Lue keskustelun säännöt.
Köyhä lapsuus - seitikeittoa ja juureksia. Voi helvetti 70-luvulla kaikki perheet söi noin.
01.12.2023 |
Jenna on köyhän lapsuuden elänyt äiti
Kun olin lapsi, ruoat olivat hiilaripainotteisia. Oli perunaa ja pastaa. Tuoreita kasviksia ja hedelmiä ei juurikaan ollut. Salaatteja ruoan kanssa ei ollut ikinä.
Kalakeitto oli tehty halvemmasta kalasta. Se oli seitikeittoa ja sekaan laitettiin keittojuureksia. Meillä oli purkkihernekeittoa todella paljon. En terveyssyistä pystynyt syömään sitä.
Meillä oli aina kotona lämmin ruoka kerran päivässä, mutta jos siitä jäi nälkä, söimme leipää.
Kommentit (524)
Erona lienee se, että ennen kaikki söivät suht köyhästi, tulotasosta riippumatta. Ts. sekä toimitusjohtajan että työläisen pöydässä oli arkisin perunaa ja soossia.
Nykyään varallisuuserot näkyvät juurikin ruoassa; työläiset hakevat kerran kuussa pitsaa, pomot wolttaavat arkisinkin sushia. Päivälliset vaihtelevat tulotason mukaan gorgonzolapastasta siihen hernekeittoon. Lapset kyllä puhuvat näistä keskenään, ja vaikka eivät ehkä suoraan puhu hinnoista, kyllä hekin tajuavat, kenen perheessä syödään monipuolisemmin/hienommin verrattuna muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -73. Vartuin keskiluokkaisessa perheessä ja kaikki tuon jutun ns. köyhyyden merkit olivat arkea 70- ja 80-luvuilla suurimmalle osalle kansaa, mukaanlukien oma perheeni.
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli 2000 luvun kokemus, ei 70-luvun.
En tiedä mitä teidän mielestä köyhän lapsen elämä saisi olla. Tosiasia on se, että 2000 luvun lapset on saaneet monipuolista ruokaa eikä ole tarvinnut olla nälässä eikä ole tarvinnut haaveilla paprikasta. Toisin on tällä Jennalla.
Teille ei toki. Ikään määrä köyhyyttä ole tarpeeksi köyhää. Aina voi verrata pula-aikaan.
Höpöhöpö, minä olen elänyt lapsuuden samaan aikaan kuin Jenna ja kuulostaa aivan normaalilta ruokavaliolta. Mun vanhemmat tienasi keskimääräistä enemmän.
Seitiä tai kaupan kalapuikkoja sain syötäväksi ensimmäisen kerran vasta koulussa ja olen 1970-luvulla syntynyt. Ei kalaa ostettu kaupasta kuin korkeintaan silliä ja lipeäkalaa jouluksi. Muutoin vanhemmat kalastivat itse. Kasviksia, juureksia yms oli päivittäin pöydässä mutta ne olivat tietysti itse kasvatettuja. Äiti osti jauhelihaa 300 grammaa ja siitä riitti ateria neljälle kun me olimme veljen kanssa jo yläasteikäisiä. Nythän eilenkin oli eräässä ketjussa kirjoitus miten kilo jauhelihaa saattaa mennä kahden teinin perheessä yhdellä aterialla eli liha se tärkein osuus ja muuta vähän lisäksi.
Seitikeito melkein luksusta minulle, äiti ei tykännyt kalasta joten harvinaista herkkua oli saada seitikeittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä muistan että oli ankeeta ja yksipuolista. Tilanne parani kunnes tienasi omaa rahaa ja pääsi itse kauppaan valkkaamaan. Ensin perittiin ruokarahaa eikä safkat siitä muuttuneet miksikään. Lopetin maksamisen ja aloin käydä itse ruokakaupassa.
Perheessämme lapset eivät saaneet tehdä ruokaa eikä edes osallistua siihen mikä oli kamalaa enkä oikein osannut mitään tehdä muuta kun einestä lämmittää perunoitten ja munien keittämisen lisäksi. Ei ollut edes sellaista luontaista lahjakkuuttakaan ruuan tekoon niin kuin joillain on, että vaikeeta oli alussa. Maustaminen oli kaikkein vaikeinta.
On vasta pitkän iän ja harjoittelun tuloksena tullut onnistumisia niin että hyvin harvoin enää lentää biopönttöön koko satsi jos maku menee ihan pieleen. Onneksi on mennyt maanparannusaineeksi sitten eikä ihan hukkaan. 😊
Vierailija kirjoitti:
Minulle teki pahaa tuo juttu. 5 kk ei syö niin paljon vielä että se juuri ruuassa näkyy. Siis määrässä. Onhan vastikkeet ja purkit kalliita.
Mutra äiti syö säästääkseen nuudeleita ja ranskalaisia.
Entäpä jos hän ostais kilon porkkanoita samalla rahalla, sijoittaisi punaisiin linsseihin ja yksi sipuli. Saisi porkkanakeiton pariksi päiväksi, voisi ujuttaa keittoon perunankin tms.
Tai kasvisvuokan, perunaa, porkkanaa, sipulia, parsakaalia, purjoa, uunissa kypsennettynänä kasviskermassa, alle euron peruspirkka/kotimaista kerma.
Tai keitetyt perunakin terveellisempiä kuin ranskalaiset. Ja edelleen voisi lapsuuskodin malli mukaan syödä vaikka pakastekasviksia, keittojuures ei ole kallista, hernemaissipaprika alle euron pussi.
Rahattomuus yhdistyy monesti kädettömyyteen.
Siitä jutussa juurikin on kyse. Lapsiperheköyhyys aiheuttaa pitkän varjon ja se siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Nyt hallitus tuhoaa taas uuden ikäluokan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle teki pahaa tuo juttu. 5 kk ei syö niin paljon vielä että se juuri ruuassa näkyy. Siis määrässä. Onhan vastikkeet ja purkit kalliita.
Mutra äiti syö säästääkseen nuudeleita ja ranskalaisia.
Entäpä jos hän ostais kilon porkkanoita samalla rahalla, sijoittaisi punaisiin linsseihin ja yksi sipuli. Saisi porkkanakeiton pariksi päiväksi, voisi ujuttaa keittoon perunankin tms.
Tai kasvisvuokan, perunaa, porkkanaa, sipulia, parsakaalia, purjoa, uunissa kypsennettynänä kasviskermassa, alle euron peruspirkka/kotimaista kerma.
Tai keitetyt perunakin terveellisempiä kuin ranskalaiset. Ja edelleen voisi lapsuuskodin malli mukaan syödä vaikka pakastekasviksia, keittojuures ei ole kallista, hernemaissipaprika alle euron pussi.
Rahattomuus yhdistyy monesti kädettömyyteen.
Et varmaan tiennyt tätä, mutta mm. vastikkeiden hinta on lähes tuplaantunut viime vuosina. Samoin sakeuttaja, jota käytetään osalla vauvoista apuna estämään refluksioireita, on triplannut hintansa.
Tämä on maailmanlaajuinen trendi tällä hetkellä, alkoi Yhdysvalloista.
Ihme valtusta taas vaikka tuokin on ollut jo lapsena ylipainoinen. Ruokaa on saatu ihan riittävästi ja liikaakin, vaikka jutussa yritetään väittää että ruokaa on ollut vain "pieniä annoksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 80-luvun lopulla, ja muistan kyllä, että esim lihapullia tai kanankoipia vähän säännösteltiin. Koipireidet laitettiin puoliksi ja niistä sai joko koiven tai reiden, lihapullakastikkeen yhteydessä tavallinesti kerrottiin, että montako lihapullaa on laskennallisesti kaikille. Appelsiinimehu oli halvinta, ja se oli varattu aamupalalle, ei muuten juotavaksi. Meitä oli monta, nuorimmat sisarukset on sitä Jennan ikäluokkaa, itse olen vanhimmasta päästä. Ei meillä nälkää silti nähty, ruisleipää ja juustoa oli aina lämpimän ruuan kanssa tarjolla, niistä sai täydennystä.
Vierailija kirjoitti:
Erona lienee se, että ennen kaikki söivät suht köyhästi, tulotasosta riippumatta. Ts. sekä toimitusjohtajan että työläisen pöydässä oli arkisin perunaa ja soossia.
Nykyään varallisuuserot näkyvät juurikin ruoassa; työläiset hakevat kerran kuussa pitsaa, pomot wolttaavat arkisinkin sushia. Päivälliset vaihtelevat tulotason mukaan gorgonzolapastasta siihen hernekeittoon. Lapset kyllä puhuvat näistä keskenään, ja vaikka eivät ehkä suoraan puhu hinnoista, kyllä hekin tajuavat, kenen perheessä syödään monipuolisemmin/hienommin verrattuna muihin.
Näin oli jo Jennan lapsuudessa. Hän on 2000luvun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennytkään että olen elänyt köyhän ja kurjan lapsuuden, olen 90-luvun lapsi ja meillä oli ihan perusruokaa nuo jutussa luetellut "kauheudet". Typeräähän se olisi jättää ilmainen kouluruokakin hyödyntämättä, kyllä meillä kehotettiin syömään koulussa kunnolla. Opetettiin kaupassa vertailemaan hintoja ja arkiruoka oli mahdollisimman edullista.
Tuo kuulostaa tietysti kurjalta ja nololtakin, että kylässä oleville kavereille ei ruokaa tarjottu.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -73. Vartuin keskiluokkaisessa perheessä ja kaikki tuon jutun ns. köyhyyden merkit olivat arkea 70- ja 80-luvuilla suurimmalle osalle kansaa, mukaanlukien oma perheeni.
Niin??? Eikö mielestäsi ajat ole sen jälkeen muuttuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan että oli ankeeta ja yksipuolista. Tilanne parani kunnes tienasi omaa rahaa ja pääsi itse kauppaan valkkaamaan. Ensin perittiin ruokarahaa eikä safkat siitä muuttuneet miksikään. Lopetin maksamisen ja aloin käydä itse ruokakaupassa.
Perheessämme lapset eivät saaneet tehdä ruokaa eikä edes osallistua siihen mikä oli kamalaa enkä oikein osannut mitään tehdä muuta kun einestä lämmittää perunoitten ja munien keittämisen lisäksi. Ei ollut edes sellaista luontaista lahjakkuuttakaan ruuan tekoon niin kuin joillain on, että vaikeeta oli alussa. Maustaminen oli kaikkein vaikeinta.
On vasta pitkän iän ja harjoittelun tuloksena tullut onnistumisia niin että hyvin harvoin enää lentää biopönttöön koko satsi jos maku menee ihan pieleen. Onneksi on mennyt maanparannusaineeksi sitten eikä ihan hukkaan. 😊
Sun omat vanhemmat peri sinulta ruokarahaa???
Tykästyin lapsena kalakeittoon jossa seitä, perunaa, porkkanaa ja purjo, ja nykyäänkin teen sen niin.
Lapsi tahtoisi keittoon lohta, mutta ei käy, se kuuluu toisiin ruokiin, ei kasarilla lapsuuttaan viettäneen valmistamaan kalasoppaan.
Seitikeitto ja purkkihernari on ihan perusruokaani. Itseasiassa voisi tänäänkin syödä purkkihernaria. En tiennyt että se on merkki köyhyydestä.
Mulla oli oikeasti köyhä lapsuus 70-luvulla. Asuttiin "mökissä", jossa ei sisävessaa, ei suihkua, ei lämmintä vettä hanasta. Kaivosta kantaminen sentään loppui -75 kun saatiin vesijohto. Pesuvettä lämmitettiin kattilassa. Tyypillinen ruoka oli perunat ja ruskea kastike (ei lihaa).
Ei tarvitse mennä 70- luvullekaan; itse olen syönyt mm.perunavelliä, kesäkeittoa, mannavelliä/- puuroa, riisivelliä/- puuroa, ohrahelmipuuroa, verilettuja, uunilenkkiä, jossa juustoa päällä, Stroganoff'ia jne.jne. Äitini valmisti ja hyvin maistui koko perheelle. Marjoja, hedelmiä, vihanneksia- muodossa tai toisessa löytyi ruokapöydästämme myöskin aina. Lisäksi leivät, piirakat, pullat, kakut; kaikki leivottiin kotona. Molemmat vanhempani kävivät töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli 2000 luvun kokemus, ei 70-luvun.
En tiedä mitä teidän mielestä köyhän lapsen elämä saisi olla. Tosiasia on se, että 2000 luvun lapset on saaneet monipuolista ruokaa eikä ole tarvinnut olla nälässä eikä ole tarvinnut haaveilla paprikasta. Toisin on tällä Jennalla.
Teille ei toki. Ikään määrä köyhyyttä ole tarpeeksi köyhää. Aina voi verrata pula-aikaan.
Höpöhöpö, minä olen elänyt lapsuuden samaan aikaan kuin Jenna ja kuulostaa aivan normaalilta ruokavaliolta. Mun vanhemmat tienasi keskimääräistä enemmän.
No onpa outoa. 2000 luvun lapsuus etkäsaabut tarpeeksi ruokaa. Yksipuolusta ja niukkaa ruokaa. Ei salaattia eikä hedelmiä eikäleivän äälle edes paprikaa. Ja vain yksi ruoka päivässä.
Kyllä todella vanhempasi ovat säästäneet väärästä päästä! Ei ollut todellakaan tavallista touhua.
Meillä ei syöty seikeittoa, vaan ahvenkeittoa, itse pyydystetyistä ahvenista. Seikeittoa sai koulussa.(meiiläpäin puhuttiin aina seikeitosta, eikä seitikeitosta)
Muutenkin ne kalat mitä syötiin, olivat sisävesikaloja, joko omasta katiskasta ja verkoista tai jonkun tuttavan kautta saatuja. Koskaan ei edes lohta ostettu.
Ei tullut kalansyönti kalliiksi. Perunatkin oli omasta maasta.
Tällainen ei tietenkään kaupunkioloissa toteudu, asuttiin maalla, järvien ympäröimänä, yksinkertaista elämää.