Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että mun 94-vuotias anoppi pyörittää meidän suhdetta
30.11.2023 |
Kyseessä on itsenäisesti asuva, erittäin hyvässä kunnossa oleva mieheni äiti, pää toimii vielä erittäin hyvin, samoin kävelee ja kuntopyöräilee kotonaan. Tekee itse ruokaa, mutta ei käy enää itse ulkona muutoin kuin sauvakävelemässä.
Mieheni juoksee äitinsä asioilla päivittäin, milloin haetaan paristoja, kattilaa, lääkkeitä. Ja ei todellakaan niin, että tekisi nämä kerralla, vaikka joka toinen päivä, mutta sen mukaan mitä äitinsä keksii pyytää.
No nyt tuli isompi riita siitä, että minulle olisi mahdollisesti tulossa useampi ulkomaankomennus, mutta mies ei voi äitiänsä jättää, eikä lähde mukaan. Nyt vaatii, etten minäkään lähtisi, on kuulemma sitten avioero.
Anoppini on ihana ihminen ja on ihana, että hänen ainoa lapsensa hänestä huolehtii, mutta nyt tulee tunne, että tässä mennään anopin juttujen mukaan. Miksi ei voisi loman aikana joku kotihoito käydä katsomassa?
itselläkin ikää jo 50 vuotta ja nyt kun lapset lähteneet kotoa, niin tekisi mieli matkustella ja ottaa komennus vastaan, mutta anoppi tässä nyt jarruttaa. Tai siis mieheni tietenkin. Lapset opiskelevat toisella paikkakunnalla, niin ei heistäkään tässä ole oikein apuja.
Mennäänkö tässä vielä helposti yli kymmenenkin vuotta anopin ehdoilla.
Kommentit (151)
Mies on stressaantunut, ja häntä oikeasti vähän harmittaa kun joutuu olemaan ns. kahden tulen välissä. Olemme itse olleet samassa tilanteessa, nyt jo edesmenneitten vanhempien kanssa. Loppu tuli tosiaan yllättäen meidänkin yhdelle yli 90 vuotiaalle, joka oli ns hyväkuntoinen. Kyllä minäkin aikoinani nupisin ja jupisin ja oli inhottavaa revetä joka suuntaan. Onneksi mieheni suhtautui kuitenkin tähänkin asiaan hyvin, koska vielä hankalammaksi asia tulee jos toinen ei tue näissä vaikeissa elämäntilanteissa. Ja samaa mieltä muiden kanssa että eihän 2kk:n erossaolo nyt pitäisi olla millään tavoin kynnyskysymys ns aikuisille pareille. Kyllä meillä ainakin tuttavapiirin miehet ovat olleet matkahommissa ties kuinka paljon, ennen puolivuottakin ulkomaan komennuksissa oli ihan tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei tosiaan voi jättää äitiä ilman apua ulkomaan ajaksi. Miksi se on niin vaikea ymmärtää? Äiti on riippuvainen jostakin avusta ikänsä vuoksi ja kropan. Kotihoito ei ole ratkaisu, se voi suuresti stressata ja ahdistaa iäkästä. Se menee kunnan määräysten mukaan, iäkäs ei aina voi vaikuttaa sen sisältöön(?) ja olisi kuin lapsi jonkun sosiaalitantan määräysvallassa tai hoitsun. Moni haluaa olla itsenäinen tai vaikuttaa elämäänsä. Sen sijaan miehesi voi kyllä joskus pitää välipäivän tai päivät, jos on kyse siitä että ei ole kiire ja yhdessä paikassa on kattila ja toisessa patalappu - jota ei nyt ihan heti tarvitse. Mihin kellonaikaan hän käy siellä ja onko kauan, kun sua häiritsee se että joku auttaa toista. Onko vielä muita sukulaisia elossa äidillään.
Kotihoidolta voi ostaa erilaisia palveluita.
Tuo rouva tarvitsee jonkun käymään kaupassa kerran viikossa, jos valmistaa itse ruokansa.
Pikku asioiden takia päivittäin juoksuttaminen on nimenomaan silkkaa juoksuttamista.
Rouva voisi käydä jossakin vanhuksille järjestetyssä päivätoiminnassa kerran viikossa. Siellä on erilaista järjestettyä toimintaa kunnon mukaan. Tapaa ihmisiä ja saa aterian, voi tilata myös erilaisia hoitoja.
Hänelle voi kysyä seuranpitäjää ja pienillä asioilla juoksijaa myös vapaaehtoisjärjestöistä.
Lapsenlapsetkin voisivat joskus "uhrautua" isovanhempaa moikkaamaan.
Vai onko niin, että mummelille kelpaa vain tuon ainokaisen "palvelukset"?
Erolla uhkailu on aina, siis aina sellanen keino, ettei tarvii ite pohtia, vaan saa käskyttää toista.
Pyörittäjiä on tuossa kyllä 2, ja sinä pyörit. Toivottavasti vaan meet komennuksille ja sillä sipuli.
No ei sinne komennukselle kaipaa mukaan miestä, joka kokee että elämä on ihan holdissa äidin vuoksi. Äiti voi elää 3 viikkoa tai 9 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy hänelle kerran viikossa ruokakaupassa, listan mukaan ostaa ja sitten muina päiviä paikkailee, jos vaikka sattuukin tekemään mieli karjalanpiirakoita tai jotain.
Ei halua mihinkään päivätoimintaan, lukee ja tekee ristikoita ja kattoo telkkua päivisin.
Hänen lapsenlapsensa käyvät ehkä joka toinen vkl tai harvemmin. Muita sukulaisia ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyse olisi vain noin 2 kk komennuksesta ja kerrottakoon vielä sekin, että olemme olleet vajaa10 vuotta yhdessä.
Ehkä kyse voi olla siitäkin, ettei mies vai halua lähteä. Kohde on etelä-Euroopassa, joten ei olisi pitkä matka tulla Suomessakaan käymään välillä.
t. AP
Et sinä 2kk komennukselle tarvitse miestä mukaan. Lähdet itse ja annat miehen hoitaa anoppia. Anoppi ei tiedä kaikkia sinun asioita ja on mahdollista, ettet sinä tiedä hänen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi kuukautta on hyvin lyhyt aika ja sen vuoksi erolla uhkailu tuntuu järjettömältä. Jos puolisosi ei mielestään mitenkään voi lähteä, hän voisi helposti esimerkiksi käydä luonasi sen reissun keskivaiheilla. Kovin on jyrkkä suhtautuminen hänellä. Ymmärtäisin jollain tavalla jos kyse olisi vuosista mutta kaksi kuukautta.
Aivan.
Oikeasti se mies voi olla aika stressaantunut tuosta juoksupojan hommastaan ja sekä ansaitsisi että tarvitsisi edes pienen loman.
94-vuotias voi aivan yllättäen mennä todella huonoon kuntoon ja se on sitten menoa. Tietysti miehesi haluaa olla äitinsä tukena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö viiskympppinen pärjäisi jo tylmatkansa ilman aviopuolisoa?
Ja onko puoliso jo eläkeläinen ettei hänellä omaa työtä enää?
Kyll mun viiskymppiset näkyy tekevän työnsä ilman puolisoa, kummallakin on kyllä reissuja työssä paljon. Miten voisikaan toinen ottaa vapaata työstä?
Mun äidillä diagnosoitiin alzheimer ja totta hitossa huolehdin hänestä ainakin niin pitkään, kun hän asuu omassa kodissaan. Äitini oli omatoiminen ja itsenäinen vielä pari vuotta sitten, mutta ei enää. Kun ikää on yli 75 vuotta, niin sairauksia ja raihnaisuutta alkaa tulla ja aktiivisenkin ihmisen vointi voi huonontua nopeasti. Kotihoito käy äitini luona joka päivä ja veljeni perhe asuu myös lähellä. Jaetaan sisarusten kesken vastuuta, mutta minulle ei tulisi mieleenkään lähteä tässä elämänvaiheessa pitemmäksi aikaa ulkomaille. Sen aika on sitten 1 - 10 vuoden päästä, kun vanhemmistani on aika jättänyt. Olen 50-vuotias.
Mene sinä hyvillä mielillä ulkomailla, sillä sinulla voi olla itselläsi kohta hoidettavana se osa-aikaeläkeläinen puolisosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tämä ei aiheuttaisi pohdintaa. Komennuksesi ovat tosi lyhyitä. Anoppi jatkaa elämäänsä. Poika pyörii äidin helmassa kunnes äiti kuolee. Sinä. Niin sinä, menet komennuksille vielä kun niitä tarjotaan. Jos poika ei tuossa mukana pysy. Tosin minä en ensinkään olisi käynyt päivittäin kaupoilla anopin asialla, ja olisin miehenkin opettanut toisenlaiseen tapaan. Sinänsä on mukava että välit äitiin on läheiset ja mies auttaa, mutta jotain hälyttävää tuossa eropuheessa ja tavoissa on. Mitä muita arjen häkkejä löytyy elämästänne?
Vierailija kirjoitti:
Kyse olisi vain noin 2 kk komennuksesta ja kerrottakoon vielä sekin, että olemme olleet vajaa10 vuotta yhdessä.
Ehkä kyse voi olla siitäkin, ettei mies vai halua lähteä. Kohde on etelä-Euroopassa, joten ei olisi pitkä matka tulla Suomessakaan käymään välillä.
t. AP
No sinä menet kahdeksi kuukaudeksi, ei siihen miestäsi tarvita. Käyt tuon kahden kk aikana sitten muutaman kerran Suomessa kun matka "ei ole pitkä". Miksi miehen pitäisi haluta lähteä? Miehen äiti on 94 v. ja ymmärrän hyvin, että ihan joka päivä saattaa tapahtua jotain vaikka onkin hyvässä kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teillä voi olla aikuiset lapset opiskelemassa jos olette vasta 10 vuotta olleet yhdessä?
Ja mies ei siis enää työelämässä eli vanha mies jo.
Vierailija kirjoitti:
Eikö viiskympppinen pärjäisi jo tylmatkansa ilman aviopuolisoa?
Ja onko puoliso jo eläkeläinen ettei hänellä omaa työtä enää?
Kyll mun viiskymppiset näkyy tekevän työnsä ilman puolisoa, kummallakin on kyllä reissuja työssä paljon. Miten voisikaan toinen ottaa vapaata työstä?
Ei nyt ole kyse siitä, ettenkö pärjäisi.
Mies voi työnsä puolesta hyvin ottaa vapaata vaikka pidemmäksikin, se ei ole ongelma. Halutessaan voi alkaa jo nostamaan eläkettäkin. Siinä voikin sitten koko päivän käydä juoksevia asioita hoitamassa ja kahvitella äitinsä kanssa.
Ja sanottakoon vielä kerran, että mulla on aivan ihana anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä voi olla aikuiset lapset opiskelemassa jos olette vasta 10 vuotta olleet yhdessä?
Ja mies ei siis enää työelämässä eli vanha mies jo.
Provo tarinoissa kaikki on mahdollista.
En minäkään lähtisi jos olisin miehesi. Kuinka pitkä komennus? Kyllä jonkun vuoden nyt selviää erossa. Mutta mietippä asioita miehesi näkökulmasta - hän lähtisi mukaan vuosikausiksi, ja sillä aikaa anoppi kuolisi. Hän varmasti syyttelisi itseään ja myös sinua menetetystä ajasta, jota ei koskaan saa takaisin. Tämä taas tekisi miehestäsi katkeroituneen, ja suhde saattaisi loppua joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei tosiaan voi jättää äitiä ilman apua ulkomaan ajaksi. Miksi se on niin vaikea ymmärtää? Äiti on riippuvainen jostakin avusta ikänsä vuoksi ja kropan. Kotihoito ei ole ratkaisu, se voi suuresti stressata ja ahdistaa iäkästä. Se menee kunnan määräysten mukaan, iäkäs ei aina voi vaikuttaa sen sisältöön(?) ja olisi kuin lapsi jonkun sosiaalitantan määräysvallassa tai hoitsun. Moni haluaa olla itsenäinen tai vaikuttaa elämäänsä. Sen sijaan miehesi voi kyllä joskus pitää välipäivän tai päivät, jos on kyse siitä että ei ole kiire ja yhdessä paikassa on kattila ja toisessa patalappu - jota ei nyt ihan heti tarvitse. Mihin kellonaikaan hän käy siellä ja onko kauan, kun sua häiritsee se että joku auttaa toista. Onko vielä muita sukulaisia elossa äidillään.
Kotihoidolta voi ostaa erilaisia palveluita.
Tuo rouva tarvitsee jonkun käymään kaupassa k
Olen vasta 74 v. mutta en voisi sietää kylläkään, että jatkuvasti ramppaisi vieraita ihmisiä talooni. En tarvitse vielä mitään apua mutta ihmettelen aina näitä nk. päteviä neuvoja, että vanhus muuttakoon yksiöön ja kodinhoito ja ties mikä kotiapu ja ruokapalvelu ym. ramppaisi kaiken päivää. No, eihän semmoisessa yksiössä muuta tekemistä olekaan kuin tollottaa ikkunasta ulos tai istua sängyn reunalla ja odotella kuolemaa. Tämä ap anoppi on korkeasta iästään huolimatta näköjään virkeä ikäihminen joka haluaa pysyä itsellisenä edelleenkin mitä jos poikansa vähän auttelee. Eikö ap kestä kahta kk ulkomaankomennusta ilman miesseuraa?
Mitä tapahtuu kun hänen enää ole tarpeellinen äidilleen?