Tajusin, että mun 94-vuotias anoppi pyörittää meidän suhdetta
Kyseessä on itsenäisesti asuva, erittäin hyvässä kunnossa oleva mieheni äiti, pää toimii vielä erittäin hyvin, samoin kävelee ja kuntopyöräilee kotonaan. Tekee itse ruokaa, mutta ei käy enää itse ulkona muutoin kuin sauvakävelemässä.
Mieheni juoksee äitinsä asioilla päivittäin, milloin haetaan paristoja, kattilaa, lääkkeitä. Ja ei todellakaan niin, että tekisi nämä kerralla, vaikka joka toinen päivä, mutta sen mukaan mitä äitinsä keksii pyytää.
No nyt tuli isompi riita siitä, että minulle olisi mahdollisesti tulossa useampi ulkomaankomennus, mutta mies ei voi äitiänsä jättää, eikä lähde mukaan. Nyt vaatii, etten minäkään lähtisi, on kuulemma sitten avioero.
Anoppini on ihana ihminen ja on ihana, että hänen ainoa lapsensa hänestä huolehtii, mutta nyt tulee tunne, että tässä mennään anopin juttujen mukaan. Miksi ei voisi loman aikana joku kotihoito käydä katsomassa?
itselläkin ikää jo 50 vuotta ja nyt kun lapset lähteneet kotoa, niin tekisi mieli matkustella ja ottaa komennus vastaan, mutta anoppi tässä nyt jarruttaa. Tai siis mieheni tietenkin. Lapset opiskelevat toisella paikkakunnalla, niin ei heistäkään tässä ole oikein apuja.
Mennäänkö tässä vielä helposti yli kymmenenkin vuotta anopin ehdoilla.
Kommentit (151)
141 korjaa: Mies on joko lapsellinen tai liitto ei ole onnellinen.
Pari 100-vuotiasta taitaa olla menossa itsenäisyysjuhliin. On hienoa kuin tuon ikäisillä on pää ja muisti kunnossa ja molemmilla, mies ja nainen, joiden haastattelut luin, terveyskin jonkinlainen.
Joku isoisän setä kuoli 105-vuotiaana tapaturmaisesti kaatuesaaan jäätiköllä mökkinsä pihalla polttopuita hakiessa. Asui yksin. Siis noin 120 vuotta sitten. Ei ollut kotiapuja, huutolaisuus jonkun nurkissa oli vanhushoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyse olisi vain noin 2 kk komennuksesta ja kerrottakoon vielä sekin, että olemme olleet vajaa10 vuotta yhdessä.
Ehkä kyse voi olla siitäkin, ettei mies vai halua lähteä. Kohde on etelä-Euroopassa, joten ei olisi pitkä matka tulla Suomessakaan käymään välillä.
t. AP
Ero tulee jos lähdet kahden kuukauden komennukselle? Pienestä se on kiinni. Ja miten mies edes lähtisi koko ajaksi mukaan, eikö hänellä ole töitä?
Mutta teillä on selvästi eri elämänvaiheet. Mies haluaa olla läsnä äitinsä viimeisinä elinvuosina, sinä haluaisit jo nähdä maailmaa. En nyt ihan ymmärrä, miksi nämä kaksi asiaa poissulkevat toisensa, kyse on kuitenkin vain muutamasta kuukaudesta. Voithan sinäkin piipahtaa Suomessa komennuksen aikana jos ikävä käy liian suureksi?
Käsittämättömän asiasta tekee miehen asenne apn komennusta kohtaan. Jos ollaan viiskymppisiä ja firma tarjoaa ulkomaan komennusta, ei se oikein näinä päivinä ole vapaaehtoista. Sen tietää, miten seuraavissa YTssä käy, jos nyt sanoo ei. Tai ainakin syiden pitää olla parempia kuin se, että puoliso ei tykkää. Joten itselleni kyllä olisi ollut (iloinen) ilmotusasia, että lähden/pääsen 2 kk komennukselle!
Toisekseen provohuutelijoille: olen itse aivan samassa jamassa sinällään, että anoppini on 95 v ja aika paljon jo mieheni varassa, eli ei käy enää itse kaupassa lainkaan, lonkat vaivaavat, joten ei muutenkaan kovin hyvin pääse liikkeelle. Minkä vuoksi tietysti myös olo huononee ja väsyttää. Hoitaa kuitenkin itse kotiaan, pesee pyykkiä, tekee ruokaa jne. Mies käy samoin kerran viikkoon kaupassa ja jos tulee muita tarpeita, hoitaa myös niitä.
Mutta eihän se minulta ole mitenkään pois, en käsitä sitäkään, miksi minun pitäisi tätä kontrolloida ehdottelemalla aikatauluja kerran viikkoon tai että ostoksia niputetaan tai muutenkaan puuttua siihen, vaikka mies kävisi siellä kymmenen kertaa päivässä. Sehän on täysin miehen asia, eikä kuulu minulle mitenkään.
Olen sitä mieltä, että jos ikäihminen on niin toimintakykyinen kuin oma anoppini kuitenkin vielä on ja nähtävästi myös apn vielä enemmän, sitä pitää lähipiirin tukea. Jos se tarkoittaa, että ei pääse treffaamaan minua parin kk komennuksella, ei ole iso hinta. Olisihan se ihanaa saada mies sinne mukaan ainakin osaksi aikaa, olisi joku iltasella, kenen kanssa uutta kaupunkia katsella, mutta reaalitilanne pitää ottaa huomioon. Tulee meille (toivottavasti) vielä niitä matkoja.
Itse kyllä arvostan todella kovasti miestäni, että hän jaksaa "juosta äitinsä asioilla" ja tekee sen hyväntuulisena. Itselläkin jo joskus muisti vippaa, kuinka ei sitten lähes puolet vanhemmalla. Ja kyllä minäkin voin pyytää miestä tuomaan karjalanpiirakoita, vaikka eilen kaupassa käytiinkin.
Anoppi mukaan ulkomaille. Voisi olla mukavaa hänellekin.
145. Olet niin oikeassa. Hyvin lähimmäisistään huolta pitävä mies pitää sinustakin hyvää huolta eikä jätä, jos vaikka sairastut vakavasti tai murrat jalkasi. Olet hyvin hyvin onnekas vaimo kuten muutkin vastaavanlaisten miesten vaimot. Huolenpito ei ole läheskään itsestään selvää. Arvostakaa hyviä puolisoitanne ja näyttäkää se arvostuksenne vaikka joka päivä.
Sairasta! Miksi ihmeessä se mies juoksee vanhan äitinsä pillin mukaan? Oletko Sinä koskaan harkinnut avioeroa anopin takia? Samalla pääsisit anopista eroon. Ilmeisesti mies valitsee äitinsä ennen vaimoaan ja omia lapsiaan!
EI ole tervettä, että ikäloput vanhukset komentelevat ja määräilevät aikuisia lapsiaan ja lastensa perheitä! Onko tämä vanhus läheisriippuvainen vai narsisti? Suomessa kaikki vanhukset saavat eläkettä ja kotiapua saa ostettua rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt työkomennus vai loma? Miten sä jatkusvasti puhut lomasta ja työkomennuksesta? Työkomennuksilla tehdään töitä, paljon. Ei siellä auringossa paistatella päivää. Mihin sä sitä miestä siellä edes tarvitset kun työpäivät on 12-16 tuntisia?
Eivät kaikki työkomennukset ole mitään orjaleirejä.
Olen neljän eri firman työkomennuksilla ollut ja ei ne päivät mitään 9-17.30 toimistopäiviä ole. Kyllä siellä ihan raakasti tehdään kunnolla töitä, varsinkin noin lyhyessä pätkässä. Viimeisin oli 4 kk Madridiin ja työpäivät alkoivat normaalisti klo 8 aamulla ja päättyivät 19.30 toimistolla, jonka jälkeen salille ja syömään ja siitä takaisin tekemään viimeiset fiksaukset päivältä. Toki viikonloput ovat vapaita osittain, mutta niissä
Raakasti😂
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on laiskoja ja avuttomaksi heittäytyviä vanhempia ihmisillä.
Sinunkin ahkeruutesi karisee, yli 90 v, vaikka olisit kuin skarppi yms, niin monissa asioissa alkaa pätkimään. Olen joutunut seuraamaan kahden yli 90 v skarppiutta, mikä saa heidät esittämään ihan muuta, mitä sitten talahtuu, kun ei ole muut näkemässä. Kannattaa myös muistaa, että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Hyviä vointeja vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies antaa äitinsä juoksuttaa häntä?
Eri. Te ette tajua kuinka hauraita vanhukset ovat. Ei tarvita kuin pieni flunssa niin on jo keuhkokuume, joka vie hengen eikä siinä antibiootit enää auta. Elimistö antaa helposti periksi, kun ikää kertyy. Hieno mies, kun auttaa äitiänsä hänen viimeisinä elinvuosinaan. Eipä hänen tarvitse katua äidin kuoltua, että miksi en tehnyt sitä ja tätä vaikka hän pyysi. Eivät ihmiset ilkeyttään vanhoina ja hauraina apua pyydä. Toiset eivät uskalla lainkaan pyytää apua ja vaan kärsivät hiljaa.
Vaimo voi ihan vapaasti lähteä sille tärkeälle ulkomaankomennukselle. Mies heitti todennäköisesti eron mahdollisuuden epähuomiossa stressaantuneena. Kyllä se siitä suttaantuu, kunhan et painosta miestäsi jättämään apua tarvitsevaa äitiänsä.
Vanhus on hauras ja iäkkään vanhuksen on aikakin jo mennä kun sen aika tulee. Mikä hitto siinä on että pitäisi tavoitella jotain 120v. ikää vaipat housuissa ja taju kankaalla? Ja paskat, eläkööt täysillä niin kauan kun ehtii ja sen jälkeen hupskups ja ikiunta.
Minusta ap lähtee reissuun ja jos mies hakee eroa sen takia, niin mies on joku lapsellinen ja liitto ei ole onnellinen.
Mies voi oikein hyvin jäädä auttelemaan tuon ikäistä äitiään kotiin. Jos vaikka sattuisi niin ikävästi, että anoppi kuolla kupsahtaisi sen aikana, kun ap:n mies on reissussa, mies saisi siitä varmaan omantunnontuskia pitkäksi aikaa. Tuon ikäinen ihminen, vaikka olisi hyväkuntoinenkin saattaa päättää päivänsä milloin tahansa.
Ymmärrän kyllä miestä, ettei halua jättää tuon ikäistä äitiään yksin, vaikka kotihoito tai joku muu taho huolehtisi sillä aikaa.
Joku kirjoitti, että anoppi voi elää vaikka 110 vuotiaaksi, mutta totuus on se, että tuon ikäisiä Suomessa on kaksi (ellei ole kuolleet, tilasto oli 2022 vuodelta) ja niitä yli 100 vuotiaitakin vain vähän yli tuhat, joten harva noihin lukemiin yltää.
Oma isäni lähti seisovilta jaloilta 96 vuotiaana.