Olen liian nopea ja ärsyttää muiden hitaus

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä myös yksi nopea...todella nopea. Onnistuu rikkomaan kaiken perehtymättä asioihin ja hätäilemällä. Ei opi mitään erehdyksistään mutta aina pitää olla hosumassa ja kohta ollaan ostamassa uutta hänen rikkomansa tilalle. Puhe ei auta. Muualla elämässä esim vanhusten hitaus ei haittaa ja kyllähän se niin on ap että sinustakin tulee se vanhus joka ärsytät kaltaisiasi sitten joskus. Tsemppiä elämääsi mutta muista että joskus se kiireesi loppuu 😀

Tuo ei ole nopeutta. Se on toheloimista. Tohelot ovat myös rasittavia... Äitini on tuollainen tohelo... Ei tutki asiaa ennen kuin jotain tekee ja sitten onnistuu hajottamaan. Siskoni on nopea, tarkka ja huolellinen, kaikki mihin ryhtyy on aina nopeasti hoidettu ja tulos priimaa. Minä itse varmaan aika keskikastia nopeudessa, onneksi en kuitenkaan tohelo! 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohdiskeleva, eli tämä "hidas".

Ja koko elämäni olen saanut kuulla näiden kiireilijöiden suusta, kuinka huono ja viallinen olen tämän hitauteni takia. Samaa kuunnellut kotona vanhemmilta, joiltakin opettajilta koulussa, ekoissa työpaikoissa. Nyt olen onneksi työssä, jossa huolellisuus ja lopputulos tärkeämpi kuin se, kuinka nopeasti asiat on tehty.

Nyt joulun aikaan monesti pysähdyn ihastelemaan esillepanoja ja koristeluja. Ja tämä takia asioin kaupoissa vasta iltayhdeksän jälkeen. Tässä kerran tosin jouduin silti kuulemaan turhautunutta huokailua, vaikka muutoin tyhjällä käytävällä oli enemmän kuin kylliksi tilaa mennä ohitseni. Tuli siinä tunne, että ongelma ei ollut siinä että olisin jotenkin tiellä, vaan se että ihastelen jotakin kaikessa rauhassa kiireen ja tehokkuuden sijasta.

Mukavinta olisi, jos hyväksyttäisiin se toisten erilaisuus, kuin että hauk

Itsekään et hyväksy vaan nimittelet toisia kiireilijöiksi. Kiire ja tehokkuus eivät ole sama asia. Itse olen tehokas aina kun jotain teen, jää sitten enemmän aikaa siihen nautiskeluun. 

Meitä hitaampia nimitelty useassa viestissä hidastelijoiksi ja matelijoiksi, mutta kiireilijäksi sanominen oli nyt se pahin kaikesta. Ok.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tällainen nopea ihminen. Joskus ärsyttää että sitä käytetään hyväksi, esimerkiksi töissä teen oman osuuden ja sen jälkeen muiden osuuksia. Oivallan asioita nopeammin kuin muut ja kyllä, turhaudun kun joudun odottelemaan muita. Saatan myös miettiä kolmea asiaa yhtäaikaa, enkä kerkeä puhumaan sitä vauhtia kuin mitä ajatukset liitää. Olen hionut näitä luonteenpiirteitä niin pitkälle kuin kykenen etten näytä siltä että puhkun kärsimättömyyttä kun odotan muita.

Vetelehtijät bussissa, kaupassa ja ovien edessä kyllästyttää niin että korvissa soi. Mikä siinä on, että sen kulkutien tukkeeksi pitää jäädä patsastelemaan? Tai maleksia kapealla kävelytiellä keskellä tietä niin että vastaantulija tai perässätulija ei pääse ohittamaan. Joskus tuntuu että ihmisillä katoaa käsityskyky muusta maailmasta kun pääsevät kotiovien ulkopuolelle. 

No niin minäkin olen nopea, mutta en todellakaan tee muiden osuuksia töissä. Teen hommat valmiiksi ja sitten puuhaan ihan omia hommia ja laitan työt eteenpäin vähän ennen aikarajaa. En todellakaan ala nopeuteni takia tekemään toisten töitä, kun ei siitä enemmän palkkaa kuitenkaan saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45:lle, eli sille, joka ihmetteli pankkiautomaatilla vetkuttelevia. Minä taas ihmettelen, että kuka käyttää nykyaikana vielä sellaisia masiinoita? Itse en ole nostanut rahaa automaatilta varmaan viiteen vuoteen tai yleensäkään käyttänyt käteistä muutamaan vuoteen. Tervetuloa siis nykyaikaan ja pois sieltä menneestä... 

Et muista viime talvea, kun suositeltiin osana yleistä varautumista että kaikilla pitäisi olla käteistä kotona? (Toki tähän riittää yksi nosto)

On ihmisiä, jotka haluavat käyttää käteistä. Heillä on siihen syynsä, kaikki eivät ehkä ole ns. hyviä syitä mutta heillä on tähän oikeus.

No en nostanut euroakaan rahaa silloin ja eikä sitä olisi tarvinnutkaan. 

Toki ihmisillä on oikeus käyttää käteistä rahaa, mutta en tunne yhtään ihmistä, joka niin enää tekisi. Teen työtä vanhusten kanssa ja hekään eivät enää käteistä tunnu käyttävän. Omat vanhempani ovat 80 vuotiaita ja he eivät ole pelanneet käteisellä myöskään vuosiin. 

Minne ap:lla on kiire? 

Vierailija kirjoitti:

"Ihaile kirsikkapuun kukkia nyt, myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa."

Japanilainen sananlasku

Miettikääs kiireiset tuota. Osaatteko nauttia jatkuvan kiireenne takia mistään? Kannattaisiko se asia opetella nyt ettei tarvitse myöhemmin itkeä, kun oli niin kiireinen? 

En ole kiireinen, minulla ei oikeastaan koskaan ole kiire juuri siksi että olen nopea. Nopealla jää enemmän aikaa ihailla niitä kirsikkapuun kukkia kun tekee muut asiat rivakasti. Harrastan puutarhan hoitoa, rikkaruohot lähtevät nopeasti juuri siksi että olisi enemmän aikaa istahtaa kaakao- tai teekupin kanssa nauttimassa niistä työn tuloksista. Tai laittaa herkullisia ruokia pitkän kaavan mukaan niistä oman kasvimaan tuotoksista. 

Nimim. kirsikkapuu pihalla

Olen myös tosi nopea ihminen ja ärsyynnyin ennen ihan hirveästi hidastelijoista. Asuin Ranskassa ja olin aivan helisemässä kun jokainen vaihtaa kassan kanssa kohteliaisuudet ja kuulumiset ja kaikenlainen kiirehtiminen tuntuu olevan suorastaan barbaarista. Mutta jossain vaiheessa aloin ajatella että ehkä se olenkin minä joka on väärässä. Minne mulla oikeastaan on kiire? Ehkä mäkin voin vaihtaa pari sanaa ihmisten kanssa ja jopa nauttia olostani siinä kassajonossa odotellessa, enemmänkin kuin päästyäni päämäärääni eli aina seuraavaan tilanteeseen. En perusnopeudestani ole eroon päässyt vieläkään, mutta useimmiten pystyn nykyään ottamaan vähän rauhallisemman asenteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös tällainen nopea ihminen. Joskus ärsyttää että sitä käytetään hyväksi, esimerkiksi töissä teen oman osuuden ja sen jälkeen muiden osuuksia. Oivallan asioita nopeammin kuin muut ja kyllä, turhaudun kun joudun odottelemaan muita. Saatan myös miettiä kolmea asiaa yhtäaikaa, enkä kerkeä puhumaan sitä vauhtia kuin mitä ajatukset liitää. Olen hionut näitä luonteenpiirteitä niin pitkälle kuin kykenen etten näytä siltä että puhkun kärsimättömyyttä kun odotan muita.

Vetelehtijät bussissa, kaupassa ja ovien edessä kyllästyttää niin että korvissa soi. Mikä siinä on, että sen kulkutien tukkeeksi pitää jäädä patsastelemaan? Tai maleksia kapealla kävelytiellä keskellä tietä niin että vastaantulija tai perässätulija ei pääse ohittamaan. Joskus tuntuu että ihmisillä katoaa käsityskyky muusta maailmasta kun pääsevät kotiovien ulkopuolelle. 

No tyhmä ainakin olet, jos muiden työt teet. Nopeus ei siis tuo viisautta vaan lisätöitä ja harmia. 

Minkälainen ap olit lapsena? Et kai vain ollut se koulukiusaaja, joka ei hyväksynyt muita ja heidän tapaansa olla ja tehdä? 

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt mikä valtava kiire sinulla on paikasta toiseen? Sinulla on kauhea tiedostamaton stressi ja kiire koko ajan, ihan kuin olisi maailmanloppu menossa ja kaikki pitää saada tehtyä mahdollisimman nopeasti.

Samaa näkee liikenteessä. Ajetaan hanurissa, rynnätään valoista valoihin, kokoajan kauhea kaahotus ja muka kiire. Pakko päästä ohi vaikka peräkkäin seisotaan jonossa ja "voittaa" jopa yhden auton verran jne...kaupassa tulisilla hiilillä kun on kiire eteenpäin.  Ja en, en ole hidas mutten myöskään hätähousu.

Joulukortit postiin varuiksi jo juhannuksena jne. 

Et kai vaan ylennä itseäsi? Luuletko että nopeus on jotenkin tavoiteltavaa? Ihan tavallinen, perus ja normaali on parasta, joten rauhoitu vähän.

Vierailija kirjoitti:

Et kai vaan ylennä itseäsi? Luuletko että nopeus on jotenkin tavoiteltavaa? Ihan tavallinen, perus ja normaali on parasta, joten rauhoitu vähän.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen ap olit lapsena? Et kai vain ollut se koulukiusaaja, joka ei hyväksynyt muita ja heidän tapaansa olla ja tehdä? 

Samaa mietin. Jos ap on aikuisekin hyvin kärsimätön ja helposti ärsyyntyvä ja epäempaattinen, niin varmasti hän oli sellainen jo lapsena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohdiskeleva, eli tämä "hidas".

Ja koko elämäni olen saanut kuulla näiden kiireilijöiden suusta, kuinka huono ja viallinen olen tämän hitauteni takia. Samaa kuunnellut kotona vanhemmilta, joiltakin opettajilta koulussa, ekoissa työpaikoissa. Nyt olen onneksi työssä, jossa huolellisuus ja lopputulos tärkeämpi kuin se, kuinka nopeasti asiat on tehty.

Nyt joulun aikaan monesti pysähdyn ihastelemaan esillepanoja ja koristeluja. Ja tämä takia asioin kaupoissa vasta iltayhdeksän jälkeen. Tässä kerran tosin jouduin silti kuulemaan turhautunutta huokailua, vaikka muutoin tyhjällä käytävällä oli enemmän kuin kylliksi tilaa mennä ohitseni. Tuli siinä tunne, että ongelma ei ollut siinä että olisin jotenkin tiellä, vaan se että ihastelen jotakin kaikessa rauhassa kiireen ja tehokkuuden sijasta.

Mukavinta olisi, jos hyväksyttäisiin se toisten erilaisuus, kuin että hauk

Et elä niinkuin opetat itsekään. Oletat, että nopea on huolimaton. Oletat, että nopealla on kiire tai ainakin itseaiheutettu kiire. Siitä olen samaa mieltä, että takaa tuhisemisen sijaan voi pyytää päästä ohi, jos tilaa tuntee tarvitsevansa.

No en itse asiassa sanonut. Vaan että olen työssä, jossa lopputulos merkitsee enemmän kuin se, kuinka nopeasti työ on tehty.

Itseaiheutettua kiirettä en tainnut mainita sanallakaan.

Vai onko pahinta nyt se, että minusta "hidastelijasta" ei tullutkaan mitään aikaansaamatonta tolloa nollaa, joksika minua monesti lapsena ja nuorena povattiin.