Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Nämä pikkuhiljaa pienin askelin -tarinat perustuvat usein ratkaisukeskeiseen menetelmään. Varsinkin jos on arjen elämänhallintataidot hukassa, niin tällainen lähestymistapa on yleensä se toimivin. 

Ei kuitenkaan ole mikään yhden koon ratkaisu, joka sopii kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Ei se hievahda, vaikka sitä intoa olisi kuinka paljon, joten yrittäminen on turhaa ja haluaminen ei vaikuta asiaan mitenkään. Viiden tonnin järkäleessä ei ole "niitä pieniä asioita".

No sittenhän se sama olla kokonaan yrittämättä ja jäädä vaan suosiolla makaamaan sen alle. Koska kukaan muu ei voi sua sieltä järkäleen alta nostaa, jos kerran sinne olet päättänyt jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Nämä pikkuhiljaa pienin askelin -tarinat perustuvat usein ratkaisukeskeiseen menetelmään. Varsinkin jos on arjen elämänhallintataidot hukassa, niin tällainen lähestymistapa on yleensä se toimivin. 

Ei kuitenkaan ole mikään yhden koon ratkaisu, joka sopii kaikille.

Ei tietenkään, siksihän sanoinkin YLEENSÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... "

???

Siis miksi masentunut ei saisi levätä jos tarvitsee levätä? Jos masentunut sanoo että en jaksa, niin se tarkoittaa että hän tarvitsee lepoa.

Eikä tarkoita. Masennus ei parane lepäämällä.

Minulla ainakin toimintakyky paranee lepäämällä. Kun toimintakyky on parempi ja jaksaa toimia on vähemmän aikaa masennukselle ja ajatukset saa vietyä muualle.

Onko sinulla jotain tieteellistä aineistoa väitteesi perusteeksi?

There is evidence to suggest that excessive rest and passivity may not be beneficial for individuals experiencing

--Eli minun mielestäni masennukseen ei ole oikea lääke pakkotyö ja suorittaminen. --

Eipä kai kukaan ole väittänytkään niiden olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Juuri niin. Hyvä jos neuvojat kykenevät tämän hyväksymään, että kaikkia eivät kykene pelastamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole puhunut laiskuudesta yhtään mitään. Sanoin että kaikkia asioita voi työstää. 

Mitä ihan konkreettisesti tarkoitat työstämisellä

Sehän riippuu ihan siitä asiasta. Jos ahdistaa vaikka ne omat liikakilot tai sitten ne menneisyyden traumat, niin se työstäminen on varmasti erilaista.

Jos sinua masentaa liikakilot tai vanha trauma mikä pyörii koko ajan mielessä ja vaikuttaa elämässäsi, ja yhtäkkiä niitä ei enää olekaan tai ne ei enää vaikuta elämääsi, niin ei ne ainakaan silloin enää sinua masenna. 

Melkoisen iso pala purtavaksi lähteä työstämään heti ensimmäiseksi niitä varsinaisia ongelmia siellä masennuksen taustalla, jos se

Tietysti asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Jos ei edes sängystä pääse ylös niin luonnollisesti se voi olla se asia mihin ensimmäisenä pitäisi saada muutos.

Mutta jos joku siellä sängyssä vaan makaa ja miettii omaa traumaansa, niin voi se joku hyötyä siitäkin että alkaa siellä sängyssä miettimään miten pystyy elämään sen traumansa kanssa. 

Kaikki tilanteet on niin yksilöllisiä että yhtä toimivaa neuvoa ei ole olemassakaan. Siihen tarvitaan kovasti sitä ihmisen omaa taisteluintoa, että löytyy ne kullekin toimivimmat jutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Ei se hievahda, vaikka sitä intoa olisi kuink

Se viiden tonnin järkäle on täysin kuvitteellinen asia, kyse ei ole fyysisistä mahdollisuuksista sitä liikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... "

???

Siis miksi masentunut ei saisi levätä jos tarvitsee levätä? Jos masentunut sanoo että en jaksa, niin se tarkoittaa että hän tarvitsee lepoa.

Eikä tarkoita. Masennus ei parane lepäämällä.

Minulla ainakin toimintakyky paranee lepäämällä. Kun toimintakyky on parempi ja jaksaa toimia on vähemmän aikaa masennukselle ja ajatukset saa vietyä muualle.

Onko sinulla jotain tieteellistä aineistoa väitteesi perusteeksi?

There is evidence to suggest that excessive rest and passivity may not be beneficial for individuals experiencing

Noi tee sitä tee tätä neuvot taisi olla niille jotka ei tee yhtään mitään, vaan makaa sängyssä likaisina. Ei niille, jotka ylisuorittaa jo valmiiksi ja kuormittuu.

Kukaan tuskin palaa loppuun tai masentuu siitä että käy suihkussa. 

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesti romahtamisesta.

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesti romahtamisesta.

Silloin sinulle varmasti toimii paremmin jotkut toiset asiat. 

Jotkut keksii aina jonkun syyn sille miksi eivät voisi parantua masennuksesta. Se on jotenkin surullista. 

Ainakin itsellä oli elintavat hallussa masennuksen tullessa. Tai se, mitä täällä elintavoilla tarkoitetaan. Uni, valve, päihteettömyys, ulkoilu, liikuntaharrastus, ruokaa, vitamiineja, etsii ratkaisuja ongelmiin ja hoidattaa fysiikkaansa ja psyykettään, puhtaus itse, koti ja vaatteet, maksaa laskut, vie roskat, tuulettaa kodin, hakee postin, petaa sängyn, pesee pyykit, viikkaa puhtaat kaappiin jne. 

Että sinänsä tuntuu "vähän" turhalta moni näistä neuvoista.

Minkään traumaterapian ja -kirjallisuuden mukaan traumat eivät tuosta vaan katoa, kuten joku täällä ehdotti.

Vierailija kirjoitti:

Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.

Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Niin, taakat voivat olla henkisiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut keksii aina jonkun syyn sille miksi eivät voisi parantua masennuksesta. Se on jotenkin surullista. 

Ei niitä syitä tarvitse keksiä. Joillain ei vain voimavarat riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Omapa on ongelmasi, kun et ymmärrä vertauskuvia. Et ole yksin: tässä ketjussa on aika monta sellaista, jotka eivät yhtään tajua, mistä inttävät.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut keksii aina jonkun syyn sille miksi eivät voisi parantua masennuksesta. Se on jotenkin surullista. 

Eli sinä luokittelet meidät luusereiksi ja että tahdomme olla masentuneita. Sanonpa sen vaan että minä olen vahva ja olen selvinnyt erittäin hyvin kamalista vastoinkäymisistä enkä korviani lotkauta sinun syytöksillesi.

Ei se elämä ole kaikille ruusuilla tanssimista, yritäpä vaan hyväksyä se.

Mielialaan ja itsetuntoon liittyvät oireet:

pitkittynyt alakuloinen mieliala

ärsyyntymisherkkyys

toistuvat kuolemaan liittyvät ajatukset

itseluottamuksen väheneminen

itsesyytösten lisääntyminen

päätöksenteon vaikeus

kiinnostuksen puute asioihin, jotka ennen tuottivat mielihyvää

keskittymisvaikeudet

Fyysiset oireet:

uupumus ja väsymys

toimintakyvyn väheneminen ja aikaansaamattomuus

selittämättömät fyysiset oireet (esimerkiksi päänsärky, pahoinvointi tai lihaskivut)

ruokahalun muutokset

unihäiriöt (esimerkiksi liikaunisuus, aamuyön heräily tai vaikeus nukahtaa uudelleen)

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/nuorten-masennuksen-omahoi…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut keksii aina jonkun syyn sille miksi eivät voisi parantua masennuksesta. Se on jotenkin surullista. 

Eli sinä luokittelet meidät luusereiksi ja että tahdomme olla masentuneita. Sanonpa sen vaan että minä olen vahva ja olen selvinnyt erittäin hyvin kamalista vastoinkäymisistä enkä korviani lotkauta sinun syytöksillesi.

Ei se elämä ole kaikille ruusuilla tanssimista, yritäpä vaan hyväksyä se.

Mitä ihmettä? Annoit hyvän esimerkin siitä miten sairas mieli toimii. Se mieli näkee negatiivisuutta ja vihaa siellä missä sitä ei ole. Ei, en pidä teitä luusereina enkä usko että haluatte olla masentuneita.

En usko että kaikki on vielä löytänyt niitä itselleen toimivia tapoja helpottaa omaa oloaan. Ja se on minusta surullista, että jotkut ei edes usko niitä löytävänsä.

Voi olla että ilmaisin itseäni huonosti, mutta seuraavan kerran kun ajattelet että joku pitää sinua luuserina niin kysy itseltäsi että pitääkö se välttämättä paikkaansa. Onko mahdollista että tämä joku ei pidäkään sinua luuserina? Minä en pidä sinua luuserina. Uskon että sinullakin on potentiaalia parantua.