Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...
Tuon suhtautumistavan voi ajatuksillaan muuttaa. Mutta ei välttämättä halua tehdä niin.
Minä huomaan, että sinä et oikein ymmärrä masennuksen tai ylipäänsä psykiatristen sairauksien olemusta.
Vierailija kirjoitti:
Koitas itse päästä pois, kun joku mies lykkää sut seinää vasten ja seisoo koko voimallaan edessä ja suutelee väkisin.
Minut on varmaan kirottu, vastoinkäymisiä on koko ajan.
Siinä mielessä kyllä, että sinun pitäisi vaihtaa ihmiset ympäriltäsi ja paikat, joihin menet.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se on realismia.
-eri
Just. Eipä näemmä toimineet lainaukset taaskaan.
Ap. Alkoiko sinun lapsesi syömään risperdalia tj muuta mielialalääkettä? Niistä tulee apaattiseksi ja ne saattavat aiheuttaa itsemurha- ajatuksia. Minun tutulleni kävi nin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...
Tuon suhtautumistavan voi ajatuksillaan muuttaa. Mutta ei välttämättä halua tehdä niin.
Minä huomaan, että sinä et oikein ymmärrä masennuksen tai ylipäänsä psykiatristen sairauksien olemusta.
Ja minä huomaan, että uskot ihmisen olevan aivokemiansa uhri
Hieno lista negatiivisia asioita. Se mihin ajatuksensa kohdistaa, on se mille antaa huomionsa. Jos on tottunut negatiivisen huomioimiseen, tuollaisen listauksen tekeminen ei oo homma eikä mikään. Mutta kokeiles positiivisten asioiden listaa! Niitäkin voi keksiä vaikka kuinka monta, ihan miten pieniä asioita vaan, mutt kunhan tekee sen. Silloin se huomio kohdistuu positiivisiin asioihin ja olotila saattaa jopa muuttua mukavammaksi. Ja kun on ajatellut positiivisesti, seuraavalla kerralla se käy ripauksen verran helpommin
Sori sinä kovia kokenut, voit mielellään jättää lukematta tämän, vastaan nyt tälle ihmiselle.
Minusta tuntuu, että hänen elämässään positiivista on nakit ja ranet pellillä uunissa ja ulos satanut lumi (joka on meidän kaikkien ilona paitsi että osa vihaa sitä luntakin), se että hanasta tulee vettä, myös lämmintä ja mitään ihan kauhean hirveää ei tapahtunut tänään.
Sitten siellä negatiivisella puolella vaakaa on vaikka ja mitä. Ei tuo höyhenmassa positiivisella puolella riitä mitenkään edes tasoittamaan vaakaa, saati kääntämään positiiviseksi.
Tuon ihmisen pitäisi muuttaa koko elmänsä. Kuinka helppoa se on? Siellä on ihmisiä, joihin on sidoksissa. Uusia ja tasapainoisia ihmisiä ei ole missään helposti löydettävissä. Elämä on aina ollut tuota niin ei edes tiedä muusta jne. Hänen pitäisi rakentaa todella paljon alusta asti ja niillä voimilla, jotka ovat ehtyneet kaikissa vastoinkäymisissä ja niillä taidoilla, joita hän on lapsuuskodistaan saanut (sieltäkin tuli varmaan enemmän kuormaa kuin pohjaa hyvään elämään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitas itse päästä pois, kun joku mies lykkää sut seinää vasten ja seisoo koko voimallaan edessä ja suutelee väkisin.
Minut on varmaan kirottu, vastoinkäymisiä on koko ajan.
Siinä mielessä kyllä, että sinun pitäisi vaihtaa ihmiset ympäriltäsi ja paikat, joihin menet.
On asioita miksi ei voi vaihtaa ihmisiä ympäriltä, mutta en liiku nykyään ulkona enkä käy kuin kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni kiistää terveellisen ruokavalion ja liikunnan merkityksen masennuksen hoidossa? Tutkimukset selkeästi osoittavat, että niistä on hyötyä, ja myös terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat niitä osana masennuksen hoitoa yhdessä muiden hoitotoimenpiteiden kanssa.
Koska syvästi masentunut ei välttämättä pääse edes ylös sängystä ja se hyvä ruoka voi olla ainoita nautintoja mitä elämässä on vielä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikessa voi olla kyse ajatuksista. Ap oikeilla jäljillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...
Tuon suhtautumistavan voi ajatuksillaan muuttaa. Mutta ei välttämättä halua tehdä niin.
Minä huomaan, että sinä et oikein ymmärrä masennuksen tai ylipäänsä psykiatristen sairauksien olemusta.
Ja minä huomaan, että uskot ihmisen olevan aivokemiansa uhri
Nyt tunget sanoja suuhun. En minä ole väittänyt, etteikö ajattelutapaa voisi ja kannattaisi muuttaa. Mutta se on monelle masentuneelle lähes ylivoimaisen vaikeaa. Ne, joille se on helppoa ei lähtökohtaisesti edes masennu. Ja monet masentuneet käy vuosikausia, jopa vuosikymmeniä terapiassa. Minusta on äärimmäisen törkeää näitä ihmisiä kohtaan irvailla, että he eivät varmaan halua parantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niin moni kiistää terveellisen ruokavalion ja liikunnan merkityksen masennuksen hoidossa? Tutkimukset selkeästi osoittavat, että niistä on hyötyä, ja myös terveydenhuollon ammattilaiset suosittelevat niitä osana masennuksen hoitoa yhdessä muiden hoitotoimenpiteiden kanssa.
Minulla on toki muitakin diagnooseja kuin masennus, mutta itse söin muutaman vuoden ultrahyperterveellisesti ja korkealla motivaatiolla. Käytin lisäravinteisiin tuhansia euroja ja vaikka kuinka paljon aikaa asioiden tutkimiseen. Ei se parantanut, vaikka toki iho näytti hyvältä ja paino laski ja hiukset kiilsi ja jaksaminen parani.
Että suosittelen toki, syömään terveellisesti jaksamisen mukaan. Ja myös hankkimaan lisäravinteita budjetin salliman määrän, niitä on paljon erilaisia, kun asiaan alkaa perehtyä. Mutta se ei läheskään kaikille pysty olemaan se ainoa hoito. Eihän se toki kenellekään haittaa tee, että syö terveellistä, puhdasta, ravinteikasta, oikein koostettua, tuoretta, lisäaineetonta, sokeritonta jne. ruokaa ja höystää sen hyvillä rasvoilla, antioksidanteilla jne.
Ehkä kannattaa ajatella niin päin, että masennus olisi todennäköisesti vielä pahempi jos et söisi terveellisesti ja lisäksi se auttaa sun fyysistä terveyttä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikessa voi olla kyse ajatuksista. Ap oikeilla jäljillä
No kun se aivokemia vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia nousee päähän ja millaiset loistavat poissaolollaan. Voit ikään kuin feikata niitä ja hallita niitä tiettyjen rajojen puitteissa, mutta se ei muuta sitä lähdettä - millaisia ajatuksia ja tunteita mieleen nousee ja millaisia ei nouse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minusta tuntuu, että hänen elämässään positiivista on nakit ja ranet pellillä uunissa ja ulos satanut lumi (joka on meidän kaikkien ilona paitsi että osa vihaa sitä luntakin), se että hanasta tulee vettä, myös lämmintä ja mitään ihan kauhean hirveää ei tapahtunut tänään.
Sitten siellä negatiivisella puolella vaakaa on vaikka ja mitä. Ei tuo höyhenmassa positiivisella puolella riitä mitenkään edes tasoittamaan vaakaa, saati kääntämään positiiviseksi. "
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset villasukat jalassa. Joka hetki on mahdollista valita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemukseni mukaan masentuneen ajatuvääristymä on tämän kaltainen: Olen hirveä ihminen, minun kuuluukin kärsiä. Ota itseäsi niskasta kiinni, ei ainakaan tuohon auta...
Tämä ketju on aika syyllistävä vähän samaan sävyyn kuin ne ketjut, joissa päivitellään silmät pyöreinä miksei pöljät läskit vaan tajua laihduttaa. Paitsi että läskit suuttuu. Masentuneet vaan vajoaa syvemmälle. Kun tämäkin asia esitetään yhtenä epäonnistuneena suorituksena lisää. Oma vika kun olet masentunut, jos olisit parempi niin sinulla olisi varmaan taito lakata ajattelemasta masentavia ajatuksia.
Masennus ei ole masentuneen syy, mutta oma vastuu on merkittävä osa masennuksen hoidossa.
Vierailija kirjoitti:
"Minusta tuntuu, että hänen elämässään positiivista on nakit ja ranet pellillä uunissa ja ulos satanut lumi (joka on meidän kaikkien ilona paitsi että osa vihaa sitä luntakin), se että hanasta tulee vettä, myös lämmintä ja mitään ihan kauhean hirveää ei tapahtunut tänään.
Sitten siellä negatiivisella puolella vaakaa on vaikka ja mitä. Ei tuo höyhenmassa positiivisella puolella riitä mitenkään edes tasoittamaan vaakaa, saati kääntämään positiiviseksi. "
Kuinka monella positiivista on sitten jotenkin tosi paljon enemmän, kuin nuo arkiset asiat? Ei sen oo tarkoitus mennä niin, että positiivisen pitäis voittaa negatiivinen määrällisesti tai jotenkin kooltaan, vaan joka hetki voi päättää mihin kiinnittää huomionsa. Ne negatiiviset pysyy siellä, tietenkin, mutta harvemmin ne paranee suurella huomiointimäärällä miksikään. Sen sijaan voi kohdistaa huomionsa vaikka niin, että onpas muuten pehmeän ja hyvän tuntuiset v
Ainakin omalla kohdallani tuo johti todella vääristyneeseen maailmankuvaan / omakuvaan/ elämäntilanteeseen tai mihin lie ja nyt olen todella syvällä ongelmissani ja monen asian puutteessa, koska katsoin aina vain positiivisia, niitä minimaalisia. Olisi pitänyt herätä toimimaan ajoissa ja tavoittelemaan parempaa eikä vaan iloita aina siitä, että jalassa on ehjät sukat ja katto pään päällä.
Väitän, että elämäntilanteella ja elintasolla on jotain korrelaatiota masennuksesta selviämisen kanssa. Päihteetön, taloudellisesti turvatussa asemassa, (päästään) terveitä läheisiä omaava selviää masennuksestaan todennäköisemmin ja vähemmän todennäköisesti vajoaa täysin elämää estävään masennukseen, josta ei jaksa nousta.
Mielestäni olet aivan oikeassa.
Ehkä on synnynnäistä, rakenteellista tai aivokemiasta johtuvaa masennusta. Ehkä jotkut masentuvat jo lapsena, vaikka mitään ns. syytä ei ole, ei ole tapahtunut mitään kauheaa. Näistä en tiedä.
Oma kokemukseni liittyy traumaattisiin tapahtumiin. Kun ihmisen elämässä sattuu liian monta liian pahaa liian pitkään kestävää surua joihin ei voi itse vaikuttaa, voimat loppuvat. Selvää kai on, että kun toistuvasti tapahtuu pahoja asioita, ihminen oppii odottamaan sitä lisää. Elämä ei ole tasapuolista eikä reilua.
Vaaditaan suurta luonteen valoa jos näissä oloissa vielä jaksaa uskoa että elämä kääntyvän yllättäen hyväksi. Siitä huolimatta ainut tie ulos masennuksesta on oma tahto. Kukaan ei voi ihmisen puolesta poistaa masennusta, lääkkeet vähiten. Ihmisten resilienssit eroavat. Mutta sitä voi ja pitää opetella. Puhun kokemuksesta.
Muuten hyvä teksti, mutta olen muutamasta kohdasta eri mieltä.
Ihmisen resilienssi, kuten vaikka itsetuntokin on ominaisuus, joka elää pitkin elämää. Se on samallakin ihmisellä välillä parempi ja välillä huonompi. Resilienttikin ihminen voi menettää resilienssinsä, kun putoaa liian pohjalle.
Ja siis kyllähän nimenomaan ne lääkkeet poistavat masennusta.
Urheilijan voi pelastaa joku muu asia. Vaikka se, että vähentää urheilemista tai lopettaa kilpailemisen.