Olen liian nopea ja ärsyttää muiden hitaus

Minua ärsytti lapsena, kun sain koulutehtävät valmiiksi aina ennen muita. Ensimmäiset vuodet luin kirjoja luokan takaosassa ylijäämäajalla.

Töissä ihmettelin, miten joillakin tuntui hupenevan rutiininomaisiin tehtäviinkin tuplasti aikaa.

Tiedän olevani levoton suorittajatyyppi, joten en syytä ärtymisestäni muita ihmisiä. Yritän oppia elämään hitaammin. Silti huomaan verenpaineeni kohoavan, kun istun bussissa, joka etenee etanan vauhtia tai jonotan kassalle, jossa edellinen asiakas tarkistaa lottorivin, kaivelee kolikoita taskun pohjalta ja pakkaa ostoksensa slow motionilla.

Minun on vaikeaa sietää hitautta. Ei arjessa, mutta työelämässä. Ap:n tavoin pelkään jyrääväni muut kun olen jo asiaan ratkaisun ja ehdotuksen keksinyt kun muut vasta pohtivat mikä kysymys oli. Sitten kun sitä lähdetään selvittämään hyvin hitaasti on vaikeaa olla hiljaa. Haluaisin säästää kaikkien aikaa ja päästä muihin asioihin, jotta voi myöhemmin ottaa rennosti, mutta tämä saattaa vaikuttaa jyräämiseltä.

Kerran kokeilin mitä käy jos en otakaan vetovastuuta ja pysyttelen hiljaa. Asiassa, jonka olisi voinut ratkaista vartissa, meni 1,5h ja silloinkaan ei tullut valmista ja asia jäi auki. Työstin asian sitten itse omassa hiljaisuudessa loppuun ja muut jäivät tästä hyötymättä kun joutuivat tekemään samoin itse.

Tämä asian kanssa on toisinaan vaikeaa tasapainoilla. Onneksi työni on suurimmaksi osaksi itsenäistä ja saan toimia juuri niin nopeasti kuin itsestäni tuntuu. 

Tunnistan saman, ärsyynnyn liikenteessä ja kaupoissa hitaista ihmisistä. En kuitenkaan ole kaikessa ns.nopea. Olen kaikkea muuta kuin nopea keskusteluissa. Prosessoin hitaasti ja olen yleensä hiljaa. Jos minulta kysyy jotain yllättäen, en keksi mitään sanottavaa. Mietin asioita monelta eri kantilta enkä sano ensimmäisenä mieleen tulevaa asiaa. Tässä keskustelussa kun tunnutaan yhdistävän motorinen nopeus myös sosiaalisiin tilanteisiin ja kognitioihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.

Juuri toisin päin. Silloin kun esteettä pääsee kulkemaan reipasta tahtia eteenpäin niin mieli pysyy iloisena ja stressi laskee. 

Mikä stressi? Ei minulla ole ainakaan stressiä. Iloinen olen aina, se on hyvin helppoa. Teen työtä hyväkuntoisten vanhusten kanssa ja heidän kanssa oppii ottamaan elämän rauhallisesti ja rennosti. Yksikin sanoi, että "kiireessä ei tule kuin kusipäisiä kakaroita". En tiedä mistä se sananlasku on tullut, mutta netistäkin se löytyy. :)

Reipas liikunta, esim kävely ihan tutkitusti vähentää stressiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nopeus ei ole meriitti missään muussa kuin urheilussa.

Työelämässä tarkkuus ja muutenkin työn laatu on tärkeämpää.

Kiireessä tekee enemmän virheitä, joiden korjaamiseen menee sitten 80% työajasta.

Liikenteessä ylinopeus aiheuttaa 80% onnettomuuksista.

Kiire on vika keskushermostossa: kyvyttömyyttä keskittyä siihen mitä tekee.

Mutta jos on perimältään nopea, niin silloin työtkin tulee tehtyä nopeammin ja ihan yhtä hyvin ja laadukkaasti kuin muillakin. Ei se tarkoita sitä että jos on nopeatempoinen ja ehkä nopeaälyinen että työn tulos olisi heikompi kuin muilla. Lisäksi on aloja joissa pärjää vain nopeat ihmiset, kuten ravintola-alalla jossa työ on hyvin nopeatempoista. 

Eikä kyse ole siitä kumpi on parempi ihminen, vaan siitä että olemme erilaisia ja hyvä niin.

Sitten voi olla kuten minä, eli nopeatahtinen, mutta on ollut pakko opetella hidastamaan mm. nivelrikon takia. Teen sitä tietoisesti, niin pysyy hermot kurissa. Kaupassa usein jään katselemaan valikoimia yms. Siihenkin tottuu. Mä olen se joka kassalla laittaa rauhallisesti tuotteen kerrallaan. Muuten ne on pitkin lattioita, varsinkin jos on joku vähänkin painavampi juttu.

Kyllä minuakin ärsyttää hitaus. Tyypillisesti kassajonossa tai liukuportaissa tms. Se on eri asia, jos jostakin näkee selvästi, että on sairas, mutta jotkut näyttävät muuten vain käyvän hitaalla. He eivät yleensä myöskään kykene huomioimaan ympäristöään ja muita, vaan esim juurikin tukkivat kulkuväylät, vaikka liukuportaat työntämällä kärryt siihen keskelle niin, ettei kukaan pääse ohikaan. Pitäisi asettua oikeaan reunaan, niin kiireiset pääsevät ohi. Mutta tähän hitaututeen, mistä ap näköjään myös puhuu, liittyy ilmeisesti se, ettei lykene ajattelemaan kovin monimutkaisesti ja useita asioita kerralla.

T. Kärsimätön nopea keski-ikäinen

Vierailija kirjoitti:

Mä olen vanhus ja edelleen nopea. Mua ärsyttää hidas puhekin. Saati päättämättömyys ja hitailu jonoissa ja muualla.

Hitaasti puhujista saa helpommin selvää, kuin nopeesti sössöttäjistä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.

Näitä näkee ruokakaupassa usein.

Kun itse haluaisin mennä rauhassa ja katsella hyllyjen tarjontaa kiireettä, niin on välillä oikeasti lähellä ettei joku niin totaalikiireinen juokse kärryineen täysillä päin.

Ja ei, en seiso keskellä käytävää. On ihan sama missä seinän vieressä seisoo, kun kiireisten on päästävä paniikkijuoksemaan juuri siitä.

Kaupan pikakassoilla se vasta ärsyttävää onkin, kun JOTKUT kiirehtijät tulee vain siihen viereen, kun laitan ostoksiani reppuuni. Tosi epäkunnioittavaa vaan änkeä toisen paikkeille on se tilanne sitten kassoilla tai ihan missä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun on vaikeaa sietää hitautta. Ei arjessa, mutta työelämässä. Ap:n tavoin pelkään jyrääväni muut kun olen jo asiaan ratkaisun ja ehdotuksen keksinyt kun muut vasta pohtivat mikä kysymys oli. Sitten kun sitä lähdetään selvittämään hyvin hitaasti on vaikeaa olla hiljaa. Haluaisin säästää kaikkien aikaa ja päästä muihin asioihin, jotta voi myöhemmin ottaa rennosti, mutta tämä saattaa vaikuttaa jyräämiseltä.

Kerran kokeilin mitä käy jos en otakaan vetovastuuta ja pysyttelen hiljaa. Asiassa, jonka olisi voinut ratkaista vartissa, meni 1,5h ja silloinkaan ei tullut valmista ja asia jäi auki. Työstin asian sitten itse omassa hiljaisuudessa loppuun ja muut jäivät tästä hyötymättä kun joutuivat tekemään samoin itse.

Tämä asian kanssa on toisinaan vaikeaa tasapainoilla. Onneksi työni on suurimmaksi osaksi itsenäistä ja saan toimia juuri niin nopeasti kuin itsestäni tuntuu. 

Asia, jonka Sinun tavallasi olisi ratkaistu vartissa.

Tiimityössä se vaan ei toimi, että asiat hoidetaan aina tämän kiireilevimmän haluamalla tavalla. 

Nopeiden kannattaa muistaa tämä ärtymys, jos joskus oma tahti hidastuu esim. lääkityksen, vanhuuden tai sairauden takia. Että sellaista elämä nyt vaan on: olemme erilaisia ja erilaisissa tilanteissa.

Vireystasoista kiinni kuinka nopeasti kukakin pystyy toimimaan. Tietysti monia muitakin syitä on, mutta vireys on yksi yleisimmistä.

Vierailija kirjoitti:

Nopeiden kannattaa muistaa tämä ärtymys, jos joskus oma tahti hidastuu esim. lääkityksen, vanhuuden tai sairauden takia. Että sellaista elämä nyt vaan on: olemme erilaisia ja erilaisissa tilanteissa.

Menetin kävelykykyni onnettomuudessa. Luojan kiitos sain sen vielä takaisin pitkän ja tuskallisen kuntoutuksen ansiosta.

Vaan jopa silloin, kun vaikeasti kävelin kepin avulla, oli takanani pakko huokailla, naksutella kieltä ja kaikilla muilla tavoilla elehtiä kiirettä ja turhautumista, jos oli joku kohta josta ei päässyt heti ryntäämään ohitseni.

Minua taas ärsyttää nopeus, kun nopeilla on tapana hutiloida. Muut joutuvat sitten korjaamaan ja täydentämään heidän tekemiään töitä.

Veä vähemmän niitä hotakristalleja.

Minäkin olin nuorempana nopea ja kärsimätön. Nyt kun ikää on tullut, niin hyvin jaksaa odottaa joka mummoakin kaupassa eikä ole minnekään kiire. Se on vaan biologiaa, että nuoremmat käyvät suuremmalla tehokkuudella. Maltti on tosin valttia monessakin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti sinun nopeus ärsyttää kaikkia muita. Näin olen ainakin töissä kokenut. Haluan olla aikaansaava ja tehokas, koska olen perusluonteeltani laiska. Sitten tulee valituksia siitä, että työt valmistuu liian nopeasti ja pitäisi olla hitaampi. Sama on kommunikoinnin kanssa. Tsemppaan ollakseni sosiaalinen ja päädyn olemaan liian sosiaalinen ja taas tulee valituksia siitä miten olen liian sosiaalinen. Eniten minusta on pidetty silloin kun olin vahvassa neuroleptilääkityksessa ja hädin tuskin pysyin tajuissani ja ymmärsin missä mennään. Exäni sanoi, että se johtuu siitä että silloin olen sopivan rauhallinen kaikille. Nyt sitten taas uutta opettelemaan, että miten olla mahdollisimman hidas, tyhmä ja sulkeutunut jotta ei ole vaivaksi muille.

Mua itseä työelämässä asiantuntijatyössä häiritsee se, että nopeat on usein myös pinnallisia.

Suunnittelen koulutuksia yhdessä tällaisen nopean ja tehokkaan ihmisen kanssa. Lopputulos on se, että koulutustemme taso jää aina alle sen, mihin yksi pystyisin.

Suojatiellä matelijat ärsyttää. Menkää reippaasti. Lapsille ei opeteta tuota, et ripeästi yli et liikenne soljuu kitkatta. Ja nuoret kundit laahautuu hiiiitaaaasti. Muu liikenne odottaa.

Nopeasti puhuminen ärsyttää, se on epäselvää. Pitää puhua selkeästi ja sanat huolella. Kuulijalle pitää antaa aikaa kuunnella sanomaa. Posmottamisesta ei jää mitään mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin tämän dilemman. Itse olin hyvinkin nopea ihan lapsista saakka, niin älyllisesti kuin fyysisestikin, harrastuksetkin oli mm pikajuoksu, pituushypoy ja pesäpallo mitkä viittaa juuri nopeuteen.(enkä tarkoita että olisin mikään älykkö vaan nopea hoksaamaan ja rekisteröimään asioita). Kun piti lähteä jonnekin, olin yleensä ensimmäisenä valmis, ekana ulkona, ekana päämäärässä jne.

Kun nuoruudessa tämän tajusin niin minusta tuntui että muut jäi aina jalkoihini esim kaupassa tai kadulla, ohitin hyvin usein jonkun. Hyvin hidastempoinen ja hallitseva siskoni ärsytti minua kun sen piti aina pohtia kaikkea ja se liikkuikin niin hitaasti. 

Työelämä vei minut ravintola-alalle missä pärjää vain nopeat ja sellaiset jotka osaa tehdä monta asia yhtä aikaa ja päätöksiä muutamassa sekunnissa. Nykyään olen jo siinä roolissa että työni on istua palavereissa, tavata asiakkuuksien yhteyshenkilöitä jne. Huomaan, ku

Kuulostaa niin tutulta. Toki vieläkin kävelyvauhtinsa on nopeampi kuin hyvin suurella osalla muista ihmisistä. Kaupungillakin en mene töllistelemään, vaan hankkimaan jotain tiettyä ja sen saadakseni kävelen ripeästi suorinta reittiä. Pahimpia ovat mammat vankkureineen, jotka taapertavat kuin hidastettuna filmissä ja usein vielä kaksi rinnan koko kävelyväylän leveydeltä. Minun suurin haasteeni on tällä hetkellä teini, kuin isänsä kopio hitaudessaan ja varmasti tuo ikäkin asiaa vielä korostaa. Savu nousee korvista kun aina vastauksena on jooojooo kohta.