Mies tahtoo nimetä lapsemme nuorena kuolleen veljensä mukaan
Minusta tuntuu pahaenteiseltä, että lapsemme nimettäisiin nuorena kuolleen setänsä mukaan, vaikka ymmärrän toki että veli oli miehelleni rakas. Mies on kovasti loukkaantunut, kun en hyväksy nimeä. Miten tällaisessa tilanteessa päästäisiin eteenpäin?
Kommentit (65)
Mitä jos annatte lapselle kolme nimeä, joista vain yksi on tuon veljen nimi. Kaikki me kuolemme joskus, ei se ole tabu.
En ymmärrä miksi lapsellesi ei voisi antaa miehellesi rakasta nimeä. Oletettavasti et ole itse menettänyt sisarustasi nuorena etkä siten ymmärrä miten isosta asiasta on kysymys? No provohan tämä onkin.
Meillä tärkeiden (kuolleiden) nimet tulivat toisiksi nimiksi. Etunimi valittiin sen mukaan mistä molemmat piti.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle oma nimi. Ei mitään perintönimiä. Ole tiukkana.
Kyllä meidän pojalla on toinen nimi sellainen, joka kulkee miehen suvussa. Miehellä myös sama toinen nimi. En näe tässä mitään väärää.
Minä ymmärrän kyllä tuossa tilanteessa miestä varsin hyvin, tosin pidän muuten kun tavallaan suvussa pysyvistä nimistä ja perinteistä nimeämisasioissa.
Varmaankin veli ollut miehelle tärkeä ja jotenkin kokisi kuolleen veljen olevan edes sitten lapsen nimen kautta jotenkin "mukana elämässä".
Ei, ei, ei. Ei mitään kuoleitten nimiä. Olisiko tämä keskustelu kannatranut käydä ennen raskautumista?
Pääsette eteenpäin, kun sinä luovut taikauskostasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Ei mitään kuoleitten nimiä. Olisiko tämä keskustelu kannatranut käydä ennen raskautumista?
Jälkiviisas syyllistäjä iski taas. Teitä aina löytyy ketjuun kuin ketjuun.
Suostuisiko miehesi siihen, että veljen nimi tulee toiseksi nimeksi? Ihan sillä perusteella, että on yksinkertaisempaa ja lapselle mukavampaa kun jokaisella on oma kutsumanimi.
terv. suvun pikku-Anna, joka serkkunsa iso-Annan kanssa sai nimensä edelleen elossa olevan Anna-tädin mukaan
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsellesi ei voisi antaa miehellesi rakasta nimeä. Oletettavasti et ole itse menettänyt sisarustasi nuorena etkä siten ymmärrä miten isosta asiasta on kysymys? No provohan tämä onkin.
Minulta on kuollut sisko, kun olin lapsi. En silti edes harkinnut hänen nimen antamista omalle tyttärelle. En nyt ymmärrä miten se nimi olisi pakko antaa, jos lapsen äiti ei koe asiaa mukavaksi. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ok, mutta ensimmäiseksi nimeksi jopa vähän outo, jos lapsi tulisi olemaan kuolleen setänsä koko nimi-kaima (etunimi ja sukunimi).
Kaunis ajatus. Kävisikö jos nimi olisi lapsen toisena nimenä?
>Minusta tuntuu pahaenteiseltä
Pelottaako sua, että lapsesi kuolisi lapsena, jos lapsesi on sen kuolleen setänsä kaima?
Tiedän ihmisiä, ketkä ei halua asua asunnoissa, joissa ihmiset on kuollut.
XD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsellesi ei voisi antaa miehellesi rakasta nimeä. Oletettavasti et ole itse menettänyt sisarustasi nuorena etkä siten ymmärrä miten isosta asiasta on kysymys? No provohan tämä onkin.
Minulta on kuollut sisko, kun olin lapsi. En silti edes harkinnut hänen nimen antamista omalle tyttärelle. En nyt ymmärrä miten se nimi olisi pakko antaa, jos lapsen äiti ei koe asiaa mukavaksi. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ok, mutta ensimmäiseksi nimeksi jopa vähän outo, jos lapsi tulisi olemaan kuolleen setänsä koko nimi-kaima (etunimi ja sukunimi).
Eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Sinulle ei ollut tärkeää antaa siskosi nimeä lapsellesi. Muistelet häntä varmaan muulla tavalla ja pidät eri tavalla siskosi muistoa arvossa. Ap:n miehelle tällainen tapa muistaa veljeään voi olla tosi tärkeä asia.
Taitaa suurimmalla osalla suvuista kulkea seuraavan polven nimissä perinteinen suvussa ehkä jo vuosisatoja käytetty nimi. Ole armelias ja rakastava vaimo ja anna miehesi antaa hänelle tärkeä nimi vaikka toiseksi tai kolmanneksi nimeksi. Miehesi saa mielenrauhan ja rakastaa sinua entistä enemmän. Aika hyvä diili sinun kannaltasi, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsellesi ei voisi antaa miehellesi rakasta nimeä. Oletettavasti et ole itse menettänyt sisarustasi nuorena etkä siten ymmärrä miten isosta asiasta on kysymys? No provohan tämä onkin.
Minulta on kuollut sisko, kun olin lapsi. En silti edes harkinnut hänen nimen antamista omalle tyttärelle. En nyt ymmärrä miten se nimi olisi pakko antaa, jos lapsen äiti ei koe asiaa mukavaksi. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ok, mutta ensimmäiseksi nimeksi jopa vähän outo, jos lapsi tulisi olemaan kuolleen setänsä koko nimi-kaima (etunimi ja sukunimi).
Ei ole outoa ollenkaan. Entä jos olet Maija Makkarainen ja anoppisi nimi on myös Maija Makkaraiseksi. Jätätkö menemättä naisimiin aviomiehesi kanssa? Toki voit koska se olisi sun oma päätös, mutta jokainen päättää omista asioita!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsellesi ei voisi antaa miehellesi rakasta nimeä. Oletettavasti et ole itse menettänyt sisarustasi nuorena etkä siten ymmärrä miten isosta asiasta on kysymys? No provohan tämä onkin.
Minulta on kuollut sisko, kun olin lapsi. En silti edes harkinnut hänen nimen antamista omalle tyttärelle. En nyt ymmärrä miten se nimi olisi pakko antaa, jos lapsen äiti ei koe asiaa mukavaksi. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ok, mutta ensimmäiseksi nimeksi jopa vähän outo, jos lapsi tulisi olemaan kuolleen setänsä koko nimi-kaima (etunimi ja sukunimi).
Eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Sinulle ei ollut tärkeää antaa siskosi nimeä lapsellesi. Muistelet häntä varmaan muulla tavalla ja pidät eri tavalla siskosi muistoa arvossa. Ap:n miehelle tällainen tapa muistaa veljeään voi olla tosi tärk
Joo, mutta silti minusta sitä nimeä ei pidä antaa, jos äiti ei ole ok asian kanssa. Itse ehdottaisin oikeasti nimen antamista toiseksi nimeksi. Ensimmäiseksi nimeksi sellainen, jonka molemmat vanhemmat haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi lapsellesi ei voisi antaa miehellesi rakasta nimeä. Oletettavasti et ole itse menettänyt sisarustasi nuorena etkä siten ymmärrä miten isosta asiasta on kysymys? No provohan tämä onkin.
Minulta on kuollut sisko, kun olin lapsi. En silti edes harkinnut hänen nimen antamista omalle tyttärelle. En nyt ymmärrä miten se nimi olisi pakko antaa, jos lapsen äiti ei koe asiaa mukavaksi. Toiseksi tai kolmanneksi nimeksi ok, mutta ensimmäiseksi nimeksi jopa vähän outo, jos lapsi tulisi olemaan kuolleen setänsä koko nimi-kaima (etunimi ja sukunimi).
Eri ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Sinulle ei ollut tärkeää antaa siskosi nimeä lapsellesi. Muistelet häntä varmaan muulla tavalla ja pidät eri tavalla siskosi muistoa arvossa. Ap:n miehelle tällainen tapa muistaa veljeään voi olla tosi tärk
Joo, mutta ei se voi yksin tollasta asiaa päättää. Nimi on aina kompromissi, ja jos äiti ei sitä nimeä halua, niin silloin sitä ei anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Ei mitään kuoleitten nimiä. Olisiko tämä keskustelu kannatranut käydä ennen raskautumista?
Jälkiviisas syyllistäjä iski taas. Teitä aina löytyy ketjuun kuin ketjuun.
Jos on noin vahva mielipide nimestä, niin kyllä se on syytä naisellekin kertoa. Tältäkin väännöltä olisi säästytty, jos asioista puhuttaisiin suoraan.
Sano miehelle, että tämä saa päättää lapsen nimen, kunhan se ei ole veljen nimi. Ja hyväksy sen jälkeen, että lapsen nimi on Hilperi Oiva Einari. Sinä sait päättää, että lapsi ei saa miehesi veljen nimeä ja mies sai päättää nimen tietyin rajoituksin. Molemmat voittavat.
Lapselle oma nimi. Ei mitään perintönimiä. Ole tiukkana.