Miten suhtaudutte syrjäytyneisiin aikuisiin lapsiinne?
Kommentit (390)
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitat varmaan, että sinä koet että siinä on ongelma? En koe tuilla elämistä oikeudeksi, vaan enemmänkin pakoksi tai velvollisuudeksi. Muut vaihtoehdot on aika kaukaa haettuja sellaiselle, jota ei kiinnosta olla aktiivinen jäsen yhteiskunnassa. Omilla varoilla eläminen nimittäin vaatis aktiivisena jäsenenä olemista ja omavaraisuuskin on epärealistista, eikä silloinkaan pääse yhteiskuntaa pakoon. Esim lakien mukaan toimiminen ja metsästyslupien tms maksaminen.
Tuo on kans mahtava argumentti, etteikö tuillaeläjät käsittäis mistä ne rahat tulee; veroista tietenkin, joita voi pitää epäeettisenä laillisena ryöstönä. Ja lisäksi lainarahoista, joita ei koskaan kyetä maksamaan takaisin. Koko rahan arvoa voi pitää kyseenalaisena, koska se perustuu lähinnä siihen, että kaikki pitää sitä arvokkaana ja maailma on rakennettu sen mukaisesti.
Ei keneltäkään kysytä, haluatko leikkiä yhteiskuntaleikkiä. Kaikki vaan ovat mukana siinä. Täällä sentään voi valita, tekeekö töitä vai ottaa vastaan niitä epäeettisiä tukia. Tuolla valinnalla on niin olennainen vaikutus elämään, että moraalinen puoli ei välttämättä paina siinä vaakakupissa tarpeeks. Ja jos tuota etiikkaa lähtee syvällisemmin pohtimaan, niin voihan työntekoa ja sillä epäterveen yhteiskuntamallin ylläpitämistä pitää myös epäeettisenä. Ja toisaalta, kun tätä työllistymistilannetta on seuraillut, niin vaikuttaa, että on paljon ihmisiä, jotka haluaisivat töihin, mutteivät pääse, koska kohtuullisia paikkoja ei ole niin paljoa kuin hakijoita. Enpä ainakaan ole heidän paikkaansa viemässä.
Kuten sanottu, kyse on lähinnä siitä miten asiat näkee.
Kyllä, MINÄ koen että siinä on ongelma. Koska minä maksan sinun elämisesi, hyvänen aika! Haluaisin, että veroni käytettäisiin johonkin, mikä tekisi tätä yhteiskuntaa meille kaikille paremmaksi. En haluaisi, että veroni käytetään sinun elämisesi maksamiseen, vain siksi, että sinä koet olevasi yhteiskunnan yläpuolella (tämä paistaa teksteistäsi) etkä vain halua tehdä töitä vaikka pystyisitkin. Koen todellakin siinä ongelman.
Jos täysin työkykyinen ihminen ei vaan halua osallistua yhteiskunnan toimintoihin, niin silloin täytyy alkaa omavaraiseksi. Tällä pallolla elää ihmisiä omavaraisesti. Selittelet, että omavaraisuus on epärealistista. Siis, vaatisi työtä, perehtymistä ja panostamista. Niitä ei sinusta löydy. Olet irrottautunut yhteiskunnan velvollisuuksista, mutta et halua irrottautua sen eduista. Napsit rusinat pullasta hyvinvointiyhteiskunnastamme, ja peität tätä todellisuutta jonkin älyllisen filosofisen pohdinnan ja arvojen alle. Oikeasti taidat olla vain laiska, liian mukavuudenhaluinen tai sitten sinulla on liian huono itsetunto yrittääksesi edes pärjätä yhteiskunnan osasena. "Yhteiskuntakriittisyys" on maski näiden päällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Oikeasti on vaikea neuvoa toisia tällaisissa asioissa, etenkin jos niitä ei itsekään osaa. Tai jos ne tulevat itsellä ihan luonnostaan, niin ei voi ymmärtää, mikä siinä kaverien hankkimisessa on joillekin niin vaikeaa.
Silloin ei pidä tehdä lapsia jos ei osaa neuvoa lapselleen edes elämän perusasioita.
"Silloin ei pidä tehdä lapsia jos ei osaa neuvoa lapselleen edes elämän perusasioita."
Vanhempieni ei siis olisi pitänyt tehdä minua. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
En muuten ole vielä koskaan tavannut täydellistä ihmistä, miksiköhän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Höpö, höpö. On olemassa myös lapsia , joihin ei nää perinteiset kasvatusmetodit tehoa. Ärsyttää ihan suunnattomasti nää ihmiset ,jotka sivusta huutelee muille noloja neuvojaan ,kun ei asioista mitään tiedä =D
Miksi sinä huono vanhempi puhut perinteisistä keinoista? Sinä keksit uusia, lainaat muilta, viet lapsen terapiaan jne. mikäli et itse ole kyvykäs kasvattamaan lastasi, eivätkä taitosi riitä. Sinun tehtäväsi vanhempana on hankkia ne taidot.
Mitä sä selität? Tää oli just se mun pointti, että sivusta tullaan huutelmaan , kun ei tiedetä yhtään mitään mistään =D Hoidettu on kaikki terapiat ja diagnoosit. Paha vaan, että nyt jo lain silmissä aikuine ihminen saa ihan ite päättää syökö lääkkensä ja käykö terapiassa.
Pitäsikö munkin alkaa syyttää omia vanhempia sii
ei tuolle ylläolevalla, täydelliselle av-mamman stereotyypille kannata mitään vastata. Antaa hänen luulla olevansa itse täydellinen.
Anna 20 euroo, pitäis hakee kossua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä minun pojallani on kavereita, hänellä on erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Hän oli se lapsi, josta ajattelimme, että hänestä voi tuolla luonteella tulla ihan mitä vain, mitä haluaa. On siis verbaalinen ja rohkea.
Jostain syystä hän ei vain välitä, mitä tekee. Kun tekemisistä seuraa jotain negatiivistä, niin sitten kyllä silloin välittää, mutta etukäteen ei vain kiinnosta. Tai ei jaksa. Kivempaa tehdä, mitä itse huvittaa. Vaikka ei ole enää masennusdiagnoosiakaan.
ap
Ja taas on päästetty lapsi masentumaan, eikä olla osattu olla hyviä vanhempia. Voi teitä vastuun kieltäjiä. Häpeäisit edes ja lopettaisit lapsesi syyttelyn.
Sinä, jos kenellä, on hävettävää oman käytöksensä vuoksi. Miten kehtaat?
Kyllä Posti on hyvä työnantaja.
Isääkin on nähnyt jonain vuosina.
Vierailija kirjoitti: aa, no sitten sinä sivusta huutelija voit ajatella ihan mitä haluat. Lapsella on sisaruksia ( eikä tämäkään ole syrjäytynyt, ainakaan vielä ) ja ihan liian myöhään sai ADD dg. ei ollut vanhempien vika , vaan tässä kohtaa saan sitten syyttää yhteiskuntaa =D Siirretään vastuu
Yhteiskunta ja kalkati kalkati. Lapsenne on perinyt teidän geeninne, joten lasten joka ikinen vaiva ja tauti on vanhempien syy. Jos olisitte LUKENEET ja OPISKELLEET, niin olisitte itse ajoissa tajunneet niiden olevan ADD oireita, mutta ei. Tollotitte vaan tumput suorina ja odotitte, että yhteiskunta hoitaa... TEIDÄN omasta spermasta ja munasoluista ITSE TIETOISESTI hautomanne lapsen. Olette epäkelpoja vanhemmiksi ihan alun perin.
Kiva, kun yhden mt-ongelmaisen pitää tulla pilaamaan hyvä ketju.
Tämä ketju koskee vanhempien tunteita. Ei toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olis tosi outoa, jos järjestelmä olis kehitetty niin loistavasti kaikkia erilaisia ihmisiä huomioiden, että ei olis syrjäytyneitä. Jotenkin ymmärrettävää ja normaalia, että joku asia ei ole kaikille sopiva
Järjestelmä on rakennettu siten, että työstä on varaa kieltäytyä. Esimerkiksi lähihoitajille olisi töitä, mutta osaa ihmisistä eivät lähihoitajaopinnot miellytä ja siksi istuvat työttöminä kotona.
Haluatko todella hoitajaksesi ei-motivoituneen ihmisvihaajan?
Miksi keskustella siitä miten ja kenen takia ihmiset syrjäytyy, kun se ei suoranaisesti ole keskustelun aihe? Tää vois olla mielenkiintoinen ja hyödyllinen keskustelu, jos se olis aiheesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä minun pojallani on kavereita, hänellä on erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Hän oli se lapsi, josta ajattelimme, että hänestä voi tuolla luonteella tulla ihan mitä vain, mitä haluaa. On siis verbaalinen ja rohkea.
Jostain syystä hän ei vain välitä, mitä tekee. Kun tekemisistä seuraa jotain negatiivistä, niin sitten kyllä silloin välittää, mutta etukäteen ei vain kiinnosta. Tai ei jaksa. Kivempaa tehdä, mitä itse huvittaa. Vaikka ei ole enää masennusdiagnoosiakaan.
ap
Ja taas on päästetty lapsi masentumaan, eikä olla osattu olla hyviä vanhempia. Voi teitä vastuun kieltäjiä. Häpeäisit edes ja lopettaisit lapsesi syyttelyn.
Sinä, jos kenellä, on hävettävää oman käytöksensä vuoksi. Miten kehtaat?
Minun lapsi ei masentunut, sinun lapsesi masentui. Mistäköhän mahtoi johtua? Eikö ollut tarpeeksi aikaa, etkö osannut auttaa elämän vaikeuksissa? Etkö osannut kannustaa eteen päin? Oliko huomiosi kännykässä kun lapsesi olisi tarvinnut sinua? Oliko ruoka vailla vitamiineja? Eikö lapsi vaan kiinnostanut? Ajattelit, että siinähän se sivussa menee? Pakko oli tehdä, kun lapsiahan "pitää" tehdä ollakseen itse hyväksytty? Jne. jne. Milloin laiminlöit lastasi? Milloin et kuunnellut? Milloin et välittänyt? Milloin et osannut ratkaista perheen ulkopuolelta tullutta ongelmaa lapsesi kanssa? Milloin et osannut ratkaista perheen sisäistä ongelmaa lapsesi kanssa? Sinulla oli vastuu ja sinä epäonnistuit vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Se on ain ahyvä syyttää vanhempia kaikesta , jos on onnistuntu saamaan ns. iha tavis lapset. Sitten nämä joiden lapsilla on Nepsy ongelmaa, niin saa kuraa niskaan vaikka olis tehnyt mitä.
Hävetkää.
Kyllä tavallisesta lapsesta saa epätavallisen olemalla huono vanhempi. Ei tarvitse olla nepsy, mutta kiusaava vanhempi saa lapsensa vaikka änkyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä minun pojallani on kavereita, hänellä on erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Hän oli se lapsi, josta ajattelimme, että hänestä voi tuolla luonteella tulla ihan mitä vain, mitä haluaa. On siis verbaalinen ja rohkea.
Jostain syystä hän ei vain välitä, mitä tekee. Kun tekemisistä seuraa jotain negatiivistä, niin sitten kyllä silloin välittää, mutta etukäteen ei vain kiinnosta. Tai ei jaksa. Kivempaa tehdä, mitä itse huvittaa. Vaikka ei ole enää masennusdiagnoosiakaan.
ap
Ja taas on päästetty lapsi masentumaan, eikä olla osattu olla hyviä vanhempia. Voi teitä vastuun kieltäjiä. Häpeäisit edes ja lopettaisit lapsesi syyttelyn.
Sinä, jos kenellä, on hävettävää oman käytöksensä vuo
Minun lapsi ei masentunut, sinun lapsesi masentui. Mistäköhän mahtoi johtua? Eikö ollut tarpeeksi aikaa, etkö osannut auttaa elämän vaikeuksissa? Etkö osannut kannustaa eteen päin? Oliko huomiosi kännykässä kun lapsesi olisi tarvinnut sinua? Oliko ruoka vailla vitamiineja? Eikö lapsi vaan kiinnostanut? Ajattelit, että siinähän se sivussa menee? Pakko oli tehdä, kun lapsiahan "pitää" tehdä ollakseen itse hyväksytty? Jne. jne. Milloin laiminlöit lastasi? Milloin et kuunnellut? Milloin et välittänyt? Milloin et osannut ratkaista perheen ulkopuolelta tullutta ongelmaa lapsesi kanssa? Milloin et osannut ratkaista perheen sisäistä ongelmaa lapsesi kanssa? Sinulla oli vastuu ja sinä epäonnistuit vanhempana.
Aa, nyt ymmärrän. Sinä puhut itsestäsi, siksi meuhkaat täällä. Otan osaa, ettei vanhempasi auttaneet sinua, kannustaneet sinua, olleet läsnä, olleet kiinnostunet sinusta, ruokakin oli heikkotasoista. Näen sinut. Laiminlyödyistä lapsista tulee syyllistäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä minun pojallani on kavereita, hänellä on erittäin hyvät sosiaaliset taidot. Hän oli se lapsi, josta ajattelimme, että hänestä voi tuolla luonteella tulla ihan mitä vain, mitä haluaa. On siis verbaalinen ja rohkea.
Jostain syystä hän ei vain välitä, mitä tekee. Kun tekemisistä seuraa jotain negatiivistä, niin sitten kyllä silloin välittää, mutta etukäteen ei vain kiinnosta. Tai ei jaksa. Kivempaa tehdä, mitä itse huvittaa. Vaikka ei ole enää masennusdiagnoosiakaan.
ap
Ja taas on päästetty lapsi masentumaan, eikä olla osattu olla hyviä vanhempia. Voi teitä vastuun kieltäjiä. Häpeäisit edes ja lopettaisit lapsesi syyttelyn.
Sinä, jos kenellä, on hävettävää oman käytöksensä vuoMinun lapsi ei masentunut, sinun lapsesi masentui. Mistäköhän mahtoi johtua? Yms
Ihan sivusta vaan tuohon, että sinun lapsessasi voi olla jotain muuta "vikaa" kuin masennus, oot saattanut "pilata" hänet jollain muulla tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: Oikeasti on vaikea neuvoa toisia tällaisissa asioissa, etenkin jos niitä ei itsekään osaa. Tai jos ne tulevat itsellä ihan luonnostaan, niin ei voi ymmärtää, mikä siinä kaverien hankkimisessa on joillekin niin vaikeaa.
Silloin ei pidä tehdä lapsia jos ei osaa neuvoa lapselleen edes elämän perusasioita.
"Silloin ei pidä tehdä lapsia jos ei osaa neuvoa lapselleen edes elämän perusasioita."
Vanhempieni ei siis olisi pitänyt tehdä minua. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi.
En muuten ole vielä koskaan tavannut täydellistä ihmistä, miksiköhän.
Sittenhän sinä olet viisaampi jos jätät itse lapset tekemättä (jos olet yhtä neuvoton kuin vanhempasi).
Ratkaisu on simppeli.
Lopeta fiilaaminen että olet syrjäytynyt. Problem solved.
- Tämän viestin skrivasi nimimerkki KILTTIYS -
"Mun äiti on opettaja, ei uskoisi. Kun teininä kysyin neuvoa miten saada kavereita, niin hänen vastauksensa oli: Kyllä mulla on aina ollut kavereita.
No kiitos "neuvosta" äiti, olipa hyödyllinen"
Minun äitini taas sanoi, kun olin koulussa missä kiusattiin ja erään esitelmän kanssa tuli ongelmaa, että kyllä hän on aina pystynyt esiintymään. Hän sanoi tämän eräälle opettajalle jonka kanssa juttelimme asioistani. Siinä tavallaan hän valitsi sen puolen, että hän pystyy ja minä taas en. Olisi pitänyt mennä toisin ja hän olisi asettunut puolelleni, eikä niin että minussa on vika kun en pysty.
Isäni taas mietti koulussa ollessani, kun olin yksin, että eivätkö muut muka puhu minulle mitään. Ei ymmärtänyt, että olen ihan yksin, eikä kukaan ota porukkaan. Tämäkin asia on kiusaamisen kanssa jäänyt käsittelemättä, eikä vanhempieni ymmärrys jotenkin ihmeellisesti riitä siihen, että tajuaisivat mitä on olla yksin koulussa vuodesta toiseen muiden vielä kiusatessa. Ja vapaa-ajan yksinäisyys tähän vielä päälle. Heidän pitäisi kokea se sama esim töissä, että voisivat ymmärtää. Toisaalta isäni riehuu jo pienemmästäkin ikävästä sanasta häntä kohtaan. Ei siedä mitään.
Äitini taas hoki jo silloin, kun yritin kertoa kiusaamisesta ja yksinäisyydestä, että "mitä hän sille voi". Siihen se asia jäi. Ei mitään muutosta. Samoin äitini ei siedä arvostelua. Kun minua kiusattiin äitini oli samaan aikaan sijaisena vähän ikävässä työpaikassa ja valitti jatkuvasti kuinka eräs on ikävä tyyppi. En tiedä voinko ikävä antaa silti anteeksi miten kaikki menikin näin. Se on vaikuttanut niin paljon minuun ja siihen miten näen itseni. Jäin omilleni ja piti vaan kestää.
Jos syrjäytyneitä lapsia minulla olisi, tekisin kaikkeni että he pääsisivät siitä tilasta pois. Lapseni tienaavat paremmin kuin minä. Meidän suvussa ei ole kuin yksi syrjäytynyt autismin kirjon mies ja hänen puolisonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti: aa, no sitten sinä sivusta huutelija voit ajatella ihan mitä haluat. Lapsella on sisaruksia ( eikä tämäkään ole syrjäytynyt, ainakaan vielä ) ja ihan liian myöhään sai ADD dg. ei ollut vanhempien vika , vaan tässä kohtaa saan sitten syyttää yhteiskuntaa =D Siirretään vastuu
Yhteiskunta ja kalkati kalkati. Lapsenne on perinyt teidän geeninne, joten lasten joka ikinen vaiva ja tauti on vanhempien syy. Jos olisitte LUKENEET ja OPISKELLEET, niin olisitte itse ajoissa tajunneet niiden olevan ADD oireita, mutta ei. Tollotitte vaan tumput suorina ja odotitte, että yhteiskunta hoitaa... TEIDÄN omasta spermasta ja munasoluista ITSE TIETOISESTI hautomanne lapsen. Olette epäkelpoja vanhemmiksi ihan alun perin.
Oletko itse jotenkin va..jaa? Tiedätkö biologiasta mitään ja miten sairaudet /ominaisuudet periytyy? Itseasiassa tässä voidaan nyt syyttää sitten toista isovanhempaa, on sattunut sieltä periytymään.
Eli siirretäänkö vastuu sinne? Ja ajoissa tajuttiin. Kesti vaan vähän tolkuttoman kauan, ennen kuin asialleen omistautuneet ammattilaiset viitti myöntää olevansa itse väärässä ja päästiin testiin. Sori, mut logiikka on ihan järkyttävää shittiä.
Se on ain ahyvä syyttää vanhempia kaikesta , jos on onnistuntu saamaan ns. iha tavis lapset. Sitten nämä joiden lapsilla on Nepsy ongelmaa, niin saa kuraa niskaan vaikka olis tehnyt mitä.
Hävetkää.