Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että vakavassa masennuksessa on kyse ajatuksista
24.11.2023 |
En missään nimessä tarkoita olevani oikeassa, ja ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta puhun kahden läheisen, vakavasti masentuneen seuraamisesta. Toinen niistä on ollut oma aikuinen lapseni. Nykyään parantunut.
Se, mikä näitä kahta yhdistää on ajatukset. He itse ruokkivat masennustaan ajattelemalla, ettei mikään kannata, mistään ei ole apua, ei viitsi lukea mitään, ei halua ottaa apua vastaan. Tiedän, että se kuuluu masennukseen, mutta kyse ei heillä ole pelkästään tunteista, vaan _ajatuksista_. Lumipallo paisuu paisumistaan.
Ei, en tarkoita, että positiiviseen ajatteluun pitäisi kyetä. Ei tarvitse. Mutta josko pysäyttäisi sen negatiivisen ajattelun? Ei ruokkisi sitä.
lapseni on itse sanonut, että paraneminen alkoi, kun hän lähti päivittäin kävelemään. Kun hän pääsi sen yli, ettei kävelemisestä ole kuitenkaan mitään hyötyä.
Olenko ajatuksillani täysin väärässä?
Kommentit (406)
Luin että masennus syntyy kun mieli ei kykene, jaksa tai pysty käsittelemään enää sitä kuormaa mikä kasaantunut.
Olen samaa mieltä.
Myös vanhat käsittelemättömät asiat nousevat pintaan, kun joku tilanne triggeröi. Siihen päälle tunnekylmyys parisuhteessa.
Vajosin syvään masennukseen ja alakuloon mistä en nähnyt pois pääsyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pohjimmiltaan siis kuitenkin sitä "itseään niskasta kiinni ottamista", mihin jotkut kykenee ja toiset ei. Aamuisin kun miettii sängyssä nousua, lähtee lumipallo vierimään ja lopputulemaksi tulee että ei kannata nousta ja jäi lenkitkin tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihmistä kohdellaan väärin tai loukataan on väärin eikä todellakaan mitään omissa ajatuksissa pyörimistä.
Mutta noihin voi suhtautua hyvin eri tavoin. Masentunut jää vatvomaan sitä kohteluaan ja vellomaan niissä epäoikeudenmukaisuuksissa, kun taas terve suhtautuminen on: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että ihmistä kohdellaan väärin tai loukataan on väärin eikä todellakaan mitään omissa ajatuksissa pyörimistä.
Mutta noihin voi suhtautua hyvin eri tavoin. Masentunut jää vatvomaan sitä kohteluaan ja vellomaan niissä epäoikeudenmukaisuuksissa, kun taas terve suhtautuminen on: leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Tämä juuri. Eli masentuneella ei ole enää voimia käsitellä sitä asiaa niin että jaksaisi jatkaa kohti uusia pettymyksiä. Kuorma on kasvanut liian suureksi.
Tässähän sen juuri klousasit mistä kyse.
Minua ajoi masennuksesta poispäin yhden ajatusvääristymän korjaaminen. Se väärä ajatus oli "En pysty nousemaan sängystä juuri nyt". Mikä saattoi olla koko päivä. Se vasta-ajatus mikä muutti tilanteen oli. "Jos olisi tulipalo, nousisin heti". Mikä tarkoitti, että fyysistä estettä ei ole, ja että valehtelin itselleni, että en muka pysty.
Aloin epäillä muitakin ajatuksiani ja niiden totuutta. Nyt olen (monenlaisen henkisen puolen opiskelun jälkeen) että ymmärrän kaksi olennaista asiaa: "minä en ole ajatukseni" sekä "toisten ajatukset vaikuttavat minuun, jos en suojaudu."
Tämä suojaa minua ainakin kahdelta masennustyypiltä: vääristyneisiin ajatuksiin perustuvalta sekä masennuksen "tarttumiselta" toisesta ihmisestä.
En silti ole suojassa aivokemialliselta masennukselta tai kaamosalakulolta. Pitää syödä hyvin ja ottaa valohoitoa. Ne helpottaa, mutta ei poista kaikkea.
Ei kukaan niin ole väittänyt, MUTTA kohtaamansa vääryydetkin on asioita, joita voi työstää.