Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.
Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.
Kaikille puuhastelu ole ahdistuksen purkamista, se voi olla myös negatiivisten tunteiden pakoilua. Puuhaa, koska rentoutuminen on lähes mahdotonta ja pysähtyäessä mieli täyttyy negatiivisista ajatuksista. Tekemisestä ei saa iloa. Siinä mielessä petollinen toimintamalli, että sitten jos/kun lopulta tipahtaa, niin tipahtaa korkealta ja syvälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mitä ihmettä? Annoit hyvän esimerkin siitä miten sairas mieli toimii. Se mieli näkee negatiivisuutta ja vihaa siellä missä sitä ei ole. Ei, en pidä teitä luusereina enkä usko että haluatte olla masentuneita.
En usko että kaikki on vielä löytänyt niitä itselleen toimivia tapoja helpottaa omaa oloaan. Ja se on minusta surullista, että jotkut ei edes usko niitä löytävänsä.
Voi olla että ilmaisin itseäni huonosti, mutta seuraavan kerran kun ajattelet että joku pitää sinua luuserina niin kysy itseltäsi että pitääkö se välttämättä paikkaansa. Onko mahdollista että tämä joku ei pidäkään sinua luuserina? Minä en pidä sinua luuserina. Uskon että sinullakin on potentiaalia parantua. "
No on tuo törkeää väittää että ihmiset keksivät syitä miksi eivät voi parantua masennuksesta. Ei nämä ole mitään "keksittyjä" syitä vaan ihan oikeita asioita elämässä. Ei ole kyse siitä että ei usko löytävänsä vaan siitä kaikkea mitä besserwisserit omassa erinomaisuudessaan neuvovat on jo kokeiltu aika päivää sitten.
Ihan niin kuin me masentuneet olisimme niin tyhm1ä että emme osaisi itse hakea apua ja vinkkejä joita on kirjallisuus, netti ja ryhmät pullollaan. Eikä kukaan parane jollain neropatin neuvolla leipoa. Masennus on paljon monimutkaisempi juttu,
Annanpa esimerkin omasta elämästä. Tuttavani menetti lapsensa ja suri ikäväänsä. Noin 8 kk kohdalla hänen äitinsä sanoi minulle että hän yritti sanoa lapselleen että nyt kannattaisi sureminen lopettaa mutta ei se tytär vaan häntä totellut ja haluaa vaan velloa surussaan. Eli nämä neuvojat ottavat tällaisen käskyttäjän aseman, sairaan pitäisi kaikkien kymmenien neuvojien sätkynukkena olla ja 28/7 vaan toteutella heidän neuvojaan, mihinkään muuhun ei jäisi aikaa. Minä ainakin olen tupaten täynnä jo "hei ootsä kokeillut" jne.
Minun oma elämäni alkoi särkyä yli 10 vuotta sitten kun aloin menettämään läheisiäni ja elämääni. Toistuva rankat menetykset ja omat fyysisen terveyden ongelmat veivät minut sellaiselle raiteelle että siitä ei ole enää paluuta siihen elämään mikä minulla oli. Toivoisin vaan että sinä ja sinunkaltaiset hyväksyisitte meidät tällaisina kuin me rikkonaiset olemme ettekä syyllistäisi siitä että meillä ei vaan ole halua parantua. Ehkä elätte jossain harhassa että kaikkien ihmisten elämä on unelmaa kuin jossain elokuvassa. Ei se vaan niin ole, ikäviä asioita vaan sattuu ihmisille ja monet elävät kurjuudessa ja näissä puitteissa se on vain elettävä.
Minulla on vielä yksi läheinen elossa, muistisairas ja pian kuoleva. Itse tulen lähivuosina kuolemaan syöpään, niin kuin olen jo tässä ketjussa kertonut. Minä hyväksyn tosiasiat ja elän reippaana tässä minun todellisuudessani ja minun asennettani ihaillaan. Minä en kertakaikkiaan nyt tule vain paranemaan masennuksestani yritä hyväksyä se ja minut tällaisenaan. Teen vointini mukaan asioita joista nautin ja lepään sopivasti ja tapaan terapeuttia mutta masennus on ja pysyy.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kliininen tila, eikä silloin leipomiset ja piristy nyt- kommentit auta. Tarvitaan läkkeitä ja psyykkistä apua/terapiaa.
Se toimintakyvyn virkistys auttaa myös menemään sinne apteekkiin ja terapiaan. Avunsaanti vaatii jokatapauksessa ylösnousua. Ei voi ajatella että voin vain makaamalla saada avun ja tapahtuu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Tälläisten tapausten pitäisi vaan antaa kuihtua pois. Mitään tukia ei ainakaan ole järkeä maksaa. Ehkä kotieutanasia voitaisiin tarjota. Sama kun väkisin pidettäisiin elossa jotain aivokuollutta
Hehe, minun syöpälääkkeet maksavat 3500 eukkua kuussa teille veronmaksajille. Lisäksi lääkärit, tutkimukset. Kelataksi 800 e kuussa. Siinäpähän makselet mun hoitoa. Ai että naurattaa kuinka monta kertaa silläkin rahalla pääsisit Miamiseen lekottelemaan.
t. ketjun syöpämasentunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Haluatko pilkata vai etkö oikeasti tiedä? Koska ei ole voimavaroja edes tappaa itseään. Sitähän se on siinä vaiheessa kun ei suihkuunkaan kykene. Mielialalääkkeiden varoitus itsemurhariskin kasvusta liittyy juurikin siihen, että lääkityksen aloitukseen voi liittyä fyysisen toimintakyvyn paranemista, mutta mieliala ei tule perässä.
Oikea hoitomuoto olisi siis kuskata metsään vähintään 100 kilometrin päähän mistään asutuksesta ja antaa mukaan repullinen patukoita. Voi sitten itse valita että kuoleeko sinne vai selviytyykö sittenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Pidätkö häntä luuserina, jos hän ei parannu tai hänellä ei ole potentiaalia parantua?"
Miksi pitäisin häntä luuserina? En pidä. Uskon että kaikista löytyy sitä potentiaalia.
Kaikista ei löydy sitä potentiaalia. Tai siis mielestäni koko lause on väärin muotoiltu. Jotkut ovat kroonisesti ja pysyvästi sairaita.
Tiedän muutamia tällaisia oman elämäni varrelta. Heille voi toivoa vain mahdollisimman oireetonta ja hyvässä hoitovasteessa olevaa elämää. Ei niitä eläkepäätöksiä annettaisi, jos jokainen olisi parannuttuvissa.
Minähän kerroin vain sen mihin minä uskon. Voit olla eri mieltä ja uskoa eri asioihin.
Masennuksen kroonistuminen tai sen uusiminen ei tarkoita sitä että ei voisi silti parantua. Jos masennus on kroonistunutta, siitä paraneminen vie varmasti enemmän aikaa.
Eikä se eläkkeen myöntäminen sitä tarkoita että masennuksesta ei voisi parantua. Joskus se riski masennuksen uusimiseen on suurempi työelämässä ollessa. Jollekin se eläke voi olla se asia mikä auttaa paranemisessa, kun on aikaa keksittyä omaan hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Haluatko pilkata vai etkö oikeasti tiedä? Koska ei ole voimavaroja edes tappaa itseään. Sitähän se on siinä vaiheessa kun ei suihkuunkaan kykene. Mielialalääkkeiden varoitus itsemurhariskin kasvusta liittyy juurikin siihen, että lääkityksen aloitukseen voi liittyä fyysisen toimintakyvyn paranemista, mutta mieliala ei tule perässä.
Oikea hoitomuoto olisi siis kuskata metsään vähintään 100 kilometrin päähän mistään asutuksesta ja antaa mukaan repullinen patukoita. Voi sitten itse valita että kuoleeko sinne vai selviytyykö sittenkin
Koska en yksin pysty selättämään tätä masennuksessa vellomista ja en myöskään pyynnöistä huolimatta saa apua, toivoisin tosiaan jonkun raahaavan metsään ja jättävän sinne. Tosin minun toive ei sisällä repullista patukoita vaan armahtavan, nopean ja kivuttoman niskalaukauksen.
Sillä olisi minun ongelmat ratkaistu. En myöskään olisi yhyeiskunnan kulueränä tämmöisenä epäonnistuneena oliona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201806052200980748
Tuokaan ihminen ei voi puhua kaikkien puolesta, mutta jutussa on paljon omalle kohdalle tuttua.
En tarvitse mitään mukavirkistävää puuhailua, vasn tilan ja tuen käsitellä kertynyt kipu. Ihan että edes löydän sen ja että pystyn käsittelemään sen. Se on minun intuitioni ja ymmärrykseni mukaan se parantava tekijä, ei virkistyminen.
Lisäksi tuossa tuodaan esille se monen masentuneen ongelma. Ei ole läheistä ihmistä, ei ole kenellekään rakas, kukaan ei tue rinnalla. On liian raskasta toipua yksin ja liian surullista yrittää toipua terveeksi yksinäisyyteen kovettumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella on kokemus siitä, että vaikka on saanut lähdettyä ulos, tehtyä puoliväkisin läksyt tai käytyä kaupassa, olo ei ole parantunut. Mielialaa parantaa tekeminen, joka on mielekästä tai jossa kokee olevansa hyvä.
Siksi on tärkeää alkaa tekemään pikkuhiljaa uudestaan asioita, joista saa mielihyvää. Pieni askel kerrallaan.
Muista kuitenkin, että hyvä olo ei välttämättä lisäänny heti. Sille on annettava riittävästi aikaa. Masentuneena ajattelee herkästi, ettei toiminta kuitenkaan tunnu miltään tai että se ei auta.
Laita ylös, mitkä asiat tuovat sinulle mielihyvää tai onnistumisen kokemuksia. Voit valita asioita, joista nautit ennen tai keksiä kokonaan uusia.
Entä siinä tilanteessa, kun mielihyvää ei saa mistään? Masentuneella on yleensä vääristynyt kuva
"Muista kuitenkin, että hyvä olo ei välttämättä lisäänny heti. Sille on annettava riittävästi aikaa. Masentuneena ajattelee herkästi, ettei toiminta kuitenkaan tunnu miltään tai että se ei auta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Haluatko pilkata vai etkö oikeasti tiedä? Koska ei ole voimavaroja edes tappaa itseään. Sitähän se on siinä vaiheessa kun ei suihkuunkaan kykene. Mielialalääkkeiden varoitus itsemurhariskin kasvusta liittyy juurikin siihen, että lääkityksen aloitukseen voi liittyä fyysisen toimintakyvyn paranemista, mutta mieliala ei tule perässä.
Oikea hoitomuoto olisi siis kuskata metsään vähintään 100 kilometrin päähän mistään asutuksesta ja antaa mukaan repullinen patukoita. Voi sitten itse valita että kuoleeko sinne vai selviytyykö sittenkin
Kiitos! Tuletko heti hakemaan? Hypotermia on kuulemma miellyttävä tapa lähteä mutta pitäisi löytää korpi, josta kukaan ei pelasta. Jään mielelläni kuusen alle suu täynnä suklaata, jos vain tarjoat kyydin ja suklaapatukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.
Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.
Kaikille puuhastelu ole ahdistuksen purkamista, se voi olla myös negatiivisten tunteiden pakoilua. Puuhaa, koska rentoutuminen on lähes mahdoton
Edellinen kommentoija nimenomaan sanoi purkavansa ahdistusta siivoamalla. Ei toimi kaikilla, mutta edellisellä kommentoijalla ilmeisesti toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut pahan masennuksen, ei sitä voi muut ymmärtää jos ei koe itse. Anna kaiken muun olla, keskity vaan hengittämiseen, SINÄ OLET TÄRKEÄ!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pystyn lenkkeilemään ja leipomaan. Olen silti masentunut. Mielialat heittelee, välillä on syvää ahdistusta, jota puran siivoamalla. Ei se tosin mitään auta, mutta eipähän tarvitse ahdistua paskaisesta kämpästä. Huolehdin hygiestani ja olen huoliteltu, mutta se ei kerro mitään siitä, mitä pääni sisällä tapahtuu, voin olla minuuttien päässä totaalisesta romahtamisesta.
Kyllähän se ahdistuksen purkaminen auttaa siihen ahdistukseen. Sen sijaan että jäisi vellomaan siihen tunteeseen ja ahdistuisi aina vaan enemmän. Siivoaminen on sitä paitsi positiivinen tapa purkaa sitä, kun on monia haitallisia ja negatiivisiakin tapoja.
Kaikille puuhastelu ole ahdistuksen purkamista, se voi olla myös negatiivisten tunteiden pako
Hän sanoi myös, ettei se mitään auta. Onko kyseessä siis ahdistuksen purkua vai pakoilua? Ei sitä aina itsekään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Haluatko pilkata vai etkö oikeasti tiedä? Koska ei ole voimavaroja edes tappaa itseään. Sitähän se on siinä vaiheessa kun ei suihkuunkaan kykene. Mielialalääkkeiden varoitus itsemurhariskin kasvusta liittyy juurikin siihen, että lääkityksen aloitukseen voi liittyä fyysisen toimintakyvyn paranemista, mutta mieliala ei tule perässä.
Oikea hoitomuoto olisi siis kuskata metsään vähintään 100 kilometrin päähän mistään asutuksesta ja antaa mukaan repullinen patukoita. Voi sitten itse valita että kuoleeko sinne vai selviytyykö sittenkin
Kiitos! Tuletko heti hakemaan? Hypotermia on kuulemma miellyttävä tapa lähteä mutta pitäis
Minut voitte poimia myös kyytiin ja jättää samalle matkalle. Kuulostaa paremmalta kuin monet itseni pohtimat vaihtoehdot.
OLen viisikymmentävuotias ja ollut masentunut 12vuotiaasta. Takana useita lääkekokeiluja,osastohoitoa,kolme itsem""hayritystä (joita jotkut ääliöt vielä väittää huomion hakemiseksi ja sanoo etten ollut tosissani) joista yhtenä jäi muistoksi se ettei peukalo liiku,useita työpaikkoja ja karitunut avioliitto. Ystävätkin ovat vuosien varrella kaikonneet. Kukaan ei jaksa kiskoa minua perässäni vaan läheiset ovat ymmärtäneet,ettei mikään shoppailureissu tai risteily helpota oloani. En saa vain iloa mistään. Kuin silmillä olisi musta harso.
Nykyään en enää edes jaksa koettaa tap paa itseäni vaan istun kaikki päivät passiivisena sängyssä ja toivon että saan tupakasta keuhkosyövän tai että auto ajaa päälleni, kun käyn ostamassa lisää tupakkaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut pahan masennuksen, ei sitä voi muut ymmärtää jos ei koe itse. Anna kaiken muun olla, keskity vaan hengittämiseen, SINÄ OLET TÄRKEÄ!
Kiitos. Yhdyn tähän kommenttiin. Tämä on totta ja tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Haluatko pilkata vai etkö oikeasti tiedä? Koska ei ole voimavaroja edes tappaa itseään. Sitähän se on siinä vaiheessa kun ei suihkuunkaan kykene. Mielialalääkkeiden varoitus itsemurhariskin kasvusta liittyy juurikin siihen, että lääkityksen aloitukseen voi liittyä fyysisen toimintakyvyn paranemista, mutta mieliala ei tule perässä.
Oikea hoitomuoto olisi siis kuskata metsään vähintään 100 kilometrin päähän mistään asutuksesta ja antaa mukaan repullinen patukoita. Voi sitten itse valita että kuoleeko sinne vai selviytyykö sittenkin
Kiitos! Tuletko heti hakemaan? Hypotermia o
Täällä on kohta hurmaava joukkoitsemurha sovittuna
Vierailija kirjoitti:
"Mitä ihmettä? Annoit hyvän esimerkin siitä miten sairas mieli toimii. Se mieli näkee negatiivisuutta ja vihaa siellä missä sitä ei ole. Ei, en pidä teitä luusereina enkä usko että haluatte olla masentuneita.
En usko että kaikki on vielä löytänyt niitä itselleen toimivia tapoja helpottaa omaa oloaan. Ja se on minusta surullista, että jotkut ei edes usko niitä löytävänsä.
Voi olla että ilmaisin itseäni huonosti, mutta seuraavan kerran kun ajattelet että joku pitää sinua luuserina niin kysy itseltäsi että pitääkö se välttämättä paikkaansa. Onko mahdollista että tämä joku ei pidäkään sinua luuserina? Minä en pidä sinua luuserina. Uskon että sinullakin on potentiaalia parantua. "
No on tuo törkeää väittää että ihmiset keksivät syitä miksi eivät voi parantua masennuksesta. Ei nämä ole mitään "keksittyjä" syitä vaan ihan oikeita asioita elämässä. Ei ole kyse siitä että ei usko
En minä ole syyllistänyt enkä ole sanonut että en hyväksy teitä.
En tiedä miten voisi asian muotoilla paremmin kuin sanomalla että "keksii syitä".
Enkä ole sanonut että ette olisi kokeillut jo monia keinoja. Enhän minä teitä tunne, enkä tiedä mitä olette kokeillut. Sanoin että ehkä sitä itselle toimivaa tapaa ei ole löytynyt, jos ajatus on se että masennus on ja tulee aina pysymäänkin.
Jos on ryypännyt kaksinkäsin viikkotolkulla (joskus yksikin viikko riittää) saattaa olla ettei pääse sängystä edes ylös pariin päivään eikä pysy pystyssä kovan kankkusen takia niin silloin kuunnellaan sleepy sleepers ilmankos sua pännii 😆😁
Entä nää asian kokeneet ja sen kanssa taistelevat? Miksi kukaan ei sano että kylläpä se on haitallista pakolla vaikka nousta sieltä sängystä ja kannattaa jatkaa vaan makaamista? Missä ne masentuneet ovat? Tuulestako mielenterveysväki keksii että masentunutta ei auta passiivisuus ja odottaminen? Kyllä siinä on perää että lääkehoidon lisäksi tarvitaan sitä liikettä ja pois sängynpohjalta.