Ihmettelen, että vanhempi haluaa hoitaa yli 18v. asioita (YLEn uutinen)

Vierailija kirjoitti:

Sitten ihmetellään, kun 28 v "mies" yhä asuu äidin kanssa, eikä itsenäinen elämä onnistu 

 

Olisko pitänyt antaa lapselle tilaisuus oppia asioiden hoitoa kun hän vielä oikeasti oli lapsi.

Surullista, jos noin on käynyt. Tässäkin ketjussa näkyy asennetta, että aivan tavanomaisia asioita pidetään järkyttävän vaikeina niin ettei täysijärkinen teini-ikäinen kykene mitenkään niitä hoitamaan. Sehän on suorastaan pelottelua, sillä miten ihmeessä nuori uskaltaisi astua paljon vaikeampien asioiden eteen työelämässä, jota sitäkin pitäisi treenata jo pienestä pitäen. Ap

Jos täysi-ikäinen lapsi haluaa jakaa asioitaan vanhempansa kanssa, se onnistuu ihan helposti. Ei siihen mitä holhousta tarvita.

Niin no. Muutin 18-vuotiaana omilleni niin, että itse etsin asunnon, selvitin miten saan sähkö- ja nettiliittymät jne. Kaikki maksoin kaupan kassalla tehdyn työn palkasta. Vanhempia ei juuri kiinnostanut mitä tein tai jätin tekemättä.

Mutta oikeasti, ei ole mitenkään tavoiteltavaa. Minua ei ole kukaan auttanut, ja se näkyy yhä. On vaikea luottaa elämään ja siihen, että asiat sujuvat, kun ei ole ollut koskaan ketään taustalla tukemassa. Kaikki mennyt yrityksen ja erehdyksen kautta sen sijaan, että olisi ollut joku neuvomassa.

Oman lapsen tukena ja apuna aion olla aina. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tilinkäyttöoikeus meidän 19v pojan tileihin. Laittoi ne minulle itse kun loppuivat 18v täytettyään. Halusi näin koska esim nyt kun on armeijassa niin voin maksaa pojalle tulevat auton laskut ym helposti. Pojan ei tartte huolehtia armeijassa tuollaisista asioista. 

 

Toinen 18 v täyttänyt lapseni ei ole laittanut minulle tilinkäyttöoikeutta. Aikoi laittaa mutta taisi unohtaa. Ihan sama kun asuu vielä kotona ja pystyy itse tässä helposti hoitamaan asiansa niin ei väliä.

Kyllä minä olen varannut nuorillekin ihan mielelläni lääkäriajat, fysioterapia ajat jne. Kyllä ne selviäisivät siitä itsekin mutta se on sellaista rakastan sinua ja autan sinua äiteilyä. Meillä kaikki perheessä auttavat toisiaan. Kyllä minä olen välillä varannut lääkäriajan miehellenikin ja miehen äidille. Miksi ei. 



opetan kyllä nuoreni tekemään asioita. Armeijassakin poikani on saanut stipendin (2 sai ja &nbsp

Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin auttaa voi myös niin, että kunnioittaa toisen yksityisyyttä ja vähitellen kasvaa ajatukseen, että lapsi on täysi-ikäinen aikuinen. 

Olen joskus kiinnittänyt tähän huomiota ihmisten puhuessa lapsistaan, etteivät he tunnu pitävän lapsiaan aikuisina, vaikka nämä olisivat keski-ikäisiä. Annetaan "hyviä neuvoja", joissa ei ole päätä eikä häntää vaikkapa työelämän asioissa, puututaan lastenhoitoon jne. Tuollaisessa perheessä (en nyt viittaa sinun perheeseesi, vaan puhun yleisellä tasolla) sukupolviraja ei ole selvä. Lapsi joutuu tekemään ison työn, että edes pääsee eroon lapsen roolistaan ja muuttamaan pois kotoa. Huolehtiminen on myös kontrollin muoto.

Kun lapsi on aikuinen, häntä tulee kohdella aikuisena, ei lapsena enää, jolloin hänen rajojaan yksityisyyden suhteen kunnioitetaan samalla tavalla kuin muiden aikuisten rajoja. Autetaan ja annetaan neuvoja vain pyydettäessä jne. Kerran osallistuin täällä ketjuun, jossa monet lapsina vanhempiensa taholta pidetyt aikuiset kertoivat tämänkaltaisesta vanhemmuudesta, jonka kokivat jarruttaneen koko elämäänsä. Kun ei uskota, että lapsi pärjää ja pyritään jopa väkisin puuttumaan ja tekemään asioita pyytämättä.

Siksi on hyvä, että lainsäädäntö itse asiassa antaa lapselle vähitellen valtaa omiin asioihinsa nuoresta pitäen. Joku muu listasi noita asioita aiemmilla sivuilla. Ei siis pidä paikkansa se jutussa väitetty asia, että kaikki muuttuu yhdessä yössä, kun ihminen täyttää 18.

Poikien ollessa kyseessä, äitien kannattaisi ajatella sitä, ettei miniä katso hyvällä sitä, että äiti hääräilee pojan elämässä liikaa. Aikuiselle miehelle äiti ei osta alkkareita ja sukkia tai käy siivoamassa asuntoa. Ja vänkääjille sen verran, että totta kai voi auttaa, jos "pojalla" on kova kuume tai jalka kipsissä. Mutta aikuinen mies ostaa itse alkkarinsa ja pesee pyykkinsä ja imuroi, noin esimerkkinä. Siisteystason ei tarvitse olla yhtä hyvä kun mammalla itsellään, kyllä se "poika" pärjää. Ap

Vierailija kirjoitti:

Niin no. Muutin 18-vuotiaana omilleni niin, että itse etsin asunnon, selvitin miten saan sähkö- ja nettiliittymät jne. Kaikki maksoin kaupan kassalla tehdyn työn palkasta. Vanhempia ei juuri kiinnostanut mitä tein tai jätin tekemättä.

Mutta oikeasti, ei ole mitenkään tavoiteltavaa. Minua ei ole kukaan auttanut, ja se näkyy yhä. On vaikea luottaa elämään ja siihen, että asiat sujuvat, kun ei ole ollut koskaan ketään taustalla tukemassa. Kaikki mennyt yrityksen ja erehdyksen kautta sen sijaan, että olisi ollut joku neuvomassa.

Oman lapsen tukena ja apuna aion olla aina. 

Voisi ajatella, että se on heitteillejätön kanssa samaa asiaa, jos lapsen puolesta tehdään kaikki niin ettei hän opi tekemään asioita itse eikä luota itseensä. Tässä on kyse siitä, että lapsen opettaminen vähitellen aikuisten tavoille vaatii paljon enemmän vaivannäköä vanhemmilta kuin se, että tehdään asiat itse.

Minä muutin 15v. omaan asuntoon ja vanhemmat asuivat eri maassa. Ei ollut nettiä eikä kännykkää, mutta oli rahasumma, joka minulla oli käyttää elämiseen ja Stokkan luottokortti. Ei ollut vaikeuksia hoitaa virallisia asioita itse silti, mutta olisin kyllä kaivannut vanhemmuutta henkisellä tasolla enemmän. En kuitenkaan käytännön asioissa. Tuntuu melko absurdilta tuollainen, että teini ei joidenkin vanhempien mukaan pysty yhtään mihinkään. Häntä kuskataan kaikkialle kuin alle kouluikäistä eikä hän selviä edes lääkäriajan varaamisesta? Pidän sitä kyllä todella outona paitsi jos lapsi on jotenkin vammainen. Ap

Mikä ihme saa apn noin kiihtymään? Olet varmaan ilman työtä ja katkera jostain ja vietät aikasi tällä palstalla. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme saa apn noin kiihtymään? Olet varmaan ilman työtä ja katkera jostain ja vietät aikasi tällä palstalla. 

En ole kiihtynyt, juttu kiinnitti huomiota, kun on niin paljon ollut puhetta medioissakin siitä, että nuoruus venyy yhä pitemmälle ja aikuisuuden taidot ovat monelta nuorelta kadoksissa, kun he tulevat työelämään. Vanhemmuus, joka perustuu puolesta tekemiselle voi olla yksi syistä, mitkä tuollaista aiheuttavat. On raskasta repiä itsensä irti ylihuolehtivista vanhemmista eivätkä kaikki kykene siihen. Heillä on riski jopa syrjäytymiseen, vaikkeivat vanhemmat tarkoita pahaa vaan hyvää toiminnallaan. Mikä saa uskomaan, ettei omasta nuoresta ole itsenäisesti elämään? Sitähän voisi pohtia vaikka terapiassa. Ap

Se linkki?????

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se joka kertoi hoitavansa 18-vuotiaansa vakuutushakemukset.

 

ei kyse ole mustään yksittäisestä läppäristä vaan kahdesta kroonisesta sairaudesta plus muista teeveyskuluista.

 

Mikset opeta häntä hoitamaan näitä itse? Luultavasti ne sairaudet vaivaavat häntä silloinkin kun on muuttanut omilleen.

Vierailija kirjoitti:

Se linkki?????

Ks. viesti 136, missä kiitän ystävällistä sielua, joka linkin laittoi, kun en itse ehtinyt. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin se joka kertoi hoitavansa 18-vuotiaansa vakuutushakemukset.

 

ei kyse ole mustään yksittäisestä läppäristä vaan kahdesta kroonisesta sairaudesta plus muista teeveyskuluista.

 

Mikset opeta häntä hoitamaan näitä itse? Luultavasti ne sairaudet vaivaavat häntä silloinkin kun on muuttanut omilleen.

Hyvä kysymys. Lapsikin voi vastata omasta terveydestään jo aika nuorena. Esimerkiksi diabetes on sellainen, mistä pitää jo pienestä pitäen osata itsekin vastata, yläasteelta viimeistään. 

Mutta ylihuolehtivaisuutta varmasti kehittyy herkemmin, jos lapsi on jollain lailla fyysisesti ja henkisesti sairas. Se on ymmärrettävämpää kuin täysin terveen nuoren elämästä ylihuolehtiminen, vaikkakin on täsmälleen niin, että sairas nuori kärsii ylihuolehtimisesta jopa enemmän kuin normaali. Puolesta tekeminen on etenkin hänelle tuhoisaa, koska tarvittaisiin enemmän harjoittelua. Normaalille nuorelle riittää se, että annetaan rahaa ja kerrotaan asioista miten ne menevät, minkä jälkeen nuori tekee ne. Sen sijaan ymmärrykseltään vajavaiselle tai muuten sairaalle voi tarvita olla vieressä opastamassa ja katsomassa, että homma onnistuu ja tulee tehdyksi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinä ja sinä, mitä tapahtuu kun pojat löytyvät naisen ja oman perheen? Miten käy sinun Perhe Oy:llesi?

Vai torppaatko sen aikuistumisen kokonaan, ja puhut pahaa miniästä, kun nämä edellyttävät aikuiselta aikuisuutta, eivätkä tee puolesta.. 

Miten ihmiset voi olla noin sokeita omalle toiminnalleen. 

Molemmat pojat ovat seurustelleet. Olen tullut loistavasti toimeen miniäehdokkaiden kanssa. Sinä et tainnut tajuta että en pidä lapsiani missään lukitussa kodissa. Ovet on auki. Saa mennä ja tulla. Kannustan tekemään itse mutta toisaalta autan jos toinen haluaa. Vanhin lapsista muuttaa syksyllä pois ja silti koen että ollaan edelleen perhe Oy. Lapsi tulee senkin jälkeen käymään paljon kotona (koska harrastukset vaatii asioita joita ei ole mahdollista saada opiskelupaikkakunnalle). Mutta jos haluaa olla käymättä niin sekin on ok.

Ihan vinkkinä että nämä lapset on kehuttu kesätöissä. Ovat paljon ikäisiään omatoimisempia ja rohkeita tekemään asioita. Osaavat noudattaa tarvittavia sääntöjä. Kumpikin on jäänyt ensimmäiseen kesätyöpaikkaansa niin että aina saa mennä lomilla ja kesinä kun on vaan aikaa. Välillä työnantajat soittelee pojille kotiin että pääsisivätkö töihin. Ja työ sellaista että monet harjoittelee sitä vuosia ilman palkkaa ja nämä pääsivät palkallisesti tekemään sitä jo 16v iästä lähtien. 

Tässä kun selitetään niin kovin että lasten tulisi itse hoitaa pankkiasiat, lääkäriajat jne niin ihan vaan vinkkinä että tiedän parikin nuorta jotka ovat olleet todella fiksuja ja hoitaneet nuoresta kaikki tuollaiset asiat itse. Sitten jossain kohtaa nuorena aikuisena alkaa vaan kova ahdistus. Yksikin on jäänyt eläkkeelle jo noin 40v iässä. Terapiassa on käynyt ja iso syyllinen näyttää olevan perusturvallisuuden  puute. Kokee että aina pitää pärjätä yksin. Ei osaa pyytää ja ottaa vastaan apua. 

 

Mielummin koetan huolehtia että nuorillani on tunne että elämä kantaa ja muutkin auttavat. Sairaan lapsen lääkityksestä huolehdin edelleen vaikka lapsi on jo 18v. Reseptit uusii nykyään itse kannan kautta. Mutta minä ostan lääkkeet nuorelle. Ja muistutan uusimisesta jne. En siksi että nuori ei saisi niitä itse hoidettua. Vaan siksi että kyllä nuori kerkeää vielä kymmeniä vuosia huolehtia itse lääkkeistään ym. Sairaudesta on paljon vaivaa ja rajoitetta terveeseen nuoreen verrattuna. Jos voin edes vähän pienentää sitä stressiä ja rajoitteita mitä siitä tulee niin miellläni autan.  

Vierailija kirjoitti:

Tässä kun selitetään niin kovin että lasten tulisi itse hoitaa pankkiasiat, lääkäriajat jne niin ihan vaan vinkkinä että tiedän parikin nuorta jotka ovat olleet todella fiksuja ja hoitaneet nuoresta kaikki tuollaiset asiat itse. Sitten jossain kohtaa nuorena aikuisena alkaa vaan kova ahdistus. Yksikin on jäänyt eläkkeelle jo noin 40v iässä. Terapiassa on käynyt ja iso syyllinen näyttää olevan perusturvallisuuden  puute. Kokee että aina pitää pärjätä yksin. Ei osaa pyytää ja ottaa vastaan apua. 

 

Mielummin koetan huolehtia että nuorillani on tunne että elämä kantaa ja muutkin auttavat. Sairaan lapsen lääkityksestä huolehdin edelleen vaikka lapsi on jo 18v. Reseptit uusii nykyään itse kannan kautta. Mutta minä ostan lääkkeet nuorelle. Ja muistutan uusimisesta jne. En siksi että nuori ei saisi niitä itse hoidettua. Vaan siksi että kyllä nuori kerkeää vielä kymmeniä vuosia huolehtia itse lääkkeistään ym

Ei kukaan ole sanonut ketjussa, että lasten tulisi itse hoitaa pankkiasiat ja lääkäriajat. On puhuttu teini-ikäisistä, joille annetaan vähitellen koko ajan lisää vastuuta.

Omien asioiden hoitaminen nuorena aikuisena ei tosiaankaan ole riski vakaville mielenterveysongelmille, joista joutuu eläkkeell. Päinvastainen sen sijaan on.

Nuorta, syrjäytynyttä aikuista pitää ehdottomasti auttaa opettelemaan hoitamaan itse asioitaan, jos hän ei niitä osaa hoitaa. Mutta asioita ei tehdä hänen puolestaan. Olen kuullut etsivän nuorisotyön tekijöiltä, että sen periaatteen oppiminen voi edellyttää äidiltä tai isältä yhtä paljon uuden ajattelutavan opettelemista kuin nuorelta itseltään. Nuori voi huomata, ettei toimeentulotuen hakeminen, vuokran maksaminen ja muut asiat olekaan niin vaikeita, mutta äiti yhä tahtoisi tarkistella niitä.

Kuinka vanhaksi aiot huolehtia aikuisen lapsesi lääkityksistä? Onko hän unohtanut hoitaa sairauttaan, vaikuttaako sairaus hänen kykyynsä hoitaa asioitaan? Miksi uskot, että hän ei pysty hoitamaan sairauttaan itse? Onko nuoresi pyytänyt sinua hoitamaan noita asioita itse vai onko se vain teidän tapanne, josta on tullut rutiini? Osaako nuoresi hoitaa omat asiansa ilman että muistuttelet siitä? Rahan antaminen on mielestäni eri asia, totta kai voi antaa rahaa, jos nuori on köyhä opiskelija.

Ylihuolehtivat vanhemmat tarkoittavat hyvää ja haluavat varmistaa huolehtimisellaan, että lapsen asiat ovat kunnossa. Mikä saisi luottamaan omaan nuoreen niin, että heille välittyisi viesti, että äiti luottaa heihin ja heidän pärjäämiseensä tuli mitä tuli? Ap

Onhan näitä. Monella ei ole mitään omaa elämää, siksi lisäännytään.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4300958/aitini-yrittaa-estaa-aikuistumi…

Mt-ongelmia tulee ihan muusta kun siitä, että nuori saa opetella elämässä tarpeellisia taitoja. Auttaa pitää jos oikeasti tarvitaan, kukaan ei ihannoi sitä että liian nuorena jää ihan yksin.

Mutta moitin kyllä sitä, että lapsesta opetetaan avuton ja passattava, koska niin on vanhemmasta helpompaa, ja vanhempi haluaa yhä olla tarpeellinen.

Kun lapsi aikuistuu, viimeistään joutuu myöntämään että itsen on aika siirtyä sivuun ja antaa nuoren aikuisen itse päättää elämästään. Kaikille tämä ei onnistu, tupataan ja rajoitetaan ymmärtämättä, että lapsesta on tullut aikuinen. Jos lapsi on pehmeä, kasvatetaan se peräkammarin poika, joka jää kotiin.

Jos onnistuu löytämään vaimon, on kasvatettu "mies"jonka puolesta pitää vaimon tehdä kaikki. Avioerohan siitä seuraa, viimeistään kun tulee lapsenlapsia, ja tarvitaan oikeasti aikuista.

Pitäisi miettiä ihan muuta kun että mikä vanhemmalle olisi helpointa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Monella ei ole mitään omaa elämää, siksi lisäännytään.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4300958/aitini-yrittaa-estaa-aikuistumi…

Luin ketjun, tuossa oli jo vakavasta tilanteesta kyse, jos aloitus oli totta. Mutta onhan tällaisia vanhempia olemassa ja enevissä määrin, koska syrjäytyneitä nuoria on yhä enemmän ja työelämätaidot ovat monilta niin hukassa. Joku kertoi aiemmin ketjussa, että vanhemmat tulevat työkkäriinkin mukaan. 

Ehkäpä turvattomuuden kokemus omassa lapsuudessa on saanut heilahtamaan toiseen ääripäähän, sillä turvattomuushan saa varmistelemaan asioita yli tarpeen. Hallinnan tunne ja kontrollin tarve muiden elämään johtuu peloista ja turvattomuuden tunteesta. Ne asiat pitäisi käsitellä, ettei välitä niitä lapsilleen (maailma on vaarallinen eikä siellä voi pärjätä) tai vaihtoehtoisesti lapsi voi repäistä itsensä kivuliaasti eroon vanhemmistaan ja joutua sitä kautta yksin maailmaan, jolloin trauma toistuu uudessa sukupolvessa. Vanhempien välittämä pelko ohitetaan uhkarohkeudella ja päädytään pahimmillaan juuri niihin vaikeuksiin, joista äiti varoitti. 

Kietoutunut vanhemmuus voi ilmetä monin tavoin, ylihuolehtivuus on yksi niistä. Kun lapsen ei anneta kasvaa aikuiseksi, hän voi jäädä limbotilaan, missä ei löydä omia voimiaan, vahvuuksiaan ja realistista itseymmärrystä maailmasta ja itsestään. Vanhemmat voivat myös antaa kaksoisviestintää kuten vaikka tilanteessa missä äiti ylihuolehtii ja isä moittii lasta siitä, että tämä on saamaton luuseri. Myös äidin käytös, ylihuolehtiminen antaa viestin siitä, että lapsi ei pärjää kuten muut. Tällaista viestiä ei varmaan ylihuolehtiva haluaisi lapselleen oikeasti antaa kuin poikkeustapauksissa? Ap

Vanhemmalle helpointa olisi lapsi, joka ei koskaan poistu olohuoneesta, vaan on siinä valvonnan alla, missä on varmasti turvassa.

Nuorelle tuo vaan on katastrofi, jää ikiteiniksi, avuttomaksi keskenkasvuiseksi aikuisen miehen ruumiissa. Täällä se sitten haukkuu naisia, kun ei kukaan mammanpoikaa halua.

Vierailija kirjoitti:

Mt-ongelmia tulee ihan muusta kun siitä, että nuori saa opetella elämässä tarpeellisia taitoja. Auttaa pitää jos oikeasti tarvitaan, kukaan ei ihannoi sitä että liian nuorena jää ihan yksin.

Mutta moitin kyllä sitä, että lapsesta opetetaan avuton ja passattava, koska niin on vanhemmasta helpompaa, ja vanhempi haluaa yhä olla tarpeellinen.

Kun lapsi aikuistuu, viimeistään joutuu myöntämään että itsen on aika siirtyä sivuun ja antaa nuoren aikuisen itse päättää elämästään. Kaikille tämä ei onnistu, tupataan ja rajoitetaan ymmärtämättä, että lapsesta on tullut aikuinen. Jos lapsi on pehmeä, kasvatetaan se peräkammarin poika, joka jää kotiin.

Jos onnistuu löytämään vaimon, on kasvatettu "mies"jonka puolesta pitää vaimon tehdä kaikki. Avioerohan siitä seuraa, viimeistään kun tulee lapsenlapsia, ja tarvitaan oikeasti aikuista.

Pitäisi miettiä ihan muuta kun että mikä vanhemmalle olisi helpointa

"Jos onnistuu löytämään vaimon, on kasvatettu "mies"jonka puolesta pitää vaimon tehdä kaikki. Avioerohan siitä seuraa, viimeistään kun tulee lapsenlapsia, ja tarvitaan oikeasti aikuista."

Samaa mieltä koko viestistäsi, mutta tästä kohdasta tuli mieleen myös se, että aikuisen miehen rooliin kasvaminen on erityisen tärkeää siinä vaiheessa, kun etsitään puolisoa. Oma tahto voi ilmetä vääristyneesti vain siinä, että komennetaan muita kuten äitiä ja odotetaan valmista, koska ei uskalleta astua aikuisen miehen saappaisiin. Ei niihin hetkessä astuta eikä äiti vedä niitä saappaita poikansa jalkaan. 

Täällä on paljon sellaista kirjoittelua, että mikseivät naiset sitä eivätkä tätä. Näen siinä kiukuttelua rajattomalle äidille - rajaton voi tosin olla muullakin tavalla kuin ylihuolehtimalla. Piilotajuisessa mielessä nämä miehet ovat lapsia, jotka odottavat kaikkivoipaa äitiä. Ja suhteissaan heillä tulee ongelmia samasta syystä, jos eivät ole saaneet riittävää hoivaa (ylihuolehtivaisuus ei ole hoivaa, vaan äidin omien tarpeiden täyttämistä) joltain muulta hahmolta elämässään niin että voisivat astua aikuisen miehen elämään. Ap 

Vierailija kirjoitti:

No esimerkiksi meillä minä hoidan lukiolaisen terveysasioihin liittyviä ajanvarauksia ja vakuutusasioita. Ei hän pysty siellä koulussa kesken oppitunnin vastaamaan puheluun tms.

Ihan hyvin meillä on lukiolainen hoitanut nämä jo itse. Ei ongelmaa.