Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ulkona liikkuminen piristää, tervehdyttää. Leipominen sen sijaan masentaa ja tekee sairaaksi. Turhat kalorit ei niillä mitään tee. 

Leipominen oli ennen mulle rentoutumiskeino ja ilon lähde, enää ei kiinnosta pätkääkään. Ei se paskaa elämää muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Miksi ei ole ketään jota kiinnostaisi? Oletko varma että ei ole ketään jota kiinnostaisi? Jos todella on niin että elämässä ei ole ketään jota kiinnostaisi, niin voisiko asialle tehdä jotain?

Voisiko masentunut löytää motivaation paranemiselle jostain muualta? Voisiko masentunut yrittää etsiä elämäänsä välittäviä ihmisiä? Tai voisiko masentunut haluta parantua itsensä vuoksi? Tai voisiko masentunut hakeutua vertaistuen piiriin?"

Minä olen elänyt melkein kuusikymppiseksi asti. Kun vaikeudet alkoivat vuosia sitten, ne harvatkin kaverini liukenivat hiljalleen pois. Kahteen minun oli pantava välit poikki itse, koska he silminnähden nauttivat tilanteestani ja yrittivät itse hyötyä siitä. Minulla ei ole ketään, koska minä en edes tunne ketään.

Minä en ole koskaan osannut hankkia kavereita sen vuoks

Voisin viedä roskia samalla ulos? Jos näin puhut niille ystävillesi, niin olisiko mahdollista että se on syynä sille miksi niitä hyviä ihmissuhteita ei ole?

Itketään että ei ole ystäviä tukemassa, itketään että voidaan huonosti eikä sairaat voi hankkia uusia ihmisiä ystäviksi. Vika on siis aina muissa ihmisissä. Vika ei suinkaan ole siinä että haluat oksentaa pahan olosi muiden päälle ja pyytää lisäksi vielä roskatkin viemään puolestasi. 

Lopeta muiden syytteleminen ja ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Jos kaipaat ystäviä, niin ole sellainen ihminen jonka ystävä ihmiset haluaisi olla. Pienin askelin sitä maalia kohti. 

Vierailija kirjoitti:

No niin. Tämän päivän terapia on itsellä nyt käyty. Tässä muutama tsemppisana kohtalotovereille, jos jollain on samantyyppistä masennusta kuin itselläni. 

Onnittelut teille, jotka olette jaksaneet tässä ketjussa potkia vastaan alentavaksi tai haitalliseksi tai muuten loukkaavaksi kokemianne kommentteja vastaan! Niin sitä pitää. Se ainakin on terve teko, jos mitään muuta ette masennuksessanne jaksaisikaan. Puoliensa pitäminen. Vastaanpaneminen. Avoin aggressio. 

Minun masennukseni johtuu siitä, että olen joutunut nielemään, kestämään, sietämään ihan liikaa. Sulkemaan silmät, kääntämään selän ja toisen posken. Se nitistää ihmisen ja saa elinvoiman ehtymään. Pienikin vastaanpaneminen on elonmerkki sekä merkki siitä, että tunnistat mitä haluat tai et halua ja kerrot sen myös suoraan. Se energisoi ja antaa hyvää tunnetta paljon enemmän kuin rauhoitteleva suihku. Se vapauttaa kehoon varastoitunutta ja sitä maaha

Voi apua. 

"Voisin viedä roskia samalla ulos? Jos näin puhut niille ystävillesi, niin olisiko mahdollista että se on syynä sille miksi niitä hyviä ihmissuhteita ei ole?

Itketään että ei ole ystäviä tukemassa, itketään että voidaan huonosti eikä sairaat voi hankkia uusia ihmisiä ystäviksi. Vika on siis aina muissa ihmisissä. Vika ei suinkaan ole siinä että haluat oksentaa pahan olosi muiden päälle ja pyytää lisäksi vielä roskatkin viemään puolestasi. 

Lopeta muiden syytteleminen ja ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Jos kaipaat ystäviä, niin ole sellainen ihminen jonka ystävä ihmiset haluaisi olla. Pienin askelin sitä maalia kohti."

Toisin sanottuna, älä ole niin vaikeasti masentunut, sitten voi saada ystäviä.

Ei kyllä enää jaksa itkeäkään saavuttamattoman perään. Ehkä neuvojienkin on aika hyväksyä, ettei kykene jokaisen masentuneen tilannetta korjaamaan, ja keskittyä vain omaan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ulkona liikkuminen piristää, tervehdyttää. Leipominen sen sijaan masentaa ja tekee sairaaksi. Turhat kalorit ei niillä mitään tee. 

Ei niitä leipomuksia ole itse pakko syödä. Itse vien töihin sen mitä leivon, kun en niitä yksin saa syötyä. Leipomisesta tykkään siksi, kun siinä näkee käden jäljen ja leipomuksilla tuottaa hyvää mieltä muille.

On muuten ihan piinaavia nuo, jotka kantavat selkä vääränä herkkuja työpaikalle. Eikö olisi parempi viedä ne vaikka leipäjonoon, missä niille olisi oikeaa tarvetta? Miksi työkavereidesi olisi pakko syödä niitä, kun itseäsikään ei kiinnosta?

 

Mitä piinaavaa siinä on? Kuka pakottaa syömään? On se kumma kun ei saa edes leipomuksia tuoda ilman että on ihan perseestä oleva ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ulkona liikkuminen piristää, tervehdyttää. Leipominen sen sijaan masentaa ja tekee sairaaksi. Turhat kalorit ei niillä mitään tee. 

Leipominen oli ennen mulle rentoutumiskeino ja ilon lähde, enää ei kiinnosta pätkääkään. Ei se paskaa elämää muuta.

Miksi elämä on paskaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ulkona liikkuminen piristää, tervehdyttää. Leipominen sen sijaan masentaa ja tekee sairaaksi. Turhat kalorit ei niillä mitään tee. 

Leipominen oli ennen mulle rentoutumiskeino ja ilon lähde, enää ei kiinnosta pätkääkään. Ei se paskaa elämää muuta.

Miksi elämä on paskaa? 

Voit varmasti kuvitella, en jaksa tilittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se ulkona liikkuminen piristää, tervehdyttää. Leipominen sen sijaan masentaa ja tekee sairaaksi. Turhat kalorit ei niillä mitään tee. 

Ei niitä leipomuksia ole itse pakko syödä. Itse vien töihin sen mitä leivon, kun en niitä yksin saa syötyä. Leipomisesta tykkään siksi, kun siinä näkee käden jäljen ja leipomuksilla tuottaa hyvää mieltä muille.

On muuten ihan piinaavia nuo, jotka kantavat selkä vääränä herkkuja työpaikalle. Eikö olisi parempi viedä ne vaikka leipäjonoon, missä niille olisi oikeaa tarvetta? Miksi työkavereidesi olisi pakko syödä niitä, kun itseäsikään ei kiinnosta?

Ei kai siellä töissäkään niitä kenenkään ole pakko syödä jos ei halua. Itsestä on aivan ihana jos joku työkaveri viitsii leipoa ja vielä tuoda muiden nautittavaksi ja meillä ainakin työpaikkalla herkut katoavat hetkessä.

"Toisin sanottuna, älä ole niin vaikeasti masentunut, sitten voi saada ystäviä.

Ei kyllä enää jaksa itkeäkään saavuttamattoman perään. Ehkä neuvojienkin on aika hyväksyä, ettei kykene jokaisen masentuneen tilannetta korjaamaan, ja keskittyä vain omaan elämäänsä."

Ei kukaan voi olettaa että ystävät pysyy rinnalla, jos niiden niskaan kaataa kaiken pahan olon. Ei se ole mitään ystävyyttä olla toisen sylkykuppina. Siitä motivaatiota paranemiseen, kun joku sitä pohti, että mistä motivaatiota kun edes välittäviä ihmisiä ei löydy. 

Olen eri. En ole kaatanut paskaa kenenkään niskaan. Silti ystävillä on oma elämänsä ja minulla omani. Että siinä mielessä tässä on kyllä ihan yksin. Enkä itse koe tässä tilassa olevani kykenevä luomaan uusia ihmissuhteita, koska minun on keskityttävä luomaan suhde itseeni ja lisäksi ystävyys lähtisi muodostumaan oudosta asetelmasta.

Olen ystävystynyt läheisesti yhteen henkilöön sairauteni aikana, mutta se ystävyys oli lopetettava, koska dynamiikka muodostui sellaiseksi, että minä olen sairas ja minun tulee myös pysyä sairaana. Eivät kaikki halua tervettä ystävää vaan pönkittää jotain omia outoja tarkoitusperiään sairaan (=heikkokuntoisemman) ystävän avulla.

Vierailija kirjoitti:

Narsu raivostuu suunnattomasti, jos joku arvostelee hänen käytöstään. Pilven polttaja raivostuu suunnattomasti, jos arvostelet hänen polttamaansa päihdettä. Ns. masentunut raivostuu suunnattomasti, jos arvostelet hänen "minäminä"-maailmankuvaa, tai jos kyseenalaistat häntä. Kukaan noista ihmistyypeistä ei arvosta mitään muuta kuin omaa ja omanlaistensa ihmisten maailmankuvaa ja ajatusmaailmaa. Kun tuollaisten ihmisten "minäminä"-maailma kollektivisoidaan, niin maailma on kohta täynnä näitä "minäminä"-ihmisiä. Masennustapaukset alkoivat räketoida 90-luvun vaihteessa kun ensimmäinen masennuslääke Prozac keksittiin. SSRI-lääkkeet toimivat alle 30 % potilaista. Kumma juttu? Silti niitä jatkuvasti määrätään. Silti yksikään noiden lääkkeiden käyttäjä ei ole koskaan eläessään kokeillut esim. tryptofaania tai 5-HTP:tä. Kaikki masentujat uskovat siihen, että lääkäri, terapeutti tai pilleri parantaa hänen ongelmansa, eikä itsestään läht

Ja neuvoja raivostuu suunnattomasti jos hänen pätemisentarvetta arvostellaan.

Olen muuten kokeillut tryptofaania, 5-htp:tä ja monia muita luontaistuotteita ja yrttejä kuten mäkikuismaa. Nykyisin käytän venlafaksiinia ja opamoxia.

Oletko muuten itse parantanut oman masennuksesi näillä aineilla?

Vierailija kirjoitti:

"Toisin sanottuna, älä ole niin vaikeasti masentunut, sitten voi saada ystäviä.

Ei kyllä enää jaksa itkeäkään saavuttamattoman perään. Ehkä neuvojienkin on aika hyväksyä, ettei kykene jokaisen masentuneen tilannetta korjaamaan, ja keskittyä vain omaan elämäänsä."

 

Ei kukaan voi olettaa että ystävät pysyy rinnalla, jos niiden niskaan kaataa kaiken pahan olon. Ei se ole mitään ystävyyttä olla toisen sylkykuppina. Siitä motivaatiota paranemiseen, kun joku sitä pohti, että mistä motivaatiota kun edes välittäviä ihmisiä ei löydy. 

Eikä oletakaan. Sitähän täällä juuri sanottiin, ettei ole enää mitään annettavaa toisille. Jotkut naiivit silti jaksaa jankuttaa, että miksei ole ystäviä, eikös niitä voisi jotenkin saada, teepäs kuule näin ja nuin niin varmasti löytyy... Koittakaa nyt hyväksyä, että jotkut ovat liian sairaita ja kyvyttömiä rakentaakseen enää hyvää elämää.

"Voisin viedä roskia samalla ulos? Jos näin puhut niille ystävillesi, niin olisiko mahdollista että se on syynä sille miksi niitä hyviä ihmissuhteita ei ole?

Itketään että ei ole ystäviä tukemassa, itketään että voidaan huonosti eikä sairaat voi hankkia uusia ihmisiä ystäviksi. Vika on siis aina muissa ihmisissä. Vika ei suinkaan ole siinä että haluat oksentaa pahan olosi muiden päälle ja pyytää lisäksi vielä roskatkin viemään puolestasi. 

Lopeta muiden syytteleminen ja ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Jos kaipaat ystäviä, niin ole sellainen ihminen jonka ystävä ihmiset haluaisi olla. Pienin askelin sitä maalia kohti"

Sinusta olikin odottamattoman helppoa raaputtaa esille se v*ttumainen ja alentuva tyyppi, joka sinä olet tuon ratkaisukeskeisen tietämättömyyden pinnan alla. :D

Valaisenpa sinulle vähän lisää, koska on pieni mahdollisuus, että sinä et olekaan v*ttumainen tyyppi, vaan pelkästään tietämätön ja tyhmä.

Jos joku kaverikokelas tulisi minun luokseni kylään, hän ei voisi olla näkemättä roskavarastoani, jota en voi viedä pois, koska en pysty kävelemään. Kohtelias vierailija tietenkin tarjoutuisi viemään ne, ja sitten käytäisiin yhtä kohtelias pikku kina siitä, viekö vai ei. Vierailijalle jää mieleen kaikenlaista muutakin, mitä minä en pysty tekemään, joten on siinä ja siinä, viitsiikö hän tulla toista kertaa, kun ei tiedä, mihin joutuu tarjoutumaan. Sinä et ainakaan tulisi, kun jo ajatuksesta kimmastuit tuolla tavalla. Tällaista on ihmisten tutustuminen käytännössä.

Minua kiinnostaa tietää, mikä saa sinut uskomaan, että olet masentuneisuuden ja yksinäisyyden asiantuntija tai edes jollain lailla riittävän tietäväinen neuvomaan muita. Hyökkäävät juttusi nimittäin uhkuvat asiaatuntemattoman ihmisen itseluottamusta.

Vierailija kirjoitti:

"Voisin viedä roskia samalla ulos? Jos näin puhut niille ystävillesi, niin olisiko mahdollista että se on syynä sille miksi niitä hyviä ihmissuhteita ei ole?

Itketään että ei ole ystäviä tukemassa, itketään että voidaan huonosti eikä sairaat voi hankkia uusia ihmisiä ystäviksi. Vika on siis aina muissa ihmisissä. Vika ei suinkaan ole siinä että haluat oksentaa pahan olosi muiden päälle ja pyytää lisäksi vielä roskatkin viemään puolestasi. 

Lopeta muiden syytteleminen ja ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Jos kaipaat ystäviä, niin ole sellainen ihminen jonka ystävä ihmiset haluaisi olla. Pienin askelin sitä maalia kohti"

Sinusta olikin odottamattoman helppoa raaputtaa esille se v*ttumainen ja alentuva tyyppi, joka sinä olet tuon ratkaisukeskeisen tietämättömyyden pinnan alla. :D

Valaisenpa sinulle vähän lisää, koska on pieni mahdollisuus, että sinä et olekaan v*ttumainen tyyppi, vaan pel

Minä olen v*ttumainen, alentuva, ratkaisukeskeisesti tietämätön, tyhmä, masentuneisuuden ja yksinäisyyden asiantuntija, mutta asiantuntematon hyökkääjä? Mistä ihmeestä sinä näitä juttuja keksit?

Olenko v*ttumainen ihan vaan siksi koska sanon että ihmiset saattavat kaikota jos ensin valitat pahaa oloasi ja sen jälkeen pyydät vielä roskatkin viemään? Kuulostaako tuo mielestäsi sellaiselta ihmiseltä jonka luokse olisi ilo mennä viettämään aikaa?

Minä en jättäisi menemättä ystäväni kotiin sen takia että siellä olisi sotkuista ja ystäväni tarvitsisi samalla apua roskien viemisessä. Jos ystäväni alkaisi haukkumaan minua v*ttumaiseksi, tyhmäksi ja tietämättömäksi, niin en näe miksi haluaisin olla hänen ystävänsä.

En myöskään koe olevani masentuneisuuden tai yksinäisyyden asiantuntija, ehkä korkeintaan kokemusasiantuntija, mutta en kyllä niinkään alkaisi mainostamaan. Kunhan olen keskustelupalstalla keskustelemassa, siinä kaikki. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Helpompaahan se on rypeä itsesäälissä ja olla tekemättä mitään.

Se että laitan rajat sinunkaltaisillesi ja lopetan tekemästä mitä sinä ja muut haluavat minun tekevän ja alan kuunnella itseäni  ja omia tarpeitani ei ole itsesäälissä rypemistä. Teen koko ajan jotain, ihan jotain sellaista mitä itse päätän ja haluan tehdä, et sinä. Lällällää.

Vierailija kirjoitti:

"No niin. Tämän päivän terapia on itsellä nyt käyty. Tässä muutama tsemppisana kohtalotovereille, jos jollain on samantyyppistä masennusta kuin itselläni. 

Onnittelut teille, jotka olette jaksaneet tässä ketjussa potkia vastaan alentavaksi tai haitalliseksi tai muuten loukkaavaksi kokemianne kommentteja vastaan! Niin sitä pitää. Se ainakin on terve teko, jos mitään muuta ette masennuksessanne jaksaisikaan. Puoliensa pitäminen. Vastaanpaneminen. Avoin aggressio. 

Minun masennukseni johtuu siitä, että olen joutunut nielemään, kestämään, sietämään ihan liikaa. Sulkemaan silmät, kääntämään selän ja toisen posken. Se nitistää ihmisen ja saa elinvoiman ehtymään. Pienikin vastaanpaneminen on elonmerkki sekä merkki siitä, että tunnistat mitä haluat tai et halua ja kerrot sen myös suoraan. Se energisoi ja antaa hyvää tunnetta paljon enemmän kuin rauhoitteleva suihku. Se vapauttaa kehoon varastoitunutta ja sitä maahan painavaa energiaa, jota ei ole voinut purkaa oikea-aikaisesti liian vaarallisissa tai kuormittavissa tilanteissa. Siitä vaan energiahanat auki. Muutama täällä on haistatellutkin suoraan alentuvimmille kommentoijille. Yläpeukku sille. 

Tsemppiä <3

Kiitos! Minäkin olen käynyt pitkään terapiassa ja oppinut pitämään puoliani ja rajani. Jatketaan haistattelua ylimielisille mollaajille! Parasta! Meitä ei nujerreta!

Tsemppiä sullekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Voisin viedä roskia samalla ulos? Jos näin puhut niille ystävillesi, niin olisiko mahdollista että se on syynä sille miksi niitä hyviä ihmissuhteita ei ole?

Itketään että ei ole ystäviä tukemassa, itketään että voidaan huonosti eikä sairaat voi hankkia uusia ihmisiä ystäviksi. Vika on siis aina muissa ihmisissä. Vika ei suinkaan ole siinä että haluat oksentaa pahan olosi muiden päälle ja pyytää lisäksi vielä roskatkin viemään puolestasi. 

Lopeta muiden syytteleminen ja ota vastuu omasta hyvinvoinnistasi. Jos kaipaat ystäviä, niin ole sellainen ihminen jonka ystävä ihmiset haluaisi olla. Pienin askelin sitä maalia kohti"

Sinusta olikin odottamattoman helppoa raaputtaa esille se v*ttumainen ja alentuva tyyppi, joka sinä olet tuon ratkaisukeskeisen tietämättömyyden pinnan alla. :D

Valaisenpa sinulle vähän lisää, koska on pieni mahdollisuus,

Hyvä v*ttumainen neuvoja, sinä loukkaannuit nyt siitä, että jouduit katsomaan peiliin.

Muuten, uudet tuttavuudet, potentiaaliset kaverit ja jo olemassa olevat ystävät eivät ole sama juttu. Ehkä hahmotuskykysi ei riitä tämän asian ymmärtämiseen, mutta otapa läksyksesi se, että edes yrität.

"Hyvä v*ttumainen neuvoja, sinä loukkaannuit nyt siitä, että jouduit katsomaan peiliin.

Muuten, uudet tuttavuudet, potentiaaliset kaverit ja jo olemassa olevat ystävät eivät ole sama juttu. Ehkä hahmotuskykysi ei riitä tämän asian ymmärtämiseen, mutta otapa läksyksesi se, että edes yrität."

En ole loukkaantunut yhtään mistään. Otin kommenttisi vastaan suurella mielenkiinnolla. Jaksan hämmästellä sitä, kuinka paljon joku voi nähdä negatiivisuutta ympärillään ja kuinka hyökkäävänä joku voi kokea ihan itsestäänselvien asioiden sanomisen. 

Vierailija kirjoitti:

"Hyvä v*ttumainen neuvoja, sinä loukkaannuit nyt siitä, että jouduit katsomaan peiliin.

Muuten, uudet tuttavuudet, potentiaaliset kaverit ja jo olemassa olevat ystävät eivät ole sama juttu. Ehkä hahmotuskykysi ei riitä tämän asian ymmärtämiseen, mutta otapa läksyksesi se, että edes yrität."

 

En ole loukkaantunut yhtään mistään. Otin kommenttisi vastaan suurella mielenkiinnolla. Jaksan hämmästellä sitä, kuinka paljon joku voi nähdä negatiivisuutta ympärillään ja kuinka hyökkäävänä joku voi kokea ihan itsestäänselvien asioiden sanomisen. 

Lopetapa sitten tuo negatiivisuuden levitteleminen, jollet halua, että muut näkevät. Loukkaantumisesi on siinä mielessä ymmärrettävää, että typeryyskin on ihan inhimillinen piirre. Sinä vain taisit ahnehtia itsellesi sitä ämpäriin, vaikka jonossa piti olla vain kauha mukana.

Vatsahuuhtelu voisi auttaa!

Ei ole oikein, että suuri osa Suomen kansasta on "masentunutta" eikä pysty tekemään mitään järkevää. Sitten ollaan veronmaksajien piikkiin eläkkeellä tai sairauspäivärahalla. Turha ihmetellä, että miksi rahaa ei riitä mihinkään!