Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut masentuneet pitävät sisällään vaikeat asiat
22.11.2023 |
Ei kerrota vertaistukiryhmässä, ei psykologilla, ei varsinkaan puolisolle.
Miten ikinä voi parantua jos ei pysty vaikeita asioita käsittelemään vaan piilottelee vuosikaudet
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Sama. Liian moni muka ammattilainen on mennyt kaltoinkohtelijan puolelle, tyyliin "hänelläkin varmaan oli vaikeaa, koeta antaa anteeksi" yms paskaa.
Pahin oli kun puolen vuoden terapian jälkeen terapeutti, siis ihan virallinen sellainen, päätti jostain syystä kokeilla miten reagoin jos hän käyttäytyy samalla lailla kuin kaltoinkohteleva vanhempani. Olin siis kertonut kuinka kamalaa oli lapsena kun isä tahallaan jäi vaan tuijottamaan minua, eikä reagoinut mitenkään ennenkuin itkin hysteerisesti.
No terapeuttipa teki saman. Jäi kesken keskustelun vain tuijottamaan, eikä vastannut mitään kun ihmettelin asiaa ja yritin sanoa kuinka kauhealta tuntuu kun hän ei vastaa mitään. Ja sitten suuttui kun kas kummaa aloin itkeä ja pakenin vastaanotolta pois, hänen vain tuijottaessaan hiljaa. Seuraavalla kerralla terapeutti irtisanoi hoitosuhteen, kun kuulema reaktioni oli niin jyrkkä ja tarvitsen erilaisen hoitomuodon. Eli hän siis tahallaan testasi, ja sitten heitti minut pois kun kas kummaa reagoin tähän testiin! Tätä ennen oli keskusteltu monesti siitä kuinka pitäisi uskaltaa näyttää hänelle avoimesti tunteet, joten tämä oli tupla-ansa.
Että onko kumma kun ei tee enää mieli puhua ja kertoa?
Terapeuttisi on mokannut totaalisesti. Tai on itse psykopaatti. Petti luottamuksesi ja rikkoi kaikki valansa. Ansaitsisi menettää toimilupansa. Olen pahoillani, että sulle on käynyt noin huonosti. Itselläni ei onneksi mennyt ihan noin. Eka kerta oli tosin jollain hoitajalla - eli ei edes varsinainen terapeutti - ja lopputulos oli se, että olin ton loputtua samassa pisteessä, mistä lähdinkin.
Se toinen olikin sitten jo ihan hyvä. Osasi hoitaa työnsä kunnolla ja tiesi vastuunsa.
Voimia sulle tulevaan. Älä menetä toivoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoja kokemuksia tai henkilökemia ei toimi esim psykologin kanssa
No jos on oppinut ettei asioista saa puhua eikä ketään kiinnosta. Että jos kerrot niin heti torjutaan ja syyllistetään, että väärin ajateltu, väärin tunnettu, ei noin, näin sun pitäisi tuntea, ei tuo nyt ollut mitään mulle/kaverilleni/naapurille on käynyt vielä pahemmin, et kai sä tollasesta mieltäsi pahoita, eteenpäin vaan, tunteellasi ei ole väliä minulle, kiva kun kerroit nytpä mä käytänkin tätä tietoa sua vastaan. Itsellä vuosien kokemus näistä. Useinkaan, vaikka olisi vilpitönkin kuuntelija vastassa, mitään apua ei saa. No harmi, onpas ikävää, se ei tuntunut varmaan kivalta, koita nyt vaan kestää.
Vierailija kirjoitti:
En halua olla ikävää seuraa. Tai siis olenhan sitä joka tapauksessa, koska näen asiat negatiivisesti, mutta en koe että masennuksestani puhuminen ainakaan auttaisi asiaa. Olen ollut masentunut nyt yli 15 vuotta, vaihtelevasti välillä lähes normaali ja välillä masennus on ollut pahana. Ei kukaan enää jaksaisikaan kuunnella samaa asiaa, kun ei mikään muutu.
Olen aika tavalla etääntynyt ihmisistä, kun en todellakaan voi jakaa syvimpiä tuntojani kenenkään kanssa. Ja olen huomannut, ettei lähimmät oikeasti ymmärrä miten paljon masennus vaikuttaa kaikkeen. Luultavasti jään tämän vuoksi yksin.
Tässä toinen, joka samassa tilanteessa. Jonkin asteinen masennus ollut noin 20 vuotta. Välillä työkykyinen (niin sanotusti) ja välillä täysin työkyvytön. Tällä hetkellä vähän ehkä valoa tunnelin päässä, mutta edelleen olettaa, että se on juna. Koska eihän sitä itselle voi hyviä juttuja tapahtua. Eikä omat sukulaiset ole edes kiinnostuneita kuuntelemaan. Tai ymmärtämään. Ovat niin jumissa siinä omassa ajatusmallissaan, ettei mikään heidän kapeasta maailmankuvasta poikkeava edes rekisteröidy. Torjuvat sen automaattisesti, tai alkavat lässyttää tuota samaa, mitä muutkin ovat tuoneet esille. Eli "ehkä sillä toisella on huono päivä", tai "entä jos sä oletkin se, joka on väärässä kaikesta". Äkkiä oppii olemaan puhumatta noista asioista tuollaisten kanssa. Mutta päivä kerrallaan tässä mennään. Ei uskalla sen pidemmälle edes ajatella.
Muuten, toi aloittaja on se sama psyko, joka täällä aika usein häiriköi muutenkin. Yrittää vaan epätoivoisesti kaivaa lisää materiaalia omiin fantasioihinsa. Siksi aloitus vaikuttaa (hieman) selväjärkisemmältä. Silti siitä näkyy selkeästi hänen oma asenteensa. Ja täydellinen välinpitämättömyys kanssaihmisiä kohtaan.
Mietin myös sitä, että onko oikeasti terapia tehokkain hoitomuoto. Toki tiedän, ettei juuri muuta ole tarjolla.
Pitäisi luoda luottamuksellinen suhde, pitäisi osata avatua juuri sopivasti asioita, pitäisi osata löytää painopistealueet, joihin keskittyä, mutta onnistuvatko nämä aina terapiassa?
Yleensä muutosta tehdessä pitäisi tietää missä on ja minne haluaisi mennä, ja sitten vain löytää reitti näiden kahden pisteen väliin. Mutta miten tietää, mitä itse on? Pystyykö ihminen itse ymmärtämään omaa tilannettaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet oikeassa. Aloittaja on todella psyko täysin. Sen tunnistaa täällä. Hakee erilaisilla avauksillaan polttoainetta fantasiatarinoihinsa. Ei ole terve. Tottunut manipuloija.
Jos kerrotkin vaikeista asioista niin:
-sukulaiset väsyy
-ystävät väsyy
-terveydenhuolto ei välttämättä usko, että niin pahaa voi olla tapahtunut, ja vaikka uskoisivat niin mitä he sille voivat tehdä?
- Suomessa mitään hoitotahoa ei kiinnosta syyt ja niiden selvittely vaan annetaan ainoastaan nappia naamariin niin paljon että potilas on ainakin hiljaa ellei tajuton.
- useimmat masentuneeksi leimatut kärsivät jostain ihan muusta, esim. ptsd - oireista, joissa kituvat niin kauan, että raivo voittaa pelon. Oikeaa terapiaa kun ei anneta tai sitä joutuu odottamaan sen 10 vuotta jolloin aika on monasti hoitanut saman asian.
-moni on myös sitä mieltä, että suojelevat lähimmäisiä ennemmin kuin kaatavat kaiken toisen niskaan.
-osalla oma perhe on pahin. Miten pystyt keskustelemaan jos sinua satuttanut ei halua keskustella, eikä kanna vastuuta teoistaan, ei vaikka olisi yrittänyt tappaa ihmisen sielun tai ihmisen itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisukkuudella selviää. Monet ihmiset jäävät häpeään vellomaan. Sen sijaan että ottaisivat teoistaan vastuun.
Jospa puoliso on epäempaattinen, manipulatiivisesta, valmiudessa käyttää mitä hyvänsä ihmisiä vastaan ajaakseen omaa etuaan.
Näitähän riittää täällä netissäkin. Käärmeiden seassa epäempatiaa saava ihminen on enemmän yksin kuin olisi ihan yksin. Ihan sama, vastasinko juuri trollille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jospa puoliso on epäempaattinen, manipulatiivisesta, valmiudessa käyttää mitä hyvänsä ihmisiä vastaan ajaakseen omaa etuaan.
Näitähän riittää täällä netissäkin. Käärmeiden seassa epäempatiaa saava ihminen on enemmän yksin kuin olisi ihan yksin. Ihan sama, vastasinko juuri trollille.
Piti olla: manipulatiivinen
ihmiselle on vain haittaa keskustella yhtään mistään manipulatiivisen ihmisen kanssa. Sellaiset ajavat aina vain omaa etuaan ja ovat valmiita kietomaan toisilta väkisin nyhtämänsä asiat omiin valheisiinsa, joilla ajavat taas sitä omaa etuaan. Ennalta-arvattavia, tylsiä paskoja.
Öhh.. luepa tätä palstaa. Moni ihminen täällä avautunut todella herkistä asioista ja päälle on hyökännyt hyeenalauma, joka vain pahentanut asioita. Samaa tapahtuu tosielämässä, edes ammattilaiseen ei välttämättä voi luottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä kun Keskustelu jonkun hyvän kuuntelijan kanssa auttaisi.
Hauduttavat mielessään asiaa , eikä se ole välttämättä hyvä asia Vaasan saattaa pahebtaa vaan tämän mielen tilaa.
Osaan kyllä itse puhua mistä vain mutta ihmiset ympärilläni ovat siirtyneet elämään omissa kuplissaan. He eivät huomaisi mitään vaikka tulisin yhtäkkiä vastaan pyörätuolissa tai vaikka ilman vaatteita. He ovat täydellisen keskittyneitä omaan itseensä ja omaan harhaiseen maailmankuvaansa, osa Venäjän sodan ihannointiin, osa johonkin muuhun järjettömyyteen, osa taas elää niin turvattua elämää ettei minulla ole heidän kanssaan mitään yhteistä. Näin ollen olen todennut kaiken keskustelun täysin hyödyttömäksi useimmissa tilanteissa.
Vielä on sentään joitakin harvoja porukoita/tilanteita, joissa vuorovaikutuskin onnistuu, mutta ne ovat käymässä vähiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä voi heittää pienen silmäyksen vaikka tällä keskustelupalstalla, että mikä on ihmisten yleinen ymmärryksen ja myötätunnon taso ja miettiä sitten, että miksi tosiaan on vaikea puhua vaikeista asioista.
No voi olla esimerkiksi epäluottamusta ihmisiä kohtaan jos on vaikka kiusattu tai muuta vastaavaa.
Koska masentunut ihminen joutuu puolustautumaan virkamiehiltä ja jopa läheisiltään. Pitäisi ymmärtää, että masennus on sairaus siinä missä reisiluun murtumakin eikä syytetä ihmistä.
Olen itse selvinnyt vakavasta masennuksesta. Tiedän omat syyt, mitkä siihen johtivat. Se on monisyinen sairaus.
Kunhan toivon koronasta, niin olen miettinyt vertaistuen antamista, koska minulla on omakohtaista kokemusta ja joku toinen voisi ehkä hyötyä tuestani.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerrotkin vaikeista asioista niin:
-sukulaiset väsyy
-ystävät väsyy
-terveydenhuolto ei välttämättä usko, että niin pahaa voi olla tapahtunut, ja vaikka uskoisivat niin mitä he sille voivat tehdä?
- Suomessa mitään hoitotahoa ei kiinnosta syyt ja niiden selvittely vaan annetaan ainoastaan nappia naamariin niin paljon että potilas on ainakin hiljaa ellei tajuton.
- useimmat masentuneeksi leimatut kärsivät jostain ihan muusta, esim. ptsd - oireista, joissa kituvat niin kauan, että raivo voittaa pelon. Oikeaa terapiaa kun ei anneta tai sitä joutuu odottamaan sen 10 vuotta jolloin aika on monasti hoitanut saman asian.
-moni on myös sitä mieltä, että suojelevat lähimmäisiä ennemmin kuin kaatavat kaiken toisen niskaan.
-osalla oma perhe on pahin. Miten pystyt keskustelemaan jos sinua satuttanut ei halua keskustella, eikä kanna vastuuta teoistaan, ei vaikka olisi yrit
Ja näin ollen jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: jäädä tuleen makaamaan tai kuntouttaa itse itsensä. Itse valitsin jälkimmäisen. Jotkut taas odottavat pelastusta.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa omasta kokemuksesta, että omalle kohdalle on osuneet ne "auttajat" joista ei ole ollut mitään apua. Vähättelyä, syyllistämistä.. Mitä hyötyä siitä on? Kerrot esim. Koulukiusaamisesta, niin puolustellaan tekijää ja sanotaan miten ITSE voisit toimia tai muuttua. Sitten siinä tullaankin siihen, että tulee sellainen olo, että kiitos heippa eikä enää viitsi jutella kellekkään mistään. Että turha syyllistää miksi joku ei hae apua, jos se niin sanottu apu on tätä.
No näissä keskusteluissa se avun saanti ei välttämättä ole mukavaa. Ja auttaja voisi olla vieläkin kärsivällisempi. Vaikuttaa siltä, että olisit ensi hätään tarvinnut ihan vain kuuntelua. Mieluiten vielä uusintaa. Mutta apu perustuu kuitenkin tuon putkiajattelun jarruttamiseen ja jonkinlaiseen herättelyyn pääsemään omien ajatustensa vankina olemisesta aktiivisuuteen ja toimintakyvyn palauttamiseen. Auttaja kyllä ymmärtää, mutta näkee sen, kuinka vahingollista on lähteä vellomaan asiaa pidempään. Sinun täytyy siis myös itse haluta muutosta. Muuten nämä jutut ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
No näissä keskusteluissa se avun saanti ei välttämättä ole mukavaa. Ja auttaja voisi olla vieläkin kärsivällisempi. Vaikuttaa siltä, että olisit ensi hätään tarvinnut ihan vain kuuntelua. Mieluiten vielä uusintaa. Mutta apu perustuu kuitenkin tuon putkiajattelun jarruttamiseen ja jonkinlaiseen herättelyyn pääsemään omien ajatustensa vankina olemisesta aktiivisuuteen ja toimintakyvyn palauttamiseen. Auttaja kyllä ymmärtää, mutta näkee sen, kuinka vahingollista on lähteä vellomaan asiaa pidempään. Sinun täytyy siis myös itse haluta muutosta. Muuten nämä jutut ei toimi.
Voisit itse ottaa vastuun omista teoistasi ja ymmärtää, kuinka tietämätön olet. Jaat täällä omia "neuvojasi" ihmisille, jotka ovat kokeneet jo liikaakin kuraa elämänsä aikana, etkä edes ymmärrä olla hiljaa. Olet huonoin mahdollinen ihminen neuvomaan yhtään ketään. Lopeta, ennen kuin aiheutat enempää vahinkoa.
Mitä ihmettä? Tunnetko mua? Tiedätkö miten toimin muiden kanssa? Et.
Toki on sellaisia henkilöitä joilla on oma osansa ongelmissa, mutta sitten on meitä ketkä esimerkiksi otetaan vaan ihan ilman syytä hampaisiinsa.
Tarkoitin sitä, että kun puhut jostain asiasta, niin sitä joka kokee kokevansa vääryyttä, ei saisi syyllistää. Vaan pitäis olla tukena jne miettiä miten pääsisi traumoista eroon. Ethän sä kenellekään uhrille mee sanomaan että "mieti omaa osaasi asiassa". Se on sama kuin sanoisi, että hän on ansainnut sen kohtelun. Toki tää voi olla vaan mun mielipide sitten.