IS: Down-lapsen äidin mielestä downin vuoksi aborttia harkitseville pitäisi tarjota "esitteitä down-lapsista"
https://www.is.fi/perhe/art-2000009997798.html
Tällä hetkellä enemmistö, eli melkein 70% down-raskauksista keskeytetään syndrooman selvittyä tutkimuksissa.
Kommentit (521)
Vierailija kirjoitti:
Saisi olla niin, että jos tietentahtoen synnyttää sairaan lapsen (seulonnoissa jäänyt kiinni ajallaan), niin itse saisi kustantaa sairaskulut, mitä tulee. Miksi yhteiskunnan pitäisi kustantaa?
Jos kehitysvammaa tarkoitat, se ei ole sairaus. Seuloissa ihan oikeasti ei selviä kuin pari vakavaa juttua. Down ei ole vakava kun vertaa moneen muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ymmärrettävää haluta terve lapsi. Toki, jos itse odottaisin downia, todennäköisesti pitäisin lapsen. Mutta heitäkin on kai erilaisia.
Todella naivi ajatus. Downeja on lievästä todella vaikea vammaiseen. Täysin arpapeliä minkä tason saa.
Täysin arpapeliähän se on AINA KAIKKIEN LASTEN KANSSA.
Nykyaikaisen lääketieteen aikana, lapsen ongelmat eivät tule aina yllätyksenä.Jotkut sairaudet voidaan havaita jo raskausaikana.
Lisäksi perinnöllisyystekijät voidaan huomioida, jos halutaan laskea lapsen alttiutta sairastua erilaisiin sairauksiin.
Huvittavaa puppua. Lähes aina vammaisuus tulee yllätyksenä. Mikään seu
Kertoo palstan tasosta kaiken, kun faktoille tulee alapeukkua. Onko jollekin tosiaan uusi asia, että kehitysvammaisuus on hyvin harvoin tiedossa ennen lapsen syntymää? Useimmiten vammaisuus ei näy missään seulassa.
Downeista puhutaan ja deuloissa tämä kyllä näkyy. Miksi puhut asian vierestä?
Siksi kun down on pisara meressä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestä esite pitäisi olla pikemmin aikuisesta kuin suloisesta lapsesta. Se lapsi on vielä helppoa hoitaa, mutta tulevaisuus välttämättä ei ole niinkään.
Ehdotan tätä. Lapsi kasvaa ja sen tarpeet muuttuvat. Olet vanhuksena kiinni aikuisessa lapsessa, ja yleensä se menee niin, että äiti jää yksin hoitamaan kehitysvammaista lasta isän häipyessä. Jos yksinhuoltajuus on rankkaa terveiden lasten kanssa, niin miten sitten kehitysvammaisen kanssa jos on muitakin sisaruksia. Kauheaa rääkkäystä vanhempia kuin kehitysvammaista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun Jeesusta ei enää tunneta Vapahtajana niin se johtaa kylmään maailmaan jossa ihmisen arvo on sidottu tuottavuuteen ja heikommat uhrataan markkinatalouden nimissä. Eli yritetään abortin ja eutanasian avulla päästä vammaisista ja muista ei-toivotuista henkilöistä eroon...
Ei nyt sentään noin tervejärkisten mielestä. Kyse on vasn siitä, että lapsuuden jälkeen heidän paikkansa yleensä on laitos. Se on kylmä ja karu totuus.
Totuus on se että ei ole enää laitoksia. Osa vammaisista asuu tuetusti, osa valvotusti. Kuka missäkin tarpeensa mukaan. Mitään kylmää ja karua ei ole omassa kodissa.
Nämä pitäisi automaattisesti pakottaa aborttiin, koska yhteiskunta ei kestä tällaisten elättämistä. On hullua ehdoin tahdoin synnyttää sairaita lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ymmärrettävää haluta terve lapsi. Toki, jos itse odottaisin downia, todennäköisesti pitäisin lapsen. Mutta heitäkin on kai erilaisia.
Todella naivi ajatus. Downeja on lievästä todella vaikea vammaiseen. Täysin arpapeliä minkä tason saa.
Kyllä terveestä lapsestakin voi kasvaa mitä vaan, psykopaatti, narsisti, murhaaja tai väkivallantekijä. Ei elämästä koskaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ymmärrettävää haluta terve lapsi. Toki, jos itse odottaisin downia, todennäköisesti pitäisin lapsen. Mutta heitäkin on kai erilaisia.
Todella naivi ajatus. Downeja on lievästä todella vaikea vammaiseen. Täysin arpapeliä minkä tason saa.
Kyllä terveestä lapsestakin voi kasvaa mitä vaan, psykopaatti, narsisti, murhaaja tai väkivallantekijä. Ei elämästä koskaan tiedä.
Sen voi tietää varmasti, että vammaisen lapsen kanssa eläminen on täysin erilaista kuin terveen lapsen kanssa. Ja vastuu lopu edes lapsen kasvaessa aikuiseksi vaan tämä vammaisen lapsen vanhemmuus on elinkautinen pesti. En todellakaan suosittele kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä että järki ei sano että joku vuoden ikäisen down-vauvan vanhempi on "hieman" kokematon ollakseen mikään down-perheiden äänitorvi. Tutulla on lievästi kehitysvammainen ja kokemuksesta tiedän että lasten elämät lähtevät eri poluille vasta about eskari-iässä. Siihen asti leikit sujuu ja elämä on taviselämää.
Sillä vuoden ikäisenkin down-lapsen vanhemmalla on kuitenkin vuosi kokemusta takana.
"Kaikki downit pitäisi abortoida"-huutelijoilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta downeista, silti he esiintyvät kuin jotain tietäisivät, vaikka eivät tiedä.
Kaikki alle vuoden ikäiset ovat avuttomia ja hoivattavia. Kehitysvammaisen ja terveen välillä ei ole käytännössä juurikaan eroa.
Ei vielä silloin, mutta ero kasvaa viimeistään peruskoulun aloitettua. Miksi muuten olisi erityispalveluja, jos eroja ei olisi kehitysvammaisen ja vammattoman välillä? Se normaaliälyinen lapsi oppii liikkumaan itsenäisesti, voi pärjätä hetken yksin jne. kun taas kehitysvammaisen kohdalla saa olla tarkkana, ettei juokse autotielle tai aiheuta yksin ollessa vaaratilanteita.
Kertokaa nyt mikä siinä keh arissa on niin rikasta ja arvokasta. Järjen puute? Aggressiivisuus?
Toisenlaisissa frendeissä down-nainen on kaikista fiksuin sarjan henkilöistä.
tämä äiti on paljon laitoksessa hoidossa mielenterveyden takia. eli muut hoitaa lapset, kolme lasta penillä ikäeroilla, ja vanhin on down
Vierailija kirjoitti:
Downeja on hyvin erilaisia, toiset "helpompia" , toiset taas hyvinkin haastavia. Olen itse töissä vammaispuolella ja täytyy sanoa, että tekisin abortin jos raskausaikana selviäisi jotain. Kuulostaa ehkä kylmältä ja tunteettomalta, mutta ihan kokemus on osoittanut kuinka raskasta arki voikaan olla.
Kuinka paljon äiti itse hoitaa.. "koko ajan " laitoksessa
No en helvetissä ikinä hyväksyisi vammaista lasta. Aborttiin juostaisiin saman tien. Jo näissä normaaleissa lapsissa on aivan tarpeeksi työtä.
isälle oneksi jaksaa pyörittää arkea kun kolme pientä lasta ja äiti vähäväliä hoidossa
Kehitysvammaiset ovat yleensä onnellisempia ihmisiä, mm. Sanna Sepponen on sanonut samaa mediassa.
Oma tyttäreni 20 v on lievästi kehitysvammainen. Kävi erityisamiksen. Nyt ollut tuetussa työssä . On kavereita ja harrastuksia. Itsetunto hyvä. Iloinen ja tyytyväinen elämään.
Sitten taas pikkusisko, 18 v, lukiota käyvä, stressaa, kärsii univaikeuksista, huolehtii, itseensä tyytymätön. Lahjakas, aiemmin kilpaurheilussa menestynyt nuori. Yo-kokeet pelottaa. Huoli jatko-opinnoista, tekikö oikeat valinnat. Ahdistusta, raivokohtauksia. Toivottavasti ohi menevää...
Hyvä elämä ja onni eivät ole kiinni lahjakkuudesta ja älystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä että järki ei sano että joku vuoden ikäisen down-vauvan vanhempi on "hieman" kokematon ollakseen mikään down-perheiden äänitorvi. Tutulla on lievästi kehitysvammainen ja kokemuksesta tiedän että lasten elämät lähtevät eri poluille vasta about eskari-iässä. Siihen asti leikit sujuu ja elämä on taviselämää.
Sillä vuoden ikäisenkin down-lapsen vanhemmalla on kuitenkin vuosi kokemusta takana.
"Kaikki downit pitäisi abortoida"-huutelijoilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta downeista, silti he esiintyvät kuin jotain tietäisivät, vaikka eivät tiedä.
Naapurustossani asui teini-ikäinen down-poika. Hän ihastui minuun kovasti. Ongelmallista tässä oli se, että olin itse vasta 8-vuotias. Pojalla oli tapana napata mi
Vähän outoa kysellä asioista, jotka ei ole mahdollisia. Autismi, sosiopatia ja mt-ongelmat ei ole seulottavissa millään menetelmällä eikä niitä voi diagnosoida edes syntyneiltä lapsilta ennenkuin paljon myöhemmin, kuukausien, vuosien tai jopa vuosikymmenten jälkeen.
Sinun kommenttisi on outo. Asioiden pohtiminen on normaalia ja tärkeää. Autismi, sosiopatia ja mt-ongelmat ovat perinnöllisiä, eli niiltä joiden suvussa on noita ongelmia, voitaisiin kieltää lisääntyminen. Tulevaisuudessa ne voidaan myös nähdä jo sikiöaikana.
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaiset ovat yleensä onnellisempia ihmisiä, mm. Sanna Sepponen on sanonut samaa mediassa.
Oma tyttäreni 20 v on lievästi kehitysvammainen. Kävi erityisamiksen. Nyt ollut tuetussa työssä . On kavereita ja harrastuksia. Itsetunto hyvä. Iloinen ja tyytyväinen elämään.
Sitten taas pikkusisko, 18 v, lukiota käyvä, stressaa, kärsii univaikeuksista, huolehtii, itseensä tyytymätön. Lahjakas, aiemmin kilpaurheilussa menestynyt nuori. Yo-kokeet pelottaa. Huoli jatko-opinnoista, tekikö oikeat valinnat. Ahdistusta, raivokohtauksia. Toivottavasti ohi menevää...
Hyvä elämä ja onni eivät ole kiinni lahjakkuudesta ja älystä.
Ei se vammaisuus suojaa millään tavalla murheilta ja raivokkuudelta.
T. Yksi kehitysvammaisen lapsen äiti, joka kuunteli juuri puhelimessa kiroilua ja huutoa
Vierailija kirjoitti:
Kehitysvammaiset ovat yleensä onnellisempia ihmisiä, mm. Sanna Sepponen on sanonut samaa mediassa.
Oma tyttäreni 20 v on lievästi kehitysvammainen. Kävi erityisamiksen. Nyt ollut tuetussa työssä . On kavereita ja harrastuksia. Itsetunto hyvä. Iloinen ja tyytyväinen elämään.
Sitten taas pikkusisko, 18 v, lukiota käyvä, stressaa, kärsii univaikeuksista, huolehtii, itseensä tyytymätön. Lahjakas, aiemmin kilpaurheilussa menestynyt nuori. Yo-kokeet pelottaa. Huoli jatko-opinnoista, tekikö oikeat valinnat. Ahdistusta, raivokohtauksia. Toivottavasti ohi menevää...
Hyvä elämä ja onni eivät ole kiinni lahjakkuudesta ja älystä.
Juu on se helppoo olla onnellinen kun yhteiskunta maksaa ja muut hoitaa ikävät asiat, mitkä voi monia stressata. Sillä völin kevari saa kiukutella, katsoa telkkaria ja odottaa että joku tuo kahvia pöytään asuntolassa.Ei järki pakota liiaksi. Jos ymmärtäisivät millaisia taakkoja ovat, eivät olisi onnellisia. Olisihan tuo siistiä itsekin jäädä kotiin katsomaan vain telkkaria ja saada siivooja sen sijaan,että heräisin aamulla aikaisin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä että järki ei sano että joku vuoden ikäisen down-vauvan vanhempi on "hieman" kokematon ollakseen mikään down-perheiden äänitorvi. Tutulla on lievästi kehitysvammainen ja kokemuksesta tiedän että lasten elämät lähtevät eri poluille vasta about eskari-iässä. Siihen asti leikit sujuu ja elämä on taviselämää.
Sillä vuoden ikäisenkin down-lapsen vanhemmalla on kuitenkin vuosi kokemusta takana.
"Kaikki downit pitäisi abortoida"-huutelijoilla ei ole mitään omakohtaista kokemusta downeista, silti he esiintyvät kuin jotain tietäisivät, vaikka eivät tiedä.
Kaikki alle vuoden ikäiset ovat avuttomia ja hoivattavia. Kehitysvammaisen ja terveen välillä ei ole käytännössä juurikaan eroa.
Ei vielä silloin, mutta ero kasvaa viimeistään peruskoulun aloitettua. Miksi muuten olisi erityispalveluja, jos eroja ei olisi kehitysvammaisen ja vammattoman välillä? Se normaaliälyinen lapsi oppii liikkumaan itsenäisesti, voi pärjätä hetken yksin jne. kun taas kehitysvammaisen kohdalla saa olla tarkkana, ettei juokse autotielle tai aiheuta yksin ollessa vaaratilanteita.
Juuri tuota tarkoitin, että lapsen kasvaessa isommaksi erot alkavat näkyä. Vuoden ikäisen Down-lapsen vanhempi ei minustakaan ole paras asiantuntija kertomaan Down-lapsen vanhemmuudesta, koska hänellä on kokemusta vasta vauva-ajasta, joka on hyvin samanlainen terveilläkin lapsilla.
Downeista puhutaan ja deuloissa tämä kyllä näkyy. Miksi puhut asian vierestä?