Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Minulla on vuosikymmenten kokemus vaikeasta, kroonisesta masennuksesta. Tulen sen kanssa toimeen nyt myöhäisessä keski-iässä, ja se toki on jo osa persoonaani.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oikeastihan elämässä _ei_ ole mitään tarkoitusta/merkitystä, mutta ns terve ihminen on kykenevä niitä itselleen luomaan, niihin uskomaan ja niiden voimalla jatkaa eteenpäin. Minulle pitkän terapian jälkeen voimavaraksi nousi se, ettei millään todellisuudessa ole merkitystä, minun jaksamisellani ei ole merkitystä, voin vain olla. Olemiseni jatkuu tasan niin pitkään kuin valitsen sen jatkuvan, kärsimyksen määrä on aika vakio. Ennen sain ihottumaa kaikesta positiivisuudesta, nykyisin pystyn suhtautumaan siihen(kin) kyynisen nihilistisesti, jopa huumorilla; ihmiset tarvitsevat illuusionsa jatkaakseen, jaksaakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vuosikymmenten kokemus vaikeasta, kroonisesta masennuksesta. Tulen sen kanssa toimeen nyt myöhäisessä keski-iässä, ja se toki on jo osa persoonaani.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oikeastihan elämässä _ei_ ole mitään tarkoitusta/merkitystä, mutta ns terve ihminen on kykenevä niitä itselleen luomaan, niihin uskomaan ja niiden voimalla jatkaa eteenpäin. Minulle pitkän terapian jälkeen voimavaraksi nousi se, ettei millään todellisuudessa ole merkitystä, minun jaksamisellani ei ole merkitystä, voin vain olla. Olemiseni jatkuu tasan niin pitkään kuin valitsen sen jatkuvan, kärsimyksen määrä on aika vakio. Ennen sain ihottumaa kaikesta positiivisuudesta, nykyisin pystyn suhtautumaan siihen(kin) kyynisen nihilistisesti, jopa huumorilla; ihmiset tarvitsevat illuusionsa jatkaakseen, jaksaakseen.
kiitos sinulle.
eli sinua auttoi, kun pystyit vaihtamaan ajatuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vuosikymmenten kokemus vaikeasta, kroonisesta masennuksesta. Tulen sen kanssa toimeen nyt myöhäisessä keski-iässä, ja se toki on jo osa persoonaani.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oikeastihan elämässä _ei_ ole mitään tarkoitusta/merkitystä, mutta ns terve ihminen on kykenevä niitä itselleen luomaan, niihin uskomaan ja niiden voimalla jatkaa eteenpäin. Minulle pitkän terapian jälkeen voimavaraksi nousi se, ettei millään todellisuudessa ole merkitystä, minun jaksamisellani ei ole merkitystä, voin vain olla. Olemiseni jatkuu tasan niin pitkään kuin valitsen sen jatkuvan, kärsimyksen määrä on aika vakio. Ennen sain ihottumaa kaikesta positiivisuudesta, nykyisin pystyn suhtautumaan siihen(kin) kyynisen nihilistisesti, jopa huumorilla; ihmiset tarvitsevat illuusionsa jatkaakseen, jaksaakseen.
kiitos sinulle.
eli sinua
Tai lähinnä löysin tavan ajatella (subjektiivisesti) totuudellisesti olemassaoloani ja kärsimystäni, sekä niiden molempien merkityksettömyyttä.
Kyllä juuri näin. Silloin jäädään kokonaan yhden tunteen vangiksi ja määritellään jopa koko olemus sen yhden tunteen mukaiseksi. Ja omat ajatukset ruokkii sitä tunnetta. Se on noidankehä. Kävely todennäköisesti auttaa, koska silloin ehkä pystyy olla enemmän läsnä siinä mitä oman kehon ulkopuolella tapahtuu. Olla läsnä hetkessä. Katsoa kuinka luonto herää, ihmiset kiirehtii, mutta itse voi rauhassa seurata sitä mitä juuri nyt tapahtuu. Toipuminen alkaa kun saa vähän puhkaistua sitä omaa kuplaa, noidankehää. Ikään kuin syntyä uudelleen. Raahautua vaikka väkisin ulos edes vähäksi aikaa ja pikkuhiljaa yhä pidemmäksi. Ei vauvakaan helpolla synny. Mutta yksin se työ on tehtävä. Jos vauva pystyy siihen, niin pystyt sinäkin. Voimia.
Ajatukset tekee mielen ja voi viedä mielen terveyden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ääliöitä. Jos on vaikea asteinen masennus, niin siitä ei parannuta liikunnalla ja terveellisellä ruoalla.
T: vaikeasti ja pitkäkestoisesti masentunut.
Se on sellainen spiraali josta pitää päästä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuntuu, että kyseessä on nimenomaan KEHOLLINEN reaktio eikä ainakaan pelkästään ajatukset. Itsellä kokemusta kilpirauhasen vajaatoiminnan aiheuttamasta masennuksesta ja rajun virustaudin jälkeisestä uupumuksesta, johon liittyi myös masennus. Kun keho on aivan uuvuksissa ja tiltissä, kun on kipuja ja energiatasot äärimmäisen matalalla, ajatuksistakin tulee synkkiä.
Ehkä se kulkee molempiin suuntiin siis. Syyt voivat olla kehon epätasapainotiloissa, hormoneissa, viruksissa, bakteereissa sekä myös ajatuksissa. Jokun tutkimuksen mukaan masentuneilla oli poikkeavat suolistobakteerit.
Ja itselläni käveleminen yleensä piristää mielialaa, mutta silloin kun koko keho on umpitiltissä, on aivan uuvuksissa, joka paikkaa koskee, niin ei se auta, pahentaa vaan.
En usko, että on mitään kaikille sopivaa ratkaisua tähän.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ääliöitä. Jos on vaikea asteinen masennus, niin siitä ei parannuta liikunnalla ja terveellisellä ruoalla.
T: vaikeasti ja pitkäkestoisesti masentunut.
Kaikki joilla on kokemusta vaikeasta masennuksesta tietävät tämän, mutta tuo on jonkinlainen lentävät klisee, joka on pakko saada tulla sanomaan Suurena Totuutena. Pitäisi varmaan jojoutua puunoksaan kesken lenkin omena suussa - oppisivat perkele (sarkasmi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllistät siis masentuneen omasta masennuksestaan. Itselleni ei masennuksen selättämiseen kävelylenkit riittäneet. Itse asiassa tarvittiin pitkästi terapiaa ja lääkitys ennen kuin pystyin kävelylle lähtemään.
Samaa mieltä ajatuksista mutta kävely tuskin autta paljon vakavaan masennukseen, jos ei muuta ajatteluaan. Itselläni ei ainakaan toiminut edes keskivaikeaan masennukseen.
Parhaiten minulla on toiminut asioiden ja tunteiden hyväksyminen. Tervetulleeksi toivottaminen. Tunteet katoavat pikku hiljaa, jos ne toivottaa tervetulleeksi ja tunteisiin liittyvät muistot myös katoavat. On myös opeteltava tulemaan tietoiseksi ajatuksistaan, ja ymmärtää, että ne ovat vain ajatuksia pään sisällä, ei sen kummempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sehän juuri on se ongelma että niitä ajatuksia ei pysty muuttamaan väkisin. Se on lähes mahdotonta.
Olet väärässä.
Masennus on aivojen kemiallista häiriötilaa.
Se ei todella ole mistään "ajattele positiivisesti"-ajatuksen omaksumisesta kiinni.
-lääket.lis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneen ajatukset pyörivät hänessä itsessään, millekään muulle ei ole tilaa. Sieltä tunkkaisesta mustasta aukosta pitäisi päästä pois ja saada ne ajatukset suunnattua ulkopuolelle.
Valitettavasti mysteerimkitin. Jokainen ihminen on erilainen, lapsuus ym. kaikki vaikuttaa kaikkeen. Se, miten aivoitat sitten, nykypäivän teinien ahdistuksen ym. niin siinäpä miettimistä kerrakseen.
Olosuhteet vaikuttavat ihmisiin, ympäristö, sää, lämpötila, ihmiset, liiat vaatimukset, joillakin stressi ja ehkä aivokemia. Ei voida tietää mitä tapahtumia joku on läpikäynyt, vaikka olisi uudet ajatuskuviot. Empatian puute ehkä monella Suomessa, ymmärryksen sijaan. Kylmiä ihmisiä ollut paljon, jopa palstalla. Ei tiedetä minkälaisia jonkun vanhemmat ovat olleet tai joku virkailija. Moni on manipuloitu myös ajatuskuvioiltaan johonkin muottiin jota yrittää toteuttaa viimeiseen saakka, ellei huomaa sitä. Jopa musiikki vaikuttaa mitä se on ja ääni. Alkoholi voi pahentaa joillakin oireita. Ei ole hyvä tuomita ihmisiä tai toisen puolesta arvailla, jos siinä vieressä se on.
Sen aivokemiallisen häiriötilan voi muuttaa melko helposti esim psykedeeleillä. Sinä lääketieteen ihminen, ota selvää tuosta asiasta äläkä tuomitse suorilta käsin. Dokumentti tuntematon mieli avaa tuota teemaa asiantuntjoiden kertomana. Suosittelen.
Se masennus saa ajattelemaan negatiivisesti. Ja masennusta aiheuttaa monet asiat, kuten liiallinen alkoholinkäyttö tai raudanpuute. Syyt olisi hyvä hoitaa, ja toki terapia on yleensä myös tarpeen, koska ihmisen on hyvä aina purkaa tuntojaa ammattilaiselle.
Mutta nuo, että ihmisen elämällä eikä millään muullakaan ei ole mitään merkitystä jne. puheet, on myös sitä masennuspuhetta edelleen. Se on ihan totta, että ei meillä yksittäisillä ihmisillä ole sinällään mitään merkitystä kuin omille läheisille, eikä millään muullakaan ole merkitystä.
Mutta elämän tarkoitus onkin se, että yrittää elää elämänsä mahdollisimman hyvin, niin että itse on tyytyväinen, ei tee kenellekään pahaa, ja jos mahdollista, niin on läheisten kanssa elämä ehkä vielä parempaa. Pitää pyrkiä tekemään asioita joista saa mielihyvää. Ihmisen hormonit toimii omalla tavallaan, ja kaikki liittyy kaikkeen kehomme sisällä, elimistö ja mieli on yhtä.
Masentuneet ovat koukussa uhriutumiseen.
Jos liikunta pelastaa, miksi myös urheilijat masentuvat?