Miten suhtaudutte syrjäytyneisiin aikuisiin lapsiinne?

Vierailija kirjoitti:

Mä taas ajattelen, että lastaan pitäisi rakastaa, vaikka hän olisi millainen. Olin aikanaan teininä sairaalassa ja siellä oli pahasti vammainen poika. Ei oikein tajunnut mitään ja lisäksi hänellä oli paha lonkkavika ja jalka toista paljon lyhyempi. Hänen isänsä haki aina kotilomille perjantaisin ,niin aikaisin kuin sai hakea ja palautti myöhään sunnuntaisin. Hän antoi hänelle karkkirahaa ja osti karkkeja osaston kaappiin. Siinä jotenkin näki sen isän ja pojan aidon rakkauden. Ei siitä pojasta takuulla mitään yhteiskunnalle hyödyllistä koskaan tullut.

Minun äitini löi ja piti nälässä.

Olen kaunis ja älykäs.

Tein luokkanousun.

Toivon äidille kivuliaan yksinäisen loppuelämän:)

Vammaisissa menee rakkaus hukkaan.

Hankkikaa koira.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: aa, no sitten sinä sivusta huutelija voit ajatella ihan mitä haluat. Lapsella on sisaruksia ( eikä tämäkään ole syrjäytynyt, ainakaan vielä ) ja ihan liian myöhään sai ADD dg. ei ollut vanhempien vika , vaan tässä kohtaa saan sitten syyttää yhteiskuntaa =D Siirretään vastuu

Yhteiskunta ja kalkati kalkati. Lapsenne on perinyt teidän geeninne, joten lasten joka ikinen vaiva ja tauti on vanhempien syy. Jos olisitte LUKENEET ja OPISKELLEET, niin olisitte itse ajoissa tajunneet niiden olevan ADD oireita, mutta ei. Tollotitte vaan tumput suorina ja odotitte, että yhteiskunta hoitaa... TEIDÄN omasta spermasta ja munasoluista ITSE TIETOISESTI hautomanne lapsen. Olette epäkelpoja vanhemmiksi ihan alun perin.

 

 

Ihminen on eliö siinä missä voikukkakin. Tuo sinu

Minä käytin ehkäisyä.

Nyt ei kuukautisia.

En lisääntynyt.

Kohta kuolen

Sitten h.elvett iin, jos on joku miesjumala

Vierailija kirjoitti: Ihminen on eliö siinä missä voikukkakin. Tuo sinun ajattelusi on kristinuskoa, jossa on vapaa tahto valita.

Yksikään eliö ei jätä hedelmöittymistapahtumaa käyttämättä hyödyksi. Kaikki lisääntyy tahtomattaan ja parittelee aina kun on mahdollista. Siitä syntyy uusia eliöitä.

Ehkä sun pitäisi syyttää sitä hedelmöittynyttä munasolua joka alkaa jakaantua, että miksi et tee keskenmenoa itsestäsi, vaan kasvat ja kasvat.

Ei se omenapuukaan jätä omenia tekemättä huonoina kesinäkään. Aina syksyllä on muutama edes.

Sillä tavoin elävät eliöt toimii. Tuo sun ajatelumalli kristinuskon filosofiassa on outo. Se että lapsen syntymä päätetään ja että etenkin mies olisi siitä syypää. Naurettavaa.

Molemmat parittelee ja tietenkin parittelee koska eliöt tällä planeetalla parittelee aina kun mahdollisuus on ja kaikki täsmää.

Maailmalla on vaikka kuinka kaikkea ehkäisyä keksitty, mutta tällä hetkellä maapallo ihmisöi enemmän kuin koskaan.

Se kertoo että sun filosofia ei toimi. Elät harhassa. Ei ihminen päätä lasten syntymästä tai himoistaan.

 

Teidän kannabisvanhempien lapset säälittää eniten :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Voisitko aloittaa ymmärtämisen palaamalla siihen aikaan kun syrjäytyväksi tulevaisuudessa jäävä on vielä lapsi? Hänen aivonsa saavat erilaisen verkoston kuin yhteiskuntaan hyväksytyillä lapsilla on (sekä lapsena, että aikuisena). Myös aktivoituneet ja sammuneet aivosolut ovat erilaiset syrjityillä lapsilla ja hyväksytyillä lapsilla. Tämä tapahtuu sitä kautta miten yhteisö kohtelee lapsia. Ihan tavalliset arjen kokemukset, kohtaamiset ja sanat tarkoittavat syrjityille lapsille ja hyväksytyille lapsille eri asioita, koska lasten kokemukset elämästä ovat erilaisia. Se on tavallaan aivopingistä, jossa syrjityillä lapsilla aktivoituvat torjumisesta, kiusaamisesta ja syrjimisestä aktivoituneet aivosolut ja impulsit ja hyväksytyillä lapsilla aktivoituvat turvallisuuden tunteet, yhteisöllisyyden tunne jne.

Tämä ero ei ole lasten oma vika, vaan yhteiskunnan ja kokemuksia antavien ihmisten vika. He siis käytännössä tuhoavat syrjityn lapsen aivot (ilman korjaavia kokemuksia ne voivat jäädäkin sellaisiksi). Syrjitty lapsi taas yrittää kehittää itselleen jotain selviytymiskeinoja, joista yksi on tietynlainen torjunta. Koska on pakko sopeutua yksinoloon ja siihen, että muut eivät hyväksy häntä. Siinä kasvaa väkisinkin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tällaiselle ihmiselle sinä menet mälkättämään jostain omavaraisuudesta? Hylkäät ja syrjit lapsuudesta saakka syrjittyä ja kertautat syrjinnän kokemusta hamaan loppuun. Heitetäänkö ikänsä syrjityt myös vanhustenkodeista ulos? Mikä saa sinut lyömään jo koko elämänsä potkittuja lisää ja lisää?

Ja ap -lainatun ei tarvitse loukkaantua jos ei itse ollut näitä päähänpotkittuja.

Ymmärrätkö, että sinä kuvailet tässä kaltoinkohtelun ja vaillejäämisen takia mieleltään murtuneita ja  syrjäytyneitä ihmisiä. Minä vastasin tuossa omassa viestissäni ihmiselle, joka ihan omien sanojensa mukaan on TAHALLISESTI syrjäytynyt, siis PÄÄTTÄNYT olla kantamatta korttaan kekoon yhteiskuntaan yhteiskuntakritiikkinsä takia, mutta nostaa kuitenkin tukia elääkseen. TyöKYVYTÖN ja työHALUTON ovat eri asioita, ja mielestäni ilmaisin kyllä tuossa viestissäni, että ankara kantani koskee jälkimmäisiä. Työkyvyttömiä meidän kuuluu tukea, se on moraalisesti oikein. Mutta millä lailla perusteltavissa on työkykyisen terveen ihmisen elättäminen verovaroilla siksi, että hän vaan ei halua osallistua? Minusta se ei ole perusteltavissa. 

Aikoinaan kun Suomessa oli ensimmäinen kouluam muskelu josta kohistiin uutisissa tosi paljon, niin Suomessa asuva venäläinen tuttavani kysyi minulta että miksi se poika teki sen am muskelun. Ja niin minä yritin englanniksi selittää jotain tällästä:

"Syytä ei tiedetä, mutta monet uskovat syyksi sitä että se poika taisi olla aikalailla syrjäytynyt. Tuo syrjäytyneisyys on käsittääkseni jotain vähän niinkuin sellaista että ihmisellä ei ole hirveästi ihmissuhteita, hän ei ole oikein osa mitään yhteisöä, hänellä ei ole hyviä läheisiä välejä oikein kenenkään kanssa eli esim perheenjäseniin tai ystäviin."

Ja niinpä venäläinen tuttavani vastasi: "mutta KAIKKI SUOMALAISET ovat tuollaisia!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: 

Voisitko aloittaa ymmärtämisen palaamalla siihen aikaan kun syrjäytyväksi tulevaisuudessa jäävä on vielä lapsi? Hänen aivonsa saavat erilaisen verkoston kuin yhteiskuntaan hyväksytyillä lapsilla on (sekä lapsena, että aikuisena). Myös aktivoituneet ja sammuneet aivosolut ovat erilaiset syrjityillä lapsilla ja hyväksytyillä lapsilla. Tämä tapahtuu sitä kautta miten yhteisö kohtelee lapsia. Ihan tavalliset arjen kokemukset, kohtaamiset ja sanat tarkoittavat syrjityille lapsille ja hyväksytyille lapsille eri asioita, koska lasten kokemukset elämästä ovat erilaisia. Se on tavallaan aivopingistä, jossa syrjityillä lapsilla aktivoituvat torjumisesta, kiusaamisesta ja syrjimisestä aktivoituneet aivosolut ja impulsit ja hyväksytyillä lapsilla aktivoituvat turvallisuuden tunteet, yhteisöllisyyden tunne jne.

Tämä ero ei ole lasten oma vika, v

Sinä et ehkä ymmärtänyt sitä kohtaa, jossa sanottiin, ettö torjunta voi olla vastareaktio

Täysi-ikäisen täytyy kuitenkin itse haluta sitä apua, vanhempi ei voi lapsen puolesta apua hakea. Jos aikuinen nuori on itse sitä mieltä, ettei halua/tarvitse apua niin mitään ei voi tehdä.

Tarvittaisiin tukien poisto työkykyisiltä loisijoilta, alkaisi varmaan se työnteko napostella samaan tahtiin kuin vatsa kurnia ja varpaita palella taivasalla yöpyessä 👍 Sehän se meidän yhteiskunnan ongelma on, kun ei ole pakko elättää itseään. Tietynlaiset ihmiset ei silloin sitä tee. Ja tämä on yksi syy mikä suistaa meidän hyvinvointiyhteiskuntaa tuhoon. Kun rahat vaan loppuu. Osakiitos näiden lorvijoiden, meidän tulevilla sukupolvilla ei ehkä ole hyvinvointiyhteiskuntaa enää. Arvelen, ettei se tosin näitä ihmisiä hetkauta, sillä kiinnostus ei riitä omaa elämää pitemmälle. 

Asenne lasta kohtaan on yksi syy ? Lapsi on tärkeä ja rakas olipahan tukien kanssa elävä arkajalka tai menestyvä diiva. Välittää lapsistanne älkää heidän saavutuksistaan 

Vierailija kirjoitti:

Tuolta tahallisesti syrjöytyneeltä tukien varassa eläjältä puuttuu realiteetit ja kyky sietää epämukavuutta. On minustakin tässä yhteiskunnassa paljon väärää ja järjettömyyksiä, mutta kyllä todellakin käyn töissä, jotta saan ruoan pöytään perheelleni ja kustannettua asiat ja elämykset joita haluamme. Yhteiskunnan epämukavuuksia on vain siedettävä, tai sitten lähdettävä työskentelemään muutosten eteen. Itsensä elättäminen on minustakin jokaisen työkykyisen ja -ikäisen oma vastuu, tykkäsi yhteiskunnasta tai ei. Ja se ei todella vaadi kovin paljoa, jos elää vaatimattomasti yksin. Täytyy sanoa että tuntuisi erittäin oudolta olla vaan kotona ja saada rahat tilille tekemättä mitään. Tietäen, että muut ovat työskennelleet niiden eteen. Mietin, millainen luonne on ihmisellä, jolle tämä on ok...

Anteeksi että kirjoitan vähän ohi aiheen. Mutta tuo ajatuksesi että jos huomaa yhteiskunnassa virheitä niin lähtisi työskentelemään niiden korjaamiseksi. Älä ole hullu! Noin ei ikinä kannata tehdä! Koska maailmanlaajuisesti kaikki superrikkaat tekevät tasan päinvastoin: kun he huomaavat yhteiskunnassa virheitä niin he pyrkivät hyötymään niistä virheistä, eli ansaitsemaan rahaa niiden avulla. He tahallaan luovat yhteiskuntaan virheitä ja kasvattavat niitä virheitä ja käyttävät mm armeijaa ja poliisia niiden virheiden väkisin ylläpitämiseen niin ettei niitä ikinä mitenkään voi saada korjattua.

Noilla superrikkailla on 90% kaikesta maailman rahasta ja vallasta. Joten jos heitä vastaan lähdet korjaamaan yhteiskunnan virheitä, niin lähdet taisteluun tuulimyllyjä vastaan, lähdet taisteluun väkivaltakoneistoa vastaan, kerjäät itsellesi ikävyyksiä. Mitään hyvää et tuolla taistelulla voi saada aikaan, et voi muita ihmisiä noin auttaa - mutta itse joudut totaalisen tuhotuksi! Älä tee sitä itsellesi! Älä ole marttyyri, se ei hyödytä mitään.

Mutta ai niin: itse olen sitä mieltä että juurikin yhteiskunnan virheet tuottavat syrjäytyneisyyttä. Tuo syrjäytyneisyys ei siis mielestäni ole lähtöisin syrjäytyneistä yksilöistä itsestään, vaan heitä paljon pahempien ihmisten ahneudesta. Jos joskus ahnehdit itsellesi rahaa niin siitä vaan, mutta älä sitten valita jos jatkossa kaduilla näkyy aina vain enemmän köyhimyksiä. Ihan itse sen muiden köyhyyden aiheutit rikastuttamalla itsesi. Paha saa palkkansa: saa itselleen rahaa ja itselleen sitten myös sitä ärsyttävää ketututusta kun kaikki paikat on täynnä köyhimyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Omaan sossuyksiöön päästyä se syrjäytyminen vasta ottaakin vauhtia, koska sitten ei ole muita ihmiskontakteja kuin kaupan kassa ja työkkärin täti.

... ja Kelan ä m m ä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolta tahallisesti syrjöytyneeltä tukien varassa eläjältä puuttuu realiteetit ja kyky sietää epämukavuutta. On minustakin tässä yhteiskunnassa paljon väärää ja järjettömyyksiä, mutta kyllä todellakin käyn töissä, jotta saan ruoan pöytään perheelleni ja kustannettua asiat ja elämykset joita haluamme. Yhteiskunnan epämukavuuksia on vain siedettävä, tai sitten lähdettävä työskentelemään muutosten eteen. Itsensä elättäminen on minustakin jokaisen työkykyisen ja -ikäisen oma vastuu, tykkäsi yhteiskunnasta tai ei. Ja se ei todella vaadi kovin paljoa, jos elää vaatimattomasti yksin. Täytyy sanoa että tuntuisi erittäin oudolta olla vaan kotona ja saada rahat tilille tekemättä mitään. Tietäen, että muut ovat työskennelleet niiden eteen. Mietin, millainen luonne on ihmisellä, jolle tämä on ok...

Anteeksi että kirjoitan vähän ohi aiheen. Mutta

Kiitos tästä vastauksesta. Hyvin laitettu sanoiksi mitä siinä voi olla sen näkökulman taustalla!

Molemmat aikuiset lapseni ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta vältän puhumasta heistä puolitutuille tai esim.töissä. Jos kerron, että minulla on kaksi parikymppistä lasta niin ensimmäinen kysymys on, että missä/mitä opiskelee. Kumpikaan ei opiskele. Molemmat sairastavat masennusta ja molemmilla on ADHD, mikä toisella diagnosoitiin vasta täysi-ikäisenä. Molemmilla on puoliso. Toinen elää muuten päällisin puolin normaalia elämää, mutta jätti lukion kesken eikä ole jatkanut opintoja. Koki erittäin suurta ahdistusta nimenomaan koulua ja opiskelua kohtaan. Kaikki ongelmat kulminoituvat kouluun, kotona oli Ok. Toinen taas pelaa paljon, on aloittanut opiskella parikin kertaa lukion jälkeen, mutta jättää kesken, myös työsuhteet jäävät usein kesken. Koulupelkoinen on hakenut/hakee aktiivisesti apua ja on tuen piirissä. Toinen ei halua muuta kuin lääkkeet. 

 

Tunnen ahdistusta ja pelkoa, jonkun verran myös häpeää tilanteesta ja siitä, että ikätoverit menevät ns. eteenpäin elämässään. Paljon olen myös miettinyt mikä on mennyt pieleen. Molemmat olivat lapsina ja pitkälle nuoruusikään ns. taviksia. Autan kyllä, mutta kannustan hakemaan ulkopuolista apua ja tukea, koska asuvat muualla ja ovat aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

Menisin peilin eteen ja häpeäisin itseäni. Miten te elätte itsenne kanssa, kun olette pilanneet ihmisen elämän? Kyllä vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja se vaikuttaa miten lasta hoidetaan. Nykyään jo tiedetään, että äidit jotka eivät hoida kunnolla lapsiaan, aiheuttavat lapsilleen ikuisia ongelmia.

 Nyt varmaan saan niskaani lauman huonoja äitejä jotka selittävät etteivät ole vastuussa, mutta kuka sitten on jos ei äiti?

Miksi aina äiti? Äiti on aina vastuussa kaikesta, kaikki on aina äidin vika. Miksi ei isän? Entä jos omalla lapsellasi alkaakin mennä huonosti 25-vuotiaana? 35-vuotiaana? Miten kauan olet vastuussa? Muista ettet voi hengähtää ikinä, vika on aina sinun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolta tahallisesti syrjöytyneeltä tukien varassa eläjältä puuttuu realiteetit ja kyky sietää epämukavuutta. On minustakin tässä yhteiskunnassa paljon väärää ja järjettömyyksiä, mutta kyllä todellakin käyn töissä, jotta saan ruoan pöytään perheelleni ja kustannettua asiat ja elämykset joita haluamme. Yhteiskunnan epämukavuuksia on vain siedettävä, tai sitten lähdettävä työskentelemään muutosten eteen. Itsensä elättäminen on minustakin jokaisen työkykyisen ja -ikäisen oma vastuu, tykkäsi yhteiskunnasta tai ei. Ja se ei todella vaadi kovin paljoa, jos elää vaatimattomasti yksin. Täytyy sanoa että tuntuisi erittäin oudolta olla vaan kotona ja saada rahat tilille tekemättä mitään. Tietäen, että muut ovat työskennelleet niiden eteen. Mietin, millainen luonne on ihmisellä, jolle tämä on ok...

Anteeksi että kirjoitan vähän ohi aiheen. Mutta

Eli siis mikään ei ole omalla vastuulla, ei edes itsensä elättäminen.. Kaikessa voi nostaa kädet pystyyn ja sanoa: en mahda mitään, ei kannata yrittää, en voi, rikkaiden vika, yhteiskunnan vika. Jos ei halua/pysty yhteiskunnallisesti vaikuttaa ongelmiin, niin ei tarvi: mutta silti voi ja pystyy (siis pitäisi voida ja pystyä) tekemään se pikkiriikkinen oma panos, että jollain hommalla hankkii sen tonnin kuussa itselleen. Elättää itsensä eikä ole tukien varassa työkykyisenä. Sen jälkeen voi elää elämänsä aivan kuten lystää ja osallistua tai olla osallistumatta, välittää tai olla välittämättä.

Kaikki Suomen ongelmat ovat LASTEN SYYTÄ!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa vanhemmat myös oma vastuunne. Ette ole osanneet antaa lapsillenne elämässä tarvittavia taitoja. Se on vanhempien tehtävä. Se ei riitä, että latoo faktoja pöytään, vaan pitää oikeasti opettaa käsittelemään tunteita, pärjäämään porukassa jne. pitää opettaa kouluaineita, jos on puutoksia, pitää valmistaa työelämään, pitää opettaa oikeasti soveltamaan näitä taitoja.

(en syyllistä vanhempia esim. päihdeongelmista).

 

 

 

No en sanoisi suorilta käsin noinkaan. Mieheni veljistä molemmat ovat syrjäytyneitä (tai toinen käy vielä töissä, mutta ei kauaa kun on kokoajan sairauslomalla). Miten selitetään se että yksi kolmesta hoitaa elämänsä mallikkaasti ja kaksi ei? Samat vanhemmat, sama koti, samat kasvatusmetodit. Äitinsä ja isänsä tuntien ei heistä ketään ole päästetty lusmuilemaan lapsena tai t

Ensimmäisenä tulee mieleen tuo "samat kasvatusmetodit".  Lapset pitää kasvattaa yksilöllisten tarpeiden mukaan ja tilanteissa tulisi aina käyttää lapsikohtaista harkintaa.

Esim. joku voi olla 15-vuotiaana yksin yötä kotona ja toinen vasta 17-vuotiaana. Tai yhdelle toimii kuukausiraha, toiselle viikkoraha ja kolmas hyötyy enemmän siitä, että rahaa annetaan aina tarvittaessa.

Siinä oli kaksi vaihtoehtoa: siedä tai lähde muuttamaan. Kirjoitit romaanin pituisen tekstin siitä, miksi ei pysty eikä kannata lähteä muuttamaan. No ok, sitten se on tuo toinen vaihtoehto. En minäkään yritä mitään yhteiskunnallisis ongelmia  muuttaa (muuta kuin vaaleissa äänestämällä - minimipanos), ei ole sellaista intoa itselläkään. Mutta kuitenkin töissä käyn ja elätän itseäni.  Keskityn minulle tärkeisiin asioihin, jotka myös tulevat mahdollisiksi töistä tienaamani rahan kautta. Otan etäisyyttä yhteiskunnan vikoihin ja niihin asioihin, jotka ärsyttää mutta joita en pysty muuttamaan. Se että yhteiskunnassa on vikoja eikä itse pysty niitä muuttamaan,  ei ole mikään syy heittää hanskoja tiskiin kaiken suhteen ja elää muiden siivellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menisin peilin eteen ja häpeäisin itseäni. Miten te elätte itsenne kanssa, kun olette pilanneet ihmisen elämän? Kyllä vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta ja se vaikuttaa miten lasta hoidetaan. Nykyään jo tiedetään, että äidit jotka eivät hoida kunnolla lapsiaan, aiheuttavat lapsilleen ikuisia ongelmia.

 Nyt varmaan saan niskaani lauman huonoja äitejä jotka selittävät etteivät ole vastuussa, mutta kuka sitten on jos ei äiti?

Miksi aina äiti? Äiti on aina vastuussa kaikesta, kaikki on aina äidin vika. Miksi ei isän? Entä jos omalla lapsellasi alkaakin mennä huonosti 25-vuotiaana? 35-vuotiaana? Miten kauan olet vastuussa? Muista ettet voi hengähtää ikinä, vika on aina sinun!

Tämä juuri. Miksei vanhempia voisi pitää tasavertaisina huoltajina eikä arvottaa äitiä ensisijaiseksi vanhemmaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette tehneet tarjotaksenne lapsillenne hyvän ja turvatin elämän?... Miltä pohjalta edes odotatte minkäänlaista menestystä?.. autoitteko läksyissä, olitteko läsnä, rakastitteko ja arvostitteko jälkikasvuamme kun he vielä asuivat kanssanne saman katon alla?... Jos ette ole antaneet mitään, niin turha odottaakaan mitään.

Eiköhän useimmissa tavallisissa perheissä tehdä näin, ja silti joku lapsista voi syrjäytyä. Aika loukkaava kommentti ilman mitään tietoa asioista. 

Miten kysymys voi olla loukkaava? En väittänyt mitään kenestäkään. Mutta esim omat vanhempani olivat minusta aivan välinpitämättömiä ei heitä kiinnostanut minun koulunkäyntini tai kasvuni tai mikään. Heitä kiinnosti lähinnä omat harrastuksensa, olivat suurimmaksi osaksi poissa kotoa. Miten siis olisi millään tavalla loogista, että he odottaisivat minulta jotain menestystä, kun ei se ole koskaan edes kiinnostanut eivätkä ole sen eteen mitään työtä tehneet?...