Mies harkitsee muuttamista muualle arkipäiviksi
Ollaan oltu kauan yhdessä ja aina oltu paljon yhdessä, lähes kaikki mahdollinen vapaa-aika. Usein todettu ettei erossa oleminen oikein meille sovi, riitoja tulee paljon helpommin. Muutama vuosi sitten oltiin muuttamassa toiselle paikkakunnalle ja mies joutui työn takia muuttamaan edeltä, asuttiin nelisen kk eri paikoissa ja nähtiin sinä aikana 4-5 kertaa. Ei hyvä.
Nykyäänkin mies on keskimäärin 3 päivää viikosta pois ja vaikka siihen on tavallaan tottunut niin ei se kivaa ole kummallekaan. Miehellä päivät menee siellä töitä tehdessä ja nukkuessa, minulla sitten kaikki talon työt kotona. Ollaan ajateltu ettei enää siihen lähdetä että oltaisiin yhtään enempää erossa, päinvastoin mietitty vaihtoehtoja että nähtäisiin enemmän.
Ja nyt sitten miehelle tarjottiin hyvää työpaikkaa, muutaman tunnin ajomatkan päästä eli arkipäivät pitäisi asua siellä. Huomaan että hän haluaisi paikan ottaa, uusia haasteita ym. Saisi asunnon työnantajalta, mutta minä en saisi mennä sinne vapaapäiviksi tms, koska on ns. suljetulla alueella. Jos taas pitäisi ottaa asunto yleisiltä markkinoilta, tiedän miehen pihinä miehenä olevan näreissään isosta vuokrasta. Nyt kun meillä on talossa niin edulliset asumiskustannukset, että joku kaupunkiyksiön vuokra tuntuu lompakossa.
Tiedän että mua harmittaisi yksinäiset viikot kotona. Ja miestä harmittaisi olla erossa myös. Tiedän että riitoja tulisi enemmän ja varmasti mieskin tietää. Mutta kun tiedän että hän haluaisi paikan ottaa, en haluaisi ampua sitä alas.
Teenkö väärin jos en kerro suoraan, etten haluaisi hänen ottavan paikkaa vastaan?
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
"Pystyisitkö elämään sen kanssa, että mieheltä jäisi kokematta tuo? "
Siis mikä kaikki tuo, meidän yhteinen arkiko? Kun siihen kommentoit 😄 Jos taas tarkoitit uutta työtä niin no, hänellä on monta rautaa tulessa enkä aina ymmärrä miksi kaikkea pitää haalia.
Ongelma vaan on siinä että KUN hän kysyy asiasta minulta niin onko oikein valehdellakaan? Tottakai hän haluaa REHELLISEN vastauksen siihen, onko minulle täysin 100% fine jos hän lähtee. Ap
Eihän tuohon kysymykseen ole kuin yksi vastaus. Sanoit sen jo itsekin, ajattelen silti niin että jos hän haluaa tuon työn ottaa niin sitten ottaa. Eli ei ole mitään ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua täysin. Hämmästyttää, että kukaan ei keksi mitään muuta, kuin länkyttää läheisriippuvuudesta, mustasukkaisuudesta ja toisen elämän ohjailemisesta. Kun kumpikin on todennut, että erossa oleminen on vaikeaa, niin onko se niin mahdotonta ymmärtää, että muitakin syitä voisi olla? Aika ankeaa perhe-elämää ihmisillä, jos tuollaiset syyt ovat ykkösenä mielessä.
Jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa, niin en asettuisi esteeksi, vaikka elämä voisikin käydä aika raskaaksi yksin kaikkien yhteisten velvollisuuksien hoitamisessa. Mielipiteeni sanoisin, mutta päätöksen täytyy olla miehen oma, koska jos hän luopuu suunnitelmastaan toisen vastustuksen vuoksi, myöhemmin voi tulla katkeruutta ja syytöksiä. Eikä päätöksen jättäminen toisen tehtäväksi ole edes reilua. Keskustella teidän kuitenkin pitää, mitä hyviä ja huonoja puolia asiassa on.
Kiitos. En tosiaan ole häntä estänyt tällaisissa koskaan. Ollaan esimerkiksi viisi kertaa muutettu hänen työnsä takia, kun on saanut paremman paikan.
Minusta olisi super hieno juttu tuo, jos voisin sanoa mielipiteeni ja silti se ei olisi heti "päätös". Että voisin sanoa mikä siinä harmittaisi ja mistä taas olisin iloinen tai etten haluaisi olla hänestä niin paljon erossa. Mutta että jos hän haluaa paikan ottaa niin silloin hänen kuuluu se ottaa, ja yritetään yhdessä saada se onnistumaan.
Mutta hän on sellainen että kun kuulee että minua siinä joku harmittaa enkä haluaisi olla erossa, hän päättää samantien ettei lähde. Siitä on sitten enää turha neuvotella. Se on ehkä tässä se ongelma. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua täysin. Hämmästyttää, että kukaan ei keksi mitään muuta, kuin länkyttää läheisriippuvuudesta, mustasukkaisuudesta ja toisen elämän ohjailemisesta. Kun kumpikin on todennut, että erossa oleminen on vaikeaa, niin onko se niin mahdotonta ymmärtää, että muitakin syitä voisi olla? Aika ankeaa perhe-elämää ihmisillä, jos tuollaiset syyt ovat ykkösenä mielessä.
Jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa, niin en asettuisi esteeksi, vaikka elämä voisikin käydä aika raskaaksi yksin kaikkien yhteisten velvollisuuksien hoitamisessa. Mielipiteeni sanoisin, mutta päätöksen täytyy olla miehen oma, koska jos hän luopuu suunnitelmastaan toisen vastustuksen vuoksi, myöhemmin voi tulla katkeruutta ja syytöksiä. Eikä päätöksen jättäminen toisen tehtäväksi ole edes reilua. Keskustella teidän kuitenkin pitää, mitä hyviä ja huonoja puolia asiassa on.
Johtuisiko mustasukkaisuudesta länkyttäminen siitä, että ap sanoi yhtenä syynä olevan mustasukkaisuus? Ei tosin sanonut kumman mustasukkaisuus.
Suosittelen ap:lle olemaan rehellinen, mutta pohdiskeleva. Voit kertoa olevasi huolissasi ja että sinua kiinnostaa, miten pitkä ajanjakso on kyseessä (vuosi? enemmän?), ja miten pidätte yhteyttä yllä yms, esim puhelu joka ilta. Jos ehdotat, että käytte vaikka pariterapiassa vahvistamassa suhdetta ja sitten mies voi mennä? Tai varaatte nyt jo jonkun yhteisen reissun mitä odottaa jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pystyisitkö elämään sen kanssa, että mieheltä jäisi kokematta tuo? "
Siis mikä kaikki tuo, meidän yhteinen arkiko? Kun siihen kommentoit 😄 Jos taas tarkoitit uutta työtä niin no, hänellä on monta rautaa tulessa enkä aina ymmärrä miksi kaikkea pitää haalia.
Ongelma vaan on siinä että KUN hän kysyy asiasta minulta niin onko oikein valehdellakaan? Tottakai hän haluaa REHELLISEN vastauksen siihen, onko minulle täysin 100% fine jos hän lähtee. Ap
Eihän tuohon kysymykseen ole kuin yksi vastaus. Sanoit sen jo itsekin, ajattelen silti niin että jos hän haluaa tuon työn ottaa niin sitten ottaa. Eli ei ole mitään ongelmaa.
Hmm, hieman ristiriitaista mikä on se ap 100% rehellinen vastaus. Hän ei halua, että mies lähtee, eikä hän halua, että mies jättää hänen takia lähtemättä.
Mä ymmärrän ap:n fiiliksiä. Meillä kummallakin työ, jota tehdään pääosin kodin lähellä/etänä kotoa käsin ja ollaan arki yhdessä, koska pidetään siitä.
Mies kyllä käy työreissuissa, koulutuspäivissä ym. koska asemansa vuoksi on velvoitettu osallistumaan niihin firman muissakin toimipisteissä ja siellä on niitä naispuoleisia kollegoitakin, eikä mitään mustasukkaisuutta ole. Ja mä viidyn ne ajat ihan hyvin lasten kanssa kotona. Luottamus on molemminpuolin hyvä.
Mutta viihdytään paremmin yhdessä kuin erikseen, siksi kai sitä on parisuhteeseenkin lähdetty. Meillä ei kumpikaan ottaisi tuollaista työtä vastaan, koettaisiin se liian raskaaksi ja yhteinen aika liian arvokkaaksi. Takana vakavaa sairautta ym. joka on opettanut arvostamaan läheisiä ja arkea enemmän kuin palkankorotusta tai uramahdollisuuksia.
Mutta tosiaan, ap:n tilanteessa miehen päätös ja ehkä ap sinuna sanoisin silleen nätisti ettei se hyvältä tunnu, mutta et halua olla haaveen esteenä. Tosin jo se ap:n mies tykkää nykytyöstään enemän kuin tuosta toisesta, en tiedä onko se nyt hirveä uhraus jäädä nykyiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pystyisitkö elämään sen kanssa, että mieheltä jäisi kokematta tuo? "
Siis mikä kaikki tuo, meidän yhteinen arkiko? Kun siihen kommentoit 😄 Jos taas tarkoitit uutta työtä niin no, hänellä on monta rautaa tulessa enkä aina ymmärrä miksi kaikkea pitää haalia.
Ongelma vaan on siinä että KUN hän kysyy asiasta minulta niin onko oikein valehdellakaan? Tottakai hän haluaa REHELLISEN vastauksen siihen, onko minulle täysin 100% fine jos hän lähtee. Ap
Eihän tuohon kysymykseen ole kuin yksi vastaus. Sanoit sen jo itsekin, ajattelen silti niin että jos hän haluaa tuon työn ottaa niin sitten ottaa. Eli ei ole mitään ongelmaa.
Eli ongelmaa ei ole kunhan valehtelee kysyttäessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pystyisitkö elämään sen kanssa, että mieheltä jäisi kokematta tuo? "
Siis mikä kaikki tuo, meidän yhteinen arkiko? Kun siihen kommentoit 😄 Jos taas tarkoitit uutta työtä niin no, hänellä on monta rautaa tulessa enkä aina ymmärrä miksi kaikkea pitää haalia.
Ongelma vaan on siinä että KUN hän kysyy asiasta minulta niin onko oikein valehdellakaan? Tottakai hän haluaa REHELLISEN vastauksen siihen, onko minulle täysin 100% fine jos hän lähtee. Ap
Eihän tuohon kysymykseen ole kuin yksi vastaus. Sanoit sen jo itsekin, ajattelen silti niin että jos hän haluaa tuon työn ottaa niin sitten ottaa. Eli ei ole mitään ongelmaa.
Eli ongelmaa ei ole kunhan valehtelee kysyttäessä?
ajattelen silti niin että jos hän haluaa tuon työn ottaa niin sitten ottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap sinua täysin. Hämmästyttää, että kukaan ei keksi mitään muuta, kuin länkyttää läheisriippuvuudesta, mustasukkaisuudesta ja toisen elämän ohjailemisesta. Kun kumpikin on todennut, että erossa oleminen on vaikeaa, niin onko se niin mahdotonta ymmärtää, että muitakin syitä voisi olla? Aika ankeaa perhe-elämää ihmisillä, jos tuollaiset syyt ovat ykkösenä mielessä.
Jos itse olisin tuollaisessa tilanteessa, niin en asettuisi esteeksi, vaikka elämä voisikin käydä aika raskaaksi yksin kaikkien yhteisten velvollisuuksien hoitamisessa. Mielipiteeni sanoisin, mutta päätöksen täytyy olla miehen oma, koska jos hän luopuu suunnitelmastaan toisen vastustuksen vuoksi, myöhemmin voi tulla katkeruutta ja syytöksiä. Eikä päätöksen jättäminen toisen tehtäväksi ole edes reilua. Keskustella teidän kuitenkin pitää, mitä hyviä ja huonoja puolia asiassa on.
Suomessa on myös esim hotelleja, jossa voi tavara arkisin.
Meillä on myös mies muuttanut toiseen kaupunkiin osaksi aikaa, tosin eri syystä kuin ap:lla. Kyllä se on etäännyttänyt meitä ja huomaan viihtyväni hyvin yksin. Olen alkanut pohdiskella, että mitä iloa siitä miehestä oikein onkaan ja mitä kaikkea käytännön rasitetta vastaavasti. Pohdiskelen nykyään usein eroa. Ehkä etäsuhde on ok niille, joilla suhde on hyvin vahva entuudestaan, mutta jos on ongelmia yhtään, se voi luoda niitä lisää.
"Hmm, hieman ristiriitaista mikä on se ap 100% rehellinen vastaus. Hän ei halua, että mies lähtee, eikä hän halua, että mies jättää hänen takia lähtemättä."
Niin. Se on juuri se etten haluaisi lähtevän, mutta jos hän ehdottomasti itse sen haluaa tehdä, niin en haluaisi olla tielläkään. Jos hänelle työpaikka on vähän "se ja sama" niin olisi vielä ihan ok jos jättäisi ottamatta paikan minun/meidän takia. Mutta jos hän tosi paljon sitä haluaa, niin eikö hänen silloin kuuluisi niin tehdä? Ei se silti minun harmiani erossaolosta muuta. Enpä tämän kummemmin osaa asiaa selittää.
Toiseen kommenttiin tiedoksi, ainuttakaan riitaa ei tästä ja ylipäätään tällaisista asioista ole käyty eikä varmasti käydäkään, eli toiveesi kärpänen katossa olisi lähinnä kärpäsliimassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä ymmärrän ap:n fiiliksiä. Meillä kummallakin työ, jota tehdään pääosin kodin lähellä/etänä kotoa käsin ja ollaan arki yhdessä, koska pidetään siitä.
Mies kyllä käy työreissuissa, koulutuspäivissä ym. koska asemansa vuoksi on velvoitettu osallistumaan niihin firman muissakin toimipisteissä ja siellä on niitä naispuoleisia kollegoitakin, eikä mitään mustasukkaisuutta ole. Ja mä viidyn ne ajat ihan hyvin lasten kanssa kotona. Luottamus on molemminpuolin hyvä.
Mutta viihdytään paremmin yhdessä kuin erikseen, siksi kai sitä on parisuhteeseenkin lähdetty. Meillä ei kumpikaan ottaisi tuollaista työtä vastaan, koettaisiin se liian raskaaksi ja yhteinen aika liian arvokkaaksi. Takana vakavaa sairautta ym. joka on opettanut arvostamaan läheisiä ja arkea enemmän kuin palkankorotusta tai uramahdollisuuksia.
Mutta tosiaan, ap:n tilanteessa miehen päätös ja ehkä ap sinuna sanoisin silleen nätisti ettei se hyvältä tu
Mukavaa että joku ymmärtääkin 😊 Ap
Jätä se sika. Vahva itsenäinen nainen ei tarvitse miestä mihinkään.
Miten riitoja voi syntyä, jos ollaan erossa? Ei oikein tule muuta mieleen, kun että toinen alkaa pommittamaan toista mustasukkaisuusasioilla.
Osa kysyy, että tuleeko huono omatunto, jos estää miestä kokemasta sitä työtä.
Yhtä hyvin ap voi ilmoittaa miehelle, että minusta olisi nyt ihanaa köydä maailmanympärysmatkalla itsekseni ja että mies voikin jäädä vuodeksi yksin hoitamaan lapset, kodin ja oman työnsä. Koska jos näin ei tehdä, niin ap jää paitsi mielenkiintoisesta kokemuksesta, mikä voisi kaduttaa myöhemmin ja ehkä miehelle tulisi sitten huono omatunto.
Eikö vai? Se on siis aina nainen, jonka åitää tukea ja mahdollistaa miehen unelmat, eikä koskaan toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pystyisitkö elämään sen kanssa, että mieheltä jäisi kokematta tuo? "
Siis mikä kaikki tuo, meidän yhteinen arkiko? Kun siihen kommentoit 😄 Jos taas tarkoitit uutta työtä niin no, hänellä on monta rautaa tulessa enkä aina ymmärrä miksi kaikkea pitää haalia. Mutta ajattelen silti niin että jos hän haluaa tuon työn ottaa niin sitten ottaa.
Ongelma vaan on siinä että KUN hän kysyy asiasta minulta niin onko oikein valehdellakaan? Tottakai hän haluaa REHELLISEN vastauksen siihen, onko minulle täysin 100% fine jos hän lähtee. Ap
En ole se jota lainaat, mutta miksi koet että sinun pitäisi olla epärehellinen? Teitä on tuossa suhteessa kaksi, eikä vain toinen voi tehdä siihen suuria muutoksia oman päänsä mukaan. Totta kai saat kertoa mielipiteesi asiaan.
Mutta miksi miehen pitäisi saada toteuttaa aina kaikki haluamansa? Kerroit että olette muuttaneet jo moneen otteeseen miehen työkuvioiden takia. Miksi suostut moiseen? Ja nyt taas mennään, sinä kuljet perässä kuin naapurin lammas narussa jotta mies saa ToTeUTtaA iTSeäÄn.
Eiköhän ole jo miehen aika joustaa välillä. Avaa suusi äläkä ole perässävedettävä säkki. Sinä olet osa tuota suhdetta, myös sinun toiveillasi on väliä. Ei vain miehen.
Anna miehellesi vapautta. Kohta ottaa lopullisen eron.
Hyvä idea, kaikkien perheellisten äitien kannattaa ilmoittaa miehilleen, että minäpä muutan nyt arkipäiviksi tuonne parin tunnin päähän omaan asuntoon. Hoidat varmaan kodin ja lapset puolestani. Tulen sitten viikonloppuna lomalle luoksenne, toivottavasti olet tehnyt hyvää ruokaa. Heippa!
Vierailija kirjoitti:
Anna miehellesi vapautta. Kohta ottaa lopullisen eron.
Eiköhän ap ehdi ottaa eron ensin. Mikäs se on miehen toteuttaa itseään maailmalla, kun kiltti vaimo istuu kotona odottamassa ja hoitaa arjen työt sillä välin.
Tottakai vastaat rehellisesti, mutta itse en ainakaan sen vuoksi antaisi miestä olla ottamatta paikkaa. Jos hän sinun vuoksesi luopuu kiinnostavasta uudesta työstä, voi tulla katkeruutta ja muuta kaunaa tulevaisuudessa. Ei tämä uusi työ varmaankaan ole ikuinen? Sittenhän sen näkee kun kokeilee, että miltä alkaa maistumaan. Ainahan hän voi palata takaisin omaan vanhaan työhönsä jos asiat ei uudessa työssä toimikkaan, kun kerran virkavapaalle jää.