Miksi jotkut masentuneet pitävät sisällään vaikeat asiat

Jaa-a. Lasteni isä on yrittänyt tappaa. Seurasi ero ja 10 vuotta ex-miehen stalkkailua ja uhkailua. Parhaimmillaan sai  sain 200 tekstiviestiä päivässä. Toinen lapsista ajautui huonoille teille ja käyttää nyt huumeita. On velkaa kuulemma diilereille ja haluaa käyttöönsä pippurisumuttimen. Alaikäinen, joka on meinannut kuolla yliannostukseen kolme kertaa vuoden sisään. Tällaista. Kuka kykenee ottamaan vastaan tällaista??? Ja olen keskiluokkaa edustava henkilö vaativissa asiantuntijatehtävissä. 

Olen ollut suhteessa henkisesti erittäin epävakaan ihmisen kanssa. Se jatkuva puhe itsemurhasta ja ne kaikki yritykset oli todella vaikeita itsellekin. Mikään mitä tein ei riittänyt että hänellä olisi parempi olo, hoitoon ei sitoutunut. Olen myös itse ollut jo lapsesta asti masentunut ja pohtinut itsemurhaa usein, kerran yrittänyt, enkä ole niistä muille huudellut, koska tajuan että se on äärettömän rankkaa läheiselle.

Ja mitä se lääkäri vois tehdä kun koko elämä on pielessä? Mitä puhuminen siinä auttaa?

Mä onnistuin tuossa suhteessa jotenkin pitämään itseni kasassa ja pinnalla, koska piti olla tukena sille toiselle, omille tunteille ei ollut tilaa, enkä tietenkään halunnut omilla ongelmilla vielä häntä kuormittaa.

Hän oli mua kohtaan myös väkivaltainen ja elämä oli äärimmäisen kuormittavaa, mutta puskin läpi.

Oma romahdus ja hyvin vahva epätoivo ja itsemurhan suunnittelu iski voimalla suhteen jälkeen eikä lähde sit millään pois.

Kuka tätä haluais kuunnella?

Mulle sanottais vaan että "sun pitäis olla iloinen kun pääsit siitä eroon" ja "älä ajattele tuommoisia, sulla on elämä vasta edessäpäin".

Siinä kun on jonkun aikaa kuunnellut ja itkenyt piilossa sitä omaa voimattomuutta toisen pahan olon kanssa, niin ei sitä halua kenellekään toiselle. Ja harva sitä jaksaa kuunnellakaan. Jotkut suuttuu, jotkut ohittaa täysin ja jotkut alkaa vielä veetuilemaan, toiset ottaa liiaksi omalle sydämelle ja valvoo yöt sun takia. Puhu siinä sitten miten haluaisit vaan kuolla ja odotat pois pääsyä.

Kuinka pitkään sä ap jaksaisit kuunnella?

Puhuminenkaan ei auta jos samalla ei pysty asiaa käsittelemään. Itselläni myös jonkin verran käsiteltävää jota en ainakaan vielä pysty käsittelemään ja kertomaan. Osan pystyn kertomaan mutten käsittelemään ja tästä seurasi se, että psykologi nauroi minulle. Kerroin siis hyvin kepeästi osan psykoosissa minulle tapahtuneista asioista. Itse olen siis ahdistunut en enää masentunut. 

Mä en masentuneena voinut kertoa edes sitä läheisilleni. Sen sijaan häädin kaikki pois ja eristäydyin. Ei puhuminen ole kaikille helppoa. En halua kuormittaa muita ongelmillani, ne on mun ongelmia. Muiden on parempi olla ilman mua.