Lue keskustelun säännöt.
Mies harkitsee muuttamista muualle arkipäiviksi
21.11.2023 |
Ollaan oltu kauan yhdessä ja aina oltu paljon yhdessä, lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika. Usein todettu ettei erossa oleminen oikein meille sovi, riitoja tulee paljon helpommin. Muutama vuosi sitten oltiin muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja mies joutui työn takia muuttamaan edeltä, asuttiin nelisen kk eri paikoissa ja nähtiin sinä aikana 4-5 kertaa. Ei hyvä.
Nykyäänkin mies on keskimäärin 3 päivää viikosta pois ja vaikka siihen on tavallaan tottunut niin ei se kivaa ole kummallekaan. Miehellä päivät menee siellä töitä tehdessä ja nukkuessa, minulla sitten kaikki talon työt kotona. Ollaan ajateltu ettei enää siihen lähdetä että oltaisiin yhtään enempää erossa, päinvastoin mietitty vaihtoehtoja että nähtäisiin enemmän.
Ja nyt sitten miehelle tarjottiin hyvää työpaikkaa, muutaman tunnin ajomatkan päästä eli arkipäivät pitäisi asua siellä. Huomaan että hän haluaisi paikan ottaa, uusia haasteita ym. Saisi asunnon työnantajalta, mutta minä en saisi mennä sinne vapaapäiviksi tms, koska on ns. suljetulla alueella. Jos taas pitäisi ottaa asunto yleisiltä markkinoilta, tiedän miehen pihinä miehenä olevan näreissään isosta vuokrasta. Nyt kun meillä on talossa niin edulliset asumiskustannukset, että joku kaupunkiyksiön vuokra tuntuu lompakossa.
Tiedän että mua harmittaisi yksinäiset viikot kotona. Ja miestä harmittaisi olla erossa myös. Tiedän että riitoja tulisi enemmän ja varmasti mieskin tietää. Mutta kun tiedän että hän haluaisi paikan ottaa, en haluaisi ampua sitä alas.
Teenkö väärin jos en kerro suoraan, etten haluaisi hänen ottavan paikkaa vastaan?
Kommentit (210)
Isompi palkka on yhtä kuin palkkakehitys, ja lopulta myös eläkekertymä. Ei se ole mikään sivuseikka. Ei kannata jumittaa siihen, että nyt juuri pärjää näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta miksi miehen pitäisi saada toteuttaa aina kaikki haluamansa? Kerroit että olette muuttaneet jo moneen otteeseen miehen työkuvioiden takia. Miksi suostut moiseen? Ja nyt taas mennään, sinä kuljet perässä kuin naapurin lammas narussa jotta mies saa ToTeUTtaA iTSeäÄn."
Siksipä en olekaan nyt irtisanoutumassa ja muuttamassa mukana 😄 Ja taisi hänkin tajuta että 3500 euron palkalla ei taideta meitä elättää ison kaupungin vuokrakämpässä. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Mutta miksi miehen pitäisi saada toteuttaa aina kaikki haluamansa? Kerroit että olette muuttaneet jo moneen otteeseen miehen työkuvioiden takia. Miksi suostut moiseen? Ja nyt taas mennään, sinä kuljet perässä kuin naapurin lammas narussa jotta mies saa ToTeUTtaA iTSeäÄn."
Siksipä en olekaan nyt irtisanoutumassa ja muuttamassa mukana 😄 Ja taisi hänkin tajuta että 3500 euron palkalla ei taideta meitä elättää ison kaupungin vuokrakämpässä. Ap
No et onneksi, mutta harkitse nyt vielä sitäkin että pitäisit suusi supussa kun mies laittaa elämänsä uusiksi ja sanoutuu siinä ohessa irti arjestanne. Et ole mikään mahdollistaja ja palvelija vaan puoliso ja perheenjäsen.
Läheisriippuvainen puolisoni kielsi aikanaan minulta opiskelun, koska se olisi vaatinut asumista hetkittäin toisella paikkakunnalla. Nyt vanhempana todella harmittaa. Puoliso itse on saanut opiskella ja edetä urallaan ja minä kitkuttelen pikkupalkallani halpahommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi vapautta. Kohta ottaa lopullisen eron.
Eiköhän ap ehdi ottaa eron ensin. Mikäs se on miehen toteuttaa itseään maailmalla, kun kiltti vaimo istuu kotona odottamassa ja hoitaa arjen työt sillä välin.
Aina on otettu työtä vastaan kauempaakin. Sellaista elämä vaan on. Miten nykyihmisen täytyy olla koko ajan kiinni toisessa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan saa kuitenkin nähdä. Jos on luvattu koko elämä olla yhdessä, niin on vielä eläkevuodet yhdessä. Pieni ero vain piristää suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että teillä on avoin ja toimiva keskusteluyhteys ja se on tosi hyvä tilanne, mistä lähteä pohtimaan elämänmuutosta. Mietin, että kierrättekö te jotenkin vanhaa kehää tässä keskustelussa nyt, vaikka elämäntilanne, arvot, tulevaisuuden toiveet, tai muu keskeinen asia on huomaamatta muuttunut? Raha on kyllä hyvä motivaattori, ei siinä, mutta jos toisella on toive juurtua jonnekin ja toinen kaipaa muutosta, niin se on kyllä vaikea rasti tehdä toimivaa kompromissia. Auttaisiko, jos kävisitte terapeutilla juttelemassa ja saisitte ehkä uusia näkökulmia toistenne tilanteisiin ja yhteiseen tilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi vapautta. Kohta ottaa lopullisen eron.
Eiköhän ap ehdi ottaa eron ensin. Mikäs se on miehen toteuttaa itseään maailmalla, kun kiltti vaimo istuu kotona odottamassa ja hoitaa arjen työt sillä välin.
Aina on otettu työtä vastaan kauempaakin. Sellaista elämä vaan on. Miten nykyihmisen täytyy olla koko ajan kiinni toisessa. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan saa kuitenkin nähdä. Jos on luvattu koko elämä olla yhdessä, niin on vielä eläkevuodet yhdessä. Pieni ero vain piristää suhdetta.
No ei todellakaan ole suhteissa aina toimittu niin että toinen muuttaa toiseen kaupunkiin töihin siksi kun huvittaa. Ja ihan normaalistikin yhdessä asuessa on useimmiten mahdotonta olla kokoajan toisessa kiinni; useimmilla kuitenkin on työt ja harrastukset erottamassa välillä.
Jotkut tykkäävät odotella eläkeikää, ainakin itse haluan elää täyttä elämää nyt. Ja mistä sen tietää vaikka aapeen mies ilmeisenä tuuliviirinä keksisi eläkkeellä haluavansa vaikka asua ulkomailla?
Ero ei todellakaan piristä suhdetta jos se on kunnossa ja rakkautta riittää. Silloin haluaa olla toisen lähellä muulloinkin kuin pe-su. Tai aapeen tapauksessa lähinnä lauantaisin, jos miehen ajomatka kerran tulisi olemaan useita tunteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, minkä ikäisiä lapsenne ovat, asuvatko vielä kotona? Kirjoituksesi kuulostaa vähän ristiriitaiselta kun kirjoitat mustasukkaisuudesta ja etääntymisen pelosta, mutta kuitenkin kerrot että olette olleet pitkään yhdessä ja muuttoja on miehen työn vuoksi ollut monia. En tarkoita sanoa että vanhemmat parit eivät haluaisi viettää aikaa yhdessä, mutta pitkään yhdessä olleet eivät yleensä pelkää tuoda esiin omia toiveitaan ja mieltymyksiään, vaikka ne eivät olisi samoja kuin kumppanilla. Näistä seikoista itselleni ainakin tuli mieleen, voisiko kyseessä olla läheisriippuvaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäisiä lapsenne ovat, asuvatko vielä kotona? Kirjoituksesi kuulostaa vähän ristiriitaiselta kun kirjoitat mustasukkaisuudesta ja etääntymisen pelosta, mutta kuitenkin kerrot että olette olleet pitkään yhdessä ja muuttoja on miehen työn vuoksi ollut monia. En tarkoita sanoa että vanhemmat parit eivät haluaisi viettää aikaa yhdessä, mutta pitkään yhdessä olleet eivät yleensä pelkää tuoda esiin omia toiveitaan ja mieltymyksiään, vaikka ne eivät olisi samoja kuin kumppanilla. Näistä seikoista itselleni ainakin tuli mieleen, voisiko kyseessä olla läheisriippuvaisuus.
näin eri tapaa me luetaan samaa tekstiä. Minusta ei kuullosta yhtään läheisriippuvuudelta jos kerta aloittaja on nytkin päästämässä miehen muuttamaan vaikka ei sitä itse tahtoisi edees. Ei ole kieltämässä tuskassa raivareissa kuten pahasti riippuvainen tekisi Ja nytlin ovat osan viikosta toista näkemättä niin on aika luonnollista että ei kai sitä näkemistä entisestään taho vähentää jos toisesta välittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, minkä ikäisiä lapsenne ovat, asuvatko vielä kotona? Kirjoituksesi kuulostaa vähän ristiriitaiselta kun kirjoitat mustasukkaisuudesta ja etääntymisen pelosta, mutta kuitenkin kerrot että olette olleet pitkään yhdessä ja muuttoja on miehen työn vuoksi ollut monia. En tarkoita sanoa että vanhemmat parit eivät haluaisi viettää aikaa yhdessä, mutta pitkään yhdessä olleet eivät yleensä pelkää tuoda esiin omia toiveitaan ja mieltymyksiään, vaikka ne eivät olisi samoja kuin kumppanilla. Näistä seikoista itselleni ainakin tuli mieleen, voisiko kyseessä olla läheisriippuvaisuus.
näin eri tapaa me luetaan samaa tekstiä. Minusta ei kuullosta yhtään läheisriippuvuudelta jos kerta aloittaja on nytkin päästämässä miehen muuttamaan vaikka ei sitä itse tahtoisi edees. Ei ole kieltämässä tuskassa raivareissa kuten pahasti riippuvainen tekisi Ja nytlin ovat osan viikosta toist
Tämä.
Täällö kommentoi taas ihan täydet kilipäät. Mies tekee entistä suurempaa pesäeroa perheeseensä (nyt jo poissa kuvioista puolet viikosta) ja aapeen pitäisi vaan niellä koko soppa hiljaa tai hän on läheisriippuvainen. :D
Meillä ollut vähän samanlaista aiemmin. Mies muuttanut monta kertaa paremman työn perässä ympäri Suomea ja minä välillä muutin mukana ja välillä jäin vanhaan kotiin ja nähtiin vain viikonloppuisin. Meillä se ei oikein toiminut, molemmat kaipasivat niin paljon yhteistä aikaa ja arkea että lopulta mies järjesti työasiansa niin että voidaan elää normaalia arkea samassa kodissa. Nyt meillä on aivan ihana yhteinen omakotitalo ja arki rullaa kivasti. Etäsuhde ei vain ole kaikkien juttu, vaikka ei olisikaan mustasukkaisuutta yms. Mielestäni olisi hyvä tuossa kohtaa pohtia myös vähän arvoja, että arvostaako mies enemmän palkkakehitystä vai yhteistä aikaa. Koska vain voi sattua mitä vain joten mielestäni siitä yhteisestä arjesta kannattaa nauttia nyt eikä odotella eläkepäiviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä se olin minä, joka lähdin työn perässä 200 km päähän. Mies jäi kotiin omiin töihinsä. Erona oli vaan se, että työpätkät olivat 13 päivän mittaisia ja niiden välissä oli 1 vapaa. Parisuhde oli tuore. Ei se helppo kausi ollut, mutta tiesimme molemmat alusta lähtien, että määräaikaisuus päättyy päivään x. Toiselle kaudelle en enää halunnut lähteä, vaikka pyydettiin. Ei se ollut ihmisen elämää.
Sittemmin puoliso on ollut se, jonka työ on määrittänyt paljon perheemme elämää. Nuorena hän teki paljon työmatkoja ja hänen työnsä on vienyt perheen vuodeksi maailmalle. Nykyisin hän reissaa niin harvoin, että melkein jo kyselen, etkö kohta taas kävisi työ- tai kaverireissussa.
Itselleni ei ole tullut mieleenkään rajoittaa miehen urasuunnitelmia, ja hän on vastavuoroisesti mahdollistanut minun jatko-opiskeluni. Eli molemmat ovat saaneet vuorollaan ottaa päävastuun kodin ja perheen hoidosta. Välillä lapsiperhearki oli yhtä taiteilua, mutta yhdessä siitä selvittiin. Koti ei aina ollut tiptop, mutta mitä siitä.
Kaikista elämän käänteistä on selvitty keskustelemalla. Ja luottamus on ollut nyt jo kohtuullisen pitkän parisuhteen perustana pian 30 v. Mustasukkaisuus ei ole ollut parisuhteen osapuolena, kumpikaan ei ole antanut siihen aihetta. Siksi kai onkin ollut helppo jäädä odottamaan toista takaisin kotiin.
Ymmärsin ap:n kirjoituksista, että tässä on kyse väliaikaisesta muutosta ja mahdollisuudesta palata entiseen työhön. Onko jo tiedossa, kuinka pitkä pesti on kyseessä? Voiko sille sopia viimeisen päättymispäivän, jolloin ap tietäisi milloin pesti päättyy. Sopikaa jo etukäteen, miten puoliso osallistuu talon töihin vapaillaan, jos ap kokee jäävänsä liian yksin niiden töiden kanssa. Ja ap ihan ystävän neuvona, hanki itsellesi ihan oma harrastus, jolla pääset välillä irti talon töistä ja miettimästä, mitä se puoliso nyt tekee.
Tämä on samantapainen aloitus kuin se että mies haluaa mennä yksin lomalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on 1 näkökulma: Miten ihmiset pärjäsivät ennen, kun oli sotia ym.? Tai viikinkikulttuurissa naiset pyörittivät arkea vuosia, kun miehet olivat matkoilla. Kyllä naisten pitää yhdessä osata myös pärjätä erilaisissa oloissa.
Olisit onnellinen, ettei asuntoon ainakaan voi tuoda naisia. Sinkkunaiselle on ukkomiestä tarjolla joka sormelle vaikka kuinka monta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on 1 näkökulma: Miten ihmiset pärjäsivät ennen, kun oli sotia ym.? Tai viikinkikulttuurissa naiset pyörittivät arkea vuosia, kun miehet olivat matkoilla. Kyllä naisten pitää yhdessä osata myös pärjätä erilaisissa oloissa.
Noniin, ehkä miehen työsekoilu ei vertaudu sotaan sentään. :D Ja niissä muuten pärjättiin niin että aika moni kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että teillä on avoin ja toimiva keskusteluyhteys ja se on tosi hyvä tilanne, mistä lähteä pohtimaan elämänmuutosta. Mietin, että kierrättekö te jotenkin vanhaa kehää tässä keskustelussa nyt, vaikka elämäntilanne, arvot, tulevaisuuden toiveet, tai muu keskeinen asia on huomaamatta muuttunut? Raha on kyllä hyvä motivaattori, ei siinä, mutta jos toisella on toive juurtua jonnekin ja toinen kaipaa muutosta, niin se on kyllä vaikea rasti tehdä toimivaa kompromissia. Auttaisiko, jos kävisitte terapeutilla juttelemassa ja saisitte ehkä uusia näkökulmia toistenne tilanteisiin ja yhteiseen tilanteeseen?
Meillä on hyvinkin samanlaiset ajatukset ja tulevaisuuden suunnitelmat edelleen. Tähän kotiin muutettiin 2v sitten miehen työn takia, on jo kauan halunnut nykyiseen työpaikkaan ja hakenut monta kertaa, sitten vihdoin sai paikan. Oli tarkoitus asua tässä pitkään, on tehty remonttia ja se osin edelleen kesken. Miehellä on ollut ylenemissuunnitelmia/toiveita, mutta kun se ei ole edennyt niin nopeasti kuin olisi halunnut, on turhautunut. Ja siis edelleen ajattelee haluavansa olla kauan nykyisessä työpaikassa, mutta nyt sitten suunnittelee käyvänsä välillä muissa töissä. Sitten palata takaisin, jos vihdoin pääsisi ylenemään. Uuden työn kestosta ei tietoa, eikä se ole välttämättä itsestä kiinni. Ap
"Kaikista elämän käänteistä on selvitty keskustelemalla. Ja luottamus on ollut nyt jo kohtuullisen pitkän parisuhteen perustana pian 30 v. Mustasukkaisuus ei ole ollut parisuhteen osapuolena, kumpikaan ei ole antanut siihen aihetta. Siksi kai onkin ollut helppo jäädä odottamaan toista takaisin kotiin.
Ymmärsin ap:n kirjoituksista, että tässä on kyse väliaikaisesta muutosta ja mahdollisuudesta palata entiseen työhön. Onko jo tiedossa, kuinka pitkä pesti on kyseessä? Voiko sille sopia viimeisen päättymispäivän, jolloin ap tietäisi milloin pesti päättyy. Sopikaa jo etukäteen, miten puoliso osallistuu talon töihin vapaillaan, jos ap kokee jäävänsä liian yksin niiden töiden kanssa. Ja ap ihan ystävän neuvona, hanki itsellesi ihan oma harrastus, jolla pääset välillä irti talon töistä ja miettimästä, mitä se puoliso nyt tekee. "
Ei ole tietoa pituudesta, eikä vielä siitäkään saisiko siitä sitten lähteä kesken kaiken pois, jos omalla työpaikalla tulisikin ylenemismahdollisuus. Todennäköisesti saisi mutta jos ei, niin tyssäisi se siihenkin. Mies kuitenkin ensisijaisesti haluaa olla nykyisessä työssä ja siihen palata.
Mustasukkaisuutta meilläkään ei tavallisesti ole ollenkaan. Mutta jos/kun paljon ollaan erillään ja väsyttää ja on ikävä ja harmittaa, niin silloin noitakin ajatuksia tulee. Koettu on eikä siihen oikein terapiatkaan auta. Ja siksikin on todettu ettei erillään olo meille sovi, kun se kuitenkin alkaa pidemmän päälle harmittaa.
Ja minä en siis ole ainoa jolle voi mustis-ajatuksia tulla vaan yhtä lailla miehellekin jos/kun ehdi hänen soittoihinsa aina vastata. Mitä siitäkin tulisi jos vielä jonkun harrastuksen kehittäisin 😂 No ei, mutta tosiaan kaunis ajatus, mutta harrastuksinani on luonnossa kulkeminen ja lenkkeily koirien kanssa ja muuhun ei ole rahkeita etenkään silloin, kun olen yksin. Ap
Ilmeisesti mies ei osaa asettua aloilleen ollenkaan. Iso miinus ellei sitten kumppani halua kanssa vaihtaa maisemaa vähän väliä.
Eikö se vain ole hyvä, että kerrankin on ollut aikaa katsoa totuutta silmiin. Ei kenenkään kannata roikkua suhteessa pelkän tavan takia. Et rakasta puolisoasi, koska koet hänet rasitteena.