Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä.
Masennus on aivojen kemiallista häiriötilaa.
Se ei todella ole mistään "ajattele positiivisesti"-ajatuksen omaksumisesta kiinni.
-lääket.lis.
juurihan aloituksessa sanoin, etten tarkoita positiivista ajattelua. varmasti monella on kyse kemiallisesta häiriötilasta. Mutta miksi kaikilla ei lääkkeet auta? Aivan, koska kaikilla kyse ei ole kemiasta.ap
Olen eri, mutta kyllä on, kaikki ajatukset ja tunteet on loppupeleissä pelkkää aivokemiaa.
kumpi on muna ja kumpi kana? Kai ne ajatukset ja tunteet myös muuttavat aivokemiaa. Siitä se oravanpyörö syntyy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap , minä kärsin alkuvuonna vakavasta masennuksesta. Minulla oli avustaja jonka tuella pystyin kävelemään 4 askelta ulkona. Vakavasti masentunut ei edes ajattelee mitään ulkoilua koska kaikki ajatukset tähtää vain siihen että pysyisi hengissä. Ei näy mitään ulospääsyä kunnes lääkkeet alkavat vaikuttaa , minulla se kesti 2 kuukautta mutta onneksi sain olla suljetulla osastolla sen 2 kuukautta , muuten en olisi tässä! Lievästi masentuneiden kohdalla toimii jotkut leipomiset ja ulkoilut mutta ei vakavasti masentuneiden!
En tarkoittanutkaan aloituksessa näin pahaa masennusta. Mutta pohdin, että jos siinä vaiheessa, kun olet vasta tuohon kuiluun putoamassa - niin olisko putoaminen pysähtynyt, jos olisit pystynyt ajattelemaan toisin? Uskon kyllä, että kun on pohjalla, niin sieltä ei ihan helposti nousta.taemppiä sinulle!
Olen eri, mutta itsellä ne negatiiviset ajatukset oli niin syvällä, että niiden tunnistaminen alkoi vasta hoito- ja paranemisprosessin aikana. Ei ollut mitään hetkeä, jolloin niihin olisi voinut puuttua ennen masennuksen puhkeamista. Ensin tuli ne vaikeat tunteet, ja vasta niitä terapiassa tutkiessa löytyi takaa vahvoja ajatusvääristymiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän juuri on se ongelma että niitä ajatuksia ei pysty muuttamaan väkisin. Se on lähes mahdotonta.
Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. kognitiivisessa käyttäytymisterapia opitaan kyseenalaistamaan näiden ajatusten totuusarvoa ja tietoisesti miettimään miten kääntää negatiivinen ajatus positiivisemmaksi.
Juu, ja ei nämäkään tekniikat kaikille toimi. Kun se uusi positiivinen ajatus ei tunnu todelta, niin siihen ei usko. Se ei auta, että jankuttaa peilin edessä elämän olevan kivaa, jos se on pelkkiä sanoja, sitä ei saa ikäänkuin sisäistettyä.
en linkittänyt tuota videota, enkä sitä katsonut, mutta ei, en puhu positiivisesta ajattelusta, vaan näkökulman vaihtamisen taidosta. Sitä kyllä pystyy vaihtamaan tietyllä prosessilla.
ap
Masennus ei nykytietämyksen mukaan ole yksi sairaus vaan joukko erilaisia sairauksia. On siis löydettävä oikea hoito juuri omaan sairauteen.
Masennus johtuu siitä miten muut kohtelevat sinua. Jos muut ihmiset aina vähättelevät ja arvostelevat negatiivisesti niin kyllä ihminen masentuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus ei nykytietämyksen mukaan ole yksi sairaus vaan joukko erilaisia sairauksia. On siis löydettävä oikea hoito juuri omaan sairauteen.
uskon myös tähän.
Tämä aloitus tulee kahden läheisen ihmisen seuraamisesta.
ap
Siinäpä mainio kehäpäätelmä.
Masennus ON nimenomaan sitä, että ei jaksa, ei kiinnosta enää, on mieli matalalla, ei saa itseään liikkeelle, ei saa unta tai nukkuu liikaa, ei saa syötyä tai syö liikaa, ei jaksa hymyillä eikä nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä.
Masennus on aivojen kemiallista häiriötilaa.
Se ei todella ole mistään "ajattele positiivisesti"-ajatuksen omaksumisesta kiinni.
-lääket.lis.
juurihan aloituksessa sanoin, etten tarkoita positiivista ajattelua. varmasti monella on kyse kemiallisesta häiriötilasta. Mutta miksi kaikilla ei lääkkeet auta? Aivan, koska kaikilla kyse ei ole kemiasta.ap
Olen eri, mutta kyllä on, kaikki ajatukset ja tunteet on loppupeleissä pelkkää aivokemiaa.
kumpi on muna ja kumpi kana? Kai ne ajatukset ja tunteet myös muuttavat aivokemiaa. Siitä se oravanpyörö syntyy.ap
Ajatukset ja tunteet OVAT aivokemiaa. Toki niihin voi vaikuttaa muutoinkin kuin vetämällä purkista lääkettä, en minä sitä meinaa. Siihenhän psykoterapia perustuu. Mutta vuosien psykoterapia on vähän eri juttu, kun kehotus lopettaa se tylsä negatiivinen ajattelu.
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu siitä miten muut kohtelevat sinua. Jos muut ihmiset aina vähättelevät ja arvostelevat negatiivisesti niin kyllä ihminen masentuu.
niin, koska alat itse uskomaan heitä. Akat uskomaan, että olet huono. Siksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä.
Masennus on aivojen kemiallista häiriötilaa.
Se ei todella ole mistään "ajattele positiivisesti"-ajatuksen omaksumisesta kiinni.
-lääket.lis.
juurihan aloituksessa sanoin, etten tarkoita positiivista ajattelua. varmasti monella on kyse kemiallisesta häiriötilasta. Mutta miksi kaikilla ei lääkkeet auta? Aivan, koska kaikilla kyse ei ole kemiasta.ap
Tai sitten kyse on vääristä lääkkeistä. Itsellä lääkkeet muuttivat ajatukset alle vuorokaudessa. Olin vuosia väkisin sinnitellyt sen kanssa, että pidän nenäni pinnan yllä enkä vaivu synkkyyteen, mutta lääke ponnautti pinnalle tuosta vaan. Joillain lääkkeen vaikutus toki tulee hitaammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä.
Masennus on aivojen kemiallista häiriötilaa.
Se ei todella ole mistään "ajattele positiivisesti"-ajatuksen omaksumisesta kiinni.
-lääket.lis.
juurihan aloituksessa sanoin, etten tarkoita positiivista ajattelua. varmasti monella on kyse kemiallisesta häiriötilasta. Mutta miksi kaikilla ei lääkkeet auta? Aivan, koska kaikilla kyse ei ole kemiasta.ap
Olen eri, mutta kyllä on, kaikki ajatukset ja tunteet on loppupeleissä pelkkää aivokemiaa.
kumpi on muna ja kumpi kana? Kai ne ajatukset ja tunteet myös muuttavat aivokemiaa. Siitä se oravanpyörö syntyy.ap
Ajatukset ja tunteet OVAT ai
Terapian tuloksena ihminen ajattelee toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
masennuksessa ajatukset hakeutuu negatiivisiin asioihin jatkuvasti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän juuri on se ongelma että niitä ajatuksia ei pysty muuttamaan väkisin. Se on lähes mahdotonta.
Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. kognitiivisessa käyttäytymisterapia opitaan kyseenalaistamaan näiden ajatusten totuusarvoa ja tietoisesti miettimään miten kääntää negatiivinen ajatus positiivisemmaksi.
Juu, ja ei nämäkään tekniikat kaikille toimi. Kun se uusi positiivinen ajatus ei tunnu todelta, niin siihen ei usko. Se ei auta, että jankuttaa peilin edessä elämän olevan kivaa, jos se on pelkkiä sanoja, sitä ei saa ikäänkuin sisäistettyä.
en linkittänyt tuota videota, enkä sitä katsonut, mutta ei, en puhu
Ja ne, joilla tämä taito on eivät varmaan ole masentuneita..? Kuten joku sanoi, nämä kuulostaa lähinnä kehäpäätelmiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä mainio kehäpäätelmä.
Masennus ON nimenomaan sitä, että ei jaksa, ei kiinnosta enää, on mieli matalalla, ei saa itseään liikkeelle, ei saa unta tai nukkuu liikaa, ei saa syötyä tai syö liikaa, ei jaksa hymyillä eikä nauraa.
niin on. Ja tässä ketjussa yritän nimenomaan sanoa, että näiden kahden ihmisen muutos alkoi, kun he pystyivät muuttaa ajatteluaan.
ensimmäinen ajatus oli, että en jaksa, mutta haluan yrittää jaksaa. Haluan kokeilla, voiko tämä olla hyödyksi. Sitä ennen ajatus oli, ettei mistään kuitenkään ole mitään hyötyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän juuri on se ongelma että niitä ajatuksia ei pysty muuttamaan väkisin. Se on lähes mahdotonta.
Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. kognitiivisessa käyttäytymisterapia opitaan kyseenalaistamaan näiden ajatusten totuusarvoa ja tietoisesti miettimään miten kääntää negatiivinen ajatus positiivisemmaksi.
Juu, ja ei nämäkään tekniikat kaikille toimi. Kun se uusi positiivinen ajatus ei tunnu todelta, niin siihen ei usko. Se ei auta, että jankuttaa peilin edessä elämän olevan kivaa, jos se on pelkkiä sanoja, sitä ei saa ikäänkuin sisäistettyä.
Tarkoitus ei ole keksiä sellaista ajatusta, joka tuntuu täysin valheelliselta sillä hetkellä vaan jonkin hieman parempi ajatus mitä se edellinen ajatus oli. Esim. "Vaikka elämä on tällä hetkellä haasteellista, se ei tarkoita sitä etteikö asiat voisi tulevaisuudessa olla paremmin", "On henkilöitä, jotka ovat parantuneet vaikeammasta masennuksesta kuin mitä minulla itsellä on joen se todistaa, että parantuminen on mahdollista." "Minkä pienen asian voisi koittaa tehdä tässä hetkessä, joka helpottaisi oloani?".
Oma mielipide:
Ensiksikin,
Kaikki voivat masentua, koska masennuksessa on kyse ns. Toivon ja motivaation menettämisestä pitkäksi aikaa. "Mikään ei tunnu miltään ja elämä on pelkkää kärsimystä" -tyylillä.
Toiseksi,
Liikunalla on ehdottomasti todella ehkäisevä vaikutus masennukseen. Mutta monilla huippu-urheilijoilla tai sinne tähtäävillä on myös paljon suorituspaineita tai niistä johtuvaa ahdistusta. Mitä pidemälle urheilussa menestyy, sitä enemmän näkee ihmisiä, jotka ovat vielä parempia ja tekevät enemmän töitä. Se voi syödä ihmistä. Se voi olla osatekijänä urheilijoiden masennuksiin. Eikä se, että liikunta ei toimisi masennuksen ehkäisijänä.
Silti koen että aika harva uhreilija on masentunut. Varsinkin iloisista harrastajista moni tuntuu vain pirteiltä.
Kymmenestä tavallisesta ihmisesta masentuu varmasti enemmän ihmisiä, kuin kymmenestä urheilijasta, koska liikunta antaa muuta mietittävää, keho nauttii liikunnasta ja aivot pysyvät nuorina, sekä ehkäisee juuri ahdistusta ja masennusta. Mutta urheilijallakin voi olla niitä vakavampia mielenterveyshäiriöitä, joihin ei auta muu kuin apu ja lääkkeet. Sitä sattuu.
Kolmanneksi,
En usko että ap:n pointti oli edes se, miten liikunta parantaa masennuksen, jos masentunut vain tajuaisi sen ja purkaisi negatiivisen luulon.
Ap tarkoitti ehkä yleensäkin, että masennuksessa syntyvät negatiiviset ajatukset kaikkea kohtaan pitäisi purkaa ja todistaa vääriksi. Kävely oli hänen viestissään vain esimerkki.
Kerro ap jos tulkitsin oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu siitä miten muut kohtelevat sinua. Jos muut ihmiset aina vähättelevät ja arvostelevat negatiivisesti niin kyllä ihminen masentuu.
niin, koska alat itse uskomaan heitä. Akat uskomaan, että olet huono. Siksi.ap
Jos on lähipiirissä ihmisiä jotka vähettelevät joka viikko ja arvostelevat niin ei kukaan sellaista jaksa.
Harva nyt kotona yksin masentuu kirjaa lukiessa tai telkkaria katsoessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus johtuu siitä miten muut kohtelevat sinua. Jos muut ihmiset aina vähättelevät ja arvostelevat negatiivisesti niin kyllä ihminen masentuu.
niin, koska alat itse uskomaan heitä. Akat uskomaan, että olet huono. Siksi.ap
Jos on lähipiirissä ihmisiä jotka vähettelevät joka viikko ja arvostelevat niin ei kukaan sellaista jaksa.
Harva nyt kotona yksin masentuu kirjaa lukiessa tai telkkaria katsoessa.
Suomessa ihmisillä on muutenkin kova tarve puuttua toisten aikuisten elämään.
Ok. Mutta kaikilla se ei ole illuusio. Illuusio on vähän sellainen, mihin uskotaan, vaikka valheen takaa pilkottaa totuus. Illuusioon uskotaan, koska ei uskalleta katsoa totuutta silmiin.
Mutta minä teidän että on toivoa.
Minullakin on ollut tuollainen nihilistinen vaihe, mutta selvisin siitä ja olen ihan oikeasti alkanut uskomaan esim tosirakkauteen ja alkanut unelmoimaan asioista ja alkanut toteuttamaan niitä. Siis ihan tosissaan uskon tähän, vaikka olen käynyt noita samoja ajatuksia läpi, että nuo vaan tarvitsee valheita ratsastaakseen elämänsä läpi. Mutta se on muuttunut. Koska haastan välillä ajatukseni, enkä aina vain antaudu sille pessimistiselle ajatukselle.
Kaikilla on mahdollisuus tajuta se, mutta toiset luovuttavat todella nopeasti. Ei se heidän vikanasa ole, että ovat oppineet luovuttamaan. Ehkä se on vanhemmilta opittua. Mutta on jokaisen oma valinta haluaako jatkaa huonoja ja epäterveellisiä tapoja, vai korjata ne. Ihan sama kenen vika ne on, ne voi korjata ja nauttia omasta uudesta maailmankuvasta.
hänellä oli neljä vuotta vakavan diagnoosi ja itsemurhayrityksiä.
näin ulkopuolisenä huomasin muutoksen tapahtuneen, kun hän alkoi vuotta aikaisemmin puhumaan toisin. Muistan, että ensimmäisenä hän lopetti kritiikin ja hyväksyi kaikkia asioita. Pikkuhiljaa narratiivi alkoi muuttumaan. Ja sitten tuli kävely.
ap