Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista

Eiköhän tuo ole masennuksen seuraus eikä syy.

Kun on tullu tarpeeksi monta kertaa turpaan niin kyllä sitä alka ajatteleen että ei enää jaksa yrittää edes.

Siis kun on juostu lekurit ,lääkkeet ja terapiat sun muut läpi moneen kertaan,ja silti ainoana ajatuksena että vois jo lähtä pois.

Ei siinä sitte enää auta pikku lenkillä käynti.(ja tuokin testattu sen tuhat kertaa)

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

Miksi niin moni kiistää terveellisen ruokavalion ja liikunnan merkityksen masennuksen hoidossa? Tutkimukset selkeästi osoittavat, että niistä on hyötyä, ja myös terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat niitä osana masennuksen hoitoa yhdessä muiden hoitotoimenpiteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

Ei kaikilla. Jos on peurakolaria, toinen vanhempi kuollut jne paljon huonoja kokemuksia niin kyllä se vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

Minä olen masentunut ja ajattelen, että "Olen kiva ihminen, ja ansaitsen onnellisen elämän ja uskon että nuo keinot varmasti auttavatkin paranemisessa, mutta mistä saan energian tehdä noita?" Eli mulla siis pahin ongelma on aivan järkyttävä krooninen väsymys ja koitan kyllä liikkua, mutta jos puistossakin oon kävelyllä niin meinaan lähestulkoon kaatua maahan väsymyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

 

 

Ei kaikilla. Jos on peurakolaria, toinen vanhempi kuollut jne paljon huonoja kokemuksia niin kyllä se vaikuttaa. 

Itse ihmettelen, että ole vielä tässä kunnossa. Minulla on esim. seuraavia kokemuksia: koulukiusaaminen, peurakolari, lapsi tuotiin kotiin ambulanssilla, toinen vanhempani kuoli, anopilla narsistinen persoonallisuushäiriö, ei vakituista työpaikkaa, meinasin jäädä auton alle, sisarella vakava sairaus, lapsella syömishäiriö, itsellä tuli paljon raskausarpia, ei rahaa matkustaa eikä rahaa omistusasuntoon, naapurissa 2 lasta jotka soittivat ovikelloa 4 vuotta joka päivä 12 h jne.

Minulla oli masennusta vaihdevuosien aikaan. En oikeastaan tajunnut selkeästi olleeni masentunut kuin vasta jälkeenpäin. Metsä ja metsässä kävely on aina ollut minulle henkireikä ja tuonut mieleen rauhaa ja iloa. Kun silloin masentuneena kävelin metsässä, muistan pohdiskelleeni, että miksi tämä ei tuota minulle nyt mielihyvää. Ikään kuin kaikki olisi muuttunut harmaan sävyihin entisen värikylläisen maailman sijaan. Minulla siis oli kyse siitä, että vaihdevuosien hormoonimuutokset sotkivat aivojeni kemiaa (ja rakennetta?) jotenkin, mutta onneksi vain väliaikaisesti. Vertauskuvallisesti, on mahdotonta nähdä värejä, jos ei ollut värinäköä. Yhtälailla, jos aivot näkevät kokevat kaiken synkkänä ja raskaana, on mahdotonta kokea asiat kirkkaina ja keveinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

 

 

Ei kaikilla. Jos on peurakolaria, toinen vanhempi kuollut jne paljon huonoja kokemuksia niin kyllä se vaikuttaa. 

 

 

 

Itse ihmettelen, että ole vielä tässä kunnossa. Minulla on esim. seuraavia kokemuksia: koulukiusaaminen, peurakolari, lapsi tuotiin kotiin ambulanssilla, toinen vanhempani kuoli, anopilla narsistinen persoonallisuushäiriö, ei vakituista työpaikkaa, meinasin jäädä auton alle, sisarella vakava sairaus, lapsella syömishäiriö, itsellä tuli paljon raskausarpia, ei rahaa matkustaa eikä rahaa omistusasuntoon, naapurissa 2 lasta jotka soittivat

Ja nyt hallitus leikkaa ansiosidonnaisen eli varmaan ulosotto odottaa.

Toisaalta jos Suomeen tulee joku konflikti niin en reagoi enää varmaan mihinkään. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus ei nykytietämyksen mukaan ole yksi sairaus vaan joukko erilaisia sairauksia. On siis löydettävä oikea hoito juuri omaan sairauteen. 

Eivät lääkärit oikeasti tiedä, mitä masennus on biologisessa mielessä. Väite siitä, että masennus olisi jokin joukko erilaisia sairauksia, perustuu puhtaasti tilastollisille korrelaatioille, jotka ovat yhteydessä lähes kaikki mielenterveysongelmiin ja elintapasairauksiin. Esimerkiksi huomattava osa masennuspotilaista (noin 20 %) on alkoholisteja ja huomattavalla osalla on matala-asteista tulehdusta ja krooniseen stressiin viittaavia muita biomarkkereita koholla. Tiedetään, että elämäntavat ovat yhteydessä masennusdiagnoosin saamisen todennäköisyyteen, mikä tietenkin tuottaa korrelaation elintapasairauksien riskitekijöiden ja masennuksen välillä. Lisäksi traumat ovat tilastollisesti yhteydessä päihdeongelmiin, ylipainoon ja masennusdiagnoosiin. Selittävien muuttujien eli masennuksen tilastollisten riskitekijöiden yhteisvaihtelu voi olla niin suurta, ettei oikeasti tiedetä suoraan mikä aiheuttaa masentuneen kokemuksen omasta merkityksettömyydestään, rumuudestaan ja näköalattomuudestaan. Se pitää aina erikseen kysyä potilaalta itseltään. 

Toisaalta selittävien muuttujien kuten esimerkiksi traumojen, persoonallisuuden piirteiden, matala-asteisen tulehduksen, alkoholismin ja ylipainon selitysvoima masennuksen selittäjänä ei välttämättä ole tilastollisissa malleissa kovinkaan ihmeellinen, joten tutkijat pohtivat, että jotkin muut tekijät voivat aiheuttaa kohonneita pisteitä kyselytutkimuksissa, joilla masennusta mitataan. Koska on aika noloa myöntää, ettei masennus ole koherentti häiriö lainkaan eikä varsinkaan biologinen sairaus, niin lääkärit ovat "keksineet" hypoteesin, että se olisi joukko sairauksia, vaikkei heillä ole mitään välinettä jakaa masennuspotilaita eri segmentteihin noiden epämääräisten masennukselle epäspesifien tilastollisten ryhmätason korrelaattien perusteella. Sillä tavalla säilytetään alan arvovalta ja piilotetaan se tosiasia, ettei lääketiede ole vuosikymmenien ankarasta tutkimustyöstä huolimatta löytänyt yhtäkään biomarkkeria edes vakavimmille mielenterveyden häiriöille. Oirepohjaisena sen Regier et al (2012) tekemän tutkimuksen DSM-5 Field Trials in the United States and Canada, Part II: Test-Retest Reliability of Selected Categorical Diagnoses kappa-arvo on 0.28 realistisissa olosuhteissa mitattuna, mikä tarkoittaa, että sen luotettavuus on täysin olematon. Psykiatrit eivät kykene antamaan niin koherentisti masennusdiagnooseja potilailleen, ettet suurella todennäköisyydellä voisi hankkia jotain toista diagnoosia joltain toiselta psykiatrilta samoilla oireilla. Lääketieteellisenä häiriönä sitä ei tosiasiassa ole olemassa, mutta se on tuottanut niin massiivisen määrän tuloja lääkeyhtiöille ja asiakkaita psykiatreille, ettei siitä haluta käsitteenä luopua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

 

 

Ei kaikilla. Jos on peurakolaria, toinen vanhempi kuollut jne paljon huonoja kokemuksia niin kyllä se vaikuttaa. 

 

 

 

Itse ihmettelen, että ole vielä tässä kunnossa. Minulla on esim. seuraavia kokemuksia: koulukiusaaminen, peurakolari, lapsi tuotiin kotiin ambulanssilla, toinen vanhempani kuoli, anopilla narsistinen persoonallisuushäiriö, ei vakituista työpaikkaa, meinasin jäädä auton alle, sisarella vakava sairaus, lapsella syömishäiriö, itsellä tuli paljon raskausarpia, ei rahaa matkustaa eikä rahaa omistusasuntoon, naapurissa 2 lasta jotka soittivat

Täälläkin joku heti alapeukuttaa eli vähättelee, vaikka kaikki nuo on totta ja puuttuu paljon juttuja esim. 10 miestä vastaan minä grillillä illalla, yksi mies suuteli väkisin puoli tuntia, olin miehen ja seinän välissä jne. 

Koitas itse päästä pois, kun joku mies lykkää sut seinää vasten ja seisoo koko voimallaan edessä ja suutelee väkisin. 

Minut on varmaan kirottu, vastoinkäymisiä on koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

Tämä ketju on aika syyllistävä vähän samaan sävyyn kuin ne ketjut, joissa päivitellään silmät pyöreinä miksei pöljät läskit vaan tajua laihduttaa. Paitsi että läskit suuttuu. Masentuneet vaan vajoaa syvemmälle. Kun tämäkin asia esitetään yhtenä epäonnistuneena suorituksena lisää. Oma vika kun olet masentunut, jos olisit parempi niin sinulla olisi varmaan taito lakata ajattelemasta masentavia ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä mainio kehäpäätelmä.

 

Masennus ON nimenomaan sitä, että ei jaksa, ei kiinnosta enää, on mieli matalalla, ei saa itseään liikkeelle, ei saa unta tai nukkuu liikaa, ei saa syötyä tai syö liikaa, ei jaksa hymyillä eikä nauraa.

 

niin on. Ja tässä ketjussa yritän nimenomaan sanoa, että näiden kahden ihmisen muutos alkoi, kun he pystyivät muuttaa ajatteluaan.

ensimmäinen ajatus oli, että en jaksa, mutta haluan yrittää jaksaa. Haluan kokeilla, voiko tämä olla hyödyksi. Sitä ennen ajatus oli, ettei mistään kuitenkään ole mitään hyötyä.



ap

Ehkä oleellisin ajatusmuutos itselläni on ollut se, että olen alkanut pitää puoliani. Positiivinen ja tsemppaava olen ollut aina, sekä itselleni että muille. 

Elämässä kuitenkin on sellaista pohjaa, miksi olen joutunut antamaan periksi itsenstäni muiden eteen. Silloin vielä kuitenkin osasin jonkun verran pitää puoliani. Sitten tuli elämäntilanteita, joille ei voi mitään, vaikka tappelisi vastaan, oli pakko alistua todellisuudelle. Silloin alkoi masennus, kun en enää itsekään jaksanut pitää itseni puolia. Minua ei sitten enää ollut. 

Se, että alkaa hakea hoitoa ja tosissaan yrittää parantua vaatii sen, että koet itsesi ja elämäsi arvokkaaksi, puolensa pitämisen arvoiseksi. Silloin on elämällä mahdollisuus alkaa kasvaa taas. Sitä ennen voi ihan kuinka paljon tahansa lukea self helpiä, liimata asunnon täyteen meditaatiomantroja ja pakottaa itsensä joka minuutti olemaan positiivinen tahdonvoimalla, ei auta. 

Todella vakavassa masennuksessa kyse on siitä, että ihminen on kadottanut itsensä. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

Tuon suhtautumistavan voi ajatuksillaan muuttaa. Mutta ei välttämättä halua tehdä niin.

Vierailija kirjoitti:

Ok. Mutta kaikilla se ei ole illuusio. Illuusio on vähän sellainen, mihin uskotaan, vaikka valheen takaa pilkottaa totuus. Illuusioon uskotaan, koska ei uskalleta katsoa totuutta silmiin. 

Mutta minä teidän että on toivoa. 

Minullakin on ollut tuollainen nihilistinen vaihe, mutta selvisin siitä ja olen ihan oikeasti alkanut uskomaan esim tosirakkauteen ja alkanut unelmoimaan asioista ja alkanut toteuttamaan niitä. Siis ihan tosissaan uskon tähän, vaikka olen käynyt noita samoja ajatuksia läpi, että nuo vaan tarvitsee valheita ratsastaakseen elämänsä läpi. Mutta se on muuttunut. Koska haastan välillä ajatukseni, enkä aina vain antaudu sille pessimistiselle ajatukselle. 

 

Kaikilla on mahdollisuus tajuta se, mutta toiset luovuttavat todella nopeasti. Ei se heidän vikanasa ole, että ovat oppineet luovuttamaan. Ehkä se on vanhemmilta opittua. Mutta on jokaisen oma valinta haluaako jatkaa huonoja ja epäter

Minulla oli positiivinen ajattelu, usko elämään, tosirakkauteen, hyvyyteen, selviämiseen vaikeuksien läpi, pilven kultareunaan, vähään tyytyminen ei ollut negatiivista vaan tapa nähdä hyvää kaikessa. Sitten vuosikymmenten jälkeen korttitalo romahti. Usko loppui. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

 

 

Ei kaikilla. Jos on peurakolaria, toinen vanhempi kuollut jne paljon huonoja kokemuksia niin kyllä se vaikuttaa. 

 

 

 

Itse ihmettelen, että ole vielä tässä kunnossa. Minulla on esim. seuraavia kokemuksia: koulukiusaaminen, peurakolari, lapsi tuotiin kotiin ambulanssilla, toinen vanhempani kuoli, anopilla narsistinen persoonallisuushäiriö, ei vakituista työpaikkaa, meinasin jäädä auton alle, sisarella vakava sairaus, lapsella syömishäiriö, itsellä tuli paljon raskausarpia, ei rahaa matkustaa eikä rahaa omistusasuntoon, naapurissa 2 lasta jotka soittivat

Hieno lista negatiivisia asioita. Se mihin ajatuksensa kohdistaa, on se mille antaa huomionsa. Jos on tottunut negatiivisen huomioimiseen, tuollaisen listauksen tekeminen ei oo homma eikä mikään. Mutta kokeiles positiivisten asioiden listaa! Niitäkin voi keksiä vaikka kuinka monta, ihan miten pieniä asioita vaan, mutt kunhan tekee sen. Silloin se huomio kohdistuu positiivisiin asioihin ja olotila saattaa jopa muuttua mukavammaksi. Ja kun on ajatellut positiivisesti, seuraavalla kerralla se käy ripauksen verran helpommin

Vierailija kirjoitti:

Miksi niin moni kiistää terveellisen ruokavalion ja liikunnan merkityksen masennuksen hoidossa? Tutkimukset selkeästi osoittavat, että niistä on hyötyä, ja myös terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat niitä osana masennuksen hoitoa yhdessä muiden hoitotoimenpiteiden kanssa.

Minulla on toki muitakin diagnooseja kuin masennus, mutta itse söin muutaman vuoden ultrahyperterveellisesti ja korkealla motivaatiolla. Käytin lisäravinteisiin tuhansia euroja ja vaikka kuinka paljon aikaa asioiden tutkimiseen. Ei se parantanut, vaikka toki iho näytti hyvältä ja paino laski ja hiukset kiilsi ja jaksaminen parani.

Että suosittelen toki, syömään terveellisesti jaksamisen mukaan. Ja myös hankkimaan lisäravinteita budjetin salliman määrän, niitä on paljon erilaisia, kun asiaan alkaa perehtyä. Mutta se ei läheskään kaikille pysty olemaan se ainoa hoito. Eihän se toki kenellekään haittaa tee, että syö terveellistä, puhdasta, ravinteikasta, oikein koostettua, tuoretta, lisäaineetonta, sokeritonta jne. ruokaa ja höystää sen hyvillä rasvoilla, antioksidanteilla jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...

 

 

Ei kaikilla. Jos on peurakolaria, toinen vanhempi kuollut jne paljon huonoja kokemuksia niin kyllä se vaikuttaa. 

Minulla myös menetyksiä, kuolemaa ja väkivaltaa. Pidän itseäni ihan yhtä kelvollisena ja arvollisena saamaan hyvän elämän kuin kuka tahansa ja on välillä niin vaikeaa käsittää, että miksi minä olen tässä. (Ymmärrän toki erittäin hyvin, että monella on vielä pahemmin ja olen etuoikeutettu siihen nähden, mutta minulla on silti oikeus määritellä hyvinvoinnille tarpeellista tasoa omalle elämälleni.)