Tajusin, että mun 94-vuotias anoppi pyörittää meidän suhdetta
Kyseessä on itsenäisesti asuva, erittäin hyvässä kunnossa oleva mieheni äiti, pää toimii vielä erittäin hyvin, samoin kävelee ja kuntopyöräilee kotonaan. Tekee itse ruokaa, mutta ei käy enää itse ulkona muutoin kuin sauvakävelemässä.
Mieheni juoksee äitinsä asioilla päivittäin, milloin haetaan paristoja, kattilaa, lääkkeitä. Ja ei todellakaan niin, että tekisi nämä kerralla, vaikka joka toinen päivä, mutta sen mukaan mitä äitinsä keksii pyytää.
No nyt tuli isompi riita siitä, että minulle olisi mahdollisesti tulossa useampi ulkomaankomennus, mutta mies ei voi äitiänsä jättää, eikä lähde mukaan. Nyt vaatii, etten minäkään lähtisi, on kuulemma sitten avioero.
Anoppini on ihana ihminen ja on ihana, että hänen ainoa lapsensa hänestä huolehtii, mutta nyt tulee tunne, että tässä mennään anopin juttujen mukaan. Miksi ei voisi loman aikana joku kotihoito käydä katsomassa?
itselläkin ikää jo 50 vuotta ja nyt kun lapset lähteneet kotoa, niin tekisi mieli matkustella ja ottaa komennus vastaan, mutta anoppi tässä nyt jarruttaa. Tai siis mieheni tietenkin. Lapset opiskelevat toisella paikkakunnalla, niin ei heistäkään tässä ole oikein apuja.
Mennäänkö tässä vielä helposti yli kymmenenkin vuotta anopin ehdoilla.
Kommentit (151)
Kerrotko kaiken ihan niin kuin se on?
Onko niin, että miehesi ei halua sinun lähtevän mihinkään ulkomaankeikalle, koska on mustasukkainen?
Normaali mies sanoisi, että en halua lähteä ja jättää iäkästä äitiä niinkin pitkäksi ajaksi, joten sinä saat mennä kyllä ihan ilman minua nyt. Ei kaksi kk erossa ole nuorilla terveillä ihmisillä mikään katastrofi, jos parisuhde on kunnossa.
Aloitus on täyttä ja puhdasta paskaa.
Keksitty provo, jolla kalastellaan ns. äksöniä palstalle, nyt kun raja-asema ja tp-jutut ovat paitsiossa.
Kiinnostas tietää, onko provon laatija joku palstan tomittaja, jota vahvasti veikkaan, vaiko joku muu seikkailija?
Kaikidsa tapauksissa kuitenkin, liian lapsellisen läpinäkyvä trolli.
Ja juu, tiedän, vain trollithan aloitukseen muka vastailevatkin.
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko kaiken ihan niin kuin se on?
Onko niin, että miehesi ei halua sinun lähtevän mihinkään ulkomaankeikalle, koska on mustasukkainen?
Normaali mies sanoisi, että en halua lähteä ja jättää iäkästä äitiä niinkin pitkäksi ajaksi, joten sinä saat mennä kyllä ihan ilman minua nyt. Ei kaksi kk erossa ole nuorilla terveillä ihmisillä mikään katastrofi, jos parisuhde on kunnossa.
Aikaisemmin jo kirjoitinkin, että ehkä mies ei vain jostain syystä halua, että vain minä lähden. Ehkä siksi erolla uhkailee. Tätä ihmettelen kun kyse on tosiaan reilusta parista kuukaudesta. Ja nyt vain vetää tämän äitikortin esiin, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävä syy, mutta en nyt välittäisi sen takia erotakaan.
No eipä se mitään, hyvä että tajusit nyt. Ei kahta sanaa, tottakai sä meet. Vanhus saattaa kuolla ihan milloin vain, sitä ei voi odotella. Tekstistä tuli jotenkin sellainen olo, että koet itsesi vanhemmaksi kuin oletkaan.
Mulla on omakotitalonaapuri, jossa isäntä jatkuvasti kilttiysloukussa: milloin vaatii lapset, lapsenlapset, milloin vanhukset. Vaimonsa on ihan riekaleina, koska mies ei laita minkäänlaista rajaa yhtään mihinkään. Riitoja on eikä ratkaisua ole löytynyt. Mies vielä brassailee kaikissa tapaamisissa tekemisillään, eli rasittaa muutkin ympärillään. Usein ajattelen, että kukaan lähipiirissä ei kärsi, jos mies osaisi laittaa rajat.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä voi olla aikuiset lapset opiskelemassa jos olette vasta 10 vuotta olleet yhdessä?
Ja mies ei siis enää työelämässä eli vanha mies jo.
Ne ei varmaan ole pariskunnan yhteisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mies käy hänelle kerran viikossa ruokakaupassa, listan mukaan ostaa ja sitten muina päiviä paikkailee, jos vaikka sattuukin tekemään mieli karjalanpiirakoita tai jotain.
Ei halua mihinkään päivätoimintaan, lukee ja tekee ristikoita ja kattoo telkkua päivisin.
Hänen lapsenlapsensa käyvät ehkä joka toinen vkl tai harvemmin. Muita sukulaisia ei ole.
Hätäkös muorilla, kun poika juoksee hakemaan karjalanpiirakat, kun sattuu tekemään mieli. Ottaa seuraavalla kerralla useamman pussillisen ja lykkää pakkaseen.
Ei tarvi lähteä ihmisten ilmoille, kun poika pitää huolta.
Tosi kantelettarelaista. Aika huonoon kuntoon saa mennä ennen kuin omastaan kiinni pitävä tahtonainen luopuu taistelusta.
Heh, oksettavaa sontaa koko aloitus. Tympeää mielikuvitus juttua, suunnatuna palstan kaikkein tyhmimmälle joukkioille.
Taas mammulit nielaisi syötin, nahkoineen, karvoineen päivineen.
Jees, Porvoosta puhaltelee tämänkin torstai-Ilkan tuulet.
Ei riitä boforit, jotta tää provo lähtis puhtaasti lentoon.
Ei sitten niin millään konstein.
Vierailija kirjoitti:
Ei se hakemus siitä parane vaikka siellä juoksisi tunnin välein. Kaupassa ei tarvi käydä kuin kerran viikossa.
Mikä ihmeen hakemus??
Mitä ihmeen erikoista aloituksessa sitten on, kun sitä väitetään provoksi?
Minua kiinnostaa eikö mies ole enää työelämässä vaan joutaisi vihtoroimaan puolisoa. Voisiko nykyaikana ottaa työstä ommaa lommaa lähtemään puolison seuralaiseksi?
Onko rahatilanne niin hyvä ja kodista ei tarvitse huolehtia? Ei koiraa, ei kissaa.
Kusetusta koko stoori, niitä Tarina-tädin selostuksia.
Toi erolla uhkailu oli yliampuvaa ja ongelma muutenkin.
Miten kellään vanhuksella voi olla melkein päivittäin jotain asiaa hoidettavana? Yksinäinen tapapompottaja hän on, varmaan mukavakin, mutta silti. Aika korkea on hinta läheisillä väleillä, jos poika tuohon on taipunut. Ja nyt seuraavankin pitäisi taipua. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Halata voi kuoliaaksikin. Ala nyt jo pakata ja elä vähän.
Kyllä on tylsää tämä ikuinen provon huutaminen ! Mitä outoa ja ihmeellistä tässä jutussa nyt on, ettei sellaista tilannetta voisi olla ? Eikö teidän provon huutajien elämässä tapahdu mitään ? Jos kertoo, että kissa kävi laatikolla, siitäkin jo huudetaan provoa !
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit lähteä komennukselle, mies päättäköön itse asioistaan. Erolla uhkailu on tympeää, voiko asiasta keskustella kun mies antaa asian hieman kypsyä? Itse en syyttäisi ketään siitä että haluaa viettää nahdollisimman paljon aikaa 94-vuotiaan äitinsä kanssa, tuossa iässä ei tarvitse kuin yhden pikkuflunssan tai kaatumisen.
Anoppi pompottaa poikaansa ja hyppyyttää jotta saa pilattua miniän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Miten kellään vanhuksella voi olla melkein päivittäin jotain asiaa hoidettavana? Yksinäinen tapapompottaja hän on, varmaan mukavakin, mutta silti. Aika korkea on hinta läheisillä väleillä, jos poika tuohon on taipunut. Ja nyt seuraavankin pitäisi taipua. Ei ole omena kauas puusta pudonnut. Halata voi kuoliaaksikin. Ala nyt jo pakata ja elä vähän.
Tarinatkin todennäköisesti ainakin hieman paranisi jos sitä omaakin elämää olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä voit lähteä komennukselle, mies päättäköön itse asioistaan. Erolla uhkailu on tympeää, voiko asiasta keskustella kun mies antaa asian hieman kypsyä? Itse en syyttäisi ketään siitä että haluaa viettää nahdollisimman paljon aikaa 94-vuotiaan äitinsä kanssa, tuossa iässä ei tarvitse kuin yhden pikkuflunssan tai kaatumisen.
Anoppi pompottaa poikaansa ja hyppyyttää jotta saa pilattua miniän elämää.
Miksi miniä antaa kenenkään pilata elämäänsä? Sen kun tekee niin kun itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap lisää
Anoppi tuskin olisi hyvillään, jos poikansa lähtisi pitemmäksi aikaa, vaikka tuskin sitä kieltäisikään. Tuskin mieheni hänelle on mitään edes sanonutkaan, enkä mikään ota asiaa puheeksi.
Mutta inhottava tilanne meidän suhteessa. Anopille toivon pitkää ikää ja tosiaan on erittäin hyvässä kunnossa. Ovat ikänsä asuneet toisiaan lähellä ja mieheni on häntä päivittäin käynyt katsomassa ja tosiaan päivittäin vielä sitten asioilla joten olisihan se kurja tilanne anopille, jos mukaani lähtisi. Mieheni on jo osa-aikaeläkkeellä, joten hänellä on aikaa esim. etsiskellä pörrösukkia ympäri kaupunkia.
Sinuna lähtisin ulkomaankomennolle yksin jos mies ei pysty äitiään jättämään. Jos tästä syystä mies haluaa erota, niin ei suhde varmaan ole muutenkaan kummoinen. Yhteen ulkomaankomennukseen ei aikuisten ihmisten suhde todellakaan kaadu, jos kaikki on muuten tosi hyvin. Kannattaa lähteä, koska me viisikymppiset emme myöskään ole enää niitä nuorimpia, siis ainakaan työelämän suhteen, ja tämä saattaa olla sulle viimeinen tilaisuus. Haluatko uhrata sen anopille?
Meillä on molemmilla aikuisia lapsia, ei yhteisiä. Miehen lapset siellä käyvät. Oma tyttäreni ei, sillä opiskelee toisaalla, eikä muutoinkaan ole niin läheinen hänen kanssaan. Vain sukujuhlissa tapaavat. AP