tehokkuuden sijasta.

Mukavinta olisi, jos hyväksyttäisiin se toisten erilaisuus, kuin että haukuttaisiin ne, jotka toimivat eri tavalla.

Et elä niinkuin opetat itsekään. Oletat, että nopea on huolimaton. Oletat, että nopealla on kiire tai ainakin itseaiheutettu kiire. Siitä olen samaa mieltä, että takaa tuhisemisen sijaan voi pyytää päästä ohi, jos tilaa tuntee tarvitsevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikeaa sietää hitautta. Ei arjessa, mutta työelämässä. Ap:n tavoin pelkään jyrääväni muut kun olen jo asiaan ratkaisun ja ehdotuksen keksinyt kun muut vasta pohtivat mikä kysymys oli. Sitten kun sitä lähdetään selvittämään hyvin hitaasti on vaikeaa olla hiljaa. Haluaisin säästää kaikkien aikaa ja päästä muihin asioihin, jotta voi myöhemmin ottaa rennosti, mutta tämä saattaa vaikuttaa jyräämiseltä.

Kerran kokeilin mitä käy jos en otakaan vetovastuuta ja pysyttelen hiljaa. Asiassa, jonka olisi voinut ratkaista vartissa, meni 1,5h ja silloinkaan ei tullut valmista ja asia jäi auki. Työstin asian sitten itse omassa hiljaisuudessa loppuun ja muut jäivät tästä hyötymättä kun joutuivat tekemään samoin itse.

Tämä asian kanssa on toisinaan vaikeaa tasapainoilla. Onneksi työni on suurimmaksi osaksi itsenäistä ja saan toimia juuri niin nopeasti kuin itsestäni tun

Tämä asia ei ollut millään muotoa monimutkainen ja lopputulos on kaikilla lopulta samanlainen eli mitään uutta ei tiimistä sinänsä tullut kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaiset ihmiset on raskaita. Pahinta on, jos täytyy jotakin yhteistä projektia edistää heidän kanssaan, ja sillä päällepäsmäröinnillä ja rauhattomuudellaan tämä ärtynyt stressaaja tekee muulle ryhmälle mahdottomaksi keskittyä niihin käsillä oleviin tehtäviin kyseiselle ryhmälle luontaisella temmolla ja poljennolla.

Sitten sen ryhmän dynamiikan hämmentämisen ja sabotoinnin ohessa se kireä ja dominoiva yli-ihminen alkaa uhriutumaan, että kun muut on niin hitaita, tyhmiä ja laiskoja, ja itse pitää kaikki tehdä. No ei pidä, jos osaisit mukautua ryhmään sen sabotoimisen sijaan, ja antaa muiden tehdä osansa rauhassa.

Tässä vaikuttaa usein pohjalla olevan sellainen ajatus, että kenelläkään muulla ryhmässä ei voi olla mitään annettavaa, paitsi sen päällepäsmärin omien näkemysten vastaanottaminen ja toteuttaminen. Siksi tuntuu niin turhauttavalta anta

Tämä! Meillä on tiimissä ihminen, jolla on hyvin nopeasti aina esittää ratkaisu käsiteltävään asiaan. Ja hän turhautuu, kun muut haluavat käyttää asiaan enemmän aikaa. 

Se mitä tämä ihminen ei tajua on, että muilla voi olla mielessä kymmenen eri vaihtoehtoista tapaa ratkaista asia. Ja sitä aikaa halutaan käyttää sen puntarointiin, mikä olisi paras tapa. 

Mutta tämän yksioikoisen ja tehokkaan ihmisen aivokapasiteetti riittää vain siihen yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaiset ihmiset on raskaita. Pahinta on, jos täytyy jotakin yhteistä projektia edistää heidän kanssaan, ja sillä päällepäsmäröinnillä ja rauhattomuudellaan tämä ärtynyt stressaaja tekee muulle ryhmälle mahdottomaksi keskittyä niihin käsillä oleviin tehtäviin kyseiselle ryhmälle luontaisella temmolla ja poljennolla.

Sitten sen ryhmän dynamiikan hämmentämisen ja sabotoinnin ohessa se kireä ja dominoiva yli-ihminen alkaa uhriutumaan, että kun muut on niin hitaita, tyhmiä ja laiskoja, ja itse pitää kaikki tehdä. No ei pidä, jos osaisit mukautua ryhmään sen sabotoimisen sijaan, ja antaa muiden tehdä osansa rauhassa.

Tässä vaikuttaa usein pohjalla olevan sellainen ajatus, että kenelläkään muulla ryhmässä ei voi olla mitään annettavaa, paitsi sen päällepäsmärin omien näkemysten vastaanottaminen ja

Usein käy myös niin, että nopealla on ratkaisu olemassa pääkopassaan jo, hillitsee itsensä ja kuunnellaan ja veivataan kaikenlaisia ehdotuksia ja lopulta päädytään siihen samaan ratkaisuun mitä nopealla olisi ollut ehdottaa heti alkuun, mutta ei vaan kehdannut ehdottaa, ettei häntä katsota päsmäriksi - jälleen kerran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kaltaiset ihmiset on raskaita. Pahinta on, jos täytyy jotakin yhteistä projektia edistää heidän kanssaan, ja sillä päällepäsmäröinnillä ja rauhattomuudellaan tämä ärtynyt stressaaja tekee muulle ryhmälle mahdottomaksi keskittyä niihin käsillä oleviin tehtäviin kyseiselle ryhmälle luontaisella temmolla ja poljennolla.

Sitten sen ryhmän dynamiikan hämmentämisen ja sabotoinnin ohessa se kireä ja dominoiva yli-ihminen alkaa uhriutumaan, että kun muut on niin hitaita, tyhmiä ja laiskoja, ja itse pitää kaikki tehdä. No ei pidä, jos osaisit mukautua ryhmään sen sabotoimisen sijaan, ja antaa muiden tehdä osansa rauhassa.

Tässä vaikuttaa usein pohjalla olevan sellainen ajatus, että kenelläkään muulla ryhmässä ei voi olla mitään annettavaa, paitsi sen pää

Niin, mitä sitten? Se yhteinen prosessointi on olennainen yhteistyön vaihe, minkä lisäksi se on tärkeää sen takaamiseksi, että se ratkaisu johon päädytään, todella on paras. Vai mitä sinä ajattelisit, jos joku toteaisi tuollaisessa tilanteessa, että hei, olen huomannut, että minun päässäni kehittelemäni ratkaisut ovat 70% tapauksissa niitä,  joihin tällaisissa tilanteissa lopulta päädytään, joten ehdotan, että ohitamme suoraan sen vaiheen, jossa pohdimme tätä asiaa yhdessä ja päätämmekin, että minun ajatukseni on paras ja lähdemme toteuttamaan sitä?

En ajattelisi asiasta mitään jos todella näin olisi. Olisin kiitollinen, että aikaa säästyisi turhalta jauhamiselta tärkeämpään ja pääsisi jo vaikka toteuttamaan suunnitelmia sen jauhamisen sijaan. Jos olisin täysin eri mieltä suunnitelmasta ja kokisin, että itselläni on parempi ehdotus, avaisin suuni ja ehdottaisin sitä sen sijaan. 

Todellisuudessa kuitenkaan usein ei monellakaan ole mitään valmista ehdotusta mielessä tai jos on niin eivät niitä kyllä useinkaan julki tuo. Korkeintaan joitain puolittaisia hahmotelmia vain, joista konkretia puuttuu täysin.

Olen täysin valmis myös kääntämään oman kelkkani jos jollain on ehdottaa jotain parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

En ajattelisi asiasta mitään jos todella näin olisi. Olisin kiitollinen, että aikaa säästyisi turhalta jauhamiselta tärkeämpään ja pääsisi jo vaikka toteuttamaan suunnitelmia sen jauhamisen sijaan. Jos olisin täysin eri mieltä suunnitelmasta ja kokisin, että itselläni on parempi ehdotus, avaisin suuni ja ehdottaisin sitä sen sijaan. 

Todellisuudessa kuitenkaan usein ei monellakaan ole mitään valmista ehdotusta mielessä tai jos on niin eivät niitä kyllä useinkaan julki tuo. Korkeintaan joitain puolittaisia hahmotelmia vain, joista konkretia puuttuu täysin.

Olen täysin valmis myös kääntämään oman kelkkani jos jollain on ehdottaa jotain parempaa. 

Minusta juuri niistä puolittaisista hahmotelmista syntyy usein ne parhaat jutut, kun niitä yhdessä mietitään eteenpäin. 

Valmiit ja konkreettiset halki, poikki ja pinoon - ratkaisut on taas ihan syvältä. 

Sonic the Hedgehogin mielestä ap:kin liikkuisi kuin hidastetussa filmissä.

Onkohan avaaja kaikessa nopeudessaan ennättänyt lainkaan ajatella, että hänestäkin tulee joskus hitaampi ja ehkä jopa vanhuskin. Kehottaisinkin häntä tekemään päiväsaikaan töitä ja antamaan meille vanhuksille silloin tilaa käyskennellä kaikessa rauhassa kauppaliikkeissä.

Omassa työnkuvassani ei ole aikaa vatvoa asioita kovin pitkään, joten halki poikki ja pinoon toimii parhaiten.

Helpointa onkin työskennellä samanlaisten nopeiden ratkaisijoiden kanssa. 

Se, että asia ratkotaan nopeasti ei ole synonyymi sille, että ratkaisu on huono tai että vain minun ehdotukseni käy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.

Olen tästä eri mieltä. Ihmiset ovat eritahtisia, ei minulla koskaan objektiivisesti ole kiire minnekään. Olen perusolemukseltani ripeäliikkeinen ja muiden löntystely ja matelu luo suuren kontrastin omaan olemukseeni. Varmasti vaikutan vaikka kaupassa kireältä, kun tiedän mitä tulen hakemaan ja haluan hoitaa kauppaostokset rivakasti, muun maailman ihmetellessä ja arpoessa että haluavatko omena- vai appelssiinimehua.

-eri

Höpöhöpö. Et osaa pysähtyä etkä edes  uskalla joten syytät muita erilaisuudestasi. 

Vierailija kirjoitti:

Omassa työnkuvassani ei ole aikaa vatvoa asioita kovin pitkään, joten halki poikki ja pinoon toimii parhaiten.

Helpointa onkin työskennellä samanlaisten nopeiden ratkaisijoiden kanssa. 

Se, että asia ratkotaan nopeasti ei ole synonyymi sille, että ratkaisu on huono tai että vain minun ehdotukseni käy. 

Joihinkin töihin tuo käy. Esim. hätäkeskuspäivystäjältä vaaditaan kykyä nopeisiin ratkaisuihin. Toisissa töissä taas hidas puntarointi tuottaa laadukkaamman lopputuloksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan pikakassoilla se vasta ärsyttävää onkin, kun JOTKUT kiirehtijät tulee vain siihen viereen, kun laitan ostoksiani reppuuni. Tosi epäkunnioittavaa vaan änkeä toisen paikkeille on se tilanne sitten kassoilla tai ihan missä vaan.

Hitaampi ei ehkä ole sisäistänyt, että se on PIKAkassa, siinä on tarkoitus olla nopea. Eihän siinä tavaroita reppuun jäädä pakkaamaan, ne pakataan sitä mukaa kun niistä luetaan viivakoodi ja samalla vauhdilla siitä reppuun.

Pikakassat ovat pienempiä ostoksia tekeville. Ei siinä kauaa mene kun laitan ne ostokseni reppuun. Montakin kassaa siinä on, että maltillisuutta pitäisi olla ruuhka-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten nämä, jotka jäävät julkisten kulkuvälineiden tai muiden ovien  eteen ihmettelemään suu auki taivaankaaren värejä muiden tukkeeksi, kun pitäisi ededä reipasta kaksitahtiaskellusta eteenpäin, ettei tule ruuhkia. Nämä samat ovat niitä, jotka ensin tuijottavat puolituntia suu auki bussikuskia tai kaupan kassaa, ennenkuin aivoista ehtii käsky lihaksiin asti mennä sinne bussiin tai  maksaa ne ostokset. Pätkiikö joku sisäinen verkko, vai mistä tämä johtuu. Kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä. Riepoo välillä oikein todella.

Nämä ovat yleensä kehityshäiriöisiä, todella ikävästi sanottu heitä kohtaan. Minkäs he sille mahtavat, jos aivot toimii hitaasti. Terveiden ihmisten tulisi pyrkiä hyväksymään kaikenlaiset ihmiset, ja olla kiitollisia terveydestään.

Se on yks kaunis päivä kun puoli vaihtuu nopeasta muiden hitaudesta ärsyyntyjästä siihen kun itse on hidas ja muitten nopeus ärsyttää. En tiedä johtuuko iästä mutta sain tämän itse kokea karvaasti hetki sitten kun peräjälkeen ensin tuli noidannuoli, sitten kylkiluun murtuma sitten sen parannuttua polvi alkoi reistailemaan niin että jouduin linkkaamaan kävellessä. Jos joku pyrähti kulman takaa nopeasti ohi, väistää en kerennyt nopeasti näiden kipujeni takia. Ymmärrän nyt paljon paremmin esim. vanhuksia kun kroppa ei välttämättä enää toimi kuin nuoremmilla. Itselle jopa tien ylitys tuntui astetta ahdistavammalta kun kävely oli hidasta.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen samanlainen mutta mulla todennäköisesti ADHD (suvussa diagnosoituja).

Piti tulla mainitsemaan tämä, mut sä olit nopeempi. Mulla kuitenkin ilmeisesti kanssa tuo adhd.

En tiedä miten kukaan pystyy elämään niin, että antaa kaikkien ulkoisten asioiden käydä hermoille. Nehän hallitsevat sinua.