Miten suhtaudutte syrjäytyneisiin aikuisiin lapsiinne?

Miksi tällainen syyllistämisen ja pahan mielen haukkumisketju voi olla täällä? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällainen syyllistämisen ja pahan mielen haukkumisketju voi olla täällä? 

koska täällä on täydellisiä av-mammoja, jotka eivät tee virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla voi hyvinkin itselläänkin olla paljon tekemistä lastensa syrjäytymisen kanssa. Voi olla myöskin peiliin katsomisen paikka. 

Kerrotko vielä, miten vanhemmat aktiivisesti syrjäyttävät lapsensa? Lukitsevat kotioven, kun kouluun pitäisi mennä?

Tuokin. Liian kova kotikuri ja aresti ettei pääse kotoa viikkoihin, jos on tehnyt tyhmyyksiä. Myös tiukat kotiintuloajat ja reviiri mitä pidemmälle ei saa mennä jne.

Lopulta sitä kokee että ei kannata edes lähteä mihinkään, kun on tavallaan muutenkin vankina kotonaan. Pahimpia on arestit jossa huoneeseen laitostuu. Kun pääsee arestista, niin ulkomaailma ahdistaa ja ei halua mennä ulos.

Vierailija kirjoitti: Minun äitini taas sanoi, kun olin koulussa missä kiusattiin ja erään esitelmän kanssa tuli ongelmaa, että kyllä hän on aina pystynyt esiintymään. Hän sanoi tämän eräälle opettajalle jonka kanssa juttelimme asioistani. Siinä tavallaan hän valitsi sen puolen, että hän pystyy ja minä taas en. Olisi pitänyt mennä toisin ja hän olisi asettunut puolelleni, eikä niin että minussa on vika kun en pysty. 

Isäni taas mietti koulussa ollessani, kun olin yksin, että eivätkö muut muka puhu minulle mitään. Ei ymmärtänyt, että olen ihan yksin, eikä kukaan ota porukkaan. Tämäkin asia on kiusaamisen kanssa jäänyt käsittelemättä, eikä vanhempieni ymmärrys jotenkin ihmeellisesti riitä siihen, että tajuaisivat mitä on olla yksin koulussa vuodesta toiseen muiden vielä kiusatessa. Ja vapaa-ajan yksinäisyys tähän vielä päälle. Heidän pitäisi kokea se sama esim töissä, että voisivat ymmärtää. Toisaalta isäni riehuu jo pienemmästäkin ikävästä sanasta häntä kohtaan. Ei siedä mitään.

Äitini taas hoki jo silloin, kun yritin kertoa kiusaamisesta ja yksinäisyydestä, että "mitä hän sille voi". Siihen se asia jäi. Ei mitään muutosta. Samoin äitini ei siedä arvostelua. Kun minua kiusattiin äitini oli samaan aikaan sijaisena vähän ikävässä työpaikassa ja valitti jatkuvasti kuinka eräs on ikävä tyyppi. En tiedä voinko ikävä antaa silti anteeksi miten kaikki menikin näin. Se on vaikuttanut niin paljon minuun ja siihen miten näen itseni. Jäin omilleni ja piti vaan kestää. 

Nimenomaan, eivätkä vanhemmat tässäkään ketjussa suostu ottamaan vastuuta tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Varmaan siksi, kun eihän heillä itsellään koskaan ole ongelmia ollut :D

Hyvä ja välittävä vanhempi nimenomaan on lapsensa puolella, keskittyy, kuuntelee ja ymmärtää ja yrittää ratkaista asiat lapsen kanssa ja näin opettaa lapselle niitä malleja, joilla pärjää elämässä. Vanhemmille pitäisi olla vanhempien koulu ja vanhempien tentti, jossa testattaisiin vanhempien ongelmanratkaisukykyä ja kykyä asettua oman tulevan lapsensa asemaan. Vanhemmilla pitää olla tietotaitoa antaa lapselle valmiudet selvitä vaikeuksista ja elämästä. Vanhempien tehtävä on opettaa lapsensa pärjäämään elämässä. Meidän äidillä on tapana loukata sanoin ja sitten todeta, että hänelle tuli se mieleen, minkä hän sille voi. No alkujaan vaikka opetella olemaan sanomatta ihan kaikkea tyhmää ja loukkavaa, mitä mieleen tulee. Luulisi opettajan sen verran tajuavan ja opettavan saman oppilailleenkin.

Ja täältä tulee kruunu kaikille täydellisille vanhemmille ja ihmisille. Teille virheettömille ja teidän uniikeille lumihiutaleille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tällainen syyllistämisen ja pahan mielen haukkumisketju voi olla täällä? 

koska täällä on täydellisiä av-mammoja, jotka eivät tee virheitä.

Oletko vieläkään huomannut niitä aikuiseksi kasvaneita lapsia täällä, jotka kertovat miksi he syrjäytyivät? Etpä tietenkään, miksi olisit. Sehän on yleistä syrjäytyneiden lasten vanhemmille, että he eivät huomaa, saati ymmärrä mitään. Muutenhan olisit kuunnellut, ymmärtänyt, oivaltanut ja oppinut mitkä kaikki tekijät syrjäytymiseen johtavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: aa, no sitten sinä sivusta huutelija voit ajatella ihan mitä haluat. Lapsella on sisaruksia ( eikä tämäkään ole syrjäytynyt, ainakaan vielä ) ja ihan liian myöhään sai ADD dg. ei ollut vanhempien vika , vaan tässä kohtaa saan sitten syyttää yhteiskuntaa =D Siirretään vastuu

Yhteiskunta ja kalkati kalkati. Lapsenne on perinyt teidän geeninne, joten lasten joka ikinen vaiva ja tauti on vanhempien syy. Jos olisitte LUKENEET ja OPISKELLEET, niin olisitte itse ajoissa tajunneet niiden olevan ADD oireita, mutta ei. Tollotitte vaan tumput suorina ja odotitte, että yhteiskunta hoitaa... TEIDÄN omasta spermasta ja munasoluista ITSE TIETOISESTI hautomanne lapsen. Olette epäkelpoja vanhemmiksi ihan alun perin.

 

Oletko itse jotenkin va..jaa? Tiedätkö biologiasta mitään ja miten sairaudet /ominai

No olisit jättänyt panematta isovanhempaa ;)

Jatka vaan vastuunottamisen välttelyä, sitähän olet tähänkin asti tehnyt.

Tietokone temppuilee, en saa lainattua viestiä. Haluaisin kommentoida tuolle yhdelle kirjoittajalle, joka kertoi olevansa tahallisesti syrjäytynyt eli ei vaan halua osallistua yhteiskunnan rattaisiin (mutta ruilla kuitenkin elää). Minusta tuo on todella väärin ja epäreilua. Työssäkäyvänä ihmisenä tuo nostaa ihan suorastaan raivon pintaan, että tähänkö rahojani käytetään. On eri asia tukea tuilla mielisairasta, muuten sairasta tai vammaista työkyvytöntä. He ovat työKYVYTTÖMIÄ ja tarvitsevat meidän muiden apua.

Mutta, ihminen joka ei vaan HALUA tehdä töitä, hänen ei pitäisi olla oikeutettu saamaan tukiakaan. Tuolla tavalla elävä ihminen on ylimielinen ja kokee olevansa muiden yläpuolella (muut kantavat korren kekoon, minun ei tarvitse). Sinulla on ajatusvääristymä, et ota vastuuta omasta selviytymisestäsi, vaan kellut muiden varassa. Vaikka kuinka kritisoisit yhteiskunnan rakenteita ja asenteita ym., niin sinun tulisi ajatella, että teet sitten jotain ihan mitä vain työtä sen verran että saat oman elämisesi kustannettua. Se ei vaadi edes mitään oravanpyörämäistä kokoaikatyötä jos elät edullisesti, voit vaikka tehdä jotain osa-aikaista etätyötä jossain mökissä kaukana kaikesta näkemättä ikinä ketään ihmisiä. Yksi sukulaiseni mm. elää näin, aina ollut erakkoluonne. Elättää itsensä vaikkei halua olla yhteiskunnassa aktiivisesti osallisena. Toki, tämä voisi vaatia sinulta kouluttautumista (minkä voi tehdä nykypäivänä etänä) ja asioiden järjestelyä, mutta se on SINUN VASTUUSI. Niin me muutkin teemme, jotka tämän yhteiskunnan pidämme pyörimässä ja tällä hetkellä sinunkin laskusi maksamme. 

Tuo on jotenkin outoa tuo tuollainen vastuun puuttuminen, joka sinusta tulee esille. Että se on ok vain olla muiden varassa.  Jos miettii mistä olemme kehittyneet, eläimillä se "itsensä elättämisen" vaisto on luonnostaan. Ei luonnossa kukaan vain ole ja odota että joku tuo ruokaa suuhun ja rakentaa sinulle pesän ja sukii turkkisi. Onko meidän hyvinvointiyhteiskunta jotenkin sammuttanut tämän luontaisen draivin osalta ihmisistä? Kummallista, kummallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: aa, no sitten sinä sivusta huutelija voit ajatella ihan mitä haluat. Lapsella on sisaruksia ( eikä tämäkään ole syrjäytynyt, ainakaan vielä ) ja ihan liian myöhään sai ADD dg. ei ollut vanhempien vika , vaan tässä kohtaa saan sitten syyttää yhteiskuntaa =D Siirretään vastuu

Yhteiskunta ja kalkati kalkati. Lapsenne on perinyt teidän geeninne, joten lasten joka ikinen vaiva ja tauti on vanhempien syy. Jos olisitte LUKENEET ja OPISKELLEET, niin olisitte itse ajoissa tajunneet niiden olevan ADD oireita, mutta ei. Tollotitte vaan tumput suorina ja odotitte, että yhteiskunta hoitaa... TEIDÄN omasta spermasta ja munasoluista ITSE TIETOISESTI hautomanne lapsen. Olette epäkelpoja vanhemmiksi ihan alun perin.

Ihminen on eliö siinä missä voikukkakin. Tuo sinun ajattelusi on kristinuskoa, jossa on vapaa tahto valita.

Yksikään eliö ei jätä hedelmöittymistapahtumaa käyttämättä hyödyksi. Kaikki lisääntyy tahtomattaan ja parittelee aina kun on mahdollista. Siitä syntyy uusia eliöitä.

Ehkä sun pitäisi syyttää sitä hedelmöittynyttä munasolua joka alkaa jakaantua, että miksi et tee keskenmenoa itsestäsi, vaan kasvat ja kasvat.

Ei se omenapuukaan jätä omenia tekemättä huonoina kesinäkään. Aina syksyllä on muutama edes.

Sillä tavoin elävät eliöt toimii. Tuo sun ajatelumalli kristinuskon filosofiassa on outo. Se että lapsen syntymä päätetään ja että etenkin mies olisi siitä syypää. Naurettavaa.

Molemmat parittelee ja tietenkin parittelee koska eliöt tällä planeetalla parittelee aina kun mahdollisuus on ja kaikki täsmää.

Maailmalla on vaikka kuinka kaikkea ehkäisyä keksitty, mutta tällä hetkellä maapallo ihmisöi enemmän kuin koskaan.

Se kertoo että sun filosofia ei toimi. Elät harhassa. Ei ihminen päätä lasten syntymästä tai himoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä 👍 Ajattelen myös että vanhemman tehtävä on opettaa kaverisuhteiden taitoja, näyttää miten kutsutaan kylään ja miten seurustellaan ihmisten kanssa. Mitä voi tehdä kun ystävät tulevat käymään (kuulumiset, tarjoilua, ehkä lautapeli-ilta, lukupiiri, perhepikkujoulut..) 

Eli aikuisen pitää itse kutsua omia ystäviä kylään, omia perhekavereita, niin että lapset näkevät mallin.

Vaikea se sitten yhtäkkiä on aikuisena tai teininä epävarmana yhtäkkiä joutua opettelemaan miten oltaisiin IRL elävien ihmisten kanssa luontevasti.

Se introvertti saattaa oikeasti kärsiä salaa siitä ettei osaa luoda ystävyyssuhteita. 

Juu. Arvaa vaan kuinka olen opettanut näitä taitoja introvertille, koulukiusatulle aspergerlapselleni, jolla nyt täysi-ikäisenä ei ole yhtään ystävää. Taitoja pitää opettaa, mutta jos lapsi ei toimi tietyllä tavalla, ei voi myöskään tietää, että vanhemmat eivät vaan olisi viitsineet opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: aa, no sitten sinä sivusta huutelija voit ajatella ihan mitä haluat. Lapsella on sisaruksia ( eikä tämäkään ole syrjäytynyt, ainakaan vielä ) ja ihan liian myöhään sai ADD dg. ei ollut vanhempien vika , vaan tässä kohtaa saan sitten syyttää yhteiskuntaa =D Siirretään vastuu

Yhteiskunta ja kalkati kalkati. Lapsenne on perinyt teidän geeninne, joten lasten joka ikinen vaiva ja tauti on vanhempien syy. Jos olisitte LUKENEET ja OPISKELLEET, niin olisitte itse ajoissa tajunneet niiden olevan ADD oireita, mutta ei. Tollotitte vaan tumput suorina ja odotitte, että yhteiskunta hoitaa... TEIDÄN omasta spermasta ja munasoluista ITSE TIETOISESTI hautomanne lapsen. Olette epäkelpoja vanhemmiksi ihan alun perin.

 

Oletko itse jotenkin va..jaa? Tiedä

Eli et tiedä biologiasta mitään ja jutuistas päätellen et paljon muustakaan

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika opiskelee ja istuu (=pelaa ja ehkä opiskeleekin) tai nukkuu huoneessaan 24/7 miinus ruoka-ajat.

Antaa nyt opiskella, mutta joskus pitää valmistua ja töitäkin löytyä. Säälittää moinen elämä, mutta ei toisen elämää pysty muuttamaan. Vai häätääkö pitäisi?

Ei elämää kohtaan voi tuntea sääliä. Vaan sääliä voi tuntea ainoastaan ihmistä tai muuta elävää otusta kohtaan.

Lapsia minulla ei ole. Mutta kaupungin kaduilla näen usein nuoria miehiä jotka on ihan selvästi addiktoituneita päihteisiin ja he kuljeksivat ympäriinsä yrittäen huijata ihmisiltä "bussirahaa". Heitä minun käy sääliksi koska he ovat selvästi tosi pahoinvoivia ja sairaita. Mutta enhän minä heidän hyväkseen mitään voi tehdä. Rahaa heille ei missään nimessä saa antaa ja mitään muuta he eivät halua. Kunpa he parantaisivat itsensä, mutta siihenhän minä en voi vaikuttaa. Kerran kun yksi sellanen tyyppi yritti huijata multa rahaa niin sanoin hänelle "hei, sä olet tosi sairas, kunpa sä parantaisit itsesi". No, tyyppi vaan välittömästi häippäsi sanaakaan sanomatta, kun tajusi ettei ole saamassa rahaa, meni etsimään muita huijattavia.

Tuo heidän elämäntapansa on outo, ei siinä ole mitään järkeä. Siis että viettää aikansa kaduilla ihmisiä huijaillen. Onhan se aikamoista ajan tuhlausta, elämän tuhlausta. Mutta tasan samaanhan minäkin syyllistyn: tuhlaan aikaani ja elämääni käyttämällä tätä vauvapalstaa. En ole syrjäytynyt vaan idioootti.

Hyvin huomaa, että täällä on paljon ihmisiä jotka vaan olettaa asioita. Kurja homma semmosille, jotka on tosissaan tehnyt kaiken minkä pystyy ja silti ihmiset on ilkeitä pikku pask...

Vierailija kirjoitti: Kyllä, MINÄ koen että siinä on ongelma.  Koska minä maksan sinun elämisesi, hyvänen aika! Haluaisin, että veroni käytettäisiin johonkin, mikä tekisi tätä yhteiskuntaa meille kaikille paremmaksi. En haluaisi, että veroni käytetään sinun elämisesi maksamiseen, vain siksi,  että sinä koet olevasi yhteiskunnan yläpuolella (tämä paistaa teksteistäsi) etkä vain halua tehdä töitä vaikka pystyisitkin. Koen todellakin siinä ongelman. 

Jos täysin työkykyinen ihminen ei vaan halua osallistua yhteiskunnan toimintoihin, niin silloin täytyy alkaa omavaraiseksi. Tällä pallolla elää ihmisiä omavaraisesti. Selittelet, että omavaraisuus on epärealistista. Siis, vaatisi työtä, perehtymistä ja panostamista. Niitä ei sinusta löydy. Olet irrottautunut yhteiskunnan velvollisuuksista, mutta et halua irrottautua sen eduista. Napsit rusinat pullasta hyvinvointiyhteiskunnastamme, ja peität tätä todellisuutta jonkin älyllisen filosofisen pohdinnan ja arvojen alle. Oikeasti taidat olla vain laiska, liian mukavuudenhaluinen tai sitten sinulla on liian huono itsetunto yrittääksesi edes pärjätä yhteiskunnan osasena. "Yhteiskuntakriittisyys" on maski näiden päällä.

 

Voisitko aloittaa ymmärtämisen palaamalla siihen aikaan kun syrjäytyväksi tulevaisuudessa jäävä on vielä lapsi? Hänen aivonsa saavat erilaisen verkoston kuin yhteiskuntaan hyväksytyillä lapsilla on (sekä lapsena, että aikuisena). Myös aktivoituneet ja sammuneet aivosolut ovat erilaiset syrjityillä lapsilla ja hyväksytyillä lapsilla. Tämä tapahtuu sitä kautta miten yhteisö kohtelee lapsia. Ihan tavalliset arjen kokemukset, kohtaamiset ja sanat tarkoittavat syrjityille lapsille ja hyväksytyille lapsille eri asioita, koska lasten kokemukset elämästä ovat erilaisia. Se on tavallaan aivopingistä, jossa syrjityillä lapsilla aktivoituvat torjumisesta, kiusaamisesta ja syrjimisestä aktivoituneet aivosolut ja impulsit ja hyväksytyillä lapsilla aktivoituvat turvallisuuden tunteet, yhteisöllisyyden tunne jne.

Tämä ero ei ole lasten oma vika, vaan yhteiskunnan ja kokemuksia antavien ihmisten vika. He siis käytännössä tuhoavat syrjityn lapsen aivot (ilman korjaavia kokemuksia ne voivat jäädäkin sellaisiksi). Syrjitty lapsi taas yrittää kehittää itselleen jotain selviytymiskeinoja, joista yksi on tietynlainen torjunta. Koska on pakko sopeutua yksinoloon ja siihen, että muut eivät hyväksy häntä. Siinä kasvaa väkisinkin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tällaiselle ihmiselle sinä menet mälkättämään jostain omavaraisuudesta? Hylkäät ja syrjit lapsuudesta saakka syrjittyä ja kertautat syrjinnän kokemusta hamaan loppuun. Heitetäänkö ikänsä syrjityt myös vanhustenkodeista ulos? Mikä saa sinut lyömään jo koko elämänsä potkittuja lisää ja lisää?

Ja ap -lainatun ei tarvitse loukkaantua jos ei itse ollut näitä päähänpotkittuja.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Hyvin huomaa, että täällä on paljon ihmisiä jotka vaan olettaa asioita. Kurja homma semmosille, jotka on tosissaan tehnyt kaiken minkä pystyy ja silti ihmiset on ilkeitä pikku pask...

Mietin just samaa. Oletuksia toisen perään. Mahtaa heidän parisuhteidensa olevan ongelmallisia.

Vierailija kirjoitti:

Tietokone temppuilee, en saa lainattua viestiä. Haluaisin kommentoida tuolle yhdelle kirjoittajalle, joka kertoi olevansa tahallisesti syrjäytynyt eli ei vaan halua osallistua yhteiskunnan rattaisiin (mutta ruilla kuitenkin elää). Minusta tuo on todella väärin ja epäreilua. Työssäkäyvänä ihmisenä tuo nostaa ihan suorastaan raivon pintaan, että tähänkö rahojani käytetään. On eri asia tukea tuilla mielisairasta, muuten sairasta tai vammaista työkyvytöntä. He ovat työKYVYTTÖMIÄ ja tarvitsevat meidän muiden apua.

 

Mutta, ihminen joka ei vaan HALUA tehdä töitä, hänen ei pitäisi olla oikeutettu saamaan tukiakaan. Tuolla tavalla elävä ihminen on ylimielinen ja kokee olevansa muiden yläpuolella (muut kantavat korren kekoon, minun ei tarvitse). Sinulla on ajatusvääristymä, et ota vastuuta omasta selviytymisestäsi, vaan kellut muiden varassa. Vaikka kuinka kritisoisit yhteiskunnan rakenteita ja asenteita ym., niin sinun tulisi a

Yhteiskuntahan on luonto ja ei ihminen tai yhteiskunta ole mitenkään erillinen osa luonnosta. Juuri luonnossahan myös saa sosiaaliturvaa tekemättä mitään. Apinalaumoissa on ihan sama juttu. Aina jätetään jämät heikoimmille.

Sun pitäisi vaan päästä tuosta sairaan oikeistolaisesta hitler-roskasta pois tai sitten olet entinen taistolainen, jonka mielestä kaikki pitäisi pistää pakkotyöhön jonnekin. Luonnossa tuota tapahtuu ja erityisesti pohjoismaissa se on hyvinkin luonnollinen luonnon järjestys ihmisapinoiden laumassa.

Vierailija kirjoitti:

Tietokone temppuilee, en saa lainattua viestiä. Haluaisin kommentoida tuolle yhdelle kirjoittajalle, joka kertoi olevansa tahallisesti syrjäytynyt eli ei vaan halua osallistua yhteiskunnan rattaisiin (mutta ruilla kuitenkin elää). Minusta tuo on todella väärin ja epäreilua. Työssäkäyvänä ihmisenä tuo nostaa ihan suorastaan raivon pintaan, että tähänkö rahojani käytetään. On eri asia tukea tuilla mielisairasta, muuten sairasta tai vammaista työkyvytöntä. He ovat työKYVYTTÖMIÄ ja tarvitsevat meidän muiden apua.

 

Mutta, ihminen joka ei vaan HALUA tehdä töitä, hänen ei pitäisi olla oikeutettu saamaan tukiakaan. Tuolla tavalla elävä ihminen on ylimielinen ja kokee olevansa muiden yläpuolella (muut kantavat korren kekoon, minun ei tarvitse). Sinulla on ajatusvääristymä, et ota vastuuta omasta selviytymisestäsi, vaan kellut muiden varassa. Vaikka kuinka kritisoisit yhteiskunnan rakenteita ja asenteita ym., niin sinun tulisi a

Ehkä se on vähän työkyvyttömyyttä, jos ei käy töissä ajatusvääristymänsä takia. Vai tarvittaisiinko me jotain mielipiteenkoulutuslaitosta tai muuta aivopesulaa noille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä 👍 Ajattelen myös että vanhemman tehtävä on opettaa kaverisuhteiden taitoja, näyttää miten kutsutaan kylään ja miten seurustellaan ihmisten kanssa. Mitä voi tehdä kun ystävät tulevat käymään (kuulumiset, tarjoilua, ehkä lautapeli-ilta, lukupiiri, perhepikkujoulut..) 

Eli aikuisen pitää itse kutsua omia ystäviä kylään, omia perhekavereita, niin että lapset näkevät mallin.

Vaikea se sitten yhtäkkiä on aikuisena tai teininä epävarmana yhtäkkiä joutua opettelemaan miten oltaisiin IRL elävien ihmisten kanssa luontevasti.

Se introvertti saattaa oikeasti kärsiä salaa siitä ettei osaa luoda ystävyyssuhteita. 

Juu. Arvaa vaan kuinka olen opettanut näitä taitoja introvertille, koulukiusatulle aspergerlapselleni, jolla nyt täysi-ikäisenä ei ole yhtään ystävää. Taitoja pitää opettaa, mutta jos lapsi ei toimi tietyllä

Miksi lähtökohtana ei ole se, että ei toimita tietyllä tavalla?

Vierailija kirjoitti: Ihan sivusta vaan tuohon, että sinun lapsessasi voi olla jotain muuta "vikaa" kuin masennus, oot saattanut "pilata" hänet jollain muulla tapaa.

 Tuo oli köyhää ja väsynyttä. Olisit edes yrittänyt  :)

Tuolta tahallisesti syrjöytyneeltä tukien varassa eläjältä puuttuu realiteetit ja kyky sietää epämukavuutta. On minustakin tässä yhteiskunnassa paljon väärää ja järjettömyyksiä, mutta kyllä todellakin käyn töissä, jotta saan ruoan pöytään perheelleni ja kustannettua asiat ja elämykset joita haluamme. Yhteiskunnan epämukavuuksia on vain siedettävä, tai sitten lähdettävä työskentelemään muutosten eteen. Itsensä elättäminen on minustakin jokaisen työkykyisen ja -ikäisen oma vastuu, tykkäsi yhteiskunnasta tai ei. Ja se ei todella vaadi kovin paljoa, jos elää vaatimattomasti yksin. Täytyy sanoa että tuntuisi erittäin oudolta olla vaan kotona ja saada rahat tilille tekemättä mitään. Tietäen, että muut ovat työskennelleet niiden eteen. Mietin, millainen luonne on ihmisellä, jolle tämä on ok...