Lue keskustelun säännöt.
Tajusin, että mun 94-vuotias anoppi pyörittää meidän suhdetta
30.11.2023 |
Kyseessä on itsenäisesti asuva, erittäin hyvässä kunnossa oleva mieheni äiti, pää toimii vielä erittäin hyvin, samoin kävelee ja kuntopyöräilee kotonaan. Tekee itse ruokaa, mutta ei käy enää itse ulkona muutoin kuin sauvakävelemässä.
Mieheni juoksee äitinsä asioilla päivittäin, milloin haetaan paristoja, kattilaa, lääkkeitä. Ja ei todellakaan niin, että tekisi nämä kerralla, vaikka joka toinen päivä, mutta sen mukaan mitä äitinsä keksii pyytää.
No nyt tuli isompi riita siitä, että minulle olisi mahdollisesti tulossa useampi ulkomaankomennus, mutta mies ei voi äitiänsä jättää, eikä lähde mukaan. Nyt vaatii, etten minäkään lähtisi, on kuulemma sitten avioero.
Anoppini on ihana ihminen ja on ihana, että hänen ainoa lapsensa hänestä huolehtii, mutta nyt tulee tunne, että tässä mennään anopin juttujen mukaan. Miksi ei voisi loman aikana joku kotihoito käydä katsomassa?
itselläkin ikää jo 50 vuotta ja nyt kun lapset lähteneet kotoa, niin tekisi mieli matkustella ja ottaa komennus vastaan, mutta anoppi tässä nyt jarruttaa. Tai siis mieheni tietenkin. Lapset opiskelevat toisella paikkakunnalla, niin ei heistäkään tässä ole oikein apuja.
Mennäänkö tässä vielä helposti yli kymmenenkin vuotta anopin ehdoilla.
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Et lähde ulkomaankomennukselle.
Niin suuri stressitekijä anopille, että menee huonoon kuntoon.
Ei siis pelkät nuo teot, vaan että poika on lähellä, jos tarvitaan ja tulee joku hätä.
Miehwai katkeroituisi, jos huoli äidistään painaisi liikaa. Eli laita avioliittosi etusijalla ja älä lähde.
Tuo nyt on kaikkein huonoin neuvo tässä ketjussa. Ihan järjetöntä edes ehdottaa, että ap luopuisi tuollaisesta tilaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai menet!
Ehkäpä mieskin on ajatusta jo pureskellut ja hyväksyy lähtösi.
Hullua olisi hylätä tuollainen kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tykkää elää jonkinlaisessa sumpussa ja sieltä käsin sitten kiukutella ja päsmäröidä. Ei ole korvaansa lotkauttanut ehdotuksellesi tehdä ostoslistoja ja käydä esim. 4 kertaa viikossa. Taitaa olla vähän maaninen vaihe äiti-poika -suhteessa ja sinua on kiva syyllistää. Komppaan edellistä, että voisiko olla jokin "köpistymistauti" tai alkava dementia. Silloin tykätään rutiineista ja pikkuruisista tehtävistä.
Voi olla kyse myös siitä, että kokee olevansa tärkeä ja tarpeellinen kun juoksee noilla asioilla päivittäin. Mutta ei se minua haittaa kun ole töissä. AP
Mitä tapahtuu kun hänen enää ole tarpeellinen äidilleen?
No eihän tuollaista voi etukäteen tietää kukaan. Omat reaktiot eri tilanteissa voi olla yllättäviä ja sen mukaan eletään. Pirujen maalailu on raskas asenne.
Anoppi on varmaan mukava, mutta silti vaativan kuuloinen. Miehen pitää sanoa jos päivittäinen visiitti on niin rasittava että on siitä puhki. Hän voi tehdä valintoja niin että jaksaa, jos työkin ja eläköityminen noin joustavaa. Kummaa kommunikaatiota ja huolestuttava käytösmerkki tuo erolla hermostuttaminen. Juttelun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on varmaan mukava, mutta silti vaativan kuuloinen. Miehen pitää sanoa jos päivittäinen visiitti on niin rasittava että on siitä puhki. Hän voi tehdä valintoja niin että jaksaa, jos työkin ja eläköityminen noin joustavaa. Kummaa kommunikaatiota ja huolestuttava käytösmerkki tuo erolla hermostuttaminen. Juttelun paikka.
Ilmeisesti paljon vaimoaan iäkkäämpi. Ehkä pelkää etelä-euroopan hidalgojen vievän vaimonsa. Kun on jo eläkeikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi tykkää elää jonkinlaisessa sumpussa ja sieltä käsin sitten kiukutella ja päsmäröidä. Ei ole korvaansa lotkauttanut ehdotuksellesi tehdä ostoslistoja ja käydä esim. 4 kertaa viikossa. Taitaa olla vähän maaninen vaihe äiti-poika -suhteessa ja sinua on kiva syyllistää. Komppaan edellistä, että voisiko olla jokin "köpistymistauti" tai alkava dementia. Silloin tykätään rutiineista ja pikkuruisista tehtävistä.
Voi olla kyse myös siitä, että kokee olevansa tärkeä ja tarpeellinen kun juoksee noilla asioilla päivittäin. Mutta ei se minua haittaa kun ole töissä. AP
Mitä tapahtuu kun hänen enää ole tarpeellinen äidilleen?
No eihän tuollaista voi etukäteen tietää kukaan. Omat reaktiot eri tilanteissa
Riippuvuus yhdestä ihmisestä puolin tai toisin ei koskaan ole positiivista joten ei niitä peruja sinne seinälle tarvi kenenkään maalailla. Ne on jo siellä olemassa sekä pojalla että äidillä.
Onko vanhuksesta/lapsesta/ sairaasta huolehtiminen riippuvaisuutta? Läheisestä omaisesta vielä kaiken lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko vanhuksesta/lapsesta/ sairaasta huolehtiminen riippuvaisuutta? Läheisestä omaisesta vielä kaiken lisäksi.
On jos vain siten kokee olevansa tärkeä ja tarpeellinen. Samoin on sen äidin laita jos hän muuten ei koe itseään tärkeäksi kuin vain jos poika auttaa päivittäin.
Meinaatko että vanhukset tärkeyden tunteen takia kaipaavat apua arkeensa? En ole tullut tuota näkökulmaa ajatelleeksi.
Ettei 94 v saa jo vähän luistaa arkitöistään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luistan välillä niistä arkitöistä vaikka en ole vielä lähelläkään tuota ikää. Mutta ei mulle silti kukaan tuo karjalanpiirakoita kaupasta mä vain tyydyn sillä kertaa olemaan ilman niitä.
Onko äiti/isä läheisriippuvainen kun huolehtii alaikäisistä lapsistaan? Onko puoliso joka on omaishoitaja?
Miksi aina on kielteistä jos miespuolinen esim huolehtii vanhemmistaan? Mutta ihan luonnollista kun nainen on tekee saman ja tapaa äitiään päivittäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän useitakin pariskuntia, jotka olleet pitempiäkin aikoja työkomennuksella ja siten erossa puoliskostaan. Ja valtamerikin välissä. Ei ole tullut eroamisia , ennemminkin suhteiden vahvistumisia. 2 kk on pikkujuttu kunlapsetkin jo aikuisia.
Kyllä on laiskoja ja avuttomaksi heittäytyviä vanhempia ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä pyörität jutujasi tällä kaiken aikaan.Mitä ihmelisempiä aloituksia.Missä sinun ystävät sukulaiset on? Miksi et vietä aikaa heidän kanssa? Miksi et Keskustele heidän kanssa anopista ja miehestä heidän kanssa?Miksi et miehesi kanssa yhdessä juokse anopin asioilla?Niin ei tarvitsis olla katelinen, siitä että mies autaa anoppiasi.Taitaa miehesi sinua paeta ja naamasi, menessän auttaa anoppiasi.
Siis onko tämä nyt työkomennus vai loma? Miten sä jatkusvasti puhut lomasta ja työkomennuksesta? Työkomennuksilla tehdään töitä, paljon. Ei siellä auringossa paistatella päivää. Mihin sä sitä miestä siellä edes tarvitset kun työpäivät on 12-16 tuntisia?
Siis mitä ihmettä oikein luin? Olet mustasukkainen miehesi melkein satavuotiaalle äidille jota hän auttelee arjen asioissa? Ja haluaisit miehen seuraavan sinua oikkujesi mukaan ulkomaille, ja ottaa todella iso/väistämätön riski että vanha äiti kuolee kun olette muualla?
Häpeä! Ja mitä nämä kommentitkin ovat? Eikö täällä aina sanota veloille että lapsia täytyy tehdä jotta ne huolehtii sitten kun itse on vanha. Nyt ollaankin sitä mieltä ettei äidin kanssa saa olla missään tekemisissä kun hän vanhenee. Uskomatonta settiä.
Vierailija kirjoitti:
Onko äiti/isä läheisriippuvainen kun huolehtii alaikäisistä lapsistaan? Onko puoliso joka on omaishoitaja?
Miksi aina on kielteistä jos miespuolinen esim huolehtii vanhemmistaan? Mutta ihan luonnollista kun nainen on tekee saman ja tapaa äitiään päivittäin?
Kielteistä on se, että mies haluaa vaimonsa jättävän hyvän työtilaisuuden käyttämättä ja uhkailee erolla, jos vaimo lähtee. Vanhasta vanhemmastaan voi huolehtia muutenkin kuin hyppäämällä heti paikalle, kun vanhempi niin tahtoo. Palveluja saa ostettuakin.
Itse en tunne yhtään naista, joka käy joka ikinen päivä vanhempansa luona. Yhden miehen tunnen, mutta hän on vanhempansa omaishoitaja. Heilläkään miehen äiti ei ole perheen keskipiste vaan mies tekee vaimonsa kanssa omia juttuja kuten käyvät matkoilla.
Siis onko ap miehesi joku seitsemänkymppinen?
Tuollaistahan se monella on. Moni joutuu 60-vuotiaaksi asti olemaan kynnysmattona, tunteisiin vetoamisen ja perinnöttömäksi jättämisen kohteena. Siis suurin osa elämästä menee oman vanhemman nyrkkeilysäkkinä olemiseen, koska vanhempi tarvitsee omaa lastaan tunteidensa säätelyyn.
Itse katkaisin suhteet tällaiseen vanhempaan. Halusin säilyttää työkykyni ja itseni.
Nykyisin on syytä ajatella sitä työtäkin ja siinä menestymistä & kehittymistä.
En nykymaailmasta tiedä, mutta kun meidän nuori perhe oli aikoinaan ulkomaankomennuksella, se oli taloudellisesti tosi kannattavaa. Siitä huolimatta, että perhe oli matkassa.